Tällaisia söpöliinejä on jo alkanut putkahdella läheisellä farmilla Wattkastissa. Siellä "minunkin" lammas on, ja sieltä saan villat joista lankani kehrätään. Tänä talvena en ole ehtinyt keritsemään, kun nuo farmin miehet on niin nopeita liikkeissään. Viikon päästä vien kuitenkin uuden satsin villoja Perniön kehräämöön, kun entiset on (taas!) loppu. Villaa kuluu ihan mahdotonta tahtia, kun laskee kaiken mitä myyn lankana ja valmiina neuleina niin tilaustöinä kuin erilaisissa myyjäisissäkin, näyttää lankaa kuluvan yli 20 kiloa vuodessa.
Kuvan tunnelma on juuri sellainen kuin lampolassa onkin - kostea, rauhallinen ja lämmin. Siinä on pikku karitsan hyvä nukkua, mamman selän päällä, vaikka mammalla olisi kuinka takkuinen villa.
.JPEG)
.jpg)
Kylläpä onkin ihastuttava tunnelma tuossa kuvassa! Onko karitsoilla yleensäkin tapana nukkua emon päällä?!
ReplyDeleteHei Maria ja oikein pehmoisia tunnelmia sinullekin!
ReplyDeleteKyllä karitsat nukkuu mielellään emouuhen lämpimän selän päällä, tai jonkun muun kivan uuhitädin :-)
Lampaat kun ovat sellaisia sosiaalisia laumaeläimiä, niin muukin hoito käy kun oman emon - kunhan vaan se toinen uuhitäti siihen suostuu. Jotkut hoivaavat tiukasti vain omia jälkeläisiään, toiset ovat anteliaampia. Karitsat yritteliäinä koettavat saada maitoa vähän jokaisen nisästä mihin nyt sattuu ohi kulkiessaan kerkiämään.
Usein tiineet uuhet ovat äidillisiä muidenkin karitsoille siihen asti kun omat syntyvät ja sitten alkaa tiukka kontrolli että muut ei vie omien etuuksia.
Eläinten touhuja on niin hauska seurata, vaan eivät nuo karitsat ole niin puhtovalkoisia kuin kuvassa - ja lambimainoksessa - näyttää! Toisesta päästä kuuluu kovaa huutoa ("maitoa!maitoa!") ja toisesta päästä tulee sinappia, ihan kuin ihmislapsillakin.