Monday, 28 December 2015

Kevät sisälle


Siivosin jo joulukoristeet pois, mutta valotähti sai jäädä vielä ikkunaan, kun pimeää aikaa on niin kovin paljon. Rakensin tänään pienen köynnösportin, josta en saanut kuvaa, kun kameran akku oli tyhjä. Leikkasin porttia varten muutaman vanhan ja paksun syreenin rungon. Kun oksissa oli niin houkuttelevan vihreitä nuppuja, otin oksia sisälle.
Näin jossakin kuvassa kivan jouluasetelman pitkässä puulootassa olevissa lasipurkeissa, mutta en ehtinyt toteuttaa sitä jouluksi. Nyt sitten jännityksellä odotan, kauanko syreeneillä kestää puhjeta lehteen, jos ylipäätään puhkeavat! Ihanaa, että on silmuja, joiden puhkeamista voi odotella.
Laitoin laatikkoon pari patterilla toimivaa pientä valosarjaa, jotka tuovat säihkettä ja tunnelmaa.


Spring start
I cut some old branches off lilacs today and noticed the enticing buds... I could not resist taking some in. Hopefully they will open!

Ulkonakin oli säihkettä ja tunnelmaa, kun kuura hohteli kymmenissä väreissä. Pihanurmi on muuttunut jalokivimatoksi.


Viljo-kissan haudalla on keltainen myrskylyhty. Musti tarkastelee tiluksiaan.
Säihkyvää viikon alkua!

36 comments :

  1. Meillä satoi toissapäivänä lunta. Pakkanenkin paukkuu. Nyt tuntuu ihan talvelta. Toivottavasti tätä nyt ei kestä kuitenkaan kuukausitolkulla. Maaliskuun puolessa välissä voisi lumet sulaa...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti kevät tulee ajallaan!

      Delete
  2. Olipa ihana otsikko! Tosi kivalta näyttävät silmut ;)
    Yksinkertainen on usein kaunista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, en oikein osannut lähteä hakemaan muuta rekvisiittaa. vaikka kyllähän tuohon laatikkoon mahtuisi jotakin... Täytyy miettiä. Vanha puu ja vanhat lasipullot vain ovat niin kauniita.

      Delete
  3. Mielenkiinnolla odotan silmujasi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saa nähdä, mitä tulee vai tuleeko mitään!

      Delete
  4. Usein on minulta kun joulu lähtenyt välipäivinä, mutta kipeän käden vuoksi nyt saa olla. Totesin äsken, että kohta on toinenkin käsi kipeänä, kun aikaa kuluttaakseen nakkailee suklaata suuhun.
    Joku on levittänyt nurmesi täyteen timantteja. Kelpaa siellä Musti-timantin tepastella.
    Hieno laatikko-pullo -valo-oksa -asetelma. Aivan ilmeisen keväistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, onko suklaan syönti niin raskas velvollisuus ;-D
      Musti on musta timantti ♥

      Delete
  5. Hyvä idea! Toivottavasti puhkeavat kukkaan :)

    ReplyDelete
  6. Pitäiskin hakea jotain oksia maljakkoon, kiitos vinkistä;)
    Pari viikkoa sitten haetut mustikanvarvut pukkaavat jo vähän uutta vihreää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, ihanaa - uusi kasvu on niin herkullista.

      Delete
  7. Kyllähän kohta vihreää noihin oksiisi pukkaa.
    Minulla teki kanukkaan lehden ja kukankin.
    Kuihtui sen jälkeen tosi nopeasti ja nakkasin oksan kompostiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla! Kompostiinhan nämä sitten menevät, mutta silmujen puhkeamisen näkeminen olisi niin kivaa.

      Delete
  8. No nyt se viimeistään alkoi se kevään odotus.
    Hmm, syreenin oksat - saas nähdä avautuvatko silmut. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Eikös se kalastajakin sanonut, että lohta kannattaa pyytää vaikkei saiskaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri näin, aina kannattaa laittaa verkot vesille kumminkin!

      Delete
  9. Mulla on ollut mustikan varpuja kuusen ja katajan oksien kanssa kannussa joulun, niin nyt niissä mustikoissa on jo vihreitä lehden alkuja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kiva, kun on joitakin versoja vihertämässä näin keskellä talvea :-)

      Delete
  10. Toivottavasti syreenin lehdet puhkeaa pian ihaniin vihreisiin lehtiin ja saat niistä suuren ilon;) Kaikkea mukavaa tulevaan vuoteesi Saila! Valoa kohti mennään!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, iloista uutta vuotta sinullekin!

      Delete
  11. Kauniin asetelman olet tehnyt. Kyllä varmasti lehdet puhkeavat ja tulee kevään tuntu. Nyyh tuo Viljokisun hauta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti tulee kevään tuoksua ja tunnelmaa :-)

      Delete
  12. Ihana timanttimatto, oikein pysähdyn katsomaan! Tuo asetelmasi on kyllä kaunis, taidanpa hiippailla hakemaan koreanonnenpensaan oksia muutaman ja kokeilla niitä, josko vihreää tai keltaista (äh) pukkaisi silmuista!

    Ihana Musti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnenpensasta olisin minäkin ottanut, mutta omani on vasta niin mitättömän pieni. Mutta tuli sitten lehtiä tai ei noihin, niin on kiva, että on toivoa.

      Delete
  13. Samoja asioita olen puuhaillut. Olen taivutellut sirenin oksia kompostiverkon läpi , tein näin elävän aidanpätkän ja eilen ihailin sateenkaaren väreissä loistavaa timanttimattoa pihallani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuura on niin upeaa, tänään vielä hienompi kuin eilen!

      Delete
  14. Meillä on vähän samanlaiset haaveet. Keräsin kuusimetsästä mustikanvarpuja ja katselen heitä päivittäin. Tuntuu kuin kärjet olisivat hieman pullistuneet ja vaalenneet. Haavettako vai totta :)

    ReplyDelete
  15. Myös mustaherukoissa on tosi isot silmut. Ei varmaan kauaa kestäisi...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta! Niitäkin voisi hakea :-)

      Delete
  16. Viljo ei unohdu ♡
    Pihlaja-angervoissa ( jotka on ihan karmeita raaskuja tossa pihalla ) oli isot lehdet, kun sunnuntaina tiluksiani mittailin. Mutta kyllä keväällä taas tulee uudet. Pitääkin ottaa onnenpensaan oksia sisälle.
    Täähän on nyt vaan väliaikaista, että pakastaa....
    Auringonpaiste on ollut mahtavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljo ei ikinä unohdu, eihän nuo mussukat ole koskaan kaukana mielestä ♥
      Nyt aletaan taas olla plussan puolella, vaan ei sekään ole kuin väliaikaista... joka päivä aurinko on kuitenkin vähän edellistä korkeammalla!

      Delete
  17. Valoa kohti ollaan menossa, kyllä niihin hyvinkin avautuu pian lehtiä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti! Tänään jo yritin nähdä, raottuisivatko nuput edes vähän.

      Delete
  18. Erityisen hienot nuo pullokuvat tällä kertaa. Musti ja kynttilälyhty kuvaa katselin surullisena, sillä 14. päivä menetin Mustin näköismisin, samettiturkkisen Ossin. Auton alle jäi, eikä tullut joulua mulle. Kissakalmistossa lyhty valaisee, kauan taas kestää ennen kuin yli jotenkin pääsee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että. Otan osaa valtavaan suruusi. Lemmikit ovat niin pieniä ja niin suuria samaan aikaan. Niin kovin rakkaita. Eivätkä unohdu ikinä. Onneksi hyvät muistot jäävät ♥

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!