Kirjan takia minulla on kerrankin kattava valikoima kausi- ja leikkokukkia kotona. Punaisen upean kerrotun gloksinian esittelinkin eilen Puutarhapalsta-uutiskirjeessä. Siitä oikealle on kevätkurjenmiekkoja, joiden pitäisi etiketin mukaan olla purppuraisia. Se on jostain syystä väri, joka puhuttelee joka kerta. Niinpä kun näin kuvassa etummaisena olevan esikon, se oli menoa.
Tällaista tarhakääpiöesikkoa en ole koskaan aiemmin nähnyt! Mikä ihanuus!
Tässä vielä gloksinia lähiesittelyssä. Jostain syystä en ole aiemmin näistä niin kovin innostunut, kasvissa on raskautta, joka tulee kookkaista lehdistä ja luonnottoman suurista kukista. Mutta silti... terälehtien pinta on kuin samettia, ja kukassa upea pehmeän punainen väri. Olen ihastunut!
Lopuksi vielä kuvasarja poikien kuulumisia kaipaaville. Tekemisen puutteessa tarmo puretaan velipoikaan.
Ja karvaa lentää. Imuroin eilen ja paikka näytti siltä kuin täällä ei olisi siivottu viiteenkymmeneen vuoteen.
Tämä kuva muuten todistaa, että Ransu on tosiaan liito-orava. Katsokaa tuota kyljen linjaa! Tai ehkä sittenkin sumopainija.
Tsemppikuva. Kyllä tämäkin talvi ohi menee!
Isogloksinia – Sinningia speciosa
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Ransu on liito-orava selvästi...:)
ReplyDeleteLapsuudesta muistan nuo glogsiniat...äidillä, joka kevät niitä kasvamassa...)
Ihana "liito-orava"! :) Kissapojilla on onneksi seuraa toisistaan. :)
ReplyDeleteRansu taitaa olla liitomanuli, ihan selvästi :)
ReplyDeleteOn se hyvä ko pojilla on tekemistä toisisans. :-)
ReplyDeleteMää oon aina tykänny noista gloksinioista. Oon yrittäny niitä saara uurestans mukulasta kukkimaan, mut taitaa niksit puuttua.
Eilinen puutarhakirjeesi teki niin suuren vaikutuksen, että näin unta gloksiniasta. Tekee mieli lähteä kukkakauppaan.
ReplyDeletePojat on poikia! Kyllä on kiva kun on kaveri, jonka kanssa painia. Meillä minä joudun sijaistamaan toista kissaa.
Purppura on kaunis väri, varsinkin kukissa ♥ :)
ReplyDeleteKissojen painikuvat näyttävät hassuilta, mutta siitä aiheutuva karvamäärä on mahdoton. Onko Mustilla välillä tukollinen harmaita karvoja suussa? Meillä Robertilla on -niistä tulee sille varsinaiset kalapuikkoviikset.
Kiitos tsemppikuvasta! Tänään satoi hiukan lunta ja kärsivällisyys talven suhteen on tiukalla. Ilmoittele sitten aikanaan jos/kun kirja on sinulta tilattavissa :)
Nättejä kasveja. Minäkin onneton laitoin gloxinian mukulan purkkiin kuvitellen, että siitä tulisi jotain. Äidilläni kasvoi aina mahtavia gloxinioita ;) Poja nujuaa, niin meilläkin. Aika on pitkää kun ei tarkene seikkailla ulkona. Siis missä puutarhakirje....etsimään....
ReplyDeletePaini on hyvä liikuntamuoto (epäilisin)!
ReplyDeleteIiihania kukkia! Tuo esikko on niin hyvän värinen.
ReplyDeleteNäin kivoja esikoita Lippulaivan K-kaupassa (hintaan 99 senttiä!), mutta koska olin kävellen, en viitsinyt ostaa niitä paleltumisvaaran takia. Pitäisikin ihan tehdä uusi reissu. Voiko muuten näin keväällä (!) ostetut esikot istuttaa maan sulettua ulos? Jatkaako ne kasvuaan?
Puutarhapalstaasi lukiessani ihan petyin, kun siinä sanoit, että kirjasi julkaistaan "ensi keväänä". Vasta keväällä 2015 siis? Eli jotenkin olen sisäistänyt, että nyt on jo kevät, nyt pitäisi sanoa "tänä keväänä". Kyllä kevät on koittamassa - noille sumopainijoillekin.
ReplyDeleteMummollani oli aina noita glogseja ja monen värisinä,siksikai tykkään siitä kovasti.
ReplyDeleteIhanan värinen esikko.
Lapset on terveitä, kun ne leikkii - tai tässä tapauksessa painii. Teidän kotinne onkin sitten erityisen suojelun aluetta, kun sinne on pesiytynyt liito-orava.
ReplyDeleteLunta tulee, yök! Huomenna alkaa onneksi helmikuu ja se on virallisesti viimeinen talvikuukausi. Onneksi!
Näh näh nähinää, kamut! Tulisko joku painimaan munkin kanssa?
ReplyDeletePojat tykkää painia!
ReplyDeleteMyös minulla gloksinioihin liittyy paljon muistoja, niitä oli lapsuudessani aina kotona olohuoneen ikkunalla. Itse olen pari kertaa yrittänyt mukulasta kasvattaa, mutta on tullut vähän hoippuiroita. Tänä keväänä ajattelin taas kokeilla. Mutta kerrottuja gloksinioita ei ole kokeillut, liekö hankalampia kasvattaa? Kauniita ovat ainakin!
ReplyDeleteKiitos tsempistä, Ransu <3
ReplyDeleteHei! Onnittelut uudesta kirjastasi, kotimainen sipulikasvikirja tulee todellakin tarpeeseen, olen välillä melko turhautunut päntätessäni ruotsin kielisiä joululahja kirjojani;) Minäkin huomasin uutiskirjeestä, että kirjasi ilmestyisikin vasta vuoden päästä, käsitinköhän väärin?!
ReplyDeleteMinä katsastelin äsken ruokakaupassa, josko jo helmililjoja olisin löytänyt, mutta vain tulppaaneja ja onnettomia kuivuneita esikko parkoja tuli vastaan. Taidampa huomenna käväistä ihan kukkakaupassa<3 Mukavaa viikonloppua!
Irmastiina; Aika monella näyttää olevan muistoja, minä en muista gloksiniaa lapsuudesta ollenkaan.
ReplyDeleteSirpa ja Kollo; Onneksi, saavat vähän liikuntaakin.
Katja; Uusi laji :-D
Maija; Niillä pitäisi olla syksyllä lepokausi kuivana. Voi olla aika haasteellinen muutenkin, kun on tropiikin kasvi - meidän talvisesta huoneilmasta on tropiikki kaukana!
Cheri; Ooh, unta! Voi että, karvattomana jättikissana painiminen saattaa olla aika haastavaa :-D
Tänään näin Gloksinian mukuloita Tarjoustalossa! Olisin muuten heti sortunut, mutta kun ostin jo tämän yhden kukkivan.
AnnaS; Purppura on mahtava väri. Kummaltakin irtoaa tukkoja, Ransu oikeastaan vasta alkaa pikku hiljaa kasvattaa talvikarvaa, joten siitä irtoaa nyt vähemmän.
Tylsä Mörökölli; Onnea gloksinian suhteen! Itsekin vasta harjoittelen sen hoitamista.
Mamma N; Varmaan!
Inka; Vihje: esikko (ja gloksinia) ovat Lippulaivan kukkakaupasta!
Olen istuttanut kaikki ostamani esikot keväällä puutarhaan ja hyvin ovat pärjänneet, osa monta vuotta jo, yksi kerrottu on talvehtinut jo yhden talven yli. Pitää yrittää pitää niitä mahdollisimman viileässä kevääseen asti, huoneilma on liian kuuma. Ja paljon kastelua!
Paula; Voi ei, kirjoitin varmaan sittenkin väärin. Laitoin ensin "tänä keväänä" ja sitten aloin tosikkona miettiä, että ei nyt ole kevät vielä! Ilmestyy tämän vuoden huhtikuussa.
Kosotäti; Kivaa, että monella on gloksimuistoja!
Between; Kotimme on ehdottomasti suojelualuetta. Siellä asustaa myös erittäin harvinainen saaristopantteri. Tänään on ihan järkky lumisade, yööök! Ja pimeä tulee edelleen törkeän aikaisin, vaikka miten päin sen yrittäisi valoisasti nähdä.
Harmaa; Laitan ilmoitus lehteen: päiväpainiseuraa vailla ;-)
Myrsky ja Minna; No todellakin tykkää :-D
Tuulevi; Ihana kuulla näitä muistoja. Minulla ei ole juuri mitään kokemusta glokseista vielä, en osaa sanoa olisiko kerrottu vaikeampi.
Pirkko; Ole hyvä, vaikka sinä taidatkin tykätä talvesta ainakin jossain määrin. Mutta tsempit teidän eksoottisille kavereille!
Minna; Voi että, kyllä se tänä keväänä ilmestyy, selostin ylempänä Paulalle miksi en kirjoittanut "tänä keväänä". Vai ei ruotsi oikein luonnistu... onhan se hankalaa, mutta siihenkin tottuu ja alkaa sujua paremmin!
Kiitos samoin!
Mä en edes ajatellut tuota kevätasiaa, koska nythän on lumesta huolimatta jo kevät, ainakin minusta. Tuleva(kin) kirjasi saa kodin sekä meiltä että muutamista paikoista, jonne olen kirjojasi hankkinut lahjoiksi!
ReplyDeleteTalvi menee ohi.
ReplyDeleteLyhyempi aikaa hiihtolomaan kuin joululomaan.
Ihanat leikit.
ReplyDeleteMainioita. ♥ ♥
Jenni; Voi kun kiva!
ReplyDeleteRva Pioni; Niin.. paitsi että kai hiihtolomalla on vielä talvi, kun silloin kerran hiihdetään?! Mutta juu, päivä pitenee ja jossain vaiheessa se alkaa olla jo inhimillisissä mitoissa - ei vielä ihan.
Sylvi; Kiitos, ja mukavaa viikonloppua!
Voi noita poikia! Hauskoja! Ihana gloksinia. Mulla ei ole koskaan ollut jostain syystä. Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteKiitos ja samoin! Olen aiemmin ihastellut tummakukkaisten gloksinioiden väriä, tällä kertaa sykähdytti tämä punainen. Toivottavasti osaan hoitaa sitä oikein.
ReplyDeleteIhanaa päästä taas lukemaan sinun kirjoituksiasi! Meillä on sama ongelma imuroinnin suhteen; hetki imuroinnin jälkeen on taas saman verran karvoja joka kohdassa kuin ennenkin! :D
ReplyDeleteHäh, vaikka en muuta tee kuin valitan talvesta :-D
ReplyDeleteTeillä on kaksin verroin karvapallojen aiheuttajia! Voin vain yrittää kuvitella karvojen määrää. Itse imuroin aina sängyn ja lakanat myös, mutta ei sekään tunnu vaikuttavan missään, niitä vain on.
Katselin juuri eilen Pinterestistä esikkokuvia ja löysin vaikka miten mielettömiä kukkarullia! Tuo sinunkin on todella kaunis. Haluaisin niin ostaa meille sisäkukkia, mutta Olli nuolee jo nyt itsensä karvattomaksi. Voi atoopikkokissaa! Enkä ole kyllä varma, että se omallekaan iholle sopisi. Kukkia tulkoon sitten luonnostaan keväällä taas ;)
ReplyDeletePienet rapsutukset Ransulle!
Ja Mustille myös, ehdin jo unohtaa, että tässä oli näitä taistelukuviakin :)
ReplyDeleteEsikot ovat niin ihania ja niitä on niin paljon erilaisia! Itse himoitsen yhtä tiettyä vaaleanvihreäkukkaista, olikohan sen nimi 'Francesca' tai sinne päin. Huippu! Jos ikinä näen niitä jossakin, ostan heti kymmenen, jotta niitä sitten varmasti on. Yhden ostamisessa on se vika, että jos sen sitten istuttaakin huonoon paikkaan, niin se menehtyy ja se oli sitten siinä, ellei sitä löydä joskus lisää.
ReplyDeletePojat kiittävät!