Silmiini osui kuva kesäisestä laventelipuskasta ja siitä ajatus lähti. Esittelen nyt pihani ainoan rutikuivan paikan, muotopuutarhan etelänurkan kukkapenkin. Sen vieressä on oja ja salaoja, maaperä on edesmenneen rakennuksen jäljiltä tiilimurskaa, kiveä ja hiekkaa. Paikka on hyvin paahteinen.
Keväällä lumi sulaa tästä varhain paahteisuuden vuoksi ja siksi, että muotopuutarhan pohjoispuolella on talo, jonka seinä kerää ja heijastaa kevätauringon lämpöä. Huhtikuun lopulla kukkapenkissä kukkivat pienet kevätkurjenmiekat ja nämä 'Katharine Hodgkin' -risteymät. Tähtitulppaanit puhkeavat kukkaan hieman niiden jälkeen.
Tässä koko tuo kukkapenkki. Sen vierellä on todella syvä oja, joten tässä ei vesi seiso. Musti esittelee (taustalla).
Toukokuussa kukkivat isommat tulppaanit, helmililjat ja bokharankurjenmiekat.
Sitten ovat vuorossa liljakukkaiset tulppaanit. Tämä on näkymä muotopuutarhan ja talon kulmalla olevasta riippukeinusta käsin. Kuiva penkki on oikeassa reunassa. Tämä edessä oleva penkki on myös kuiva, mutta se ei ole yhtä paahteinen, vaan siihen lankeaa iltapäivällä vaahteran varjo – sama puu, joka suo autuaan varjon myös riippukeinussa lojujan ylle.
Näkymä kesäkuussa syreenien kukkiessa, kuva on otettu muotopuutarhan sivulta käsin. Kuivin penkki on nyt taustalla, juuri ennen syreenejä.
Tuoksukurjenpolvi oli ensimmäisiä kasveja, joita istutin tähän penkkiin. Koska paikka on hyvä talvenarkojen kasvien kokeiluun, taidan vähitellen siirtää tämän tai ainakin suuren osan tästä muualle. Tämä on kyllä onnistunut asettumaan rutikuivaan maahan oikein hyvin. Mutta nyt luulen, että käytän tätä avuksi Rohan-puutarhani raivaamiseen.
Heinäkuussa se laventeli, josta ajatus tähän juttuun sai alkunsa, aloittaa kukkimisen. Tämä on muutama vuosi sitten hankittu tähkälaventelin kompakti lajike 'Munstead'. Suosittelen lämpimästi! Muodostaa siistin tyynyn, ei tarvitse leikata muuta kuin kuivuneet kukkavarret joskus elokuun lopulla, jos haluaa. Se kyllä kannattaa, sillä kasvi siistiytyy sillä huomattavasti. Taustalla on valkokukkainen myskimalva Tiinalta. Kumpikin kasvi houkuttelee kimalaisia ja perhosia, on kivaa kuunnella sitä pörinää ja lepatusta.
Tässä äskeinen kaksikko vähän kauempaa. Taustalla alkaa kuiva keto. Laventeli ei ollut viime kesän kuivuudesta moksiskaan, kukoisti vain. Enkä uhrannut sille pisaraakaan vettä, kun olen nähnyt, millaisissa kivikkorinteissä ne esimerkiksi Provencessa kasvavat.
Tässä vielä toisesta suunnasta, riippumatolta päin. Seuraavaksi alkaa kukkia pallo-ohdake.
Elokuussa aloittivat ruostekukat. Nämä talvehtivat tällä paikalla hyvin viime talven. Mutta kesän kuivuudessa osa näistä nääntyi. Opin sen, että tämä ei ole rutikuivan paikan laji – olisihan se pitänyt tietää, sillä tämä on rehevä rikkaruoho lounais-Englannin ja Irlannin ojanvarsilla.
Tarhaiisokaan ei kai ole kuivan paikan laji, vai onko? Tämä lajike on 'After Eight', joka on niin hienon sävyinen yhdessä penkin muiden siniviolettien ja valkoisten kukkien kanssa, että sen vain täytyy olla tässä.
Loppukesällä tässä kukkii komealuppio, joka kantaa ransunhäntämäisiä vaaleanpunaisia kukkapörröjä. Ihastuttava kasvi!
Ensi vuonna tässä nähdään toivottavasti vähän jotakin uuttakin, vaikka paljon tähän ei enää mahdu.
Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata f. alba
Pallo-ohdake – Echinops
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
Tuoksukurjenpolvi, valkokukkainen – Geranium macrorrhizum 'Album'
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Midwinter Swimming in Shetland
6 hours ago
Sen lisäksi että blogisi lukeminen tuottaa esteettistä mielihyvää (kauniita kuvia), hymyä suupieliin (karvapantterit), uusia ideoita ja pohdittavaa, niin se siitä saa myös paljon tietoa.
ReplyDeleteTaas opin jotain uutta ja mielenkiintoista, tällä kertaa ruostekukista. Mielenkiintoista että se on muualla rikkakasvi enkä enää ihmettele etteivät ne meidän pihan kuivassa kohdassa viihdy... Kiitos taas Saila!
Tämä sattuikin sopivasti, mietin nimittäin tänään kuivan paikan kasveja, penkkiin jota suunnittelen paahteiseen paikkaan. Laventeli on ainakin must!
ReplyDeleteVoihan muotopuutarhat sentään =) Meilläkin on meneillään muotopuutarhan perustaminen ja haaveena tuollaisia ihania kevätkurjenmiekkoja ja kaikkia ihanuuksia. Voi että miten ihailenkaan noita sun kasveja. Kaikkia ihastuttavia erikoisuuksia =)
ReplyDeleteSanna; Niin, en nyt tiedä, haluaako kukaan suoranaisesti ruostekukasta sielläkään eroon, mutta se on viljelykarkulaisena siinä ilmastossa todella reheväkasvuinen, ja kukkiessaan tietenkin upea. Mutta onhan siellä narsissitkin vallanneet kaikki tienpenkat.
ReplyDeleteKiitos kauniista sanoistasi! Kuivassa ne talvehtivat, mutta kesällä kaipaavat sitten kastelua.
Saraheinä; Laventeli voi menestyä meillä talven yli vain hyvin ojitetussa paikassa tai moreenimaalla. Kannattaa kokeilla!
Jori; Kiitos! Nitä on jotenkin kertynyt ;-)
Noita samannäköisiä kevätkurjenmiekkoja istutin viime kesänä kuivaan paikkaan, ihan sattumalta. Niitä lähellä kasvoi 2012 keltaisia jääkujenmiekkoja, jotka sitten olivat viime keväänä hävinneet jäljettömiin. Saa nähdä miten käy kevätkurjenmiekkojen. Ruostekukkia taas pidin ruukussa eivätkä ne ehtineet kukkia viime kesänä. Yritin itse kylvää laventelia, mutta siitä ei tullut mitään. Sitten ostin Tertun perennoilta yhden laventelin taimen, ja se näyttää olevan hyvässä voinnissa. Kiva nähdä tuttuja ja ihan uusiakin kasveja. Täältä saa hyödyllistä tietoa, niinkuin Sanna tuossa edellä sanoo.
ReplyDeleteOnkin hyvä oivallus käyttää tuoksukurjenpolvea uusien alueiden valtaamisessa. Itselläni samainen kasvi aikoinaan levittäytyi kukkapenkissä aivan mahdottomasti ja olen siirrellyt ja istuttanut uusia rönsyjä juurikin hankaliin paikkoihin. Kyllä on taas kauniita tunnelmia ja kuvakulmia ja ihanan valoisia kuvia!
ReplyDeletePaula; Jääkurjenmiekka on kuulemma meidän ilmastossa yleensä lyhytikäinen pihakasvi. Tämä 'Katharine Hodgkin', joka ei olekaan kevätkurjenmiekka, vaan kai risteymä jääkurjenmiekkaa ja jotakin muuta, on kaikkein kestävin ja leviää hitaasti itsekseen. Minulla ainakin ovat tuppaat runsastuneet jo parissa vuodessa, tai ensi keväästä en tietenkään vielä tiedä.
ReplyDeleteMaria; No sinun pihalta taisin tuon leviämis- ja maanpeittämisjutun muistaakin, niin että kiitos vain :-)
Kauniita kuvia! Ihan harmittaa, että laventeli ei meidän savimaassa viihdy. Niin ihana tuoksu tulee mieleen jo sinun kuvaasi katsomalla. :O)
ReplyDeleteVoi miten suloinen tuo komealuppion kukinto! Tuolta se Ransun häntä voisi näyttää, jos se asuisi Amerikassa, jossa eläinten turkin värjäily on muotia... Onneksi hän kuitenkin hiippailee Ahvensaaren kylänraitilla :)
ReplyDeleteMinna; Savimaahan sitä on tosiaan turha istuttaa, muuten on minullakin kaikkialla savea paitsi tässä kohdassa. Tuoksu on todellakin ihana!
ReplyDeleteTiina; Heh, amerikkalaisen Ransun häntä :-D On muuten kotoisin Vakka-Taimesta, minne sinulla ei ole kauhean pitkä matka, vink vink.
Jag har ju nästan bara torra ställen att odla på, det var intressant att läsa om växter som kanske skulle passa. Jag har en liten lavendel och vet inte hur jag skall få den att trivas, torrt och sandjord har jag ju gott om. Är det månne fels sorts lavendel?
ReplyDeleteVastaan nyt suomeksi, kun muuten menee liian haastavaksi... sopiva paikka teillä lienee se vajan eteläseinusta, missä sinulla on muutenkin kukkapenkkejä, ehkä ihan penkin yläreunassa, jotta se on mahdollisimman lämpimässä heti seinän alla? Eri laventelisorteista on aika vähän kokemusta Suomessa avomaalla, kaikkea kannattaa kokeilla!
ReplyDeleteVoihan kesäkuvat, niin ihania tunnelmia!
ReplyDeleteMinäkin ihastuin viime kesänä työkaverin kanssa tekemillämme excursioilla luppioihin :) Nyt mulla on niitä muistaakseni neljää tai viittä erilaista! siis jos ovat hengissä vielä keväämmällä. Vakka-Taimesta ostin myös ne ja osan Ulriksdalista Ruotsisa.
Yhden,joka on tuollainen vaaleanpunainen Ransunhäntä-malli,( en nyt muista tarkempaa lajikenimeä ja ulos en juuri nyt viitsi mennä tarkistamaan) istutin samaan penkkiin uusien punahattujen kanssa. Tromssan kasvitieteellisessä oli juuri se sama luppio ja se oli ihan hirveän iso puska! Hänelle pitää mitä ilmeisimmin perustaa oma penkki keväämmällä.....
Talvehtisikohan tuo ruostekukka meidänkin pihalla, pitäisköhän kokeilla?
Kannattaa varmaan kokeilla, ainakin osalla ruostekukista. Nostin niitä sisään sen verran kuin löysin mullasta toissa syksynä ja kaikki ne sisällä talvetetut kuivuivat viime talven aikana, mutta ulos jääneet nousivat tosi reippaasti maasta!
ReplyDeleteLuppiot ovat ihania. Olen istuttanut myös tavallisen punaluppion, mutta se hävisi. Tämän lisäksi minulla on ollut hurmeluppio monta vuotta, sekin on ihana mutta tarvitsisi varmaan aurinkoisemman paikan kun se ei kuki. Luppioitakin voi keräillä ;-)
Nyt kyllä näyttää siltä, että esittelyn sijaan Musti on kyllä menossa kylään naapurille? Ehkä katsomaan olisiko siellä koirakavereita :)
ReplyDeleteOn kyllä joskus nähty, että Musti on mennyt kerjäämään rapsutuksia naapurin kivalta tädiltä. Kun ne koiratkin on siellä niin kilttejä...
ReplyDeleteRohan-penkki, miten minulta on mennyt sellainen ihan ohi aikaisemmi? :D
ReplyDeleteVoi ei, onneksi nyt tuli ilmi!! Ja se ei ole pelkkä kukkapenkki, vaan kokonainen suuri puutarhan osa, tätä muotopuutarhaani suurempi! Mutta siitä on valmiina vasta pari neliömetriä, joten ehkä siksi et ole bongannut kun se on vielä niin pieni ;-)
ReplyDeletePitkä lista kasveista, joita sinne tulee, on kyllä jo olemassa. Ja jonkinlaisena teemana hevoset, TIETENKIN. Edes jokusen hevosenkengän muodossa. Aihe varmasti muotoutuu ja sen rakentamiseen kuluu vielä vuosikaudet...
Nämä ovat ihastuttavia nämä sinun kukkapenkkisi. Varmasti kaikkien tontilta löytyy kuivia, märkiä, paahteisia ja varjoisia kasvupaikkoja. Tosin siinä menee muutama vuosi ennenkuin löytää nämä parhaimmat kasvupaikat eri kasveille.
ReplyDeleteLaventeli viihtyy meilläkin "paahteisimmassa sorakasassa". Sellaisen voi vaikka itse rakentaa jos tontti sattuu olemaan pääosin märkää ja varjoisaa.
Pallo-ohdakkeita olen levitellyt eri penkkeihin ja luppiohin olen nyt ihan lääpälläni. Tosin tuota vaaleanpunaista luppiota ei löydy vielä meiltä.
Irene; Kiitos! Kyllä, jokaiselta pihalta löytyy ainakin joitakin erityyppisiä kasvupaikkoja ja täysin tasamaalle voi rakentaa kohopenkkejä, jos ei jaksa ojia kaivaa. Kohopenkissä laventeli viihtyy.
ReplyDeleteTuo luppio on Rauman läheltä Vakka-Taimesta, mutta voi sitä hyvin löytyä lähempääkin sinua, pidä silmät auki!
Mulla on laventelintalvetusyritys ruusutarhassa, kohopenkissä. Katsotaan miten sen käy.
ReplyDeleteToivotaan että hyvin menee! Kohopenkissä sen ei pitäisi olla märkyyden armoilla.
ReplyDeleteIhanaa ja huokailuttavaa kevään kaipausta!
ReplyDeleteHienoa kun tontilta löytyy monenlaisia olosuhteita. Valkoinen myskimalva on hieno laventelin kanssa.
ReplyDeleteKiitos tietoiskusta. Suren jo etukäteen sitä, että taitaa laventelini heittää talven aikana henkensä. Ensi vuonna sitten pitää kokeilla jotain toista paikkaa, montaa paahteista ja kuivaa kohtaa ei pihallamme ole.
ReplyDeleteMutta missä on itse ransunhäntä?!
ReplyDeleteKiva esittely : )
ReplyDeleteRuostekukkaa aion ensi keväänä hankkia, muistan kun kerroit siitä joskus aiemminkin. Olen muinoin nähnyt Piikkössä silloisen Puutarhantutkimuslaitoksen pihalla upeat ruostekukkaistutukset. Siitä asti olen siitä haaveillut.
Meillä on muuten laventelit talvehtineet multavassa perunamaassa aika hyvin, pari vain kuoli kymmenestä ; )
Laventelin talvehtimisesta olisin kysynyt, että talvehtiiko se tosiaan ihan noin vain penkissä? Laventeli on mun suosikki ja miten mulla on ollut käsitys, että sitä on täällä vaikea talvehdittaa? Oon vaan ruukussa pitänyt. Jos se tosiaan talven yli selviytyy, niin ensi keväänä istutan oitis puutarhaamme!
ReplyDeletePike; Tuota kevään valoa on uskomaton ikävä!
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Minustakin myskimalva ja laventeli ovat upea pari. Valkoinen ja violetinsininen ovat ihanan raikkaat kesähelteessä.
Vaalean vihreää; Luepa Sariw:n kommentti tuosta alempaa, laventeli voi olla yllättävän talvenkestävä :-)
Sulo; Ransun häntä pötköttelee parhaillaan sängyssä, ja niin se pötköttelee myös kesäkuumalla, joten aurinkoisissa kuvissa Ransua ei juuri näy!
Sariw; Kiitos paljon laventelitiedosta!
Ihailin ruostekukkapenkkejä syksyllä Ojakkalassa, missä on koepellot niille ja monelle muulle kasville. Hyvin olivat sielläkin tavehtineet, ihan tavallisella vanhalla pellolla loivassa rinteessä.
Mirka; Luepa Sariw:n kommentti tuosta ylempää. Kannattaa ainakin kokeilla, laventeli saattaa hyvinkin talvehtia. Paleltumisia saattaa joskus sattua. Se ei ole pitkäikäinen muutenkaan, eli noin kymmenen vuoden päästä se alkaa olla jo tiensä päässä, mutta on toivottavasti tehnyt siementaimia siihen mennessä.
Näihin kuviin aina uppoaa... kesä, kesä, kesääää! <3
ReplyDeleteUpsis, kompuutteri jymähti paikoilleen ja lähetti useamman viestin kerralla. Poistan ylimääräiset...
ReplyDeleteBloggerissa voi olla jotain häiriöitä, ainakin minulla on ollut takkuilevaa menoa, mutta se voi johtua viime päivien suuresta tiedonsiirtomäärästä - siis että koneeni on hidas. Poistan noiden rippeetkin :-)
ReplyDeleteKesä <3
Näitä tunnelmia kannattaa odottaa! Laventelia minäkin huokailen, voisin sellaista meillekin kokeilla, jos vaikka sattuisi selviämään.
ReplyDeleteIstuta se kohopenkkiin, niin selviää varmemmin :-)
ReplyDelete