Venevajan ovesta kasvimaalle

 Toteutin reilu viikko sitten kauan mielessä pyörineen projektin.

Sellä se on. Uusi ovi, josta pääsee... no, katsotaan kohta, minne. Kun tein portin ja oven, olivat tarhaidänunikot kukassa mutapuutarhan reunalla. Nyt ne ovat lopettaneet ja tilalla kukkii valkokukkainen etelänkurjenmiekka.

Rohanista astutaan pari askelmaa ylös kasvimaalle. Siinä oli alun perin oja ja pieni korkeusero, joka kasvoi, kun tasoitin ylempää kasvimaan aluetta kaikenlaisella maalla, jota piti johonkin sijoittaa. Siihen sitten pyöritin kiviä pengermäksi ja tein portaat. Portaan ylle on ollut suunnitelmissa vanha ovi jo pitkään. Tästä suunnasta ovesta mennään Rohanista kasvimaalle.

Kasvimaalta katsottuna mennään alas Rohaniin. Pengermän ylle ajattelemani marjakuusiaita ei toteutunut, sillä peura söi taimet. Harmi, sillä ovi olisi silloin ollut luontevammin osa marjakuusiseinää. Marjakuusiaitaa vasten olin ajatellut istuttaa iltaruskossa hehkuvia ruskeita, keltaisia ja oransseja kukkia ripauksella sinistä, mutta kun niiden taustaksi ajattelemaani pensasaitaa ei tullut, syntyi ruskopenkki pihan länsipäähän.

Oveksi valikoitui venevajani entinen ovi, joka on odotellutkin tätä projektia jo yli kymmenen vuotta. Venevaja paalutettiin, korjattiin ja laudoitettiin silloin, samalla siihen rakennettiin uusi ovi. 

Taitava tekijä osasi tehdä uuteenkin venevajan oveen tuollaisen samanlaisen molemmilta puolilta avattavan salvan. Venevajaan kun tullaan joko rannalta tai veneestä käsin ja molemmista suunnista täytyy saada ovi auki.

Tässä puutarhakäytössä ajattelin kyllä pitää ovea koko ajan auki, muuten se näyttää entistä orvommalta seistessään kiinni yksinään.

Ovelle tarvittiin karmit, onneksi sain tolpanjalat maahan sopiviin kohtiin, sillä tämä(kin) on kivinen kohta. Aukosta tuli kyllä ovea leveämpi, muuten se olisi ollut oudon ja epämukavan kapea.

Kakkosnelonen ja yläpuu löytyivät navetasta ja vintiltä. Saranat ovat eri paria, sillä yksi oli ovessa kiinni; toisesta tuli erilainen, kun vintin varastossa on mitä on.

Marjakuusiaidan tilalle olen jo ehtinyt istuttaa kaikenlaista, niinpä se ei tule toteutumaan, vaikka tonttia ympäröivä aita pitääkin nykyisin peurat pääosin poissa pihastani. Oven viereen istutettu portlandruusu 'Duchesse de Rohan' on kasvanut kookkaaksi puskaksi ja nyt se on aivan täynnä nuppuja, kun peurat eivät enää sitä latvo. 

Ruususta risuaitaan päin kasvaa punahelmipihlaja, joka on kasvanut huonosti varmaan monesta syystä. Ensin peura latvoi sitä, sitten viime vuonna sen pari pisintä versoa kuoli, ehkä vesimyyrä oli syönyt juuria. Nyt sieltä taas nousee uutta versoa, ehkä jonakin vuonna siitä kasvaa pieni puu. Kuvassa sitä ei edes näe.

Sitä odotellessa ihastellaan sen vieressä kasvavaa koristeraparperia, joka viimein kukkii. Olin alun perin istuttanut sen metsäpuutarhapenkkiin, sillä kaipasin sinne sen kookkaita lehtiä, mutta ei se oikein siellä kasvanut, kukkimisesta puhumattakaan. Pari vuotta sitten siirsin sen ja nyt tuli ensimmäinen kukinta, lehdetkin ovat ihan eri luokkaa kuin aiemmin.

Oven molemmin puolin on jo istutettu köynnökset, tietysti epäjärkevästi niin päin, että kasvit ensin, portti sitten, mutta onnistui se näinkin. Ihanaakin ihanampi köynnösruusu Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin' kasvaa toivottavasti niin, että saan pian kiinitellä sitä tolppaan.

Tästä kuvasta sen täydellinen kauneus varmaan välittyy. Onneksi se on talvehtinut tässä hyvin jo kaksi talvea. Pengermän päällä ei pitäisi talvimärkyydestä olla vaivaa, mutta vesimyyrät ovat toinen juttu.

Oven toisella puolella, portlandruusun alla, kasvaa tänä keväänä istutettu kärhö 'Miss Bateman'.

Ovesta vasemmalle on metrin korkuinen punahevoskastanja, tuolla ison perunalaatikon edessä, ja siitä vasemmalle vielä pari puskaa. Joten tähän kyllä pitäisi kasvaa jonkinlaista tilanjakokasvillisuutta, vaikka se ei olekaan niin selkeä kuin marjakuusiaita olisi ollut.

Punahevoskastanjasta vielä pari metriä eteenpäin kasvaa viime syksynä istutettu jasmike 'Starbright', jolla on punaiset nuoret versot. Se lienee risteymä, kun tarkempaa lajitietoa ei löydy. Onpa kaunis! Täydellinen lisä tähän Rohanin ja Rohanin ruusutarhan tumma-vaalea-väritykseen, vaikka sijaitseekin niistä jo aika sivussa.

Rakastan jasmikkeita monesta syystä, ja ne näyttävät myös kasvavan täällä hyvin, kunhan selviävät kuivuudesta ensimmäiset vuotensa. Vesimyyrien pahasti mylläämän heinätarhan yläosassa kasvavat jasmikkeet ovat todella rehevät viitaten ehkä siihen suuntaan, etteivät jasmikkeen juuret mahdollisesti maistu vesimyyrille.

Oven vieressä oli tulossa kukkaan tumma pioni. Hankin tämän pari vuotta sitten edullisena pussijuurakkona Bauhausista, muistaakseni neljä pussia kympillä tai muuta järjettömän halpaa. Lajikkeen piti olla 'Buckeye Belle'.

Sitten ensimmäinen kukka avautui. Äääh.... en ehkä ole nähnyt 'Buckeye Belleä' kuin kuvissa, mutta sen värin pitäisi kaiketi olla enemmän punaruskea, tai kuten nimi Buckeye kertoo: kastanja. Ihan näin kerrottukaan sen ei pitäisi olla.

Voi kökkäre. Tämä on varmasti monen mielestä ihana, mutta minulle tässä yhdistyy kaksi asiaa, joista en pionissa välitä: voimakas kerrannaisuus ja aniliininpunainen väri. Syksyn tullen tuo siirtyy jonnekin tontin reunalle, niissä on kyllä tilaa. Tämä on pikemminkin joku 'Karl Rosenfield'; ja siinäpä lajike, joka ei ole lainkaan mieleeni.

Mitä tästä opimme? Jos haluaa jotakin tiettyä pionia, ei kannata tarttua edullisiin juurakkopusseihin. Tämän lajikenimikin oli pussissa kirjoitettu väärin, mutta se nyt ei ole mitenkään harvinaista. Voi niistä toki oikeaakin lajiketta tulla, niin on käynyt minullekin. 

Tästä Bauhausin satsista on vielä kukkimatta ne kolme muuta, joiden pitäisi olla 'Gay Paree', 'Lady Liberty' (eli 'Lian Tai') ja 'Coral Sunset'. Saa nähdä, mitä niistä paljastuu, kun aikanaan kukkivat. Jos niistäkin tulee tätä samaa, kaivan kasvit maasta ja menen paiskaamaan ne Bauhausin tiskille. 

Ei tuo nyt ihan järkyttävältä näytä tässä Rohanin ruusu-heinätarhan takana ja tavallaan sopii väritykseen, mutta periaate on periaate. En halua katsella näin näkyvällä paraatipaikalla pionia, josta en pidä.

Rumispioni voisi ottaa mallia tästä amerikanpionista, joka kukkii viimeisen kukkansa voimin 'Ebony' -karhunputken vierellä ruusu-heinätarhassa.

Tai ihanasta tumman purppuraisesta 'Cardinal de Richelieu' -ranskanruususta, joka juuri alkoi kukkia.

Ihanan tummaa violettia löytyy myös viime vuonna Särkän perennataimistolta hankitussa 'Kevätkulta' -siniheinässä, joka kukkii jo! Hämmästyin, sillä muut siniheinäni eivät nähdäkseni ole kukassa. Tai Moorhexestä en ole varma, olen taas kadottanut sen (siirtänyt liian monta kertaa ja varmaan kitkenyt, kun en tajunnut, mihin olen sen istuttanut, äh!).

Kerrottu isotähtihyasintti 'Semiplena' kukkii, kun yksinkertaiset ovat lähes lopettaneet.

Yksinkertaisen kukka on toisaalta kauniimpi!

Ihana Austin-ruusu Abraham Darby eli 'Auscot' on hurmaavan värinen, mutta vielä tänäkin vuonna vain kolmikymmensenttinen. Ehkä se ensi vuonna kasvaa... tai sitten, kun saadaan sadetta.

Ruusu-heinätarhassa on aika kivat värit, on tummaa ja vaaleaa sopivassa suhteessa. 'Cardinal de Richelieu' sointuu kivasti tummaan fenkoliin ja sysitummaan karhunputkeen. Ensi talveksi yritän muistaa suojata fenkolin, jotta ei tarvitse joka vuosi ostaa uutta. Siementaimiakaan ei ole näkynyt.

Valkoista tarjoilevat tähtihyasintit ja juuri kukintansa aloittava luppio.

Sammalruusukin alkaa kukkia, vaikka tämä on vuodesta toiseen jotenkin huonokuntoinen. Pari nuppua sentään löytyy, ne ovat niin suloisia karvaisia. Tästä tulee valitettavasti ihan perus-ruusunpunainen, mutta se tälle anteeksi annettakoon.

Ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' on myös aloittanut kukinnan. Seassa näkyy tähkähelmikkää. Tämän ruusun korkeus ja joka suuntaan kaatuilevat varret ovat yllättäneet minut, mutta onneksi sillä on tilaa ja se saa jonkin verran tukea viereisistä ruusuista. Kukka on tavattoman hurmaava, joten kasvakoon miten lystää, kunhan kukkii.

Tässä näkymää kasvimaan suunnalta. Korkeuseron takia ruusu-heinätarhasta ei näy oikeastaan mitään, se avautuu vasta alas mentäessä.

Viimevuotiset, tai oikeasti kolme vuotta sitten kylvetyt, sareptansinapit ovat loistavia kylväytyessään itse. Nyt ne jo kukkivat keltaisina – en muista kerätä satoa, kun ruokaa ei tule laitettua. Tuleepahan taas uusia taimia! 

Noiden kukissakin on loistava sinappimainen aromi, oikeastaan niitä on kiva syödä ohi kulkiessaan. Jos on puhtaat sormet, mitä toki harvoin on.

Oli muuten kiehtovaa lukea G. J. Ramstedtin kirja Seitsemän retkeä itään, kun hän kuvaili oleiluaan Sareptan lähellä Volgan varrella ja sinappitehtaita siellä – venäläinen sinappi valmistetaan sareptansinapista. Moni puutarhani kasvi sai kirjasta ikään kuin juuret, etenkin nämä, joiden seutu oli aiemmin minulle tuntematonta. Minulla oli maantieteen ja historian tiedoissa ammottava aukko Mustanmeren ja Mongolian välimaastossa, ja se maasto on valtava.

Näkymää kauempaa kasvimaalta, kasvimaan ruusutarha on kuvassa edessä. Siinä on juuri aloittanut kukinnan 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu. Mutta se alue täytyy esitellä erikseen, tämä on muutenkin taas maratooni.

Kasvimaan matala laatikko on pahasti kärsinyt kuivuudesta, sillä sen multatila on muita matalampi (jatkuu vain hirsivarvista alas kiveyksen verran), lisäksi se on niin tuore, ettei siinä vielä ole itsekseen kylväytyviä kasveja, kuten muiden penkkien unikot, sareptansinapit, kamomillat sun muut. Viime vuonna siinä taisi olla vain perunaa. Ainoastaan muutama taimi siinä sinnittelee, kun välillä olen ollut viikonkin poissa kastelemasta.

Taimmaisessa, isoimmassa laatikossa on perunarehotus. Laatikko on syvä ja täytin sitä kompostimullalla tänä keväänä, samoin kuin pussimultakerroksella päälle. Siinä pysyy kosteus ja ravinteita riittää.

Nyt toivon sateita sekä meille että teille, jos teilläkin on rutikuivaa!

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Fenkoli Foeniculum vulgare

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Jasmike Philadelphus

Karhunputki Angelica

Koristeraparperi Rheum palmatum

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Sareptansinappi Brassica juncea

Siniheinä Molinia caerulea

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata