Haaste ja maailman laidalta putoava Ransu

Leena Lumi lähetti niin häkellyttävän syvällisen haasteen, että en kyennyt siihen heti vastaamaan. Nyt yritän. Samalla mieltäni kaihertaa muutama Saaripalstalle kesän mittaan lähetetty haaste, joihin en tullut koskaan vastanneeksi... eipä haasteissa koskaan mitään vastaamispakkoa kuuluisi ollakaan, mutta toivon, että kukaan ei tästä loukkaannu. Kesä on niin hektistä aikaa, aina on jotakin huipputärkeää raportoitavaa puutarhasta. Ehkäpä talven mittaan muistan ja ehdin käydä blogini kommentit läpi viime kesältä, sieltä jostakin ne haastamiset löytyvät – urakka tosin näännyttää jo valmiiksi, heh! Siispä anteeksi kovasti kaikki ihanat haastajat, jos keskitynkin vain tulevaan menneiden haasteiden sijasta.

Näin itsenäisyyspäivänä onkin tärkeää muistaa se luja usko valoisaan tulevaisuuteen, se tarmo ja jääräpäisyyskin, jolla isämme ja isoisämme taistelivat Suomen itsenäisyyden.

♥

Leenan lähettämät kysymykset:

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Terveydestä, sekä omasta että läheisten, ja perustyytyväisyydestä jokapäiväiseen elämään. Siitä, että pimeneminen jatkuu enää pari viikkoa, sitten aletaan viimein kulkea kevättä kohti! Kevään odotus on minulle kai yhtä ihanaa kuin joillekuille joulun odotus. Se on kihelmöivän kutkuttavaa aikaa. Kohta, kohta...!

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

En niin mitään. Kaiken olen tehnyt siksi, että olen minä. Jossittelu on turhaa.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Hmm. Olen realisti, darwinisti ja varsin proosallinen. Elämän tarkoitus lienee ihmiskunnan elon jatkaminen. 

Mutta onhan siinä muutakin. Elämä täytyy elää! Jos voi auttaa jotakuta, tai opastaa, esimerkiksi löytämään oma tie, elämän tarkoitus tai mielenrauha, se on hienoa. Itselleen täytyy kuitenkin olla rehellinen. Aina.

Oman elämäni johtolanka on ehkäpä elämän kunnioittaminen. Niin kanssaihmisten kuin eläintenkin. 

Nyt en jatka haastetta eteenpäin, ainakaan heti. Täytyy miettiä myös vastaanottajia, kenelle tämä olisi sopiva.

Tänään tuuli jatkuu, mutta ei sada. Aurinko on paistanut muutamaan otteeseen!

Kun menin makuuhuoneeseen, Ransu kelli niin sängyn laidalla, että mietin sen putoavan maailmankartalta (kun maailman ennen antiikin aikaa uskottiin olevan litteä). Kun hain kameran, se oli asettunut jo enemmän kerälle eikä ollut putoamisvaarassa. 

Tämä sinitabby poika sinivalkoisissa lakanoissa, ynnä minä ja Musti, toivotamme kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Falling off the edge of the world

Ransu was lying so near the edge that I thought he should fall off the Earth. Who knows if cats believe that the Earth is flat? And what is Earth anyway, the bed maybe? Well, the kitchen is a very important satellite too. He then curled up and retained his position on the Earth. What a relief.