Haaveilua kalusteista

Toisessa blogissa (Marian koti ja puutarha, ks. linkkivinkit) oli puhetta järkevästä puutarhakalusteiden väristä. Tumma on helppo, siis jokin vaaleampi kuin musta, jossa kaikki pöly ja siitepöly näkyy. Tummat siniharmaat ja vihertävät ovat kauniita sävyjä, ja niistä löytyy vaikka mitä ihania sävyjä.
Silti niin vain on, että haaveilen vakoisista kalusteista minäkin. Tuttavieni puutarhassa on ihanat, valkoiset valurautakalusteet - aah, miten ylellistä! Romanttisesta nyt puhumattakaan.


Puutarhakalustetilanteeni on varsin huonolla tolalla, sama vika kuin suutarin lapsilla. Ne isoäitini Elsan tuolit odottavat maalausta. Sellaiset rustiikkiset, yksinkertaiset vanhanajan tuolit varmaan sopivat parhaiten tänne Ahvensaaren vanhaan kylämiljööseen. Valurautaiset olisivat liian fiinit!
Toistaiseksi 0len käyttänyt pihatuoleina punaisella sametilla verhoiltuja tummia nojatuoleja, jotka ovat parhaat päivänsä nähneet. Sateen alkaessa ne pitää pian kiikuttaa sisään. Miten kätevää.
Tuoleja oli neljä, vaan yksi niistä vammautui viime kesän juhlissa, jonne kaikki kantoivat pöytiä ja tuoleja, sillä paikalle oli kutsuttu koko saari. Loppuillasta alkoivat iskelmät soida ja tanssin pyörteissä yksi pareista - tai ainakin painavampi puolisko - kaatui tuolin päälle. Jalka meni poikki, tuolin jalka, onneksi. Hinteliähän nuo ovat.