Muotopuutarhan kuivin penkki

Silmiini osui kuva kesäisestä laventelipuskasta ja siitä ajatus lähti. Esittelen nyt pihani ainoan rutikuivan paikan, muotopuutarhan etelänurkan kukkapenkin. Sen vieressä on oja ja salaoja, maaperä on edesmenneen rakennuksen jäljiltä tiilimurskaa, kiveä ja hiekkaa. Paikka on hyvin paahteinen.
Keväällä lumi sulaa tästä varhain paahteisuuden vuoksi ja siksi, että muotopuutarhan pohjoispuolella on talo, jonka seinä kerää ja heijastaa kevätauringon lämpöä. Huhtikuun lopulla kukkapenkissä kukkivat pienet kevätkurjenmiekat ja nämä 'Katharine Hodgkin' -risteymät. Tähtitulppaanit puhkeavat kukkaan hieman niiden jälkeen.

Tässä koko tuo kukkapenkki. Sen vierellä on todella syvä oja, joten tässä ei vesi seiso. Musti esittelee (taustalla).

Toukokuussa kukkivat isommat tulppaanit, helmililjat ja bokharankurjenmiekat.

Sitten ovat vuorossa liljakukkaiset tulppaanit. Tämä on näkymä muotopuutarhan ja talon kulmalla olevasta riippukeinusta käsin. Kuiva penkki on oikeassa reunassa. Tämä edessä oleva penkki on myös kuiva, mutta se ei ole yhtä paahteinen, vaan siihen lankeaa iltapäivällä vaahteran varjo – sama puu, joka suo autuaan varjon myös riippukeinussa lojujan ylle.

Näkymä kesäkuussa syreenien kukkiessa, kuva on otettu muotopuutarhan sivulta käsin. Kuivin penkki on nyt taustalla, juuri ennen syreenejä.

Tuoksukurjenpolvi oli ensimmäisiä kasveja, joita istutin tähän penkkiin. Koska paikka on hyvä talvenarkojen kasvien kokeiluun, taidan vähitellen siirtää tämän tai ainakin suuren osan tästä muualle. Tämä on kyllä onnistunut asettumaan rutikuivaan maahan oikein hyvin. Mutta nyt luulen, että käytän tätä avuksi Rohan-puutarhani raivaamiseen.

Heinäkuussa se laventeli, josta ajatus tähän juttuun sai alkunsa, aloittaa kukkimisen. Tämä on muutama vuosi sitten hankittu tähkälaventelin kompakti lajike 'Munstead'. Suosittelen lämpimästi! Muodostaa siistin tyynyn, ei tarvitse leikata muuta kuin kuivuneet kukkavarret joskus elokuun lopulla, jos haluaa. Se kyllä kannattaa, sillä kasvi siistiytyy sillä huomattavasti. Taustalla on valkokukkainen myskimalva Tiinalta. Kumpikin kasvi houkuttelee kimalaisia ja perhosia, on kivaa kuunnella sitä pörinää ja lepatusta.

Tässä äskeinen kaksikko vähän kauempaa. Taustalla alkaa kuiva keto. Laventeli ei ollut viime kesän kuivuudesta moksiskaan, kukoisti vain. Enkä uhrannut sille pisaraakaan vettä, kun olen nähnyt, millaisissa kivikkorinteissä ne esimerkiksi Provencessa kasvavat.

Tässä vielä toisesta suunnasta, riippumatolta päin. Seuraavaksi alkaa kukkia pallo-ohdake.

Elokuussa aloittivat ruostekukat. Nämä talvehtivat tällä paikalla hyvin viime talven. Mutta kesän kuivuudessa osa näistä nääntyi. Opin sen, että tämä ei ole rutikuivan paikan laji – olisihan se pitänyt tietää, sillä tämä on rehevä rikkaruoho lounais-Englannin ja Irlannin ojanvarsilla.

Tarhaiisokaan ei kai ole kuivan paikan laji, vai onko? Tämä lajike on 'After Eight', joka on niin hienon sävyinen yhdessä penkin muiden siniviolettien ja valkoisten kukkien kanssa, että sen vain täytyy olla tässä.

Loppukesällä tässä kukkii komealuppio, joka kantaa ransunhäntämäisiä vaaleanpunaisia kukkapörröjä. Ihastuttava kasvi!
Ensi vuonna tässä nähdään toivottavasti vähän jotakin uuttakin, vaikka paljon tähän ei enää mahdu.

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata f. alba
Pallo-ohdake – Echinops
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
Tuoksukurjenpolvi, valkokukkainen – Geranium macrorrhizum 'Album'
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtitulppaani – Tulipa humilis