Siispä. Muuta. Näin sujuu matka saareen näillä keleillä:
Monday, 5 April 2010
Ei mikään kissajuttu
Tuli viesti, että blogini lukemisesta seuraa kroonista kissakuumetta. Että sitä ei kohta kestä. Tiedän tunteen. Joka paikkaa särkee ja kivistää ja kun näkee kissan, alkaa vinkua ja kun näkee kissanpennun alkaa ulista. On ihan pakko saada oma tai...
Siispä. Muuta. Näin sujuu matka saareen näillä keleillä:
Ilmatyynyalusreissaus loppui pääsiäiseen. Pääsiäistä edeltävällä viikolla murtaja puski reitin auki Nauvosta Ahvensaareen ja niinpä laivallinen ihmisiä pääsi saariinsa viettämään munajuhlaa. Ensimmäisellä matkalla Nauvon Pärnäisistä murtaja kulki edellä, jotta selvittiin laivaväylän poikki Innamoon.
Tultaessa Innamon rantaan murtaja mursi jään laituriin saakka ja jäi odottelemaan.
Innamon kaunista satamalahtea. Laituriin piti tunkea pariinkiin otteeseen, jotta alus saatiin rantaan saakka. Yhteysalus Satava on kyllä jäänkestävä, muttei mikään jäänmurtaja sentään.
Sinne jäi vain yksi matkustaja. Muille saarille olikin enemmän väkeä, Maskinnamoon jopa hevonen!
Siispä. Muuta. Näin sujuu matka saareen näillä keleillä:
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Mieli varmaan matkalla rauhoittuu, kun ei auta kiirehtiä.
ReplyDeleteKesä tulee!
Noh, näitä kuvia katsellessa tulee sitten kauhee vimma päästä jonnekin saaristoon reissulle. Ojasta allikkoon..? :)
ReplyDeleteJaa vimma, ajattelin, että järkytys! No tervetuloa tänne vain sitten!
ReplyDeleteTuire; on ihan totta, että matkalla rauhoittuu. Yleensä minulle tulee aina kova kiire ehtiä yhteysalukseen, kun on käytävä kaupassa, hoidettava asioita ja ehdittävä losseihin, ja sitten laivassa voi huoahtaa ja kaivaa voileivät esiin. Merimatka saa muun maailman kaikkoamaan ja saaressa tuntee olevansa muun maailman touhuista erillään.
Kesä tulee, juupa juu, jospa vain sumut hellittäisi ja aurinko paistaisi!
Upeat maisemat !!!
ReplyDeleteTämä oli kiva postaus mantereella asuvalle, joka ei paljon saaristossa käy...
Blogimaailmassa oppii kyllä paljon uutta ja pääsee näkemään eri puolilla Suomea tätä kevään etenemistä : )
No elä muuta sano, Sari! Minustakin on tosi kiehtovaa lukea blogeja eri paikoista, lisäksi se on ihana tapa pitää yhteyttä "ulkomaailmaan" (vieläpä silloin kun itse haluaa).
ReplyDeleteOn kyllä todella kiinnostavaa kuulla saaristoelämästä kaikkineen! Mutta, vaikka se onkin kissajuttu, niin minus kiinnostaisi joskus kuulla myös se, miten Musti ja Ransu suoriutuvat tuollaisesta matkanteosta. Olen kuvitellut, että meillä on ihan reippaita matkakissoja, kun voivat autoilla tai junailla useita tunteja, mutta eihän se ole mitään... Saariston eläimillä on kai pelkäämätön ja määrätietoinen asenne, kun kerran hevosetkin merimatkailevat! Mekin aiotaan kyllä ehkä koklata soutuvenettä ja parinsadan metrin soutumatkaa kesällä mökillä...;)
ReplyDeleteHaa, kissojen kanssa soutelemaan! Sitä minun kissat ei olekaan kokeilleet. Kopissansahan nuo matkustavat, autossa ja laivassa tai moottoriveneessä (tai ilmatyynyaluksessa). Pitkähän tuo matka on, pääkaupunkiseudulta noin 5, joskus kuusikin tuntia. Autossa pidän hiekkalaatikkoa, jotta pääsevät vessaan kun päästän ne ulos kopistaan esim. siksi aikaa kun käyn kaupassa tai pidemmän lossimatkan ajaksi, ja tietysti yhteysaluksella silloin, kun mennään autolla siis. Nyt viimeksi auto ei mahtunut mukaan.
ReplyDeleteNo, pistän oman postauksen joskus tuosta kuvineen...
Musti ei tykkää kopassa olemisesta eikä autosta, sitä ilmeisesti pelottaa ja se helposti pissaa housuun. Jos se on vapaana auton liikkuessa niin se tulee turvaan mun syliin ja pissaa siihen :-/
Kopassa se haluaa olla mun viereisellä penkillä ja pistää tassun ulos kaltereiden välistä ja kun sitä pitää tassusta niin se on rauhallinen. Mammankultapantteri!