Wednesday 4 September 2013

Ja puuta kaatuu taas

Aiemmista pihakierrospostauksista on jäänyt esittelemättä tontin länsipää. Tässä se on, kuva on otettu suunnilleen kuistini edestä – usko tai älä, lautakasojen siivoamisen jälkeen. Nuo ovat niitä kasoja, jotka saavat jäädä näille sijoilleen kunnes ne jatkokäytetään.
Lato vasemmalla on naapurin, tonttiemme raja kulkee suunnilleen sen seinää pitkin. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että parin metrin siivu eräästä toisesta ladosta on seuraavan naapurin tontilla ja toisaalla on rajapyykki keskellä puuvajaa. Tällaisia vanhat kylät kai ovat.
Huussi oikeassa reunassa on minun ja sen takana kulkee rivi puita pitkin tontin reunaa, ne on tarkoituksella jätetty, sillä puurivit ja kivimuurit – jollaista puiden alle kasaan – kuuluvat suosikkeihini. Rivi puita tuli esiin kun paikassa ollut ryteikköinen minimetsä siivottiin ja määritin, mitkä puut jätetään pystyyn. Siihen jäi kaksi isompaa saarnea, yksi iso vaahtera yläpäähän ja pienempi vaahtera tänne alapäähän. Minua on kuitenkin vaivannut se, että saarni ja alin vaahtera olivat liian lähellä toisiaan. Vaahteran runko nökötti jo siinä kohdassa, johon saarnen leveät oksat päättyivät.

There has happened a bit more clearing: a smallish Norway maple was felled before it was going to be too large as it was growing slightly too near an ash tree.

Tämä kuva on otettu reilu viikko sitten, kun alin vaahtera oli vielä paikallaan. Se on kuvan vasemmassa reunassa, runkoon osuu varjo niin ettei sitä tahdo erottaa. Kivimuurin takana on lisäksi villi omenapuu, se aiheuttaa vaikeuksia hahmottaa.
Olen tosi tarkka siitä, että puilla pitää olla riittävästi tilaa – muuten niistä tulee rumia. Jos oksistolle ei ole sen vaatimaa tilaa, saa puu lähteä ja pienempi tulla tilalle. Vaahteran ja saarnen, jotka molemmat kasvavat suuriksi, väli ei voi olla vain noin kuusi metriä kuten tässä oli, sillä kummankaan puun oksisto ei pääse silloin kehittymään tasapainoiseksi.

Tässä kuva vähän lähempää, saarnen oksia on oikealla ja taempana villiomppu. Vaahteran kanto näkyy muurin korkuisena, sillä sitä ei olisi saanut alempaa poikki purkamatta muuria ja siihen en halunnut ryhtyä.
Kivien pyörittelyssä on ollut aikamoinen työ. Meinasin kerran antaa pataan yhdelle tutulle miehelle, joka kysyi, olenko harjannut kivimuurin puhtaaksi kun siinä ei ole sammalta. Prkl, olen kasannut sen hiellä ja mustelmilla. Hän taisi laskea leikkiä kanssani, mutta aika vaarallista huumoria tuollainen missä saattaa saada turpaansa...
Toisaalla tontillani kituuttanut purppuratuomi muutti tähän vaahteran tilalle, tai sen edustalle, tosin en tiedä onko se enää hengissä. Se on joka vuosi pienentynyt kunnes tänä kesänä siinä oli enää pieni oksa ja pari lehteä maan tasalla, sitten nekin lakastuivat. Otin sen tehohoitoon ämpäriin joksikin aikaa ennen uuteen paikkaan istuttamista. Ehkä se herää henkiin, jos ei, niin hankin tuohon toisen sirotuomipihlajan, yksi kasvaa jo tuossa muutamia metrejä alempana.
Jätin muuriin aukon, koska siinä on kulkureitti.

Tässä oli vanhastaan pieni silta ojan yli naapuriin, mutta se oli laho jo paikan ostaessani. Uuden sillan rakentaminen on siis ollut työlistalla kaikki nämä vuodet. Kun ystävällinen naapuri tuli auttamaan puun kaadossa (oma moottorisahani on sähkökäyttöinen ja sinä päivänä sattui olemaan muutaman tunnin sähkökatkos), innostuin saman tien rakentamaan uuden sillan. On siitä hyötyäkin, että lautakasat ovat keskellä pihaa – tarveaineiden hakemiseen ei kulu yhtään aikaa!
Lopuksi käsittelin sillan terva-tärpätti-vernissaseoksella, kummankin pään alla on kiviä ja kattohuovan paloja. Nyt sen pitäisi kestää jonkin aikaa.

Siitä pääsee lainaamaan sokeria ja suolaa oikoreittiä pitkin. On tuntunut hölmöltä kiertää tien kautta pitkä matka mäkeä alas ja taas ylös, kun talomme ovat ihan lähekkäin. Tai pääsihän tuosta ojan yli loikkaamalla, mutta vähän hankalasti. Siinä olisivat voineet kananmunat mennä rikki, muistaakseni naapurin rouva tuli joskus niitä lainaamaan, ja taisi myös palauttaa seuraavan kauppareissunsa jälkeen.

Huh, mikä maratonsepustus. Minulla on muutenkin tapana selittää liian kanssa ja tuntuu, että näiden pihanäkymäkuvien kanssa selostaminen lähtee täysin käsistä!
Silti, lopuksi vielä istutusesittelyt. Huussin vasemmalla puolella ja takana kivimuurin edustalla on vuokko-esikkopuutarha. Huussista oikealle on puolestaan punainen villi kukkapenkki.

Villi punainen kukkapenkki on huussin ja vanhan talon välissä. Kuvassa näkyy pienenä mustana pisteenä myös Vippe-kolli, joka on kalliolla kyttäämässä naapurin kanoja...


Vanhan talon päädyn juurella on Tolkien-penkki. Siinä kasvaa myös punaisesta penkistä kylväytynyttä metsätyräkki 'Chameleonia'. Istutin tähän vastikään jaloängelmän 'Splendide White', vaikka sillä ei olekaan mitään tekemistä Tolkienin kanssa, mutta ajattelin, että tämä saattaisi olla sopiva paikka, ellei ole liian kuiva. Toivottavasti se viihtyy, kasvi on kerrassaan suloinen!

Toinen suloinen on pallohortensia 'Hayes Starburst' kivimuurin edustalla vuokko-esikkopuutarhassa. Toivottavasti tämä vain ei järkyty saadessaan aiempaa enemmän valoa ennen kuin uusi varjopuu kasvaa tilalle.
Vaahteran kaataminen toisaalta auttaa näitä sen alla kasvaneita, sillä vaahteroilla on kaiken veden imevät pintajuuret, vaikka kuulemma varsinaisesti syvä- tai pintajuurisia puita ei olekaan. Mutta olen huomannut vaahteran erityisen haastavaksi aluskasveille.

'Hayes Starburst' on kerrottukukkainen lajike. Todellakin kuin pienoinen tähtipurkaus!
Iloista keskiviikkoiltaa!

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Metsävaahtera – Norway maple – Acer platanoides
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Saarni – ash – Fraxinus excelsior

26 comments :

  1. 'Hayes Starburst' on kuin ilotulitus!

    Ihanainen tuo patsas... Se käy paikkaansa niin kauniisti!

    ReplyDelete
  2. nämä pitkät selostukset ovat just niin hyviä - huomaatko, että samalla jaat ilmaista puutarhanhoitotietoa ihan valtavat määrät ;)- Mä kävin tänään tyhjillään olevan talon pihalla kasvivarkaissa; siellä tuli mieleen Saaripalsta - se on vähitellen umpeen kasvanut - uskaltaisikohan sinne mennä myös omenavarkaisiin? omat puut eivät tänä vuonna anna kovin hääppöistä satoa... teki mieli jäädä raivaamaan paikkoja, mutten sentään tohtinut - olisi jäänyt jälkiä...

    hannah

    ReplyDelete
  3. Kaisa; Kun näin tuon hortensian kukassa taimimyymälässä, se oli menoa, voit varmasti kuvitella!

    Hannah; Sitä juuri toivon, että osaan antaa neuvoja ja se varmaan kannustaa kirjoittamaan hirmuisia romaaneja :-D
    Omenoiden keruuhan olisi ystävällinen teko, jos niitä ei muuten kerätä.

    ReplyDelete
  4. Siis että kiviaita on kaunis elementti,hieno kerrassaan :) minua niin harmittaa kun meillä miesväki rakennusaikaan hautasi sellaisen täytemaiden alle, olisi pitänyt vahtia tarkemmin :)

    ReplyDelete
  5. No voi hiisi! On tämä uutenakin kiva, mutta sellainen sammaloitunut kiviaita vetää polvet veteläksi ;-)

    ReplyDelete
  6. Yksi rakkaimmista harrastuksistani on autiotaloissa käynti. Suomi on pullollaan hylättyjä kauniita taloja ja villiintyneitä pihapiirejä joiden miljöössä voi aistia menneisyyden havinaa. Jos pihalta ottaa jonkun kasvin , poimii marjoja ym. niin se on mielestäni pelastamista. Vahhat kasvit ovat aarre ja esim.vanhat herukkalajikkeet sitkeitä , satoisia ja taudinkestäviä.

    ReplyDelete
  7. Hauska maratonpostaus, pituus on vaan plussaa :) Hieno silta ja kivimuuri tietenkin! Ängelmä ja hortensia on superihanat, mieleeni on jäänyt myös kaunis morsiusleinikkisi.

    ReplyDelete
  8. Onpas kaunis kivimuuri :) Tulee melkein himo pyöritellä kiviä! Silta on oikein hyvä ja kaikki taasen niin kaunista. Myös lautakasa.

    ReplyDelete
  9. Minä opin tästä postauksestasi sen että kunnia lautakasoille! Ne ovat aliarvostettuja ja niitä on väheksyttyä aivan suotta.

    Haluaisitko kertoa kuinka otat kukkien siemeniä talteen, missä vaiheessa, ja miten niitä kannattaisi säilyttää? Minulle maistuisi maratonpostaus tästä aiheesta;)

    ReplyDelete
  10. Aila; Autiotalojen pihoilta löytyy aarteita, juuri sellaisia, joita MTT tutkii - siis vanhoja kestäviä (hoitamattakin!) kasvikantoja. Minulla on onneksi vanhat herukat ja karviaiset pihassa, ne ovat todellakin huippulaatua.

    Inka; Morsiusleinikki on hyvä kesäkuun alun kasvi, jolloin ei kuki melkein mikään tulppaanien lopetettua.

    Mamma N; Niin, tähän olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa, että pari alinta metriä on tehty Mamma N:n suosiollisella avustuksella!

    Myrsky ja Minna; Onhan noista kasoista otettu materiaalia projektiin jos toiseenkin :-)
    Hmm, en oikeastaan kerää siemeniä, ainoastaan jos jollekulle täytyy ottaa siemeniä talteen. Ravistele siemenet paperipussiin sitten, kun siemenkodassa rapisevat kuivat siemenet, silloin ne ovat kypsiä. Olen joskus laittanut kokonaisia siemenkotiakin pussiin, jos niistä on vaikea saada siemeniä irti.
    Yritän postata jos saan tarpeeksi kuvamateriaalia kasaan! Yleensä tilaan siemeniä muualta, sillä haluan uusia kasveja. Ai niin, paitsi joistakin yksivuotisista kyllä kerään itse talteen.

    ReplyDelete
  11. Hieno kiviaita! Sen tekemisessä ON ollut iso urakka. Minä mittasin yksi päivä punatammen ja hevoskastanjan välin, oli 10,3 metriä ja nyt kyllä olen sitä meiltä että siirrään jompaa kumpaa pari metriä kauemmas. Minua ei enää ole kun puut on isoja, mutta eipähän kasva sittenkään liian lähellä toisiaan.

    ReplyDelete
  12. Ensimmäistä kertaa löysin blogiisi ja täytyy kyllä osoite talteen laittaa, aamu meni ihan huomaamatta tekstejäsi lukiessa ja kuvia katsellessa. Ihanaa alkavaa syksyä sinulle.

    ReplyDelete
  13. Oih ja voih meilläkin on edessä puiden harventamista ja vaikeita päätöksiä mikä saa jäädä ja mikä lähteä:( minusta puun katkaiseminen on hirveää, mutta vielä hirveämpää on kun joutuvat kärvistelemään liian ahtaassa!

    ReplyDelete
  14. Katja; Kiitos kehuista ;-) Hmm, luulen, että itse siirtäisin saman tien neljä metriä kauemmas. Tammella ja hevoskastanjalla on nimenomaan se hieno leveä silhuetti, jonka soisi näkyvän. Puun alaosan oksat ovat hyvinkin seitsemän metriä pitkiä aikuisella hevoskastanjalla, tammella vieläkin enemmän.

    Heidi Nordman; Kiva, tervetuloa! Toivottavasti sinulla ei ollut jotain tärkeää aamupuuhaa joka jäi tekemättä ;-)

    Minna; Juuri tuo on syy, miksi mielellään kaadan puita: jotta edes joku kasvaisi kauniiksi, muuten piha on täynnä liian tiheässä kasvavia risupuita.

    ReplyDelete
  15. Tuollainen kiviaita on todella kaunis ja aika vain parantaa sen ulkonäköä. Se sopii erinomaisesti sinun maisemaasi (ei ehkä uudenuutukaisen, valkoisuuttaan hohtavan kivitalon asfalttipihan jatkeeksi).
    Minä ainakin tykkään lukea pitkiä sepustuksiasi, kirjoitat mukavan värikkäästi ja kiinnostavasti.

    ReplyDelete
  16. Tjaa, minusta kiviaidat ovat niin upeita, että ne sopivat mihin vaan. Toki tällainen epämääräisistä, monen muotoisista ja monista eri kivilajeista koottu aita on sekavimman näköinen, uuteen kliiniseen pihaan saattaisi sopia paremmin yhden kivilajin aita... tai sitten ei, sillä tällaisella pihaan juuri tulisikin eloa!
    Kiitos palautteesta. YRITÄN kovasti tiivistää ja jättää sanomatta, mutta se ei vain usein onnistu.

    ReplyDelete
  17. Naapureista tuli mieleen, löytyykö Avensorista sinun lisäksesi muitakin ympärivuotisia asukkaita?

    tv Leena

    ReplyDelete
  18. Kyllähän löytyy muutamasta talosta, mutta ei kovin montaa... kahden käden sormilla ja yhden jalan varpailla olemme laskettavissa.

    ReplyDelete
  19. Upea kiviaita ja entäpä tuo hortensia! Kerta kaikkiaan upea!

    ReplyDelete
  20. Tuo hortensia on niin herkkä, jykevä kiviaita on sille täydellinen vastapari. Ja mikäpä on kauniimpi tausta kasveille yleensäkään kuin eläväpintainen luonnonkivi, jossa sävyjä riittää.

    ReplyDelete
  21. Tuo kiviaita on pihasi upein juttu! Ihailen naista, joka on sen omilla käsillään rakentanut, Wau!
    Sillanrakennuskin sujuu ammattimaisesti. On se hyvä juttu, että on lautakasa, josta voi hakea tykötarpeita.
    Metsätyräkki ja jaloängelmä on mukava pari.

    ReplyDelete
  22. Voi kiitos Irene! Kivimuurin telo on mitä mukavinta puuhaa naiselle. Isompia murikoita tosin jaksaa pyörittää paikoilleen vain yhden päivässä, se vie voimat käsivarsista loppupäiväksi. Mutta tuo on hauskaa ja koukuttavaa touhua, kun saa mittailla katseellaan ja miettiä, mikä mihinkin sopii ja loksautella kiviä paikoilleen. Vähän kuin käsityötä tekisi. Ja niin kaunista jälkeä tulee kuten kivestä aina, ja pysyvääkin vielä.

    ReplyDelete
  23. Tykkään jutustelevasta tyylistäsi, ei haittaa, vaikka menee maratoniksikin. Kiva seurata pihaprojektiasi.

    ReplyDelete
  24. Hieno silta! Minusta ei kyllä olisi tuollaisen sillan rakentajaksi.
    Tuo pallohortensia on ihastuttava, olen ihan heikkona hortensioihin.

    ReplyDelete
  25. Hortensiat ovat aivan ihania. Syyshortensioita on niin monella pihalla, että niitä pääsee näkemään usein, ehkä siksi olen keskittynyt hankkimaan tällaisia harvemmin nähtyjä. Tässä on niin suloiset pienet ja erityiset kukat.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!