Tässä ollaan lossissa, ja Ransun vieressä on vesi- ja raksutarjoilu.
This is how travelling with Ransu goes. Very easily!
Thursday, 19 September 2013
Syyskuun kalenteripoika harrastaa autoilua
Tässä ollaan lossissa, ja Ransun vieressä on vesi- ja raksutarjoilu.
This is how travelling with Ransu goes. Very easily!
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Hyvän tuulen kuvia :)
ReplyDeleteRansun ilme on niin tyytyväinen ja mamma siinä tsiikaa että onko kaikki hyvin ;) Ja kasveja mukana tietenkin.
Papu ja Kaapo laulaa loilottaa aina ja koko ajan ! Lievästi sanottuna alkoi vähän rasittamaan runsaan 3 tunkin ajot Espoosta maalle entisessä elämässä. Nyt Kaapo loilotti Tampereen reissulla vain silloin kun kuuli mamman äänen...puhelimeen puhuessa tai liikennettä kirotessa.
Onni voihkii ja läähättää.
Edesmennyt Veikka oli tässäkin asiassa valioyksilö...matkoilla oltiin tyyyväisenä hiljaa...Tallinnaan reissatessa kuuluu kerran pieni "ik" ääni <3
Ihan kuva teistä...auto täynnä tavaraa...:)
ReplyDeleteMeillä Niilo istuu sylissäni etupenkillä, jos olemme mieheni kanssa liikenteessä jos olen kaksin Niilon kanssa, hän istuu hanttimiehen paikalla...:)
Sulla on kiltit kaverit :) Meillä jos kissat on autossa (kopassa) ovat kaikki meiän kissat naukuneet, no Hipsu pentuna oli jopa vapaana autossa joskus, kun tämän talon ja entisen asunnon väliä rampattiin..
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Ik <3 Ransu ja Veikka muistuttavat kovasti toisiaan :-) Ransun ääni on kyllä kuuluvampi kuin pieni ik silloin, kun sillä on kuuma, se oikein valittaa.
ReplyDeleteRansu on aina tyytyväinen silloin kun mamma on näköpiirissä.
Irmastiina; Onpa kiltti Niilo :-)
Sesse; Mustikin naukuu aika paljon ja se on tosi levoton jos auto on liikkeessä. Silloin se on pakko pitää kopassa.
Teillä on aikamoinen setti messissä :D Meillä Niki on matkustaa Punton takapenkillä turvavöissä. Kissoja ei (onneksi) tartte kuljetella. Tai siis kissaa... :(
ReplyDeleteHauskat matkustuskuvat!
ReplyDeleteElli matkustaa vain pieniä matkoja, mutta oikein mallikkaasti. Itse asiassa se tykkää kuljetuskopastaan niin paljon, että rynnistää heti sisälle kun sen vaan ottaa esiin. Iloisin mielin voi kissan sinne sitten sulkea :) Olen miettinyt, että voisiko olla vaikutusta sillä, että Ellin eka automatka oli yli kuuden tunnin ajo Pohjanmaalta kotiin. Mutta ei kai sillä voi mitään muistikuvia siitä olla, kun oli noin yksitoistaviikkoinen? Nukkui suurimman osan matkasta, Lapuan keskustassa alkumatkasta vaan piti surkeaa naukunaa, reppana.
Tiina; Tuo on ihan normisettiä :-D Tai oikeastaan kevytsetti, joka ikkunahan näkyy, aika usein ei näy takaikkunoita tavaramäärältä.
ReplyDeleteVoi että, kissaa, niin :-(
Inka; Elli karamelli (lakutoffeeta ;-)) on mallimatkustaja!
Kuulemma kissanpentuja pitäisi nimenomaan totuttaa matkustamiseen alle 7 viikon ikäisinä! Siinä iässä ne ovat vastaanottavaisimmillaan. Ihan varmana se muistaa 11-viikoisena tapahtuneita asioita.
Voi mitä matkaseuraa, ja auto on pakattu naisten tyyliin, mahdollisimamn täyteen :D Mua aina huvittaa matkat siskoni luo jonne on meiltä matkaa 330km. Auto on aina hervottoman täynnä kun kerran sinne suuntaan menee tai tulee takaisin kotiin.
ReplyDeleteMeidän katit eivät ole tottuneet autoiluun, joten eläinlääkärireissut on kaikille osapuolille yhtä tuskaa. Kissat huutaa, ulvoo ja läähättää ja minä hermoilen. Välillä pysähdytään heittämään kakkaantuneita papereita pois kuljetuskopasta. Ei todellakaan mitään mukavia matkakumppaneita :D
Ransu on tyytyväinen kunhan mamma on näköpiirissä. Näkeehän sen jo muikeasta ilmeestäkin! Musti taas on tottunut isännän hommiin ja automatkailu selvästi on turhauttavaa.
ReplyDeleteKatja; Minusta tuo auto näyttää kovin tyhjältä... kun pyykit, ruuat (ainakin viikoksi kerrallaan), kissat, kameravarusteet, tietokoneet, kirjat, kirjanpito ja muut tärkeät aina tarvittavat asiat ym. on mukana niin kummasti auto täyttyy ;-) Kuljetusvälinehän se on eikä mikään näyttelyväline!
ReplyDeleteMamma N; Hyvin sanottu, juuri noin se taitaa olla :-)
Ransuhan on kuin mikä tahansa herrasmies limusiininsa kyydissä. Olen harmitellut, ettei Juusoa tullut pienenä totutettua autoiluun. Eläinlääkäri on niin lähellä, ettei viiden minuutin suhausta voi autoiluksi kutsua. Sen Juuso viettää kopassaa ihan rauhallisesti, mutta pidemmät matkat ovat haisevia ja äänekkäitä. Ei siis mitään mukavia.
ReplyDeleteKuinka kauan lossimatka saareenne kestää?
ReplyDeleteOn sinulla pikkuisen tavaraa mukana! Tai vaihtoehtoisesti auto vain on liian pieni?
ReplyDeleteMe olemme yhdessä matkustaneet ainoastaan eläinlääkärille, ja matkan kesto ei ole edes kymmentä minuuttia. Matka taittuu surkean huudon kanssa.
Between; Herrasmies-Ransu :-) Onneksi Juusolla on lyhyet matkat lääkäriin, ei autossa kököttäminen varmaan eläimelle mukavaa ole, vaikka se rauhallisesti siihen suhtautuisikin.
ReplyDeleteSusanna; Voi, eihän tuo lossi vielä kotisaarelle vie... tuo menee Nauvoon, ja matka sinne on noin 10 minuuttia. Nauvosta lähtee sitten yhteysalus, jolla pääsen kotiin, se matka kestää 1,5 - 2,5 tuntia riippuen missä se pysähtyy. Saarelleni pääsee toistakin reittiä, silloin mennään kolmella lossilla (10 minuutin lisäksi 5 min ja 15 min), ja sitten laivamatka puoli tuntia. Mutta siinä on ajettavaa enemmän, ja lossien odottelut hidastavat matkaa, joten nämä kaksi reittiä vievät suunnilleen yhtä paljon aikaa.
Kun saavun ensimmäiseen lossirantaan, olen vasta alle puolivälissä kotimatkaa - kyllä se puuduttaa, vaikka muualta tulleilla ihmisillä onkin tapana romantisoida noiden lossi- ja laivamatkojen ihanuutta ;-)
Myrsky ja Minna; Eihän tuossa ole melkein mitään :-D Auto on ihan puolityhjä. Ihmettelen kommenttien määrää, missä taivastellaan tavaran määrää! Minulla on lähes aina takapenkit litassa, jotta autoon mahtuu kaikki mitä pitää. Yaris on minikokoinen pakettiauto ;-)
Voi surkeasti huutavaa Myrskyä <3
Kissojahan meillä ei molmpien allergioiden takia ole, mutta koiruus joka huutaa autossa on. Lilli ei viihdy yhtään autossa, eläinlääkäri reissut on yhtä painajaista.
ReplyDeleteMielellään tuo autoon menee, mutta laitappa kone käyntiin niin samalla käynnistyy koiruuskin.
Koira käynnistyy :-D Meillä on vähän sama Mustin kanssa, ei se valita silloin kun auto on hiljaa.
ReplyDeleteRansu näyttää niin tyytyväiseltä tuolla takapenkillä. Musti ilmeisesti on muutenkin luonteeltaan arempi kun pakenee istuimen alle.
ReplyDeleteMeidän Paavo-kissa oli aina ihan innoissaan, kun otin kuljetuslaatikon esille. Hän meni siihen mielellään. Hän tiesi, että pääsee maalle, ihanaa! Lyhyet matkat Espoosta Lohjalle sujuivat tosi hyvin laatikossa. En päästänyt koskaan häntä vapaaksi. Muistelen nimittäin reissua, kun matkustin Pohjanmaalle sisareni kissan kanssa. Se oli vapaana ja hyppeli ympäri autoa ja välillä kuljettajankin niskaan. Huh, huh. Onneksi päästiin vihdoin perille.
Voi mahdoton, vaarallistahan tuo on. Musti on samanlainen häirikkö. Ransu on joskus vapaana pitkänkin matkan ja se on aina ihan paikoillaan tuntikausia, lisäksi se pysyy takana eikä hakeudu eteen häiriköimään. Mutta turvallisintahan on, että ne ovat kopassa, jos jotain sattuu.
ReplyDeletePaavo oli mallimatkustaja!
Pojilla on varsinainen asuntoauto ja palvelu pelaa tienpäälläkin :) Meillä automatkat eivät suju ja siksi kissa matkustaa vain pakolliset eläinlääkärikeikat.
ReplyDeleteAutossani on vakiovarusteena hiekkalaatikko ja kissanruokakipot :-) Enhän minäkään vie noita kuin pakollisille ajeluille, mutta kun meillä sattuu olemaan kaksi osoitetta. Olisi kyllä ihanaa, jos joskus olisi vain yksi! Etenkin kissojen kannalta.
ReplyDeleteVoi miten helponnäköistä! Meillä volistaan surkeina lyhyilläkin matkoilla :/
ReplyDeleteSulla on ihan luxusmatkaseuraa! Kivat kuvat. Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteElina; Joudut siis kuuntelemaan trion ponnekkaita aarioita (kaikkien yhtä aikaa) :-/
ReplyDeleteKukkaiselämää; Kiitos, samoin!
Ihana, kiltti Ransu! Tosin teillä voisi olla aika hankalaa, jos kissat eivät osaisi matkustaa...
ReplyDeleteVaikka ei se meilläkään kovin vaikeaa ole. Friede kyllä maukuu aikalailla ja joskus voi alkaa raapimaan koppaansa (sitä harmittaa vissiin lähinnä vapaudenriisto, ei itse matkustus). Kun se oli pieni, pidin sitä joskus valjaissa jos en itse ajanut, silloin se kiipeili kaiken aikaa pitkin autoa. Saa siis olla kopassa. Figo kyllä makaa hiljaa, protestoi lähinnä liikkeelle lähdettäessä. Irti en ole sitä päästänyt, en tiedä mitä tapahtuisi. Sietävät matkustuksen jos on pakko, mutta eivät kyllä tykkää!
Friede kuulostaa hyvin samanlaiselta matkustajalta kuin Musti. Musti myös silppuaa koppansa alustana olevaa sanomalehteä ja mouruaa. Ei kai mikään eläin varsinaisesti tykkää matkustamisesta, mutta onneksi nämä eivät sitä suoranaisesti pelkääkään.
ReplyDeleteMeillä ei kyllä tuollainen kahden osoitteen systeemi toimisi kummankaan kissan kanssa.
ReplyDeleteVarsinkin Kauno on aina ihan kauhuissaan lääkärireissullakin, eikä Vienokaan erityisemmin autokyydistä tykkää.
Ruusa-kissa matkustaa yhtä mallikkaasti kuin pojat :) Kiitos sinulle, että uskaltauduin ja rohkaistun hankkimaan kissan, joka joutuu kulkemaan saariston ja mantereen väliä. Monta vuotta asiaa vetkuteltiinkin juuri sen takia, että mietin asiaa ja hiiret hyppi Pastorilan pöydillä. Elämä ei tuonut meitä vielä pysyvästi saareen, mutta ei tämä hullumpaa elämää ole näinkään. Ei ollenkaan <3
ReplyDeleteNappi ei ole paljon matkustanut. Viime talvena otin sen mukaan kaupunkiasuntoon ja kotiin lähtiessä sen koppa aukesi ja kissa karkasi pihalle. Onneksi se järkyttyi vieraasta pihasta niin paljon, että pysähtyi autokatoksen nurkalle, josta sain sen kiinni. Kerrostalolähiössä sen kiinnisaaminen oisi voinut olla aika vaikeaa.....
ReplyDeleteOi voi. Meillä on vähän erilaisia matkustajia ;). Ne osaa kans maukua ja vinkua, mutta vähän isommalla äänellä ja niin että varmasti asia tulee selväksi-suomen kielellä siis. :D
ReplyDeleteMeillä automatkat sujuvat ilman kissoja;)
ReplyDeleteRaakki; Voi toisia! Mutta kuten jo yllä olen todennut, ei mikään eläin varmasti autoilusta tykkää, vaikka ei olisikaan suoranaisesti kauhuissaan.
ReplyDeleteDésirée; Voi että, olenpa iloinen! Varsinkin, kun Ruusakin on noin mallikas matkustaja. Hiiriä vain käy sääliksi ;-)
Jaana; Onneksi Nappi saatiin helposti kiinni! Kesy kissa tulee kyllä helposti tuttua ääntä kohti, vaikka siihen saattaa kulua tuntikausia että se rauhoittuu sen verran.
Multasormi; Hyvä että tulee selväksi :-D
Pioni; Se onkin varmasti paras vaihtoehto ;-)
Kiva erilain postaus, kerrankin kasvokuvaakin ! Mikäs kissan on matkustellessa kun on noinkin virikkeellinen ympäristö :) Meillä Blackie tykkää autoilla, daamit taas ei.
ReplyDelete-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
Heh, tuossa on tosiaan raapimapuitakin vanhojen ikkunoiden muodossa :-D Ja kasveja mitä tuhota.
ReplyDeleteKiitos kysymästä, hyvin meilläkin sujuu autoilu. Me ei kyl saaha olla vapaana autossa, niiku teijän kissit. Me ollaan poksissa, yhessä. Jos meijät laitetaan eri pokseihin, niin me aletaan huutaan. Ja lujaa.
ReplyDeleteAurinkoista viikonloppuu!
Teillä on kaveripoksi <3 Aurinkoista viikonloppua teillekin!
ReplyDeleteSelvästi rutinoitua matkustamista. Meillä kissat ei juurikaan "pääse" autolla kuin lääkäriin ja niinpä matkustus on hyvin äänekästä. Eilen Bélaa kuljetettaessa, huusi meno ja paluumatkan ihan suoraa mäytä.
ReplyDeleteJoo, meillä pakataan kissat koppaan ja autoon sen verran usein, että ne eivät kai edes tiedä että muitakin vaihtoehtoja on. Että on sellaisiakin kissoja, jotta elävät aina samassa kodissa!
ReplyDeleteMäykyvä Béla <3
hienosti sujuvat automatkanne Ransun ja Mustin kanssa ja vielä vapaana!
ReplyDeleteOssi ei pidä autoilusta. Hän kyllä tyytyy olemaan rauhallisesti häkissään lyhyemmät matkat, mutta pidemmillä reissuilla häkistä alkaa kuulua selviä vastalauseita. norjalainen metsäkissä Ilpo taas ei suostunut matkustamaan autossa lainkaan.
Voi Ilpoa. Tuollaista vaihtoehtoa ei meidän pojille ole edes esitetty. Onneksi kumpikaan näistä ei myöskään voi pahoin, Viljolla oli matkapahoinvointia mutkaisilla teillä.
ReplyDeleteRansu ja Musti taitavat olla ihan mestarimatkustajia. Ja heillähän on pitkiä matkoja matkustettavana.
ReplyDeleteMeillä Ruska ei millään haluaisi lähteä matkalle, matkan aikana on kohtalaisen hiljaa ja rauhallisena, mutta perille on ihanaa ("kurr-hrrr") päästä, olipa se "perillä" sitten maalla tai kaupungissa. Viimeksi kun lähdettiin Koskelta Espooseen, pantiin Ruska omaan häkkiinsä, että sillä olisi vilpoisampaa, ja pennut toiseen häkkiin, ja häkit vastakkain. Alkoikin varsinainen miukumiskonsertti, kun sekä pennut että Ruska maukuivat surkeasti. Pysäytettiin auto ja minä siirsin pennut yksitellen Ruskan koppaan. Loppumatka meni rauhan merkeissä, ja kotiin päästyä kuului kova hurina.
Voi että! Ei ollut vielä oikea aika vieroittaa Ruskaa ja pentuja kenenkään mielestä.
ReplyDeleteMeilläkin ollaan tyytyväisiä perille pääsyyn, asetutaan aloilleen ja pyydetään ruokaa - saaressa Mustin on tietenkin ensin tutkittava tiluksensa ennen kuin ehtii syödä.
Voi hitsit, osaisivatpa meidänkin pojat ottaa noin rennosti! Meillä kuunnellaan kolliformulaa nopeampaan (Eemeli) ja hitaanpaan (Olli) tahtiin, Sonja osaa ottaa rennommin eikä sentään huuda koko ajan. Yksin ollessaan sekin hermostuu. Ransu voisi lähettää hiukan rauhoittumisterveisiä meille päin :)
ReplyDelete~ Piia Anneli / annelivia
Voi hitsi, Ransulla on matkustusrentoutta vaikka muille jakaa. Sitä on vaikea saada suostuteltua koppaan, mutta sen jälkeen matkustaminen on yhtä helppoutta.
ReplyDeleteVoi Lansu Lutunen. En ookaa ehtiny kertoo, että nyt meillä onki kolme kissaa! Tytöt sai kaverikseen Neva Masquarade pojan ja tänään vietetään jo pojan 6kk juhlia.
ReplyDeleteOi, sepä kivaa, onnittelut 6 kk -sankarille!
Delete