Kutistuneet puskat

 Pari–kolme vuotta sitten oli vesimyyrien huippuvuosi. Hedelmäpuita kaatui juurettomina (iso luumupuu ja kymmenen vuotta kasvaneet kirsikka ja omena). 

Monia monia muitakin kasveja meni, ja jälkimainingeissa taitaa olla sirotuomipihlajakin mennyttä, sillä sillä oli viimeiset kaksi kasvukautta hyvin pienet lehdet eikä se tänä vuonna jaksanut puhjeta lehteen enää ollenkaan.

Viime vuonna kiinnitin huomiota myös kahden isoimman mustaseljapensaan lehtien pienuuteen. Kukkiakaan ei tullut. 

Tänä vuonna lehtiä puhkesi vain alaoksille. Tartuin lopulta sahaan ja poistin kaikki kuivat. Niitä olikin paljon. Kolmimetrisistä pensaista jäi jäljelle aika vähän. 

Etenkin tämä etummainen on enää vain reilun metrin mittainen! 

Istutin taimet hyvin pieninä, sillä ne ovat ystävän pistokkaista kasvattamia. Mutta siitä on jo 18 vuotta. Isoihin puskiin ehti vuosien mittaan tottua. Ne peittivät verkkoaitaa ja kylätietä näkyvistä.

Onneksi puskat ovat kuitenkin yhä elossa! 

Aika paksuja nuo paksuimmat rungot olivatkin. Ne olivat myös yllättävän kevyitä: kuivuneet paksut ja pitkät karahkat eivät painaneet lähes mitään, kuin olisi balsaa käsitellyt! Jännittävä havainto.

Myös mustaseljojen alla kasvava karhunlaukka on kärsinyt, puolet kasvustosta on hävinnyt. Narsisseistakin iso osa, vaikka vesimyyrät evät ehkä niitä syö, mutta sipulit uppoavat tunneleihin. Pari narsissia nousi hyvin myöhään ja jaksoi tehdä alle kymmensenttiset lehdet, mikä kertonee sipuleiden päätyneen liian syvään.

Mutta joku myös viihtyy! Toiselta saarelta tuotu lehtopähkämön pieni alku lähti kasvuun ja on lähtenyt leviämään. Ystävä varoitti leviämisestä, mutta se saa puolestani levitä vaikka kuinka tässä tontin reunalla, pensaiden aluskasvina. Lehtopähkämön kukat ovat hienot viininpunaiset ja lehdet pehmeät, nukkaiset. 

Luonnossa tämä kasvaa karhunlaukan kanssa lehtomaisilla paikoilla, ainakin täällä saaristossa. Lähekkäin ne tähänkin istutin ja toivon ihanaa maanpeittomattoa.

Kunpa vesimyyrät söisivät rönsyleinikin juuria! Se ei tunnu kelpaavan, siihen malliin rehottaa. Mutta onhan sekin nätti kukkiessaan – ja pörräisten suosiossa. Kaverina sillä on jokin villi täkäläinen pienikukkainen lemmikki.

Päivänkakkaratkin ovat tulleet itsekseen. Esiintymä harventui, kun poimin niitä naapurin juhannuskimppuun pionien kanssa.

Tässä kohdassa pihan reunaa on mukavalta mummelilta saatu verkkoaita. Se on niin korkea, että tuosta ei edes valkohäntäpeura yritä yli. Verkkoa peittämään istutin pyökkejä pensasaidaksi, mutta niin vain vesimyyrät ovat niitäkin harventaneet. Noin puolet on jäljellä ja osa kasvanut jo verkon korkuisiksi, jolloin katkaisen niiltä latvat. 

Täytyy taas tilata piiskataiminippu lähitaimistolta kevääksi tai ehkä jo syksyksi, jotta saan tehtyä paikkauksia. Viimeisimmät paikkaustaimet istutin verkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.

Otin kuvan kedon toiselta puolelta, tuossa on välissä vielä paahdepenkki, josta ei näy mitään tästä suunnasta, kun se on ketoa alempana kivipengermän edessä, ja nurmikkoa.

Keltalehtinen pensas on pensaskanukka 'Aurea', sen hyvästä väristä oli täällä puhetta lehteen puhkeamisen aikaan. Väri on edelleen hyvä, todella valovoimaisen kellanvihreä. Kedon piennarpukinpartojen keltaiset kukat toistavat sävyä.

Tämä kuva 'Aurea' -pensaskanukasta on touko–kesäkuun vaihteesta, jolloin se kukki. Pensaan sijoittaminen paikkaan, jossa sitä voi ihailla vastavalossa (tässä tapauksessa illalla), on hyvä ajatus!

Koska pyökkipensasaita on meillä aika tuntematon, laitan loppuun kuvan Jane Austenin kotimuseon puutarhasta, jossa kävin toukokuussa. Puutarhaa rajaava pensasaita on pyökkiä, nimenomaan euroopanpyökkiä. Valkopyökkiäkin käytetään, mutta se on ihan eri puu.

Pyökki on suosittu pensasaidaksi Keski-Euroopassa ja jo Ruotsissa, eikä aidan aina tarvitse olla näin korkea. Aidaksi kasvatettavien puiden latva katkaistaan vasta sitten, kun on saavutettu toivottu korkeus, se on ainoa ero puiden ja pensaiden aidaksi kasvattamisen välillä. Sivuja kyllä leikataan alusta asti.

Kuvasta voi myös nähdä, kuinka tiheään taimet tulisi istuttaa: noin 30 cm välein. Toivon, että oma aitani on joskus yhtä tiheä!

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Euroopanvalkopyökki Carpinus betulus

Lehtopähkämö Stachys sylvatica

Mustaselja Sambucus nigra

Pensaskanukka Cornus alba

Piennarpukinparta Tragopogon pratensis

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Rönsyleinikki Ranunculus ficaria