Kurjenmiekat – parrakkaat ja muut

 Tähän asti kukkineet.

Juttu alkaa toukokuulta, sillä nämä eivät ehtineet saada palstatilaa kukkiessaan. Matalat parrakkaat eli pikkukurjenmiekat kukkivat jo keväällä. Tässä on 'Webelos'.

Varsinainen perusmuoto, toisin sanoen luonnonmuoto, matalista parrakkaista on kääpiökurjenmiekka. Tämä nimiasia taitaa vähän sekoittaa, mutta tieteellisten nimien kanssa tämäkin asia on yksinkertainen: tämä on Iris pumila, kun kaikki jalostetut lajikkeet ovat Pumila-Ryhmää. Lähisukua siis.

Tämä se on se perinteinen, hyvin leviävä, matala kurjenmiekka, jolla on upeat tummanliilat kukat. Parta on vaalea. Luultavasti tässä on jonkin verran sävyvaihtelua luonnossa, useimmissa kasveissa on.

Lajikkeet voivat olla aika saman näköisiä kuin luonnonlaji, mutta tämä on lajike eli pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Parrat ovat upean tummansiniset. 

Paitsi että useimmissa luotettavissa lähteissä näyttää Banbury Rufflesilla olevan vaaleat parrat... eikä tällä ole oikein ruffleakaan, eli röyhelöä. Lajikenimi saattaa muuttua jossain vaiheessa, jos saan ikinä selville triljoonista iirislajikkeista, mikä tämä saattaisi olla. 

Tämä on ostettu ihan luotettavasta taimimyymälästä, mutta niidenkin kanssa käy silloin tällöin niin, että purkissa ei kasva sitä, mitä taimilapussa lukee. Puutarhaliikkeet ovat sen tiedon varassa, mitä taimien väitetään niissä ulkomaisissa tukuissa olevan, joista taimet tulevat. Ainoa keino saada varmasti oikeita lajikkeita, on ostaa taimet siltä, joka ne kasvattaakin.

Kaikki edellä mainitut kasvavat muotopuutarhan paahteisimmassa ja kuivimmassa penkissä. Kylläpä kasvusto näyttää tässä toukokuun kuvassa matalalta! 

Touko–kesäkuun vaihteessa muotopuutarhassa kukki "maatiaiskurjenmiekka" eli viittakurjenmiekka. Sekin on vanhan ajan perenna, joka leviää ja kukkii hyvin. Moni sanoo tätä saksankurjenmiekaksi.

Viittakurjenmiekka sointuu täydellisesti muotopuutarhan violettiin tunnelmaan. Samaan aikaan kukkivat 'Early Emperor' -koristelaukat, ne ovat aikaisia ja lopettivat jo kukinnan.

Samaan aikaan toisaalla... toukokuun lopulla jännitin, tuleeko taas sama kurjenmiekka kukkaan kuin vuosi sitten, jolloin missasin sen ensikukinnan kokonaan. Oli sama työtehtävä mantereella samaan aikaan tänäkin vuonna. 

Tältä kasvi näytti lähtiessäni. Vastavalossa on hyvä vakoilla nupun kehittymistä. Tämä kasvaa kurjenmiekkapenkissä vanhan talon eteläseinustalla.

Mutta eipä se ollutkaan se sama, joka oli varmaan ollut pikkukurjenmiekka – viime vuoden toukokuu oli niin paljon viileämpi, että nehän kukkivat tänä vuonna jo aiemmin. Siis jos kukkivat ylipäätään. Tämä on keskikorkea parrakas eli helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger', vanha tuttu!

Vanhan talon eteläseinusta on paahteinen paikka, mutta toistaiseksi se ei ole saanut kurjenmiekkoja kukkimaan sen paremmin kuin muuallakaan. Täytyy yhä perehtyä niiden vaatimuksiin. Olen nyt yrittänyt lannoittaa, jos siitä olisi apua.

Seuraavaksi kukkaan tulivat korkeat parrakkaat eli tarhakurjenmiekat, joita yhä edelleen saksankurjenmiekaksi kutsutaan, vaikka se on oma, eri lajinsa. Tämä hurmuri on 'Abkhazia' tai 'Abkhaziya', mielettömän ihanan värinen! Kukkavarsi vain meni aivan kenoon tuulessa. Siinä, missä toukokuu oli paahteinen, on kesäkuu ollut tuulinen.

Omia keltakurjenmiekkoja kukkaan odotellessa laitan kuvan ystävän kokeilusta. Hän istutti jakopalan omista luonnonmiekoistaan meren rantaan testatakseen, sietääkö keltakurjenmiekka suolavettä, vaikka Itämeri vähäsuolainen onkin. 

Miekka on kasvanut hyvin tuossa rantakaislikon tuntumassa monta vuotta ja kukkiikin, eli hyvin sietää.

Omissa keltakurjenmiekoissani on vasta nuppuja. Tämä kirjavalehtinen on 'Variegata' kosteikkopuutarhassa. Taustalla näkyy iso ilon aihe: kuningassaniainen selvisi talven jääkentästä, vaikka eli jääkuoren alla kuukauden. Myös sen punaruotinen lajitoveri vähän sivummalla on elossa. Nämä eivät toistaiseksi ole kasvaneet ollenkaan sellaisiin mittoihin kuin mihin totuin asuessani Englannissa.

Tässä vähän mallia Englannista: kuningassaniainen siellä toukokuun alussa, vasta ponnistamassa korkeuksiin ja jo nyt korkeampana kuin omat kuninkaani yltävät koko kesänä!

Kosteikkopuutarhasta sellainenkin iloinen uutinen, että kilpirikko on hyvinkin hengissä. Keväällä se kukki vain yhdellä kukkavarrella ja pelkäsin jo suurimman osan kuolleen talvisen paksun jääkuoren alle. Alun perin istutin tuohon kolme taimea.

Nyt, kun kitkin kosteikkopuutarhaa, sain varoa jalkojani, sillä maasta nousee kilpirikon suuria pyöreitä lehtiä laajalta alalta. Koko kasvusto on hengissä, ei vain kukkinut sen enempää.

Kilpirikon takana on kirjokurjenmiekka 'Kermesina' tulossa kukkaan. Ensimmäiset kaksi purppuraista kukkaa ovat auki.

Takaisin kuningassaniaisten päähän. Kun tähtää saniaista kameralla toisesta suunnasta, on etualalla siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

'Wealden Butterfly' on intensiivisen sininen. Sisemmät kehälehdet ovat aika lyhyet tehden kukista ilmavat, perhosmaiset.

Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä siemenistä kasvatetussa siperiankurjenmiekassa on upeasti kukkia! Tästä tuli tällainen tavis-sininen, vaikka siemenet on kerätty valkokukkaisesta. Näinhän usein käy etenkin, jos pihalla kasvaa myös sinistä ja pölytykseen tulee perimää siitäkin. Toinenkin taimi on, se ei ole vielä kukkinut.

Siperialaista ynnä muidenkin perimää sisältävät jalostetut kurjenmiekat luetaan loistokurjenmiekoiksi. Tässäkin asiassa on tieteellisissä nimissä paras logiikka: siperialainen on Iris sibirica, loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä. Oikeastaan tykkäisin siitä, ettei tarvitsisi käyttää suomalaisia nimiä usein ollenkaan, mutta teksti taitaisi mennä vähän vaikeaselkoiseksi.

Tämä suloinen hailean vaaleakukkainen ja erittäin korkea loistokurjenmiekka on 'Hohe Warte'.

Se kasvaa vuokko-esikkopuutarhan eteläpäässä ja vuosikausien kasvamisen jälkeen ryhtyi viimein pari vuotta sitten kukkimaan. Täydellisen kaunis, ilmava kukka!

Pysytään vielä siperialaisissa. 'Kleiner Schmetterling' (voi jestas näitä saksalaisia nimiä!) vei tiensä sydämeeni puhtaasti kukan ansioilla, ei nimensä vuoksi. Oikeastaan nämä pitkät ja ruman kuuloiset saksalaiset nimet aiheuttavat sen, että kukan täytyy olla erityisen kaunis korvatakseen nimen hirveyden.

'Kleiner Schmetterling' kasvaa muotopuutarhassa ja nyt sen kanssa samaan penkkiin on avautunut yksi ensikukinta!

Tämä on taatankurjenmiekan reginae-tyypin eli tällaisen violetinvärisen siementaimi, jonka hankin kaksi vuotta sitten. Todella kaunis, raikas väri!

Sokerina pohjalla on suuri rakkauteni, tarhakurjenmiekka 'Louvois'. Tämä aloitti yllättäen kukinnan ruskopenkissä, vaikka tiedän siirtäneeni juurakon aiemmalta, huonommalta kasvupaikaltaan vanhan talon eteläseinustalle: siellä se kukki viime kesänä. Ilmeisesti olin jakanut kasvuston ja siitänyt osan tähän. 

Ruskopenkin sävyihin tuo istuukin täydellisesti. Taustalla on punaruskea japaninvaahtera 'Enkan'.

Ihanaakin ihanampi 'Louvois'. Tästä sanotaan, että sisemmät kehälehdet ovat kinuskia, ulommat viininpunaa. Aika herkullinen kukkanen siis!

Eikä tässä vielä kaikki. Kirjokurjenmiekka tosiaan vasta aloittaa, samoin kelta- ja etelänkurjenmiekat, sysikurjenmiekka ja pari loistokurjenmiekkaa. 'Abkhazia' meinaa tuottaa vielä ainakin yhden kukan pidettyään viikon verran taukoa. Elän toivossa, että joku lukuisista muistakin parrakkaista kurjenmiekoistani päättää vielä tuottaa kukkia, onhan tässä kesää jäljellä! 

Osa niistä tulee myös siirtymään aiempaa paahteisemmille paikoille. Sellaista on elämä kurjenmiekkojen kanssa. Osa kaipaa kosteaa, osa rutikuivaa kasvupaikkaa.

Kosteudesta puheen ollen: edellisestä sateesta on lähes viikko ja on tosiaan tuullut. Huomiselle on luvassa sadetta, onneksi! 

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Koristelaukka Allium Koristelaukka-Ryhmä

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Viittakurjenmiekka Iris aphylla