Sunday, 15 March 2015

Ristiriitainen päivä

Sunnuntaipäivä oli mitä upein. 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja poksahteli auki kuin paukkumaissia kattilassa. Onneksi näistä suurin osa on verkkojen suojissa! Loppujen päällä on risuja, jotka otan pois vain kuvaamisen ajaksi. Peurat ja kauriit ovat aika laiskoja, eivätkä selvästikään ole kuolemassa nälkään, kun eivät yleensä vaivaudu siirtämään risukekojani pois.

Tähtisahramien lähes kaikki kukat alkavat olla auki. Kun ne auringossa avautuvat, on näky huikea. Onneksi nämä lisääntyvät herkästi siementämällä! Näitä täytyy saada koko kukkapenkillinen.

Ransu esittelee tähtisahrameita.

Vai onko tää puoliprofiili parempi, mamma?

Samassa kukkapenkissä oleva virvalilja alkaa myös avata kukkaansa. Tämä on niin hassu kasvi, kun kukka nousee suoraan mullasta ilman mitään vartta, eikä kukkanuppua edes varjele mikään suojakalvo! Miten terälehdet voivat olla noin virheettömät ja puhtaat.
Löysin jo kaksi muuta kukkanuppua mullan pinnalta, eli ainakin sen verran näitä on hengissä. Olisikohan isutttamassani pussissa ollut viisi sipulia, tai sitten vain nämä kolme.

Vuoden ensimmäinen leppäkerttu löytyi paistattelemasta päivää sormustinkukan lehdellä.

Kevätniityltä nousee sahrameita. Mitähän lajia nämä taas olivatkaan? Silmäys istutusmuistiinpanoihin kertoo, että tässä on tarhasahrami 'Advance'. No niinpä onkin! Tuli sitä mitä pitikin, tämä oli Viherpeukaloilta. Kukan sisus on keltainen, tässä vaiheessa siitä näkyy vasta terälehtien keltaiset tyvet.

Sen sijaan tästä parin vuoden takaisesta Hong Kongin pussista ei tullut oikeaa lajiketta, mutta se ei haittaa – pidän näistä ruskearaidallisista kultasahrameista erityisen paljon.

Sinivuokon kukkanuppuja en vielä löytänyt, vaikka siellä täällä mantereella ne jo kukkivat. Ne näyttävät kukkivan täällä aina mannerta myöhemmin. Näsiäkään ei vielä availe nuppujaan, vaikka äsken uutisissa näin sen täydessä kukassa Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Perin aurinkoista päivää on varjostanut suuri murhe. Yöllä oli ystävältä tullut viesti Herra Harmaan poismenosta. Harmaa oli niin ihana kissa, että tässä eivät mitkään sanat riitä.
Hyvää matkaa Mustan luo, Harmaa, ja paljon voimia Harmaan ihmiselle!


Kultasahrami  – Crocus chrysanthus
Näsiä – Daphne mezereum
Tarhasahrami – Crocus hybridus
Tähtisahrami, kuvan punakukkainen lajike – Crocus tommasinianus 'Roseus'
Virvalilja – Bulbocodium vernum

36 comments :

  1. Ransu on kyl niin kuvauksellinen miten päin vaan.
    tuo sammalkeinusi on kerrassaan mahtava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransusta saa tosiaan aika hyviä kuvia, se malttaa esiintyä ;-) Sammalkeinu on aika paahteessa, mikä ei ole hyvä, mutta mietin sopivaa loppusijoituspaikkaa (vaatii uusien piha-alueiden raivausta ehkä, tai muuten vain muutoksia olemassaoleviin varjopaikkoihin).

      Delete
  2. Sinulla kevät kukat jo kukkineet ailloin, kun meillä vasta tulevat lumen alta esiin. Kauniita ovat kevään ensikukat Kiva, kun saa ihailla kukkia ja Ransua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitkä kevät on ihaninta mitä tiedän, onneksi kukat kukkivat aika pitkään, jos niitä vain ei kukaan syö.

      Delete
  3. Teilläkin leppis on tullut haistelemaan kevättä. Ransu on kyllä upea kissa, komea miehekäs profiili. Teillä tuntuu poksahtelevan koko ajan, mun täytyy tehdä uusi syysostoslappu mitä pitää vielä hankkia, kesäostoslappu jo pullistelee..kaikkea ihanaa olisi! Nuo keltaruskeat krookukset ovat aikas tyylikkäitä vaikka en olekaan keltaisen ystävä! Upea auringonlasku! Voi kun surullinen uutinen, eläinystävän poisnukkuminen koskettaa kauan..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aikaisimpia kevätkukkia ei voi olla liikaa! Eläinkaverit ovat hirmu tärkeitä ja rakkaita.

      Delete
  4. Komeat kurjenmiekat ja tulevatpa ne aikaisin. Meillä ei edes krookuksia vielä näy vaikka asummekin etelässä, Vantaalla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo Katharine Hodgkin on useimpia krookuksia aikaisempi tosiaankin, oikea superaikainen. Kevätkurjenmiekat kukkivat vasta vähän myöhemmin.

      Delete
  5. Sahrameja, kurjenmiekkoja, noin paljon kukkia!!! Oih, taidan lähteä sinne ;) Eihän nyt ole näkynyt Ransu nyt punkkeja?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Justiin poistin Mustista punkin! Olet kyllä tervetullut, jos uskallat ;-)

      Delete
  6. Oijoi, miten ihania Katharine Hodgkin-kurjenmiekkoja sinulla nouseekaan! Täällä II-vyöhykkeellä vasta kultasahrami on nousemassa. Sinulla on aivan ihana blogi. Olen sitä jo jonkin aikaa seurallut. Mukavaa kevään jatkoa sinulle ja ihanille kisuillesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sanoistasi! ja kiitos samoin!

      Delete
  7. Kaunista se on ollutkin. Ja vielä muutaman päivän ajan, nautitaan siitä. Minullakin on mietteet käyneet Herra Harmaassa monet, monet kerrat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pieni kissa on valtavan tärkeä <3

      Delete
  8. Nyt täytyy kyllä sanoa, että esittelijä vei huomion, eikä tähtisahramit :)

    ReplyDelete
  9. Minäkin löysin eilen ensimmäiset leppikset auringossa lämmittelemässä, niin kiva taas nähdä ötököitä! Surullinen kissauutinen, kukat taas aivan ihania.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli oikein riemastuttava kohtaaminen leppäkertun kanssa!

      Delete
  10. No niin, ilmankos... Viime vuonna pihallamme kukki ensi kerran virvaliljat ja olen nyt yrittänyt niiden lehtiä tihrustella, ilmankos ei ole näkynyt! En muistanut enää tuota lehtihommaa ollenkaan. =D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, noista tulee vain tuo vaaleanpunaunen kukan nenänpää mullan pinnalle ensimmäiseksi :-D

      Delete
  11. Kiitos. Arvostan kovasti sitä, että Harmaata rakastetaan niin kuin itsekin rakastin, ja että hänet halutaan muistaa blogimaailmassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Häntä ei voi eikä haluta unohtaa. Ihana poikanen! Raitapaitainen. Vihreäsilmäinen. Ystävällinen. Mussukkainen ♥

      Delete
  12. Hienoja kevään merkkejä! Ja Ratsu hieno kissa <3

    ReplyDelete
  13. Replies
    1. Ihanaa kevättä on nyt ollut, mannaa sielulle, ja pisamiakin on ilmestynyt! Minuun, ei Ransuun ;-)

      Delete
  14. Voi pientä kissaa <3

    Sulla kukkii siellä jo vaikka mitä! Nuo raidalliset mysteerikrookuksemmekin. Mulla vasta lehtiä vähän tuupannut pintaan. Nooh, eihän tuo mitään, tässä on aikaa odotella ja sitten ihastella :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo raidallinen Honkkarin mysteeri on kyllä kiva! Taisivat kaikki sen erän mukulat ollakin tätä lajia, varmaan, tai mistä sen tietää. Joskus yhdestä pussista tuleekin aika montaa eri lajia tai lajiketta.
      Teilläpäin on mitattu niin lämpimiä lukemia, että eiköhän se tästä etene, kun päästään väliin tulevasta viileämmästä kaudesta yli.

      Delete
  15. kukkien esittelijä on täysin pätevä hommassaan

    ReplyDelete
  16. Ihanasti teillä on kevät jo pitkällä : )
    Meillä nuo `Katharine Hodgkin` iirikset ovat vasta piippoina. Saa nähdä milloin aukeavat. Ja virvaliljasta ei näy mitään, tosin istutin ne vasta syksyllä.
    Kyllä tämä kevään eteneminen on sitten jännää... joka päivä maasta ilmestyy uusia alkuja : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on tosi jännittävää aikaa. Jo pelkkien nuppujen näkeminen tuntuu lottovoitolta :-)

      Delete
  17. Sydäntäsykähdyttäviä näkyjä, tähtisahramit ovat ihania. Samoin kaikki muutkin varhaiset poksahtelijat. Meillä kovat yöpakkaset ovat pitäneet kasvua kurissa vaikka päivät ovatkin suloisen lämpimiä ja aurinkoisia. Ransu on vähän huono esittelijä, kukat jäävät aivan sivuseikaksi ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähtisahramit on tosiaan suloisia. Niiden nuput on niin ohuita, että niitä tuskin huomaa, ja sitten yhtenä aurinkoisena päivänä kukat ovat avautuneet sepposen selälleen.
      Ransu on sellainen huomionkerjuri. Taisin tosin myös tarkentaa siihen ;-)

      Delete
  18. Ihanainen kevätpostaus! <3 <3 <3
    Minä päsen katselemaan viime syksynä istuttamieni sipulikukkien versoja tässä ihan lähiaikoina. On mielenkiintoista nähdä, mitä yllätyksiä maasta nousee. En nimittäin edes enää muista, mitä kaikkea tulikaan istutettua...

    ReplyDelete
  19. Niin, tuota 'Katharine Hodgkinia' muistelin ihailleeni sinulla ennenkin - olikohan se täällä blogissa vai uudessa kirjassasi...Haluan ehdottomasti noita poksahtelevia kaunokaisia jonnekin päin metsäpuutarhaa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosi kiva tutkailla versoja keväisin!
      Nämä kurjenmiekat kannattaa istuttaa mahdollisimman aurinkoiseen kohtaan, oikeastaan sama pätee lähes kaikkiin kurjenmiekkoihin, siperiankurjenmiekka taitaa olla ainoa, joka sietää varjoa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!