... silkkaa heinikkoa ja nokkosia.
.jpg)
Tämä ei niin vanha kuva on vuodelta 2017, jolloin tämä kohta tontista oli vielä lähes käsittelemätön alue, olin vain raivannut vaahteroita, niittänyt tätä yleensä joka vuosi ja rakentanut edessä näkyvän pengermän, sillä tässä on korkeusero.
Kivet ovat usein loukussa toistensa lomassa, joten niiden ylös saaminen ei ole ihan helppoa.
Yli kymmenen vuotta sitten, jo ennen preeriaprojektia, istutin loivan rinteen alaosaan raunioyrttiä, varmaankin ruotsin- tai tarharaunioyrttiä. Se on todella viehättävän sininen, ja yhdessä vastavärisen oranssikeltanon kanssa tämä oli mahtivärikaksikko alkukesällä.
.jpg)
Kastelukannun edessä näkyy iso raparperi, se piti siirtää vanhan talon edestä, kun olisi jäänyt remontin jalkoihin.
Kuvassa näkyykin noita isoja murikoita, joita paikalla on, ja saa pysyä, kauniitahan nuo.
Nämä kuvat on otettu ennen kuin pidin raivokkaan kitkemissession. Onko muitakin, jotka odottavat siihen asti, että joutuu kitkemään apinan raivolla? Siinä se tähkäverbenakin tuli lähes nyhdettyä maasta, kun oli niin nokkosen näköinen. On tässä metodissa riskinsä.
Kun salvia alkoi kukkia, oli tämäkin väriyhdistelmä aika herkku! Vastavärit rules.
Nappiniittyleinikin ja keltapäivänliljan välissä näkyy myös jotain hentoa vaaleankeltaista.
Se on niittyleinikki 'Citrinus', jonka olen kasvattanut siemenestä, kun tätä saa Suomesta niin tavattoman huonosti (lue: ei saa ollenkaan, paitsi Sotkamon Taimistolla on kuulemma tulossa, ehkä taimia saa sieltä jo tänä vuonna!). Tilasin siemenet Jelittolta ja taimeni kukki nyt ensimmäistä kertaa juuri niin ihastuttavana kuin toivoinkin!
Salviasta toiseen suuntaan on varsinainen preerian puoli, tuo paahteinen, kivikkoinen loiva rinne. Alaosassa näkyy raparperi ja raunioyrtti, oranssikeltanoa on siinä välissä.
Preerian yksi iso ongelma on se, että se on vesimyyräaluetta. Ne ovat tehneet ison hyvän työn syödessään juolavehnän ja raunioyrtin juuria oikein urakalla; raunioyrtti on kokonaan poistunut isolta osalta preeriaa juuri, kun viime vuonna aloin kirota sitä. Saksankirveli valitettavasti hävisi siinä hötäkässä ihan kokonaan.
Myyrät hoitivat preerialle runsaasti uutta istutustilaa, joten siirsin kasvimaapenkistä ihanan heinäratamon ja myös pikkuluppiota, kumpikin muutama vuosi sitten kylvetystä syötävien villisalaattikasvien seoksesta. Heinäratamo on ihan valtavan kaunis, raaskiiko tuota syödäkään. Pikkuluppiota olen maistellut ja sitä löytyykin myös yrttipenkistä nykyisin.
Koska alue on ollut niin villi, en ole uskaltanut istuttaa tähän vielä mitään valtavan hienoa, lähinnä kasveja, jotka pystyvät pitämään pintansa ja leviävät sopivasti. Omista siemenistä olen saanut lisättyä tähkähelmikkää, joka onkin juuri sopiva preeriamainen kasvi.
Ransu saapuu esittelemään, se on kulkenut tiiviisti Viljon jättämissä tassunjäljissä seuraten minua kuin hai laivaa.
Kivet ovat kivoja, etenkin sammaloituneina. Pergolan orjanruusun alla kasvaa elleninneilikka kivien välissä.
Siellä se kukkii.
(Manulihai-laulu Tiikerihain melodialla onkin yksi Ransulle jatkuvasti hoilaamistani biiseistä: Oon pieni manulihai, vaaniva manulihai...)
Mustikin osaa esitellä. Viime kesänä syntyi oleskelualue preerian ja ison kasvimaapenkin väliin, ihan vain maanrakennuskankaan ja roskalautojen avulla.
Preerian alareunana on rivi kiviä penkereenä, jotka olivat siinä jo, varmaan osa sen edesmenneen rakennelman kivijalkaa. Olen vain lisäillyt ja korottanut, jotta reuna olisi tasaisempi, ja jatkanut tänne päähän pyöreästi. Lopullista muotoa tai istutuksia ei tässä vielä ole.
Idänunikoillakin on mehevät juuret, ja arvelen, että nekin saattavat olla hyvinkin vesimyyrän suun mukaisia. Niinpä, kun hankin uuden ihanan 'Harlem' -tarhaidänunikon entisen menehtyneen tilalle, istutin sen katiskaverkkopussiin, verkon yläreunoja voikin kuvasta nähdä.
En ole ottanut selvää, kasvaako valitsemiani kasveja aidolla preerialla, vaan tämä on tulkinta tai näkemys preeriasta Suomen olosuhteissa, osin meidän luonnonkasviemme voimin.
Seuraavaksi kukkaan tulivat kurkkuyrtit, perua viimevuotisesta niittykylvöstä.
Ahdekaunokkikin tuossa kukkii, enkä ole raaskinut kitkeä, vaikka vastikään raivasin sitä urakalla vuokko-esikkopuutarhasta.
Preerian alareunaan olen ajatellut siirtää parsat, kunhan saan multaa lisättyä ja juolavehnät pois (ne, mitä myyrien jäjiltä siinä enää on). Kasasin siihen keväällä kaadetun kuusen oksia, kun niitä oli niin tuhottomasti. Toivottavasti vain parsan mehevät juuret eivät myös ole vesimyyrien herkkua!
Noilla aurinkotuoleilla ei tule juuri yhtään oltua, sillä niiden edessä oleva kasvimaalaatikko on sen verran korkea, että tuolla tuntee olevansa sumpussa. Itse ainakin haluan nähdä näkymiä enkä istua missään kaukalossa, ja niin varmaan kaikki muutkin. Mutta ainakin tuolit ovat poissa ruohonleikkuun tieltä, ei tarvitse siirrellä.
Keltakannusruoho on peräisin naapurin sorakasan kupeesta, josta nyysin palan itselleni. Pidän kasvista oikein kovasti. On loistavaa, että on tällaisia hyvännäköisiä kasveja, vaikka olisi millainen jäätalvi, vesimyyrät tai kuivuus. Loppukesän kauniista kukinnasta puhumattakaan.
Jatkossa varmaan laitan tuonne tavallisen penkin tms, siinä tulee istuttua vähän korkeammalla. Paikka on kyllä tosi lämmin, suoraan etelään, tässä ollaan myöhäisillan valossa.
Tähkähelmikkä muuttuu siementen kypsyessä valtavan kauniiksi. Helmiköistä on vaivihkaa tullut lemppariheiniäni. Tähkähelmikkä tuottaa siementaimia, mutta ei leviä juuristollaan. Siementaimet olen oppinut tunnistamaan, ne ovat hentoja ja vaaleanvihreitä. Niin viattomia verrattuna ikäviin ja jyrääviin heiniin!
Tällä hetkellä ihastelen preeriallani tähkähelmikän seassa kukkivaa pietaryrttiä, joka on yksi kaikkien aikojen lempikasveistani. Sitä ei tässä ihan lähellä kasva, joten jouduin kaivamaan sitä pariinkin otteeseen joutomailta ennen kuin tärppäsi ja tämä asettui puutarhaani.
Vastikään olin liekeissä, kun löysin isohelmikkä 'Atropurpurean' siementaimen ruusu-heinätarhan läheltä, pengermän päältä! Sen viininpunaiset siementähkät ovat valtavan hienot. Ihanaa, ihanaa. Helmiköitä pihan täydeltä.
Joitakin preerialle haikailemiani kasveja olen istuttanut lähemmäs ruusupergolaa, sillä se pää preeriasta ei ole niin raunioyrttien ja myyrien vallassa. Viime vuonna istutin rohtopunahatun, joka on ihan oikea preeriakasvi Pohjois-Amerikan keskiosien preerioilta. Kasvi ei keväällä lähtenyt kasvuun, mitä harmittelin, mutta kun talvi oli mitä oli, ei voinut ihmetelläkään.
No, mitäs sieltä alkoi näin heinäkuussa nousta! Nuo kapeat karvaiset ovat kuin ovatkin rohtopunahatun lehtiä. Niiden yläpuolella olevat lehdet ovat mysteeri. Istutin aivan tuohon viereen syksyllä tulppaaneja, jotka kukkivat ja kuihtuivat ajat sitten... tuo näyttää jonkin laukan lehtitupsulta, lisäksi tuolla suppilon keskellä on kukkanuppu nousussa.
Ehkä tulppaanien sipulipussissa oli joku muukin laji. Laukan sipulit ovat kyllä ihan eri näköisiä kuin tulppaanin, joten luulisin tunnistaneeni. Nyt lyö tyhjää.
Elämme jännittäviä aikoja, ystävät.
Ihanan villiä ja luonnollista. Kohtahan tuossa voisi jo juosta puuvillamekossa Laura Ingallsina!
Ahdekaunokki Centaurea jacea
Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'
Heinäratamo Plantago lanceolata
Isohelmikkä Melica altissima
Keltakannusruoho Linaria vulgaris
Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus
Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Nappiniittyleinikki Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Niittyleinikki Ranunculus acris
Oranssikeltano Pilosella aurantiaca
Pietaryrtti Tanacetum vulgare
Pikkuluppio Sanguisorba minor
Raunioyrtti Symphytum
Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva
Salvia Salvia officinalis
Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä
Tähkähelmikkä Melica ciliata
.JPEG)
.jpg)
No on todella huomattava muutos näkyvillä! Mistä löytäisin tämän tilasi historian, alkoi kiinnostaa nuo rakennukset, jotka ovat nyt poissa.
ReplyDeleteMutta tärkeimpään eli puutarhaan, Laura Ingalls tietysti juoksee tuolla kukkien ja heinien keskellä. Oma preeria on aika jees.
Onpa söpö tuo kissaherra Viljokin. Oletko tuonne preerialla kokeillut tavallisia punahattuja? Olisi kaunis yhdistelmä heinien kanssa. Itse kylvin keväällä valkoisia ja itivät hyvin. Pietaryrtti on niin kaunis ja ötökkäsuosikki sekin. Jännittävää nähdä mitä tuosta tulppaanin näköisestä tyypistä ilmaantuu.
En usko, että tästä tilasta löytyy mitään erityisti historiaa, ihan tavallinen saariston pientila. Joistakin vanhoista kartoista vain näkyy, että tuossa preerian kohdalla on ollut jatkosiipi navettaan, ja näkyyhän se kivistäkin. On tässä ollut pitkään asutusta, 500 vuotta tai ehkä ylikin.
DeleteOma preeria on ihan huippu, ja ihanaa, että on tuollaisia kauniita ja itsekseen pärjääviä kukkia kuten pietaryrtti! Tavallista punahattua on joskus ollut minulla kukkapenkeissä, mutta kun peurat rakastavat sitä, niin kyllästyin siihen syötyjen varsien katseluun. Rohtopunahatussa on minusta kaunein kukka noista punahatuista, jännä, hassu ja siro. Kylvin tänä vuonna saman lajin lajiketta 'Hula Dancer' ja niistä on muutama itänyt. Ovat valkokukkaisia, ja nyt on dilemma, että on sitten tavallista punaistakin sekoittamassa pakkaa, kun luulin sen hävinneen.
Viljo oli ihana mussukka, kaikessa mukana, hirveä huomionkerjuri!
Löysin puutarhapäiväkirjastani lauseen viime syksyltä: "Echinacean viereen pistin myös mysteerisipulin, joka on jo monta vuotta asunut pelargoni 'Brightstonen' ruukussa." Nyt muistankin! Joka vuosi sieltä nousi iso tulppaanimainen lehti, viime syksynä lopulta työläännyin ja pistin sen multaan. Ei se voi mikään superharvinaisuus olla, mutta jännä nähdä, mikä kukka sieltä on tulossa.
Puuvillamekko ja hulmuavat letit kuuluisivat ehdottomasti asiaan! Pietaryrtti on kiva mutta ei minun kukkapenkissä, kitkin sitä taas tänään pois. Toivottavasti ylimääräiset nelijalkaiset tajuavat pysyä poissa puutarhasta. Elleninneilikka on ihana!
ReplyDeleteKyllä, ja vauhdissa päästä lentävä hilkka :-)
DeleteLuonnonkukilla on oma nopea tahtinsa tuottaa siementaimia. Preeriani taitaa jäädäkin tällaisten lajien alueeksi, kun on nuo myyrät ja sitten raunioyrtti vieressä. Oranssikeltanokin leviää tosi äkkiä, samoin keltakannusruoho. Ihan hyvä kombo varmaan. Olin alussa ajatellut jotain hienompaa Piet Oudolf -tyylistä, mutta se saa jäädä, realiteetit on toiset.
Valtavia muutoksia olet saanut aikaan. Hirmu kaunis tuo raunioyrtti, mutta ilmeisesti se on siis kova leviämään. Ehkä en uskalla ottaa riskiä, että se valloittaa koko tontin, kun en ole mikään ahkerin kitkijä ja kukkavarretkin tuppaan muistamaan katkoa vasta sitten, kun siemenet ovat ehtineet jo kehittyä. :D Siinäpä tulikin vastaus myös kitkemiskysymykseesi: kyllä, täällä on toinen, joka kitkee yleensä vasta sitten, kun rikkaruohot ovat kasvaneet viidakoksi. Yritän päästä tavasta eroon, mutta jotenkin vain vuosi toisensa jälkeen huomaan toistavani virheeni. Voi mokoma sorkkajalka, jospa se ei toista kertaa eksyisi puutarhaasi. Mutta ihanaa, että kastelukannukin sointui yhteen kukkien kanssa ja ehdit sen ikuistamaan. Ihanan söpö tuo niittyleinikki 'Citrinus'. Täytyy pitää Sotkamon taimistoa silmällä. (Nyt minä eksyin selailemaan taimiston sivuja ja siellähän on vaikka mitä ihanaa. Kääk!) Tähkähelmikkä näyttää myös oikein kivalta. Pitäisi itsekin opetella käyttämään istutuksissa myös heiniä. Oi, mikä jännittävä mysteerikasvi. Odotan innolla, millainen kukka siitä paljastuu. Toivottavasti jotain oikein mieluisaa, vaikka vähän harvinaisempaa sorttia. Ihanat puutarhakissat ansaitsevat vielä oman erityishuomionsa. <3 Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteAh, nyt tuli ihana pitkä kommentti perille! Raunioyrtti on tosiaan leviäjä, ja sillä on paksut, helposti katkeilevat juuret niin syvällä, ettei sitä oikein saa häädettyä. Moni suosittelee sen istuttamista paikkaan, jossa joka puolelta kasvia leikataan nurmikkoa. Ei se nimittäin mitään monimetrisiä juurirönsyjä tee. Ja toisaalta syvien juurten takia sen lehdet toimivat loistavana katelannoitteena hyötykasveille, niissä on valtavasti hivenaineita. Itse ratkaisin pulman istuttamalla raunioyrtin villin heinikon viereen, kuitenkin tontin keskelle, jotta se ei pääse leviämään puutarhan ulkopuolelle. No nyt villi heinikko on työn alla preeriaksi, mutta raunioyrtti on liian ihana ja kimalaisten rakastama, jotta siitä voisi haluta eroon.
DeleteMukava kuulla, että olemme kitkemissamiksia! :-D
Sotkamon Taimistolla on hyvä, tavanomaisesta poikkeava valikoima kaikenlaisia herkkuja. Ainakin viime syksynä sieltä ostamani taimet olivat erittäin laadukkaita, lähtivät hyvin keväällä kasvuun.
Kissat kiittävät huomiosta, hyvää viikonloppua sinullekin!
Minäkin olen saanut pihaani pietaryrtin. Se kasvaa kukkapenkkini päässä, hieman jo kulkuväylälläkin. En ole hennonut kaivaa sitä pois. Ehkä pitäisi siirtää se parempaan paikkaan. Tähkähelmikkä on todella kaunis.
ReplyDeleteUpeasti olet saanut rinnettä muutettua moneen eri tarkoitukseen. On taito säilyttää alueen villeys ja samalla luoda uutta.
Pietaryrtilläkin on paikkansa, jos ei ihan paraatipaikalla kumminkaan. Sen kukat ovat niin hauskat ja toisaalta tyylikkäät, ettei toista samanlaista ole.
DeleteKiitos kauniista sanoistasi <3 Täällä on vähän olosuhteiden pakostakin puolivilliä, kun ei ehdi joka paikkaa pitää siistissä kunnossa. Joillekin alueille on valittava kasveja, jotka hoitavat itse rikkaruohojen tukahduttamisen.
Muutoskuvat ovat niin kivoja ja auttavat näkemään uurastuksen. Rakennusten historia (myös hävinneiden) on aika kiinnostavaa. Meidänkin tontilla on ollut monia pikkuvarastoja, huusseja yms ’rivitalomuodossa’ väentuvan takana. Vanhasta navetasta olen kuullut paljon kuvauksia, mutta harmi, ettei siitä ole yhtään valokuvaa. Se poltettiin perusteellisen huonokuntoisena -80.
ReplyDeleteNauratti tuo Ransun laulu. Minä voisin lauleskella samaa Rillalle, se on ihastunut perenna-alueisiin ja pujottelee väijyen siellä hyökätäkseen luokseni suurella innolla.
Aika hienoa, että on oma preeria 😊.
On kiehtovaa, kuinka vanhoja piharakennuksia on tehty ja sijoitettu, ja pääsisipä aikakoneella näkemään sitä elämää! Harmi, ettei navetastanne ole mitään muistoa jäljellä.
DeleteIhana tuo Rilla, täynnä pennun intoa!
Rinne on kokenut hienon muutoksen, ja aika lyhyessä ajassa. Hyvä aina tallentaa jokin ennen kuva, jos vain tajuaa. Hyvä, kun huomautit, että tähkäverbena voi näyttää nokkoselta. Eilen ihmettelin, miten nokkonen kasvoi kasvimaan reunalla, vasta nyt mietin, että olisiko se voinut olla jättiverbenan siementaimi. Myöhäistä toki enää, koska eilen sen huitaisin pois.
ReplyDeleteOn ihme, että olen ottanut tuon kuvan, jossa ei näy juuri mitään kuin heinikkoa, mutta ehkä otin sen siksi, että olin istuttanut kuvan keskelle punakukkaisen hevoskastanjan. Se onkin ihan kivasti kasvanut, mutta ei vielä juuri metriä korkeammaksi.
DeleteNo voi sun, toivottavasti et verbenaa kitkenyt! Niissä on sahalaitaiset lehdet, mutta ovathan ne kapeampia kyllä. Kitkiessä pitäisi olla ajatus mukana, että huomaa ja ehtii puntaroida.
Olet saanut pihan muuttumaan vuosien varrella ihan uudenlaiseksi :) Hitaasti, mutta varmasti. Kissat ovat kannustaneet!
ReplyDeletePitäisikö sinun asettua yöksi pihalle vahtiin, kun se peura tulee? Pelästyttäisi sen oikein kunnolla metelöimällä, vai onko se niin kesy, että ei pelästy?
Kivipengermän tekeminen on hirveän työlästä. Meidän äiti teki vuosien mittaan mökille pientä pengermää, kivi kerrallaan.
Tontin alaosa tai tien puoleinen osa alkaakin jo olla hallussa, sitten on enää toinen puolikas eli ylärinne :-D
DeleteKissoista saa seuraa kaikkiin pihatöihin, ainakin tuollaisista jatkuvasti jaloissa pyörivistä seurakissoista kuten Viljo ja Ransu.
Pitäisi vahtia kivääri olalla yöt pihalla, mutta mielummin kyllä nukun yöunet ;-D Peurat ovat täällä aika tottuneet ihmisiin, kyllä niitä voi nähdä ihan keskellä kirkasta päivääkin tallustelemassa tässä kylätiellä. Metsäkauris on vähän arempi. Ja toisaalta, pelästyessään ne vasta tuhoa tekevätkin, juoksevat aidat kumoon ja sotkeentuvat aitaverkkoon. Pitäisi vain selvittää, oliko se valkohäntä (hyppää aidan yli) vai metsäkauris (pujahtaa mielummin ali), niin osaisin selvittää paikkaa, mitä tukkia, korottaa tai tihentää.
Pengermien teko on kyllä tosi kivaa ja koukuttavaa, itse tykkään kivien pyörittelystä. Isoja kiviä ei kyllä montaa päivässä jaksa.
Kovasti on muuttunut rinne vuosien saatossa. Joko ne nyt nuo peurat tuas reijän löysivät puutarhaasi. Tiältä kauriit tais hävitä viimetalaven järkyttävän lumimäärän tautta, eikä niitä kaippailla. Vaikka suurta tuhoa eivät suaneetkan aikaseks. Mielenkiintoisia kasveja siulla preerialla kasvaa, hyvä kun tuo rohtopunahattu sieltä ponnistaa ja vielä jos kukankin näkisit. Tuo pietaryrtti on miunkin yks lempikasvi luonnossa. Nappikukaks sanomme ja sillä suap villalankoihin monenlaisia sävyjä, riippuen puretuksesta.
ReplyDeleteViime yönä ei onneksi sorkkajalka käynyt, heräsin aamulla ja ensimmäinen ajatus oli: trico garden! Sitähän minulla on valmiiksi sumutinpullossa eteisen kaapissa, miksen tajunnut sitä eilen käydä suihkimassa kaikille nuppuisille liljoille ja ruusuille, leimuille yms. joita peurat syövät. Onneksi ei viime yönä syöty mitään, tänään suihkin karkotetta koko pihan täyteen.
DeleteOnneksi teillä ei ole enää kauriita nähty, ei niitä tosiaan pihalleen kaipaa, jos mitään koristekasvia tai syötävää kasvattaa.
Nappikukka, tosiaan, ja värjäyskasvikin, kiva, että muistutit! Voisinkin heittää ohikukkineet kukkavarret paikkaan, jossa ne saavat mielellään itää ja alkaa kasvaa runsaamminkin.
Nämä ennen/jälkeen kuvat ovat kyllä kivoja, myös itselle, että huomaa että kyllähän sitä puutarhassa tapahtuu:)
ReplyDeleteJännityksellä jään odottamaan mysteerikasvin kukintaa!
Niin ovat! Ja uuden pihan laittaja voi myös saada niistä ideoita. Laitapa sinäkin taas, olet joskus postannut tosi kivoja ennen-jälkeen-juttuja!
DeletePiti heti tässä välissä käydä katsomassa mysteerikasvin nuppua, mutta siellä se vielä on lehtisuppilon sisällä aika alhaalla. Vielä joutuu odottamaan.
Onpahan tapahtunut suuri muutos kuvien ennen - jälkeen välissä! Ihana preeria ja siellä hulmuava tähkähelmikkä! On niin hienoa, että nostat luonnonkasveja arvoonsa ja hehkutat pietaryrttiä, kannusruohoja, helmiköitä, ahdekaunokkeja... Kun itse on pikkutytöstä lähtien keräillyt kimppuja joka ikiseltä koiranulkoilutuslenkiltä ja metsäretkiltä ja ihaillut kaikki vanamot ja metsätähdet, niin välillä miettii, miksi sitä hankkii puutarhansa täyteen kaikenmaailman hienouksia ja kuvaa niiden kukintaa! Pitäisi enemmän muistaa nauttia luonnonkauneudesta. Nyt on pietaryrttien aika!! <3
ReplyDeleteKaikenlaista on tapahtunut, mutta onhan tässä vuosiakin kulunut!
DeleteLuonnonkukat ovat valloittavia - ihanaa, että mainitsit suloiset vanamon ja metsätähden, kumpikin lempikasvejani myös. Metsätähteä olen yrittänyt siirtää saniaistarhaani, mutta ei ole (vielä!) onnistunut. Vanamoa en ole tältä saarelta löytänytkään, lapsuuden kesähuvilalla sitä kasvoi siirtolohkareiden päällä paksussa sammalessa. Vanamo on niin tavattoman herkkä, ihan uskomatonta, kuinka hentoinen ja kaunis voi kukka olla.
Mukavia nämä muutoskuvat! Olet tehnyt melkoisesti työtä rinteen muuttamisessa. Preeria olikin varmaan hyvä valinta paikkaan, jossa kasvualusta ei kovin kummoinen ole eikä kivien takia siitä sen kummempaa saakaan.
ReplyDeleteMieluummin itse kitken ennen sitä tilannetta, että pitäisi apinan raivolla mennä hosumaan. Olen niin laiska kitkemään, että mieluummin pidän tilanteen jollain lailla hallinnassa koko ajan ja jos jossain mättäässä alkaa pilkistää useampi juurilla voimakkaasti leviävä rikkaruohon kärki, nostan kasveja ylös ja korvaan puhtailla jakopaloilla. Minua kauhistuttaa tilanne, että pitäisi koko penkki nostaa ylös, kitkeä perusteellisesti ja istuttaa puhdistetut kasvit takaisin, joten yritän konstilla millä hyvänsä estää sellaista syntymästä :D
Olit muuten juuri mielessä eräänä päivänä. Olin lukenut samana aamuna jostain blogista kommenttisi kuunliljoista (tykkäisit, mutta eivät viihdy teillä) ja myöhemmin päivällä ihmettelin, miksi varjokujalla pari kuunliljaa kasvaa niin kituliaasti. Syy selvisi, kun kaivoin niiden vieressä olevasta esikosta jakopalaa ja löysin vesimyyrän tunnelin sen alta. En tiedä, oliko tunneli jo keväällä siinä vai onko se tullut kesän aikana, mutta keskeltä kuunliljan juurakkoa se oli mennyt ja jatkui seuraavan alle. Päätin, että kaikki neljä kuunliljaa lähtevät siitä jo tänä syksynä ja istutan tilalle jotain sellaista, mikä ei vesimyyrille kelpaisi. Äitini tarjosi tilalle juhannuspionia :D Tämä tuli nyt mieleen kun mainitsit vesimyyristä.
Toivottavasti peuran-/kauriinkutale pysyy poissa puutarhastasi. On se taas kumma, että pitää hyökätä viattomien perennaparkojen kimppuun, vaikka aidalla on selvästi osoitettu, että alue ei ole nelijalkaisten ahmattien reviiriä!
Jännittävää nähdä, mikä tuo mysteerikasvi on. Jos siinä on jo kukkanuppu tulossa, niin pianhan se selviää. Mukavaa päivää!
Preeria tuntuu oikealta ratkaisulta, ja voi olla, että se tulee aina olemaankin tuollainen luonnonkasvipainotteinen.
DeleteOnhan tuo järkevää kitkeä ajoissa. Jotenkin vain tuntuu aika menevän niin äkkiä, että yhtäkkiä onkin hirveä viidakko vastassa. Yritän ohikulkiessani myös nyppiä kaikki, jotka kätevästi ja ilman hanskoja saa, mutta se on hyttysen p tässä rehumäärässä. Tuo on tosiaan kauhutilanne, että joutuu kaiken ylös kaivamaan... se taitaa olla minulla edessä paahdepenkissä tässä joku vuosi, kun penkki on jo kohta 15-vuotias ja sen kyllä rikkojen määrästä huomaa. Esim. ajuruohokasvuston keskeltä hapsottavia heiniä on ihan mahdoton saada kokonaan kitkettyä.
Voi hyvin olla, että vesimyyrät syövät täällä kuunliljat, vaikea silti uskoa, että olisivat kaikkia niitä hävinneitä syöneet. Olin istuttanut niitä niin monille eri paikoille, eikä vesimyyriä täällä ihan joka paikassa ole. Eikä joka vuosi ole ollenkaan näin paha kuin viimeinen vuosi on ollut, itse asiassa ei kymmeniin vuosiin. Useimpina vuosina ei tule mitään huomattavia myyrävahinkoja. Kaikki on kumminkin mahdollista, voi olla, että kuunlilja on nimenomaan vesimyyrien herkkua. Aiemmin, kun peurat pääsivät esteettä pihalleni, ne söivät kuunliljojen lehdet suurena herkkuna ja se on tietysti vähentynyt kasvien elinvoimaa. Koskaan ne eivät kyllä mitenkään reheviä täällä ole olleet, harmi vain.
Onneksi peura ei ole viimeiseen kahteen yöhön käynyt. Eilen suihkinkin trico gardenia pitkin poikin pihaa. Kyllä se oli valkohäntäpeura ollut, löysin parit kakat.
Kiitos, aurinkoista sunnuntaita sinnekin - ja lähetä sateet tänne, jos niitä näkyy!
Vanhojen kuvien katseleminen on mukavaa. Varsinkin silloin, kun tuntuu, ettei ole aikoihin saanut mitään konkreettista aikaan. Vertaillessa mennyttä ja nykyistä huomaakin muutoksen, joka yleensä on aina vain parempaan.
ReplyDeleteTähkähelmikkä on tosi hieno. Ilmeisesti se pärjäisi vähän kuivemmissakin olosuhteissa, kun on sinulla preeriakasvina. Pitkien kuivien kausien varalle on syytä pohtia kuivuudessa pärjäävien kasvien valikoimaa.
Perhanan peurat, suoraan sanottuna. Minulta kävivät syömässä yhden komeamaksaruohon nuput. Ja jättivät kakkakeon viereen. Onneksi en muita tuhoja löytänyt.
Rohtoraunioyrtti on hurja valtaamaan tilaa. Hyödynnän sen kasvustoja rohkealla kädellä lannoitekäytteen tekemiseen.
Ihana Viljo-puuhkahäntä.
Kyllä siinä tosiaan eron näkee, vaikka ei vuodessa tai parissakaan tunnu saavan mitään aikaan. Vastikään purin lapetikkaat kuistin katolta, kun olivat lahot, vastahan ne tein - 15 vuotta sitten :-D
DeleteTuo preeria on tosiaan aika kuiva. Tähkähelmikkä pärjää myös Rohanissa puolivarjossa, jonne ensimmäisen siemenkasvatukseni istutinkin. Sitten keräsin siitä siemeniä ja kylvin lisää, nyttemmin löydän siementaimiakin, mutta tuo on niin kaunis, että saa kasvaa monessakin paikassa, en pistä pahakseni.
Peurat joo. Ja ne kakkaläjät. Onneksi sielläkin oli tuho kumminkin pientä! Hirvittää ajatella, jos se olisi käyskennellyt koko puutarhassa popsimassa kaikki vielä kukkaan tulevat liljat, ruusut, leimut ja kaiken muun.
Raunioyrtteihin on vähän kaksijakoinen mieli, mutta tuo sininen väri on huikea, ja kimalaiset rakastavat sitä, ja se lannoituskäyttö... monta hyvää asiaa kumminkin vaakakupissa.