Messupuutarhat olivat silti pieniä patioita, viihtyisiksi kalustettuja ja kasvein somistettuja. Messujen lopuksi sai näytepuutarhojen kasvit ostaa, mutta esillä olleet tippaleivät, joista olin kiinnostunut, eivät olleet kaupan.
Ilokseni tapasin Marian, Marian koti ja puutarha -blogista. Olemme olleet blogikavereita jo kauan ja oli kiva vihdoin tavata kasvokkain, ihan kunniahetki!
Viikonlopun aikana kotiin oli ilmestynyt kaksi uutta leluhiirtä, vinkuvaa ja oikeaa kaninkarvaista! Toinen niistä oli jo kuollut ja kappaleina, toinen vinkuu edelleen (Ransu demonstroi). Ihmettelin, että onpa keittiön pöydälle jättämistäni raksupurkeista kulunut vähän – keittiön roskiksen avatessani löysinkin kasan tyhjiä Sheba-purkkeja joita täti oli tuonut :-)
Parvekkeen pöydälle, joka on kaiteen edessä ja kaikkein paras kyttäyspaikka, oli ilmestynyt viikattu fleecehuopa pehmeäksi alustaksi. Olin jättänyt partsin oven raolleen, jotta kisut pääsevät lempipaikalleen eivätkä tylsisty vallan.
.JPEG)
.jpg)
Ooh, pojilla on ollut ihan luksuspalvelu, kuin hotellissa ikään! Varo vain, ettei heistäkin tule poispilattuja, niinhän noille moukuloille tuppaa hoidossa käymään. :)
ReplyDeleteHyvä, että messumatkakin onnistui! Tuskin tuollaisen superhoitajan naapurina tälle on tarvetta, mutta tuli mieleen, että jos Musti ja Ransu tarvitsevat joskus muulloinkin ruokapalvelua, niin multakin voi kysyä, ei kuitenkaan asuta niin kaukana. Tosin jos Cisulta ja Totolta kysytään, meillä ei ehkä hoitopalvelu pelaa lainkaan noin hyvin: aina vaan samaa safkaa eikä useinkaan edes lelutuliaisia. Voi kurjuus. Silloin ei auta leikkiä kuin ihmisten varpailla, sitä harrastettiin taas tänä aamuna...
Voi kiitos Jenni, eihän sitä koskaan tiedä vaikka tarvitsisin apuasi!
ReplyDeleteVarpaat on varmasti sietämättömän kiehtovia, voi vain kuvitella. Minusta on oikea ihme, että Ransu ei leiki minun varpailla (Musti ei ole koskaan sitä harastanut, hän on niin hienotunteinen), vaikka Ransulla muuten on tapana yrittää herätellä keinolla millä hyvänsä. Viljo nimittäin saattoi tarttua varpaaseen keskellä yötä ja siinä sitten piti irrottaa rakastava voimahali kynsi kerallaan :-D
Voi Viljo, mistähän löytyisi lääke ikävälle. Aika kai parantaa. Hän oli Vaasan Raippaluodosta, ja kyllähän se kävi mielessä että teen sinne tutkimusmatkan jos olisi vaikka joku sukulainen tavoitettavissa!
Varpaat on mahtavia! Cisu on onneksi lopettanut varvasleikin aikuistuttaan, mutta samaa ei voi sanoa hänen pikkuveljestään. Toton luultiin jo lopettaneen, mutta nyt varvassaalistus on taas alkanut. Joskus havahdun, että kissa nuolee ja kääntelee jalkaani hartaana ja miettii, mitä varvasta maistaisi ja miten... Sitten on suorasukaisempi versio, kuten tänä aamuna: hirveällä rynnäköllä suoraan peiton alle ja kimppuun kuin sika limppuun. No, ainakin siinä herää.
ReplyDeleteVoi Viljoa. :( Onneksi muistot eivät katoa, onhan niistä lohtua vaikka ne surettavatkin. Jos menet katsomaan sukulaisia, saatat ehkä palata pikku-Viljon kera kotiin?
Siis jos näkisin jossain vilauksen Viljon tapaisesta hassuliinista karvamöhköstä jonka turkki sojottaa joka suuntaan ja mielipiteitä riittää joka asiaan, laittaisin taskuun enkä koskaan päästäisi pois!
ReplyDeleteOnneksi on Ransu ja Musti, ja Ransu on ottanut Viljon saappaat seurallisena ja hassuna kaverina vallan mainiosti. Ja kyllä, muistot ilahduttavat ja naurattavat vieläkin.
Vau, kissat ovat olleet kunnon luxushoidossa! :) Hyvät hoitajat ovat kultaakin kalliimpia kissanomistajalle. Shebaa, leluja ja makuupehmike! :)
ReplyDeleteMuistot jäävät lopulta onneksi ilahduttamaan kissan poistuttua paremmille hiirestysmaille, vaikka pitkään pitkään muistoihin sekoittuu paljon haikeutta.
Alakerran täti olikin sitten pöyrittänyt viiden tähden kissahoitolaa; fleecet, pupunkarvalelut ja Shebat, ohhoh! Kyllä poikien kelpasi, vaikka eihän omaa mammaa mikään korvaa!
ReplyDeleteJuu, eikä siinä kaikki! Tänään täti toi rasian kalaa, kun hänen tuttunsa kalastaa mökillä ja sitä tulee niin paljon. Oli huomannut, että erityisesti Ransu tykkää siitä nimenomaan PAISTETTUNA. Eipä ihme ettei raksut olleet tehneet kauppaansa! :D
ReplyDeleteHuomenna alkaa kotimatka kohti länttä, ensin Somerolle katsomaan yhden maatilan pihaa, sitten illalla Turkku-teeveen suoraan lähetykseen - apua -, ja torstaiaamuna laivalla kotiin! Jeps! Ja venevajankin pitäisi jo olla valmis, Kaj-Ingvar soitti viime viikolla. Hienoa!!!
Onnea suoraan lähetykseen, toivottavasti saat tukan ojennukseen :D
ReplyDeleteLaitathan kuva-aineistoa, miten kevät etenee palstallasi ja tietty uudesta venevajasta!
Oh, oh... tukka... kun en ole ehtinyt sinne parturiin vieläkään, ajattelin, että täytynee laittaa aamulla papiljotit päähän ja sittenpähän mittailen siellä Somerolla jotain peltoa kumisaappaissa ja sifonkihuivi papiljottien ympärillä... paikallinen tuttuni sanoi, että naapurit luulevat minua sitten emännäksi.
ReplyDeleteJepjep, kuviaa tulee niin että hukutte tulvaan! Ja loppuihan se Kyrönjokikin tulvimasta, niin uutta tulvaa jo varmaan sielläpäin kaipaillaankin...?
Alussa on kyllä niin paljon tekemistä, olen ollut pois viikkoja, jotta en ehkä ihan heti ehdi päivitellä kuvamateriaalia. Mutta juu, heti, heti, kun ehdin!
Oii, mitä hemmottelua :) Mutta mikä on kaksvooninkinen talo?
ReplyDeleteHui, jännittävää! Hyvää papiljottikeikkaa ja tv-esiintymistä. Harmi, ettei Turkku-teevee näy meillä, taitaa kuitenkin näkyä netistä? Minäkin odottelen venevajakuvia ja muita saaristokuvia. Mutta ei mitään painetta, kyllä kotona on muutakin tekemistä kuin bloggailemista, veikkaan.
ReplyDeleteJa öh, en minäkään muuten tiedä, mitä on kaksvooninkinen talo...
Jaa, joo, en kerinnyt sellaisesta nappaamaan kuvaa... Kaksvooninkinen on Pohjanmaalainen vanha talo, kaksikerroksinen. Yleensähän vanhat hirsitalot on pieniä tai pitkiä puikuloita, yksikerroksisia, korkeintaan matalat ikkunat vintin lattianrajassa. Mutta Pohjanmaalla, missä kaikki on suurta ja komiaa, suuremmat talot rakennettiin kaksikerroksisiksi niin, että sekä ala- että yläkerrassa on isot ikkunat ja seisomakorkeus koko kerroksessa. Niistä näkee varmaan kilometrien päähän, lieneekö ihan tarkoituksella ;-)
ReplyDeleteNäkyypi hyvin mitä naapurit hommailee, ja onkohan ne jo ostaneet isomman traktorin...