Monday 4 July 2022

Kaadetun kuusen molemmin puolin

 Saniaistarhassa ei vieläkään ole viitteitä kasvien kuivumisesta. 

Saniaistarhan kasvusto näyttää yllättävän ookoolta, tai näytti muutama päivä sitten, nyt olen hetken poissa kotoa. Onneksi huomenna pitäisi ehkä sadekauden alkaa!

Valoisammalla puolella, josta kaadettiin kuusi, kasvava tiarella 'Pink Skyrocket' on suorastaan rakettimaisessa nousussa. Se ei ole oikein viihtynyt, mutta ei ole kuollutkaan muutamassa vuodessa, mikä on tiarellaksi jonkinlainen ennätys. 
Luin juuri artikkelia kuunliljoista ja harmittelin sitä, kuinka huonosti ne luonani viihtyvät. Suurin osa vain kuolee pois, häipyy atomeiksi; ja sama pätee keijunkukkiin, haltiankukkiin ja tiarelloihin. Mutta jospa tämä yksi alkaisi viihtyä kenties jopa aiempaa (eli juuri ja juuri elossa sinnittelyä) paremmin!
Taustalla saarnenrunkoa vasten kasvaa soreahiirenporras 'Percristatum'.

Tämän kuvan olen jo julkaissut muutama viikko sitten, mutta laitetaan uudestaan, sillä tajusin yhden asian tuosta syksyllä istutetusta japaninvaahterasta (oikealla on muutama viikko sitten tuohon siirretty vaskivarjohiippa). Ihmettelin sitä, kuinka osa vaahteran lehdistä on ikään kuin käppyräisiä. Japaninvaahterassa onkin tarkemmin katsottuna kahdenlaisia lehtiä: valkoreunaisia ja tavallisia. Harmi, etten muistanut ottaa uutta kuvaa lähempää ja nyt en ole kotona kuvaamassa. Valkokirjavat ovat pienempiä ja näyttävät vaivaisilta kookkaampien lehtien vierellä.
Sitten tarkastelin vaahteraa lähempää ja huomasin siinä useita runkoja, mukaan lukien keskeltä vaahterakasvustoa nousevan pajun, jonka kitkin.
Odottelen sadesäitä, jotta voin kaivaa vaahteran juuripaakun maasta ja tutkia, onko siinä todellakin usean eri lajikkeen taimi.

Toisen ison kuusen kaadon myötä vanhan talon pääty tuli paremmin esiin muistuttaen kaikista niistä ikkunoista, jotka on vielä korjattava. 

Niinpä tässä eräänä kuumana päivänä havaitsin, että vanhassa hirsitalossa puuhailu on oikeastaan varsin mukavaa pihalla paahteessa kaivamisen sijaan ja punnersin paikoilleen tuvan takaseinän karmin, jossa on kyllä edelleen vähän korjaamista. Sain siihen paikoilleen jo aiemmin kunnostamani ikkunan.

Kuvassa näkyy toinenkin kunnostettu ikkuna, mutta sille ei ole sopivaa karmia. Opin kantapään kautta, että joka ikinen ikkuna-aukko on eri kokoinen tällaisessa käsintehdyssä talossa ja tuo odottelee vielä sopivaa aukkoa. 
Muutakin puuhaa on vielä, viimeinen nurkka lattialankkuja odottelee veistämistä – kun lattian alusrakenteet muuttuivat, täytyy lankuista veistää oikeista kohdista paloja pois. Ennen lankut olivat muutaman paksun hirsiparrun päällä, nyt on vasat säännöllisin välimatkoin. Lattialankkujen alapuoli ei siis ole tasainen. Välikatossakin on yhä reikä piipun vieressä. Kalusteita on kummasti tänne siirtynyt, vaikka ne vaikeuttavat remonttia.

Päivän saldo oli oikosulun saanut imuri, palanut sulake ja vasara, jonka pudotin päin naamaani ja sain loven ylähuulen päälle. Tuntuuko sinustakin joskus siltä, ettei ehkä olisi kannattanut nousta aamulla sängystä?

Palataan sitten laastari ylähuulessa takaisin pihamaalle. Kaadetun kuusen kuorittu runko tulee pysymään tuossa aika pitkään, kunnes on varoja kengittää navetta. Ei tuo onneksi mikään ruma ole. 
Ylärinteessä on hedelmätarha ja sen yläreunaan istutetut jasmikkeet näyttävät kukkiessaan upeilta ja lähempänä myös levittävät tuoksuaan. Ikkunankarmia sillä pahamaineisella vasaralla paukutellessani talon takana totesin, että tuuli toi ihanan jasmikkeiden tuoksun nenään.
Tuossa tontin yläreunassa kasvaa kolme Tähtisilmää eli loistojasmiketta sekä yksi kameliajasmike. 

Hapankirsikka 'Arttula', joka oli keväällä lähes kumossa, kun sen juuret oli syöty, sinnittelee nipin napin hengissä. Sen näkee siitä, että siihen on puhjennut muutamia lehtiä, tosin hyvin vähän. Kukkanuput kuivuivat onneksi. Toivottavasti vähät lehdet ja pieni juuristo onnistuvat toimimaan yhteistyössä ja pitämään puun elossa. 
On ihmeparantumisia ennenkin koettu, mutta iso kysymys on se, paljonko juuria on jäljellä. Ei varmaan kovin paljon, kun puu oli lähes kumollaan, eikä lehtiäkään tosiaan ole kuin hyvin vähän.
Tässä rinteessä oli toinenkin 'Arttula', mutta se oli kuivassa kohdassa ja viime vuonna viimein heitti henkensä lopullisesti. Monta vuotta se oli jaksanut tuottaa vain muutaman lehden ihan tyveltään.

Jos ei kirsikkasato päätä huimaa, niin perhossadosta on tulossa hyvä! Rinnettä niittäessäni havaitsin muutaman nokkospehkon aivan mustanaan perhosentoukkia, jotka piti jättää rauhaan. En muista, että olisin niitä ihan näin paljon ennen nähnyt. 
Moni luulee, että nokkonen on ainoastaan nokkosperhosen ravintokasvi, mutta se on väärä luulo, sillä nokkosella elää monia eri perhosentoukkia. Nämä kaikki täysmustat ovat neitoperhosen toukkia. Näin ollen nokkonen on yksi pihan tärkeimpiä kasveja, hyönteiselämän lisäksi se on mainio ravintokasvi ja hyvä lannoiteaine muille kasveille.

Kun puita menee, niin uusia tulee. En kylläkään ole ihan varma, mihin, mutta näitä ei onneksi tarvitsekaan ihan pian istuttaa. Vasemmalla ei ole puuntaimia, vaan ketoruusuruohoa, viimeinkin taidan olla onnistumassa sen kanssa, kun taimet eivät ole aiemmin suostuneet pihallani elämään. Viime vuonna ostettu taimi menestyy nyt hyvin, samoin nämä Pohjois-Karjalasta ystävän pihalta kerätyt siemenet itivät keväällä mainiosti.
Sain syksyllä dendrologiystävältä lakkipuun ja koreansembran siemeniä. Vintin rappusilla vietetyn kylmäkäsittelyn jälkeen ne alkoivat kevätkesällä itää. Lakkipuun taimet ovat edessä, koreansembrat takana. Sen siementaimet nousivat mullasta varsinaisina monstereina; noin kookkaita ituja ja sirkkalehtiä en ole eläessäni nähnyt.

Puita menee, puita tulee. Pienenä piiskana 15 vuotta sitten istuttamani japaninlehtikuusi on jo puu, oikealla. 
Saniaistarha on tuolla Ransun takana. Tässä kivipengermän alapuolella on kostea alue. Tämä kuva on otettu silloin, kun viimeksi satoi kunnolla eli reilu kaksi viikkoa sitten.

Kuinka vehreää tuolloin olikaan, vaikka silloinkin oli jo kuivaa! Edessä on preerian reunan raunioyrtit ja raparperi, vasemmalla laho sauna pihan kosteimmassa kohdassa ja oikealla näkyy kaadetun kuusen jättämä vielä paljas kohta.

Nyt on vähän ruskeamman näköistä.

Mustikin on siirtynyt varjopaikkoihin.

Ransu on tyystin parkkeerannut varjopuolen betonirappusille.

Saunan nurkalla kosteassa, mutta ei aivan ojan pohjalla kuitenkaan, kukoistaa siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'. Tilasin tämän ja muutaman muun kurjenmiekan Englannista Aulden Farmilta vuonna 2008 eli tämä on kasvanut tässä 14 vuotta. 
Ah niitä aikoja, kun taimia pystyi tilaamaan Britanniasta!

Ihastelin sävyjä, kun siperiankurjenmiekan, lehtoakileijan ja lehtosinilatvan siniset kukat korostuivat kirjavalehtisen 'Variegata' -keltakurjenmiekan vierellä. Täältä suunnasta sävyihin mätsää myös keltalehtinen humala.

Siperiankurjenmiekan kukkia alkoi tulla lisää. Ja lisää. Hiidenkiven puutarhan Minnalle toteaisin, että joskus voi kestää 14 vuotta ennen kuin kurjenmiekka on oikein voimissaan. Mutta toki tämä on kukkinut aiemminkin.
Oikealla on lehtosinilatvaa.

Lehtosinilatvojen keskeltä löytyy niin ikään kukoistava kuningassaniainen. Se on viimein kasvanut niin suureksi, että on alkanut kasvattaa myös lehtiä korkeampia itiöpesäkevarsia! Ihanaa, sillä tämä saniainen suostui viihtymään vasta kolmannella yrittämällä. 
Pahoittelen, jos toistan itseäni näissä aiheissa, kuinka monennella yrittämällä joku onnistui jne., mutta minulle on tärkeää kertoa myös vaikeudet ja epäonnistumiset, ettei anna vaikutelmaa, että kaikki vain onnistuu suit sait. Sinnikkyydellä on iso osa puutarhuroinnissa.
Tämä on todella upea, parimetrinen saniainen, todellinen kuningas. Myös toinen, punertavaversoinen versio on edelleen hengissä ja suureksi ilokseni myös tämän sukulainen kanelisaniainen on alkanut punnertaa maasta.

Saunan nurkalla kasvaa myös valkoinen lehtosinilatva – ihanaa, kun näitä valkoisia putkahtelee sinne tänne. Kontrasti pengermän alapuolisen vihreän rehevyyden ja päällä olevan kuivan maan välillä on aika metka. Tässä saunan kohdalla maa ei kuivu ollenkaan, vaikka olisi millainen kesä.

Nyt kirjavalehtinen keltakurjenmiekkakin on avannut kukkansa todellisessa Slava Ukraini! -hengessä, ja se on hienoa. 
Emme unohda ♥


Hapankirsikka Prunus cerasus
Humala, keltalehtinen Humulus lupulus 'Aureus'
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Japaninvaahtera Acer platanum
Kameliajasmike Philadelphus × virginalis
Kanelisaniainen Osmunda cinnamomea
Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus
Ketoruusuruoho Knautia arvensis
Koreansembra Pinus koraiensis
Kuningassaniainen Osmunda regalis
Lakkipuu Cladrastis kentukea
Lehtosinilatva Polemonium caeruleum
Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
Sorahiirenporras Athyrium filix-femina
Tiarella Tiarella
Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

20 comments :

  1. Joskus kaikki vaivat kasaantuvat yhteen päivään. Jospa se onkin tae niille lukuisille kokonaan hyville päiville. Onneksi vasara ei aiheuttanut isompaa lommoa kasvoihin.
    Vanhan talon yläkerroksessa vasta kaunis ikkuna onkin.
    Onko valkoinen lehtosinilatva jotenkin sinistä voimakkaampi selviytyjä? Sininen häviää minulla aina nopeasti. Valkoinen sen sijaan lisääntyy ihan itsestään ja uusia esiintymiä löytyy milloin mistäkin.
    Meillä on tontin laidalla hieno nokkospöheikkö, jonka olen antanut kasvaa rauhassa. Siinä on paikka toukille ja tarvittaessa saan ainekset nokkoslettuihin ja käytteeseen. Siellä en vaan koskaan näe toukkia. Sen sijaan terassin vieressä kasvavien lumimarjojen joukkoon on tänä kesänä ilmestynyt muutama tanakka nokkonen, jotka muutama päivä sitten taipuivat toukkien painosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Paljon hullumminkin olisi voinut käydä, kun olin kurkottanut kädet ihan ylös ja vasara putosi suoraan ylhäältä naamaan. Olin unohtanut vaihtaa remppalaseihin ja tein hommia lasisissa silmälaseissa. Parempi olla miettimättä.
      Vanhan talon vintiltä puuttui toisen pään ikkuna ja tässä päädyssä oli aika ruma, pelkästään yksi välipuu ja sitten varpushaukka sinetöi sen kohtalon lentämällä lasia päin ja kuolemalla vintille. Otin näiden ikkunoiden mallin yhdestä paikallisesta vanhasta talosta, joka ei enää kauaa pysy pystyssä. Se vaikutti yksityiskohtiensa perusteella samanikäiseltä kuin omani. Mitat ja tilaus puusepälle, itse sitten lasitin. Oli kyllä kannattava hankinta.
      Sinullapa on erikoinen kanta lehtosinilatvaa. Luulisi, että sinikukkainen olisi perusmuotona voimakkaampi, minulla ainakaan noita valkoisia ei näy kaikkina vuosina ollenkaan.
      Aika jännää, perhoset päättivät sitten pistää farmin pystyyn terassinne kulmalle. Ei kai tuo toukkavaihe kauaa kestä, pian pääset kitkemään nokkoset. Hyvä, että huomasit toukat!

      Delete
  2. Voi ei, Aku Ankka -päivä! :( Onneksi vasara teki vain vekin huuleen eikä katkaissut hammasta tai murtanut nenää.
    Tiarellat eivät muuten menesty täälläkään, vaikka ei kai niiden nyt niin hankalia pitäisi olla. Tai sellaisen kuvan ainakin itse olen saanut. Ja juuri muistin, että joskus suunnittelin ruusuruohon siementen keräämistä tai hankkimista, jotta saisin jotain uutta kasvia niityilleni. Se pidentäisi mukavasti kukinta-aikaa ja olisi todella hyvä pörriäiskasvi. Vieläköhän lapsuudenkotini maisemista löytyisi ruusuruohoa?
    Minusta on ihan hyvä, jos joku kertoo epäonnistumisistaan. Ei tule kokemattomille pahaa mieltä, kun saavat vertaistukea. Eikä kukaan muutenkaan varmasti onnistu kaikessa kerralla.
    En kyllä ala neljäätoista vuotta odottelemaan kurjenmiekkojen kukintaa! Isoimmat taimet ovat jo nyt juurakoltaan varmaan puolikkaan kottikärryn kokoisia ja erittäin elinvoimaisia kasvuvauhdistaan päätellen. Jos ei kelpaa sen kokoisena tehdä edes yksittäisiä kukkia (joihin olisin vuosien odottelun jälkeen ihan tyytyväinen), niin saavat lähteä saman tien kun tarvitsen tilaa muille kasveille :D
    Silitykset Mustille ja Ransulle! Toivottavasti saaressa sataisi oikein kunnolla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aku Ankka -päivä tosiaan :-D Onneksi ei käynyt hullusti, vasara ei mennyt ihon läpi ikeneen tms.
      Mikähän sitten olisi tiarellojen viihtymisen edellytys? Olen ajatellut, että ne eivät pidä vähälumisista + hyytäväviimaisista talvista, mutta teillä on kyllä erilaiset talvet. Tuo yhden ainoan tiarellan, joka täällä viihtyy, perusteella sanoisin, että ne viihtyvät äärimmäisen ilmavassa karikemaassa, sillä sellainen tuossa on.
      Toivottavasti löydät ruusuruohoa lapsuudenkodin maisemista, se olisikin ihana kasviaarre kotikulmilta! ♥ Täällä se ei ole viihtynyt, kuten eivät törmäkukatkaan, mutta toivon, että olen nyt keksinyt ruusuruoholle mieleisen paikan. Etelänruusuruoho kyllä kukoistaa Rohanissa, sitä ei näytä vesimyyräkään tuhonneen.
      Ihan totta, kukaan ei onnistu kerralla kaikessa. Ja on tärkeää kertoa, ettei ammattilainen ole sen kummempi taikasormi kuin kukaan muukaan. Tai siis minä ainakaan :-D Kasvien kanssa kun on vielä elävä aines, ja vuodet vaihtelevat. Paikka, jossa kasvit milläkin tontilla viihtyvät, voi olla pitkän kokeilun takana.
      On kyllä tosi kumma, että ilmeisesti minkäänlaiset kurjenmiekat eivät siellä kuki, vaikka kasvavat tuon kokoisiksi. Oletko kokeillut kohopenkkiä? Tuo brittiläinen siperialaiseni viihtyy tosi hyvin, kun heti sen juuriston vierestä lähtee jyrkkä 30 cm:n putous kohti ojanpohjaa.
      Pojat kiittävät silityksistä! Sateita toivon minäkin, ensi yönä olisi luvassa ehkä-ukkosta ja ehkä-sadetta.

      Delete
    2. Kyllä on kurjenmiekkaa kohopenkissä, tasamaalla, hiekkamaassa, multamaassa, savimaassa, täyspaahteessa ja puolivarjossa. Paksujuuriset ovat aurinkoisissa paikoissa, siperialaista siellä sun täällä. Aurinkoista ja märkää kohtaa tontilla ei ole, joten sitä en ole päässyt testaamaan, mutta kaikki muut mieleen tulevat kombot on kokeiltu. Ihan suoraan juurakon vierestä ei ole pudotusta alaspäin, mutta yhden siperialaisen vieressä on kivipenger, jota en kyllä lähde purkamaan.
      Pitääpä kokeilla istuttaa seuraava tiarella johonkin lehtikompostiin tai muuten höttömaahan. Multamaassa se ei ole selvästi viihtynyt.

      Delete
    3. No jopas on. Olet tosiaan kokeillut niitä lähes joka tyyppiselle kasvupaikalle. Mietityttää se, että kun lehtiä on noin paljon... olisiko niitä sitten kukkien kustannuksella. Onko jokin asia, joka saa kasvin tekemään lehtiä, mutta ei kukkia - no on, typpi, mutta viherpeukalona tiedät nämä asiat. Mutta jos olisi joku muukin asia.
      Taidan minäkin kokeilla enemmän tiarelloja, keijunkukkia yms. tuohon kuusen alle höttömaahan.

      Delete
    4. Haa, löysin kuin löysinkin tänään yhden nupun alun kurkkimassa kun kävin tunnustelemassa kurjenmiekkojen lehtiruusukkeita. Ainakin yksi niistä taisi siis kuulla ja ymmärtää, kun olen manannut blogien kommenteissa ja niille itselleenkin, että komposti kutsuu, jos ei ala kukkia ilmestymään :D Nuppu oli vielä yhdessä nuorimmista, itse siemenestä kasvatetuista yksilöistä (siperialainen tai loistokurjenmiekka kai). Katsotaan, olisivatko muutkin myöhäisherännäisiä vai säästänkö vain sen yhden, joka ymmärtää kukkia. Sanoin kyllä lähistöllä oleville yksilöille, että kannattaisi ottaa mallia ja vähän äkkiä sittenkin. Liikaa typpeä eivät varmastikaan ole saaneet kun en ole niitä lannoittanut muulla kuin kerran kesässä ruohosilpulla. Enempään ei ruohosilppua enää nykyään riitä :D

      Delete
    5. Haa! Ehkä ne muutkin pistävät töpinäksi :-D

      Delete
  3. Ah mitä kissanpäiviä tuollaisessa ympäristössä :)
    Välillä touhutessa tuntuu tosiaan siltä, että homma ei nyt ihan toimi. Toisaalta vastoinkäymiset saavat myös sisuuntumaan ja jatkamaan silläkin uhalla, että laastareita tarvitaan enemmänkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toden totta saavan sisuuntumaan. Ei tullut mieleen lopettaa, perhana :-D

      Delete
  4. Se on hyvä, että muutkin kertovat, kuinka monta yritystä kestää, ennen kuin jokin kasvi suostuu viihtymään. Jos olisin lopettanut kaunopunahattujen kanssa yrittämisen kolmanteen yritykseen, ei niitä nyt kasvaisi. Vihdoin on sellaisia kukkapenkkejä, jossa kaunopunahatut (jopa osa muistakin kuin manguksia) suostuu viihtymään. Olen onnellinen niistä sekä keväällä lehtien ilmestyttyä että sitten loppukesällä, kun kukkivat.

    On välillä aina niitä päivä, jolloin sattuu ja tapahtuu. Liikakin. Toivottavasti huulesi alkaa jo voimaan paremmin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, ja blogeista, tai ainakin kommenteissa tarkemmin keskustelemalla, voi saada tosi tärkeitä vinkkejä siihen, millaisissa kasvupaikoissa ja millä keinoilla sitten viimein on onnistuttu.
      Voi että, viime talvi vei minulta kaikki punahatut, sitäkään, joka vuosikaudet sinnitteli muotopuutarhan kuivassa kohdassa, ei enää näy. Mutta rohtopunahattukylvös on jo tulilla :-) Ihana juttu, että sinun puutarhassasi on löytynyt niille mieluisa paikka!
      Kiitos, onneksi ei mennyt ihan huuleen, vaan sen yläpuolelle. Tai kyllä kai huulikin aika äkkiä paranisi. Eikä mennyt ihon läpi, onneksi, vaikka veren määrästä ensin niin päättelin.

      Delete
  5. Onneksi tosiaan ei tuon pahempaa sattunut. Ja ehkä oli viisasta jatkaa puuhailuja puutarhan puolella:)

    Luin vanhoja puutarhapäiväkirjoja selvitellessäni pionien kasvupaikkoja ja voi veljet mitä kaikkea sitä on näköjään tullut ostettua, jota ei enää puutarhasta löydy. Kauhutalvi tappoi paljon kasveja, mutta kyllä niitä muulloinkin näkyy katoavan... Joitakin olen kokeillut useampaakin kertaan, mutta en vissiin ole vielä löytänyt sopivaa kasvupaikkaa. Joidenkin kohdalla olen tyytynyt vain yhteen yritykseen.

    Olisipa muuten mukava yllätys, jos japaninvaahteroita onkin kaksi erilaista tuossa vaskivarjohiipan vieressä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, vanhojen puutarhapäiväkirjojen parissa täälläkin valkenee, kuinka paljon kasveja on hävinnyt! Armeliaasti ne muuten unohtaisi, ellei olisi siellä mustaa valkoisella. Olisi aika huvittavaa joskus laskea... ei, ei sentään, se olisi aivan liian hirveää :-D Parempi olla tietämättä määriä sen tarkemmin!
      Olisi kyllä lottovoitto, jos muutaman euron syysale-japaninvaahterapurkissa olisikin useita! Täytyy tutkia, kunhan tulee sateita... jos niitä ikinä tulee enää ;-)

      Delete
  6. Auts, vasara huulessa on sattunut. Joskus olen nauranut, että uskoisikohan ensiavun työntekijät jos kertoisi mistä puutarhan vammat ovat tulleet, siis jos pitäisi lähteä ensiapuun saakka, niin ihmeellisiä joskus tulee.
    Puutarha jos mikä opettaa kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja sisua. Periksi ei anneta vaikka pitäisi yrittää kolmannen kerran. Tätä tajusin, että ruusuruohoni ei ole noussut. Kaksi kertaa olen sitä yrittänyt ja taidan yrittää kolmannenkin kerran. Hyvä näistä haasteista on kertoa, ei puutarhan ylläpito ja sellaiset ole pelkkää aurinkoa ja onnistumista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi alkukirpaisun jälkeen tulee se armollinen puutumus, vaurion huomaa oikeastaan valuvasta verestä, ei kivusta. Ensiavussa varmaan kuullaan kaikenlaista! Helposti ei tule lähdettyä, kun apu on parin tunnin laivamatkan takana. Kerran kävi tuuri, kun oksa meni kämmenestä läpi, niin seuraavalle päivälle minulla oli lääkärinaika Nauvossa toisen käden peukalossa syvällä olevan lasinsirun takia. Vaihdettiin sitten lennossa, se pitkään vaivannut peukku jäi myöhempään ja lääkäri hoiti akuutimman toisen käden kämmenen :-D
      Voi itku, etteivät ruusuruohosi ole selvinneet. Ne olisivat niin ihania. Toinen olisi törmäkukat, täällä ne ovat aina hävinneet ensimmäiseen talveensa. Täytyy vain kokeilla taas joskus uudestaan. Tai jospa tuo ketoruusuruoho nyt suostuisi elämään puutarhassani tästä lähin! Se on aivan ihana ruusujen väleissä jne. Toivottavasti se sinullakin onnistuu viimein!

      Delete
  7. Ekaksi tuosta japsivaahteran oireilusta. Tosiaan kuivuus ja varjo aiheuttaa niiden lehdille valkoisuutta ja käpristymistä eli kasvi voi huonosti. Been there, done that. Ja meillä vielä kylmät talvet siihen päälle, huokaus. Tämä oli arboristin arvio omastani kerran, joten luotan siihen. Korjaantui itsekseen, kun sadetta ja aurinkoisempi paikka.

    Tuo saniaistarha on ihana 😍 mitä kaikkea siinä kasvaa? Voin penkoa näistä vanhoista kirjoituksistasi.

    Wou lakkipuu ja pensassembra, niin cool!!
    Minna aiot istuttaa? Mielettömän hyvin onnistui sinulla kylvökset taas. Kylvijäguru olet

    Voi kauhistus vasarajuttua, siinä olisi voinut käydä vielä huonommin. Tiedän kyllä tunteen..täälläkin remppahommat käynnissä. Äitini on remppanainen vailla vertaa ja hän on mm. Porannut itseään päähän kun yritti vilvoitella poran ilmalla helteessä päätään ja pora jäikin tukkaan kiinni 🥴.

    Kokemuksista kertominen on justiinsa parasta, siitä on ihan aidosti hyötyä. Älä vaan vähennä sitä.

    Jasmikkeet ovat jo ihanan isot! Paras tuoksu ikinä.

    Toivottavasti pääset pian takaisin gardeniin☀️🍒

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minusta näytti, että japaninvaahteran runkoja on useita, mutta voihan silti olla, että juuristo on yhtä ja samaa. Yksi verso on kuitenkin selvästi eri näköinen kuin muut. Täytyy syynätä tarkemmin, kun pääsen kotiin, en ehtinyt tutkia niin hyvin.
      Saniaistarha-tunnisteella löytyy, kaikenlaista siellä on, minkä pitäisi pärjätä varjossa ja yhtä iso osa on heittänyt veivinsä, kun ei ole kestänyt kuivaa :-D
      Ei mitään hajua, minne puut istutan, onneksi ei vielä tarvitsekaan. Varmaan annan pois, isoille puille ei pihallani ole tilaa. Jos yhden ison puun istutan, niin se on metsälehmus eikä mikään sembra :-D
      Niittypalstalleni voisin toki perustaa arboretumin, mutta se vaatisi kaksimetrisen riista-aidan hehtaarin niityn ympärille, eikä taida olla järkevää tai taloudellisesti mahdollistakaan. Sitä paitsi niityn reunoilta kaadan polttopuut nykyisin, kun haluan suojella metsäpalstani.
      Voi apua äitisi tapausta! Huh huh. Tilanteet tapahtuvat niin äkkiä.
      Jasmikkeet tuntuvat viihtyvän, paitsi viimeisten parin vuoden aikana istutetut lurpottavat, mutta sitä vanhempina alkavat pärjätä hienosti. Kun peurat eivät enää pihallani käy niitä typistämässäkään.
      Toivottavasti pääsen pian kotiin; ruusuaika!!

      Delete
  8. Tekevälle sattuu kuten sinulle. Minulle ei voi tällaista sattua kun en ole vasaraa pitänyt kädessä vuosiin 😁🤗
    Japaninvaahteran taimia minulla on kaksi ja aika mukavan kokoisia jo ovat. Ja tuon keltalehtisen kurjenmiekan nimeä en ole tiennytkään minulla on myös sitä. Jotenkin on veto pois nyt tuon puutarhan ja pihan kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on turvallinen vaihtoehto, ettei ota vasaraa käteen ollenkaan :-D
      Ei aina tarvitse jaksaa, ja kevätkesä on niin hektistä, että siinä helposti väsyy ja jotenkin palaa loppuun.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!