Kaadetun kuusen molemmin puolin

 Saniaistarhassa ei vieläkään ole viitteitä kasvien kuivumisesta. 

Saniaistarhan kasvusto näyttää yllättävän ookoolta, tai näytti muutama päivä sitten, nyt olen hetken poissa kotoa. Onneksi huomenna pitäisi ehkä sadekauden alkaa!

Valoisammalla puolella, josta kaadettiin kuusi, kasvava tiarella 'Pink Skyrocket' on suorastaan rakettimaisessa nousussa. Se ei ole oikein viihtynyt, mutta ei ole kuollutkaan muutamassa vuodessa, mikä on tiarellaksi jonkinlainen ennätys. 

Luin juuri artikkelia kuunliljoista ja harmittelin sitä, kuinka huonosti ne luonani viihtyvät. Suurin osa vain kuolee pois, häipyy atomeiksi; ja sama pätee keijunkukkiin, haltiankukkiin ja tiarelloihin. Mutta jospa tämä yksi alkaisi viihtyä kenties jopa aiempaa (eli juuri ja juuri elossa sinnittelyä) paremmin!

Taustalla saarnenrunkoa vasten kasvaa soreahiirenporras 'Percristatum'.

Tämän kuvan olen jo julkaissut muutama viikko sitten, mutta laitetaan uudestaan, sillä tajusin yhden asian tuosta syksyllä istutetusta japaninvaahterasta (oikealla on muutama viikko sitten tuohon siirretty vaskivarjohiippa). Ihmettelin sitä, kuinka osa vaahteran lehdistä on ikään kuin käppyräisiä. Japaninvaahterassa onkin tarkemmin katsottuna kahdenlaisia lehtiä: valkoreunaisia ja tavallisia. Harmi, etten muistanut ottaa uutta kuvaa lähempää ja nyt en ole kotona kuvaamassa. Valkokirjavat ovat pienempiä ja näyttävät vaivaisilta kookkaampien lehtien vierellä.

Sitten tarkastelin vaahteraa lähempää ja huomasin siinä useita runkoja, mukaan lukien keskeltä vaahterakasvustoa nousevan pajun, jonka kitkin.

Odottelen sadesäitä, jotta voin kaivaa vaahteran juuripaakun maasta ja tutkia, onko siinä todellakin usean eri lajikkeen taimi.

Toisen ison kuusen kaadon myötä vanhan talon pääty tuli paremmin esiin muistuttaen kaikista niistä ikkunoista, jotka on vielä korjattava. 

Niinpä tässä eräänä kuumana päivänä havaitsin, että vanhassa hirsitalossa puuhailu on oikeastaan varsin mukavaa pihalla paahteessa kaivamisen sijaan ja punnersin paikoilleen tuvan takaseinän karmin, jossa on kyllä edelleen vähän korjaamista. Sain siihen paikoilleen jo aiemmin kunnostamani ikkunan.

Kuvassa näkyy toinenkin kunnostettu ikkuna, mutta sille ei ole sopivaa karmia. Opin kantapään kautta, että joka ikinen ikkuna-aukko on eri kokoinen tällaisessa käsintehdyssä talossa ja tuo odottelee vielä sopivaa aukkoa. 

Muutakin puuhaa on vielä, viimeinen nurkka lattialankkuja odottelee veistämistä – kun lattian alusrakenteet muuttuivat, täytyy lankuista veistää oikeista kohdista paloja pois. Ennen lankut olivat muutaman paksun hirsiparrun päällä, nyt on vasat säännöllisin välimatkoin. Lattialankkujen alapuoli ei siis ole tasainen. Välikatossakin on yhä reikä piipun vieressä. Kalusteita on kummasti tänne siirtynyt, vaikka ne vaikeuttavat remonttia.

Päivän saldo oli oikosulun saanut imuri, palanut sulake ja vasara, jonka pudotin päin naamaani ja sain loven ylähuulen päälle. Tuntuuko sinustakin joskus siltä, ettei ehkä olisi kannattanut nousta aamulla sängystä?

Palataan sitten laastari ylähuulessa takaisin pihamaalle. Kaadetun kuusen kuorittu runko tulee pysymään tuossa aika pitkään, kunnes on varoja kengittää navetta. Ei tuo onneksi mikään ruma ole. 

Ylärinteessä on hedelmätarha ja sen yläreunaan istutetut jasmikkeet näyttävät kukkiessaan upeilta ja lähempänä myös levittävät tuoksuaan. Ikkunankarmia sillä pahamaineisella vasaralla paukutellessani talon takana totesin, että tuuli toi ihanan jasmikkeiden tuoksun nenään.

Tuossa tontin yläreunassa kasvaa kolme Tähtisilmää eli loistojasmiketta sekä yksi kameliajasmike. 

Hapankirsikka 'Arttula', joka oli keväällä lähes kumossa, kun sen juuret oli syöty, sinnittelee nipin napin hengissä. Sen näkee siitä, että siihen on puhjennut muutamia lehtiä, tosin hyvin vähän. Kukkanuput kuivuivat onneksi. Toivottavasti vähät lehdet ja pieni juuristo onnistuvat toimimaan yhteistyössä ja pitämään puun elossa. 

On ihmeparantumisia ennenkin koettu, mutta iso kysymys on se, paljonko juuria on jäljellä. Ei varmaan kovin paljon, kun puu oli lähes kumollaan, eikä lehtiäkään tosiaan ole kuin hyvin vähän.

Tässä rinteessä oli toinenkin 'Arttula', mutta se oli kuivassa kohdassa ja viime vuonna viimein heitti henkensä lopullisesti. Monta vuotta se oli jaksanut tuottaa vain muutaman lehden ihan tyveltään.

Jos ei kirsikkasato päätä huimaa, niin perhossadosta on tulossa hyvä! Rinnettä niittäessäni havaitsin muutaman nokkospehkon aivan mustanaan perhosentoukkia, jotka piti jättää rauhaan. En muista, että olisin niitä ihan näin paljon ennen nähnyt. 

Moni luulee, että nokkonen on ainoastaan nokkosperhosen ravintokasvi, mutta se on väärä luulo, sillä nokkosella elää monia eri perhosentoukkia. Nämä kaikki täysmustat ovat neitoperhosen toukkia. Näin ollen nokkonen on yksi pihan tärkeimpiä kasveja, hyönteiselämän lisäksi se on mainio ravintokasvi ja hyvä lannoiteaine muille kasveille.

Kun puita menee, niin uusia tulee. En kylläkään ole ihan varma, mihin, mutta näitä ei onneksi tarvitsekaan ihan pian istuttaa. Vasemmalla ei ole puuntaimia, vaan ketoruusuruohoa, viimeinkin taidan olla onnistumassa sen kanssa, kun taimet eivät ole aiemmin suostuneet pihallani elämään. Viime vuonna ostettu taimi menestyy nyt hyvin, samoin nämä Pohjois-Karjalasta ystävän pihalta kerätyt siemenet itivät keväällä mainiosti.

Sain syksyllä dendrologiystävältä lakkipuun ja koreansembran siemeniä. Vintin rappusilla vietetyn kylmäkäsittelyn jälkeen ne alkoivat kevätkesällä itää. Lakkipuun taimet ovat edessä, koreansembrat takana. Sen siementaimet nousivat mullasta varsinaisina monstereina; noin kookkaita ituja ja sirkkalehtiä en ole eläessäni nähnyt.

Puita menee, puita tulee. Pienenä piiskana 15 vuotta sitten istuttamani japaninlehtikuusi on jo puu, oikealla. 

Saniaistarha on tuolla Ransun takana. Tässä kivipengermän alapuolella on kostea alue. Tämä kuva on otettu silloin, kun viimeksi satoi kunnolla eli reilu kaksi viikkoa sitten.

Kuinka vehreää tuolloin olikaan, vaikka silloinkin oli jo kuivaa! Edessä on preerian reunan raunioyrtit ja raparperi, vasemmalla laho sauna pihan kosteimmassa kohdassa ja oikealla näkyy kaadetun kuusen jättämä vielä paljas kohta.

Nyt on vähän ruskeamman näköistä.

Mustikin on siirtynyt varjopaikkoihin.

Ransu on tyystin parkkeerannut varjopuolen betonirappusille.

Saunan nurkalla kosteassa, mutta ei aivan ojan pohjalla kuitenkaan, kukoistaa siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'. Tilasin tämän ja muutaman muun kurjenmiekan Englannista Aulden Farmilta vuonna 2008 eli tämä on kasvanut tässä 14 vuotta. 

Ah niitä aikoja, kun taimia pystyi tilaamaan Britanniasta!

Ihastelin sävyjä, kun siperiankurjenmiekan, lehtoakileijan ja lehtosinilatvan siniset kukat korostuivat kirjavalehtisen 'Variegata' -keltakurjenmiekan vierellä. Täältä suunnasta sävyihin mätsää myös keltalehtinen humala.

Siperiankurjenmiekan kukkia alkoi tulla lisää. Ja lisää. Hiidenkiven puutarhan Minnalle toteaisin, että joskus voi kestää 14 vuotta ennen kuin kurjenmiekka on oikein voimissaan. Mutta toki tämä on kukkinut aiemminkin.

Oikealla on lehtosinilatvaa.

Lehtosinilatvojen keskeltä löytyy niin ikään kukoistava kuningassaniainen. Se on viimein kasvanut niin suureksi, että on alkanut kasvattaa myös lehtiä korkeampia itiöpesäkevarsia! Ihanaa, sillä tämä saniainen suostui viihtymään vasta kolmannella yrittämällä. 

Pahoittelen, jos toistan itseäni näissä aiheissa, kuinka monennella yrittämällä joku onnistui jne., mutta minulle on tärkeää kertoa myös vaikeudet ja epäonnistumiset, ettei anna vaikutelmaa, että kaikki vain onnistuu suit sait. Sinnikkyydellä on iso osa puutarhuroinnissa.

Tämä on todella upea, parimetrinen saniainen, todellinen kuningas. Myös toinen, punertavaversoinen versio on edelleen hengissä ja suureksi ilokseni myös tämän sukulainen kanelisaniainen on alkanut punnertaa maasta.

Saunan nurkalla kasvaa myös valkoinen lehtosinilatva – ihanaa, kun näitä valkoisia putkahtelee sinne tänne. Kontrasti pengermän alapuolisen vihreän rehevyyden ja päällä olevan kuivan maan välillä on aika metka. Tässä saunan kohdalla maa ei kuivu ollenkaan, vaikka olisi millainen kesä.

Nyt kirjavalehtinen keltakurjenmiekkakin on avannut kukkansa todellisessa Slava Ukraini! -hengessä, ja se on hienoa. 

Emme unohda ♥

Hapankirsikka Prunus cerasus

Humala, keltalehtinen Humulus lupulus 'Aureus'

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer platanum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Kanelisaniainen Osmunda cinnamomea

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koreansembra Pinus koraiensis

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lakkipuu Cladrastis kentukea

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Sorahiirenporras Athyrium filix-femina

Tiarella Tiarella

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense