Ja puuta kaatuu taas

Aiemmista pihakierrospostauksista on jäänyt esittelemättä tontin länsipää. Tässä se on, kuva on otettu suunnilleen kuistini edestä – usko tai älä, lautakasojen siivoamisen jälkeen. Nuo ovat niitä kasoja, jotka saavat jäädä näille sijoilleen kunnes ne jatkokäytetään.
Lato vasemmalla on naapurin, tonttiemme raja kulkee suunnilleen sen seinää pitkin. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että parin metrin siivu eräästä toisesta ladosta on seuraavan naapurin tontilla ja toisaalla on rajapyykki keskellä puuvajaa. Tällaisia vanhat kylät kai ovat.
Huussi oikeassa reunassa on minun ja sen takana kulkee rivi puita pitkin tontin reunaa, ne on tarkoituksella jätetty, sillä puurivit ja kivimuurit – jollaista puiden alle kasaan – kuuluvat suosikkeihini. Rivi puita tuli esiin kun paikassa ollut ryteikköinen minimetsä siivottiin ja määritin, mitkä puut jätetään pystyyn. Siihen jäi kaksi isompaa saarnea, yksi iso vaahtera yläpäähän ja pienempi vaahtera tänne alapäähän. Minua on kuitenkin vaivannut se, että saarni ja alin vaahtera olivat liian lähellä toisiaan. Vaahteran runko nökötti jo siinä kohdassa, johon saarnen leveät oksat päättyivät.

There has happened a bit more clearing: a smallish Norway maple was felled before it was going to be too large as it was growing slightly too near an ash tree.

Tämä kuva on otettu reilu viikko sitten, kun alin vaahtera oli vielä paikallaan. Se on kuvan vasemmassa reunassa, runkoon osuu varjo niin ettei sitä tahdo erottaa. Kivimuurin takana on lisäksi villi omenapuu, se aiheuttaa vaikeuksia hahmottaa.
Olen tosi tarkka siitä, että puilla pitää olla riittävästi tilaa – muuten niistä tulee rumia. Jos oksistolle ei ole sen vaatimaa tilaa, saa puu lähteä ja pienempi tulla tilalle. Vaahteran ja saarnen, jotka molemmat kasvavat suuriksi, väli ei voi olla vain noin kuusi metriä kuten tässä oli, sillä kummankaan puun oksisto ei pääse silloin kehittymään tasapainoiseksi.

Tässä kuva vähän lähempää, saarnen oksia on oikealla ja taempana villiomppu. Vaahteran kanto näkyy muurin korkuisena, sillä sitä ei olisi saanut alempaa poikki purkamatta muuria ja siihen en halunnut ryhtyä.
Kivien pyörittelyssä on ollut aikamoinen työ. Meinasin kerran antaa pataan yhdelle tutulle miehelle, joka kysyi, olenko harjannut kivimuurin puhtaaksi kun siinä ei ole sammalta. Prkl, olen kasannut sen hiellä ja mustelmilla. Hän taisi laskea leikkiä kanssani, mutta aika vaarallista huumoria tuollainen missä saattaa saada turpaansa...
Toisaalla tontillani kituuttanut purppuratuomi muutti tähän vaahteran tilalle, tai sen edustalle, tosin en tiedä onko se enää hengissä. Se on joka vuosi pienentynyt kunnes tänä kesänä siinä oli enää pieni oksa ja pari lehteä maan tasalla, sitten nekin lakastuivat. Otin sen tehohoitoon ämpäriin joksikin aikaa ennen uuteen paikkaan istuttamista. Ehkä se herää henkiin, jos ei, niin hankin tuohon toisen sirotuomipihlajan, yksi kasvaa jo tuossa muutamia metrejä alempana.
Jätin muuriin aukon, koska siinä on kulkureitti.

Tässä oli vanhastaan pieni silta ojan yli naapuriin, mutta se oli laho jo paikan ostaessani. Uuden sillan rakentaminen on siis ollut työlistalla kaikki nämä vuodet. Kun ystävällinen naapuri tuli auttamaan puun kaadossa (oma moottorisahani on sähkökäyttöinen ja sinä päivänä sattui olemaan muutaman tunnin sähkökatkos), innostuin saman tien rakentamaan uuden sillan. On siitä hyötyäkin, että lautakasat ovat keskellä pihaa – tarveaineiden hakemiseen ei kulu yhtään aikaa!
Lopuksi käsittelin sillan terva-tärpätti-vernissaseoksella, kummankin pään alla on kiviä ja kattohuovan paloja. Nyt sen pitäisi kestää jonkin aikaa.

Siitä pääsee lainaamaan sokeria ja suolaa oikoreittiä pitkin. On tuntunut hölmöltä kiertää tien kautta pitkä matka mäkeä alas ja taas ylös, kun talomme ovat ihan lähekkäin. Tai pääsihän tuosta ojan yli loikkaamalla, mutta vähän hankalasti. Siinä olisivat voineet kananmunat mennä rikki, muistaakseni naapurin rouva tuli joskus niitä lainaamaan, ja taisi myös palauttaa seuraavan kauppareissunsa jälkeen.

Huh, mikä maratonsepustus. Minulla on muutenkin tapana selittää liian kanssa ja tuntuu, että näiden pihanäkymäkuvien kanssa selostaminen lähtee täysin käsistä!
Silti, lopuksi vielä istutusesittelyt. Huussin vasemmalla puolella ja takana kivimuurin edustalla on vuokko-esikkopuutarha. Huussista oikealle on puolestaan punainen villi kukkapenkki.

Villi punainen kukkapenkki on huussin ja vanhan talon välissä. Kuvassa näkyy pienenä mustana pisteenä myös Vippe-kolli, joka on kalliolla kyttäämässä naapurin kanoja...

Vanhan talon päädyn juurella on Tolkien-penkki. Siinä kasvaa myös punaisesta penkistä kylväytynyttä metsätyräkki 'Chameleonia'. Istutin tähän vastikään jaloängelmän 'Splendide White', vaikka sillä ei olekaan mitään tekemistä Tolkienin kanssa, mutta ajattelin, että tämä saattaisi olla sopiva paikka, ellei ole liian kuiva. Toivottavasti se viihtyy, kasvi on kerrassaan suloinen!

Toinen suloinen on pallohortensia 'Hayes Starburst' kivimuurin edustalla vuokko-esikkopuutarhassa. Toivottavasti tämä vain ei järkyty saadessaan aiempaa enemmän valoa ennen kuin uusi varjopuu kasvaa tilalle.
Vaahteran kaataminen toisaalta auttaa näitä sen alla kasvaneita, sillä vaahteroilla on kaiken veden imevät pintajuuret, vaikka kuulemma varsinaisesti syvä- tai pintajuurisia puita ei olekaan. Mutta olen huomannut vaahteran erityisen haastavaksi aluskasveille.

'Hayes Starburst' on kerrottukukkainen lajike. Todellakin kuin pienoinen tähtipurkaus!
Iloista keskiviikkoiltaa!

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Metsävaahtera – Norway maple – Acer platanoides
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Saarni – ash – Fraxinus excelsior