Joulukuun kalenteripoika

 Kalenteripantteri on selvästi virkistynyt lintujen ruokintakauden aloituksesta ja esittelee samalla kuurakasveja.

Sieltä hän saapuu.

Katsastetaanpas vähän, mitä puutarhalle kuuluu.

Meillä ei edelleen ole lunta. Kovat pakkaset ovat tuoneet kasvien lehtiin hienon kuurakuorrutuksen. Tässä on ruskosormustinkukan lehtiruusukkeita.

Raunioyrtti, risteymälajike 'Goldsmith' (joka on periaatteessa kirjavalehtinen, mutta jo taantunut lähes kokonaan vihreälehtiseksi) on myös aika metka. Tässähän on kirjavalehtisyyttä: ruskeaa ja vihreää, valkoistakin.

Syksyllä siirtämäni ruusuherukka on toivottavasti yhä hengissä. Paljon juuria meni poikki, mutta leikkasin sitten oksiakin. Pudonneet kuuraiset lehdet ovat kauniita kuin tomusokerikuorrutetut piparkakut.

Varjohiipoissa on lehdet tallella talven ajan. Niitä joutuu tarkastelemaan kontallaan, mutta palkaksi näkee hienoja värisävyjä. Tämä on vaskivarjohiippa 'Ellen Willmott', oranssikukkainen, kuten kai kaikki vaskivarjohiipat.

Tämän kuvan ottamisesta on vasta yhdeksän päivää! Silloin oltiin plussalla, Rivendellin joessa virtasi vesi ja sen rannalla piivarjohiippa 'Frohnleiten' viheriöi. Kyllä se viheriöi sinnikkäästi edelleen, mutta joki on jäässä ja maailma kuin jääkalikaksi noiduttu. 

Tuntuu kuin tätä jääkautta olisi kestänyt paljon kauemmin kuin vain reilun viikon.

Viimeinen kuusamankukka taisi jäätyä pystyyn. Kirjaimellisesti.

Puutarhapantterin työtehtäviin kuuluu reviirin merkitseminen. Verkon sisällä kasvaa kultasade. Melkoinen heinikkopöheikkö, mutta en ole peurojen takia uskaltanut poistaa verkkoa kesälläkään niin kauan kuin puska on vielä matala, sillä haluan siitä korkean, puumaisen. Verkon sisältä kitkeminen on niin hankalaa, että sitä ei tule tehtyä.

Sitten pantteri siirtyy vaahterapöydälle tähystämään. Onpa pöytää kiertävä köysi taas venähtänyt ruokottomaksi. Onneksi pantteri on aina sliipatun tyylikäs, ehkä ainoana meillä.

Riippukeinun koukkukin odottaa kevättä.

Mihinkäs sitten? Katsotaanko ne jouluruusun nuput?

Nyt niitä ei oikein voi ihailla. Helleborus atrorubensin nuput ovat visusti sekä lampaanvillan että lasikuvun alla. Toivon, että ne pärjäävät. Taustalla näkyy ihana siniheinä, ne ovat syksyisin koristekasveista parhaita, eikä niissä kesälläkään mitään vikaa ole.

Syksyllä siirtämäni valkokuusi 'Daisy's White' sai jo nyt harsokangaspussin suojakseen. Se on kärvistellyt aiemmassa paikassaan vaahteran alla kuivuudessa enkä nyt halua ollenkaan menettää sitä kuivumiseen juuri, kun siirsin sen paremmalle paikalle – ja iso juuri meni poikki tässäkin operaatiossa. Minun kävi sitä niin sääliksi, keli on armoton, kun on lähes -10 päivätolkulla eikä ollenkaan lunta suojana. Tuuli on ollut niin raaka, että tuntuu kuin ihostanikin olisi höylääntynyt kerros pois.

Tässäkin kuvassa on etualalla siniheinä. Sen syysväri on erittäin kaunis. Tässä tuulisemmalla paikalla se menee aina vinoon.

Siniharmaa 'Sander's Blue' -valkokuusi ei suojaa kaipaa, se on viihtynyt mäntyjen alla jo muutaman vuoden. On edelleen hyvin pikkuinen, mutta sitäkin söpömpi. Nuo uudet vuosikasvun alut!

Kaikki mahdollinen on verkotettu peuroja vastaan, toivon. Maa on jo umpijäässä, siihen ei saa enää tukikeppiä pystyyn edes rautakangella. 

Ripustin 'Moskovan Kaunotar' -syreenin verkosta ulos työntyviin oksiin villatuppoja, jotta peurat eivät syö kukkanuppuja, jos noiden oksien kärjissä niitä on.

Sitten tärkeään asiaan. Kun pakastui, mamma pisti linnuille ruokaa. Se on saanut kalenteripoikaan uutta tarkkaavaisuutta.

Pääosin ruokinnalla käy perustipuja: hirmuinen määrä talitiaisia ja paljon sinitiaisia.

Viime päivinä olemme pitkästä aikaa ihailleet järripeippoja. Ne ovat muuttomatkalla hitaasti vähän etelämmäs, kuten tavallisetkin peipot. Mukavaa, että olemme voineet tarjota niille matkaevästä.

Kalenteripoika toivottaa hyvää joulukuuta!

Piivarjohiippa – Epimedium × perralchicum

Raunioyrtti – Symphytum

Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Siniheinä – Molinia caerulea

Valkokuusi – Picea glauca

Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense