Haltiankukka 'Tapestry' ihastuttaa muotopuutarhassa puksipuuaidan vierellä. Tämä pienikokoinen kasvi kuuluu kukkapenkin etureunaan, jossa sitä pääsee ihailemaan läheltä.
Small is beautiful!
Koristemansikka 'Pink Panda' sulostuttaa puolestaan Tolkien-penkkiä. Nimensä puolesta tällä ei ole mitään yhteyttä Tolkieniin, oikeastaan haltiankukka sopisi tänne paremmin!
Muutama voikukka piristää nurmikkoa. Olisihan se tylsän vihreä ilman näitä!
Matalakasvuinen ja maata peittävä koristeheinä idänvarjosara 'Island Brocade' pääsi Rohan-puutarhaan, ostin näitä kaksi kappaletta taimiston syysalesta.
Hentokasvuinen kultatesma on jo pitkään ollut yksi suosikkiheinistäni. Tässä se viihtyy vaahteran varjossa ja keltapeipin seuralaisena. Peippiä pitää tarkkailla ja joskus vähän raivata, jotta se ei peittoa tesmoja. Noiden kahden yhteiselämä näyttää silti sujuvan aika hyvin.
Sinisade ei ole kesän aikana juuri kasvanut, mutta olen iloinen, että se on hengissä! Joskus marraskuun lopulla se saa pakkaspeitteen ympärilleen. En laskenut köynnöstä maahan viime talveksi enkä aio tehdä sitä tänäkään vuonna.
Ransu ei ole pieni, mutta kaunishan se on silti, ja aikamoinen linssilude myös.
Manulin mietintähetki.
Iloista alkavaa viikkoa ja muistakaahan nauttia pienistäkin asioista! Ja suurista ja pehmeistä myös, muistuttaa Ransu.
Haltiankukka – × Heucherella
Idänvarjosara – Carex siderosticta
Keltapeippi, kuvan lajike – Lamium galeobdolon 'Florentinum'
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Sinisade – Wisteria
Voikukka – Taraxacum
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Pientä, pehmeää ja suurta -yhtä ihanuutta kaikki :)
ReplyDeleteKyllä, kukat jaksavat ihastuttaa, ja Ransu nyt tietenkin aina. Koristeheinistäkin olemme samaa mieltä :-)
ReplyDeleteNii just Ransu. Kiitos muistutuksesta.
ReplyDeleteJa heinät on ihania. Pieni ja vaatimaton on kaunista.
Kauniita, pehmeitä, pieniä, ihanuuksia.
ReplyDeleteRansu muistuttaa kauneuden monimuotoisuudesta ;)
ReplyDeleteIhanan "miehekäs" tuo Ransun selkä...:)
ReplyDeleteHyvää viikkoa!
Siinä sitä sitten ollaan ja mietitään elämän tärkeitä asioita. Vieläkö nappaisi vesimyyrän vai pitäisikö mennä nokosille? Haastaisiko veljen painiin vai purisiko mamman nenää. Rakkaudesta.
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Kyllä on, ja suuri ja pehmeä myös ;-)
ReplyDeleteSylvi; Kiitos, niin on, kaikki luontokappaleet - kukat ja Ransu ;-)
Ella; Niinpä :-D
Tillariina; Eipä ole mikään pikkuisen kollinpoikasen selkä tuo :-D
Mamma N; Totuus paljastuu, kun kerron, että kaksi viimeistä kuvaa on otettu toisin päin: ensin Ransu tuumaili ja sitten lähti tulemaan kohti nenääni otsa määrätietoisesti kurtussa :-D
Pusuja Ransulle! :)
ReplyDeleteVälitetty :-)
ReplyDeleteVastauksena tuli unista tuhinaa.
Voin kuvitella Ransun mietintähetkessään, pieni merituuli löyhyttää turkkia vienosti, viiksikarva ehkä värähtää kun samainen tuuli tuo myyrän tuoksun ojanpohjalta suoraan nenään. Ja sitten mennään, tukka eikun turkki putkella :D
ReplyDeletePieniä ihanuuksia on vielä kukassa.
ReplyDeleteJa vähän suurempia karvapalleroita kaunistaa puutarhaa.
Kivaa uutta viikkoa!
Katja; Noin Ransun elämä täällä varmaan menee :-)
ReplyDeleteIrene; Kiitos, samoin!
Pieniä tai isoja, pulleita tai laihoja, niin ihania ovat. Kissat ♥
ReplyDeleteVoi Ransu, on se niin iso ihana! Hyvää vastapainoa pienet ja hentoiset suloisuudet : )
ReplyDeleteRansu istuu ja mietiskelee - ihana manuli. <3
ReplyDeleteMyrsky ja Minna; Niin ovat :-)
ReplyDeleteInka; Täydentävät toisiaan ;-)
Sirpa ja Kollo; On se sellainen, ja rapsuttaa ja halia saa aina :-)
No niin! En sitten ihan väärässä ollut Ransun ajatusten suhteen :D
ReplyDeleteTunnet Ransun ajatukset kuin omat taskusi!
ReplyDeleteKultasateesi on hyvinvoivan näköinen. Toivotaan, että se selviää tulevastakin talvesta. Kissoilla on upea kyky syventyä katselemaan jonnekin kaukaisuuteen pitkäksikin aikaa. Silloin pakostakin tulee pohtineeksi, mitä niiden mielessä liikkuu.
ReplyDeleteNiin, sitä miettii, että tarkkailevatko ne jotain vai miettivätkö - miettivätkö eläimet ylipäätään? Olisi kiinnostavaa tietää.
ReplyDeleteKeltapeippiä voisi joku käydä meiltä hiukan napsimassa, se kun valtaa ihan kaiken alan. Yritän suojella vuokkoja sen kanssa samassa penkissä, mutta taitaa olla paras siirtää vuokot jonnekin muualle. Peippikin saa lähteä, kunhan sen vaan saisi lähtemään. Se sopii etupihan kivierämaahan, missä kasvaa ei-minkäänlaisessa mullassakin, mutta ei enää kukkapenkiin.
ReplyDeleteRansulle rapsuti, karvahousu.
~ Piia Anneli / annelivia
Kyllä mieluusti ottaisin komealta Ransulta puskun naamaani! Meillä kun ei kasvoja pusketa lainkaan. Helliä puraisuja annetaan sormiin ja jalkoihin.
ReplyDeleteMutta sinulla on Tolkien-penkki! Tällaista Tolkien-fania hivenen kiinnostaa, vaikka kukkapenkistä ei ole tietoakaan ja mahtaisi laatikkopuutarhakin enemmin kuolla kuin kasvaa :D
Haltiankukka kuulostaa niin kauniilta. Ja näyttää suloiselta. Toisaalta kaikki, mikä kukkii syksyllä on tärkeää ja kaunista.
ReplyDeleteMoro Rane! Ookko jo kasvatellut talviturkkia?
ReplyDeleteMinäkin löysin Pink Pandan kukan ihan oudosta paikasta ja huomasin sen tehneen paljon versoja. Turkilliset ystävämme ovat aina yhtä suuri ilo!
ReplyDeletePiia Anneli; Tuo on varmaan ihan totta, vähääkään pienemmän pihan kukkapenkkiin ei kannata keltapeippiä istuttaa. Mulla sitä kasvaa vaahteran alla aika vaikeassa paikassa monelle kasville.
ReplyDeleteHenna, Friede ja Figo; Ransulta saa sekä helliä puskuja että omasta mielestään yhtä helliä nenänpuraisuja!
Tolkien-penkki alkoi siitä, kun kerran löysin puutarhamyymälästä 'Blue Hobbit' -piikkiputken ja 'Elfin' -nummiajuruohon. Kaikki kasvit eivät liity Tolkieniin, vaan mukana on myös sellaisia, jotka viihtyvät juuri niissä olosuhteissa mitä siinä on. Mutta yritän kehitellä koko ajan lisää teemaan liittyvää.
Vaalean vihreää; Haltiankukat ovatkin huippusuloisia! Ehkä vielä kauniimpia kuin keijunkukat, vaikka hyvin samanlaisia.
Harmaa; Rane kasvatti talviturkin toukokuussa, alkaa kohta varmaan jo luopua siitä... kauluri on tosin pörheä edelleen. Ja villahousut.
Cheri; Toivottavasti tuo leviää, olenkin jo miettinyt tuon jakopaloille montakin hyvää paikkaa!
Teillä näyttää olleen hiukan leudompaa kuin Koskella. Ajatella, kärhötkin vielä kukkivat edellisessä postauksessasi.
ReplyDeleteJuu, onneksi tuo joka puolella ympäröivä meri vaikuttaa niin, että yölämpö on pysytellyt 5 asteessa, täällä syksy jatkuu pitkään! Harmi vain, että peurat syövät kärhöjäkin. Vielä ei ole onneksi kaikkea syöty!
ReplyDelete