Lisää vihreää

Tänään aurinko paistaa vielä voimakkaasti eikä pakkasta ole paljoa. Niinpä lumi jatkaa sulamistaan ainakin vähän. Ilokseni huomasin toisenkin kohdan, jossa maata alkaa näkyä: vanhan taloni etelänurkka. Tuolla kuvan yläosassa polun vierellä lunta on ainakin 30 cm, mutta tästä se on jo sulanut, sillä tähän nurkalle lumi ei kerry. Tuuli pitää siitä huolen.

Samoin on eilen paljastuneiden krookusten piippojen laita. Mustin kopin edustalta tuuli pyyhkii lumet pois, vaikka vähän edemmäs kerääntyy aina pieni dyyni. Aurinko säteilee lisäksi lämpöä kopin seinästä ympäröivään maahan, mikä sulattaa lunta nopeasti. Tämä kohta tontistani on silti aina vähäluminen, suurimmat dyynit kertyvät muualle.
Tällaiset asiat kannattaa merkitä itselle muistiin syksyn istutuksia varten. On vaikea sanoa, koska kevät minnekin tulee, sillä se saattaa tulla yhteen kohtaan monta päivää aiemmin kuin 30 cm:n päähän, ja joihinkin puutarhan paikkoihin vasta viikkoja myöhemmin.

Ransu tutkailee Mustin krookuspuutarhaa.
Myönnän myös, että tämä seutu on yleensä vähäluminen. Yllättääkö se jotakuta, että olen nimenomaan asettunut seudulle, jossa on Suomen lyhin ja vähälumisin talvi?

Lunta on silti vielä paljon. Melkein koko piha on lumen vallassa, näkyvää maata on yhteensä neliömetrin verran.

Navetan edustan polun vieressä on noin puolen metrin hanki. Kohta koittaa aika, jolloin saunavesiämpäreitä ei tarvitse kantaa kannattelemalla niitä hangen yllä (se on yllättävän raskasta), ja on niin kuivaa, että saunankin saa syttymään ilman kahden tunnin aherrusta märkien puiden, papereiden ja tikkujen kanssa, saunan oven saa taas kunnolla auki kun routa hellittää ja sulava maa laskee lattian ja mikä parasta, saunaa ei edes tarvitse lämmittää, kun on niin lämmin että veden keittäminen vedenkeittimellä riittää – pesulle pääsee aina heti!
Ja kohta keittiöön tulevan veden letkukin sulaa, niin alkaa taas juoksevan veden aika! Talven loppuminen on todellakin yhtä juhlaa.

Siispä takaisin kevään merkkeihin ja vanhan taloni nurkalle. Seinän edustalla näkyy vähän vihreää: talvivihanta nummiajuruoho 'Elfin' kurkkii Tolkien-kukkapenkistä! Sen vieressä näkyy sinipiikkiputki 'Blue Hobbitin' kuivunut kukkavarsi.

Tolkien-penkin yläpäässäkin on paljastunut vähän maata. Idänunikoilla on vihreät lehdet talvellakin, se on niin piristävää! Ja pienen kiven takana näkyy pikkukurjenmiekan vihreä lehti.

Tulppaaneja vahtiva pupu oli kaksi päivää sitten korviaan myöten lumessa. Sää oli harmaa eikä kevään tulo tuntunut ollenkaan olevan käsillä.

Mutta sitten tuli eilinen päivä ja tänään pupulla on jo rinta paljaana!
En kirjoita näistä siksi, että muiden keväänodottajien pitäisi tulla kateellisiksi, vaan siksi, että tästä saa niin paljon toivoa! Keväällä on käsittämätön vauhti suotuisina päivinä. Valitettavasti nyt ei niitä päiviä näytä viiden päivän ennusteessa olevan, mutta kevään tulo jatkuu taas sen jälkeen, se on varmaa.
Mukavaa kevään alkua kaikille!

Idänunikko – Papaver orientale
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Sinipiikkiputki – Eryngium planum

Kevät tuli

Tässä on päivän näkymä keittiön ikkunasta, vaikka tänään ei olekaan ikkunahaastepäivä. Oli niin hieno kevättalven sää, että oli pakko viettää koko päivä ulkona!
(Lupaan ottaa tuon joulutähden pois ennen juhannusta - ja talviverhotkin on vielä laittamatta)

Today there was a fantastic weather, a sunny early spring day!

Tänään tuulee sen verran, että on oikein hyvä päivä tuulettaa petivaatteita. Kaivon vieressä talven ajan asustava tuura jää kohta virattomaksi, eikä sitä nytkään tarvita kuin kylmimpien pakkasöiden jälkeen rikkomaan kaivon jää.

Puuhailimme Mustin kanssa ulkona: silppusin pari viikkoa sitten katkaisemani vaahteran oksan ohuemmat palat huussinkuivikkeeksi. Saavit tulivat täyteen ja jäi ylikin, yhdestä isosta oksasta! Siitä riitti vielä muutama pitkä riuku aitatarpeiksi, ja kaikkein paksuimmat palat säästin polttopuuksi. No, oksa oli kyllä aika iso.

Ajattelin kirjoittaa kuivakäymälöistä, mikä on erittäin tärkeää asiaa. Mutta sitten tapahtui jotain vielä tärkeämpää.
Lumi hävisi tänään vauhdilla. Koko päivän porottanut aurinko teki reikiä lumeen ja tuuli haihdutti sitä tehokkaasti. Hankeen syntyi kraatereita ja se muuttui sohjoksi melkein silmissä.

Aamupäivällä vanhemman taloni katto oli kokonaan valkoisena, iltapäivällä se näytti tältä. Eilen tuskailin, miten talvista ja lumista on verrattuna viime vuoteen, tänään luonto näytti, miten nopeasti se saa kevään aikaan.

Tässä oli nimittäin eilen kymmenen senttimetriä lunta. Ja tänään kello puoli viisi iltapäivällä paljastuivat krookusten versot! Nämä ovat samat piipot, jotka nousivat jo tammikuun alussa, kun oli lauhaa. Ne eivät ole moksiskaan siitä, että väliin tulikin talvi. Ja ne työntävät vihreää versonkärjistä!
Istutin tähän krookuksia syksyllä juuri siksi, että tämä on ensimmäinen paikka, jossa maa keväällä paljastuu.

These are the very first spring shoots in my garden, today! Yesterday there was four inches snow on them.

Olen ilosta pökerryksissä, lisäksi löysin juuri naamaltani kevään ensimmäiset pisamat!
Iloista kevään alkua kaikille!

Lumipantterin paluu

Lunta on masentavan paljon, kun ottaa huomioon, että se voisi jo sulaa poiskin ja paljastaa nousevat sipulikukkien piipot. Uutta viime päivien aikana satanutta lunta on arviolta 25 cm.
Meidän perheestä löytyy kumminkin yksi, joka jaksaa aina innostua puuterilumesta. Tässä kuvasarja masentuneille, jotka odottavat kevättä. Toivottavasti piristytte hetkeksi.

Toi on hullu.

Tää on IHANAA! Kur!

Apua, nyt se tulee.

Yli-innokas pantteri toden totta lähestyy uhkaavasti. Kynnet eivät silti ole esillä hyökkäyksen vuoksi, vaan siksi, että Musti käyttää lumikenkiä.

Levittämällä varpaat on parempi hankikanto. Kummallista, että Ransulla ei norjalaisena metsäkissana ole tällainen snow-how ollenkaan hanskassa. Mutta Musti onkin maatiaisten aatelia, Kuusaan pantteri, omaa sukua Petelius.

Musti tuli nuuhkimaan pikkuveljeä varmaan tarkistaakseen, onko se kunnossa. Kun se ei jaksa innostua lumesta, on siinä ehkä jotain vialla?
Iloista illanjatkoa!

My cat Musti loves snow! Just as well, none of us others do.

Kotimatka

Aluksi muutama kuva, jotka otin reilu viikko sitten yhteysaluksella. Jäätalvi on ollut heikko, mutta se ei haittaa. Nollakeli tuli tänään takaisin ja jäät saavat nyt luvan häipyä lumen mukana.
Yhteysaluksen yläkannella ei ole talvisin yhtäkään auringonpalvojaa. Kesällä se on täynnä turisteja.

Näkymät ovat kyllä samat, vaikka toisaalta erilaiset, kuin kesällä. Mutta lempeä tuuli puuttuu, sen tilalla on hyytävä Siperian-viima.

Vesi lämpenee auringon säteissä niin paljon hitaammin kuin maa. Keväällä on onni, että tonttini ei ole rannassa, vaan keskellä saarta ja vieläpä etelärinteessä. Kevätihmiselle sopii paikka, jossa kevään aikaiselle tulolle on pedattu niin hyvät olosuhteet kuin suinkin mahdollista.

Here are some wintery images on my route home. The spring is on its way, it is just very slow in coming this far north...

Tänään sää oli vähän toisenlainen kuin ylemmissä kuvissa. Lossireitti Paraisten Lillmälössä johtaa tuiskuiseen tuntemattomaan. Kuvassa voi ehkä juuri ja juuri erottaa lossin tumman hahmon valopylväästä vasemmalle.

Kotona vastassa on aina viileä talo, noin viisiasteinen. Nyt patterit ovat isommalla ja kohta sytytän Porinmattiin tulen.
Vaihdoin keittiönpyyhkeen puhtaaseen ja tulin katsoneeksi tarkemmin tämän nimikointia. Olin aina luullut, että tässä lukee F K isoisoäitini Flora Kakolan mukaan, mutta tässähän onkin F M hänen tyttönimensä Mikkolan mukaan! Eli pyyhe on kapiotekstiili, siis 1800-luvun viimeisiltä vuosilta, jolloin hän meni naimisiin. Kysyin äidiltäni, mutta hän ei muista isovanhempiensa häävuotta tarkemmin.
Kangas voi olla Floran kutoma, hän oli taitava kangaspuiden käyttäjä ja voitti siinä joitakin palkintojakin. Minulla on tallella hänen myöhemmin tekemiään taidokkaita lautas- ja pöytäliinoja, joihin on kudottu monenlaisia drellikuvioita.

Voi hyvällä syyllä pohtia, kestääköhän nykyajan pyyhekangas vähintään 115 vuotta näin moitteettomana? Pyyhkeessä on kyllä tahroja, joita en ole saanut pois, mutta yhtäkään irtonaista langanpätkää tai reikää ei näy. On tietysti todennäköistä, että liinoja tehtiin suuret määrät ja jotkut lojuivat pitkään kaapissa käyttämättöminä. Ja kyllä kai nytkin tiiviiksi itse kudottu kangas kestää ajan hammasta.

Posti on tuonut hyvää lukemista: uusimman Tuuma-lehden (Rakennusperinteen ystävät ry), Maatiaisen lehden ja siemenluettelon sekä Gård & Torp -lehden (kuvassa taustalla). Taidanpa vetää hanskat käteen, pipon päähän ja vetäytyä aikaisin vällyjen väliin lukemisen kanssa.
Mukavaa illanjatkoa!

Kissat, kevätaurinko ja arvojärjestys

Kissat silminnähden nauttivat auringosta. Ne asettuvat aurinkoon (paitsi Ransu, jolle tulee liian kuuma). Musti oli hepuloinut valoläikässä Kong Kickeroon kanssa ja lojui sitten nautinnollisen raukeana lelun vieressä. Menin rapsuttamaan Mustia, jolloin se kääntyi selälleen ja lähellä ollut Ransu pääsi vetämään Kickeroon itselleen.
Musti on kuitenkin pomo eikä voinut tätä sulattaa, vaan veti lelun takaisin. Pikkuveljenä Ransu ei voi mitään isoveljen auktoriteetille. Ärsyttävää!

Musti ravistelee lelua Ransun nenän edessä.

Ransun mitta alkaa täyttyä.

Tänne se!!

Mutta pikkuveljen osa on kova. Lelu pysyi Mustilla. Ransu saa leikkiä sillä silloin, kun Mustilla on muuta puuhaa.

Cats in spring sun.

Osallistumme karvapehvahaasteeseen

Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogi lanseerasi oivallisen kissanpehvahaasteen. Koska tämä on lempiaihe, päätimme heti osallistua! Mutta eilen emme voineet tästä kirjoittaa, kun huoli sairastuneesta Myrsky-kissasta oli niin kova. Nyt Myrsky-huippukollin olo kohenee sijaiskodissa ja voimme taas keskittyä olennaiseen eli kissanpehvoihin.
Kuvausyritys 1, josta ilmenee, että Ransu on aikamoinen huiskahäntä. Kuvassa näkyy vilahdus untuvaisia pussihousuja, mutta halusimme tarkemman otoksen ja mielummin ilman edessä viuhuvaa häntää.

This is a post on cat butts, or on trying to photograph them.

Ai mitä, mamma? Haluat kuvan mun TAKApäästä?

Ei kun nyt pussataan! (KLOP, Ransun otsa osuu kameraan)

Mutta sitten kärsivällisyys palkitaan! Onnistunut pehvaotos!

Oliko hyvä? Mamma, anna pusu ja ruokaa!

Mustin pehvaotos on tyypillisestä Mustin nukkuma-asennosta. Tästä näkyy, että Musti käyttää valkoisia kalsareita ja että iho on vaalea. Musti tuulettaa mielellään kalsareitaan.

Jatkan vielä kylppärin ovi -teemalla. Kuinkahan monta postausta yhdestä ovesta voi saada aikaan?
Ystävän kertoma juttu huolimattomasta siivoojasta, joka oli jättänyt kylpyhuoneen oven kiinni koko päiväksi toi viimein idean käyttää tämä pari vuotta sitten hankittu kyltti. Ostin sen silloin joulun jälkeen alesta, kyltti oli muuten kaunis, mutta siinä toivotettiin hyvää joulua. Koska en pidä joulusta, en halua mitään esineitä missä toivotetaan jouluja, ja muutenkin kaikenlaiset sisustustekstit ärsyttävät minua aika lailla. Mutta tässäpä teksti joka tulee tosi tarpeeseen, nimittäin vieraat melkein aina sulkevat kylppärin oven vessassa käytyään, joskus jopa toiset kissanomistajat. Mutta kun kissojen vessa on kylppärissä, niin ovi täytyy pitää auki!
Maalasin pohjan kahteen kertaan, jotta vanha teksti peittyi kunnolla ja sitten tekstin toisella maalilla päälle, ja kissojen silmät vielä sinivihreällä. Toivottavasti ovet nyt pysyvät kissoille auki eikä kukaan joudu pidättelemään hätää koko päivää.

Lopuksi toivotamme vielä pikaista paranemista Myrskylle!