Heinäkuinen veneretki

 Tämäkin juttu on jäänyt kesällä kertomatta, kun ei vain ehtinyt. Onneksi nyt ehtii; ei ole mitään raportoitavaa, eikä kuvia edes voi ottaa, kun on koko ajan pimeää! Mutta hei, puolen vuoden kuluttua on tällaista:

Retkikohde on pikkuinen asumaton saari vain muutaman sadan metrin päässä venevajaltani. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan...

Saaressa kyllä asuu vaikka kuinka paljon populaatioita, mutta yksikään niistä ei vain ole ihminen. Hassu ilmaisu, asumaton saari, siis.

Vihanen joutsen lähestyy retkueemme koiraa, Lávvi-lapinporokoiraa, kähisten. 

Emme sitten jatka lähemmäs joutsenta kohti, mutta kiinnitän huomioni kauniisti kukkiviin isosappiin.

Pikkuruisen saaren toisella puolella on korkeat kalliot. Tuolla vastapäätä on kotisaari.

Kallionraoissa sinnittelevä elämä herättää kunnioitusta. Katajat, männyt ja pihlajat kasvavat lähes pystysuoran kallion halkeamissa.

Pikkuiset painanteet, joihin vesi sateella kertyy, kuivuvat keskikesän poudassa, kihisevän kuumalla kalliolla, rutikuiviksi. Silti tuossakin kukkii ruohosipuli ja rantakukka.

Lähdetään kiertämään rantaa. Kallioiden madaltuessa saavutaan kiviseen pieneen poukamaan, joka on yleensä saaren paras rantautumispaikka, nyt vain sattuu oleman tyyni päivä. Täällä on eri kasvillisuus, rehevämpää. Rantakivikossa kukkii väinönputken serkku meriputki.

Joku maltsa suikertaa kivien lomassa, ehkä pikkusuolamaltsa. Kuivuus on saanut sen lehdet punaisiksi. 

Matkapäivä on ensimmäinen heinäkuuta; tuolloin oltiin eletty kuivuudessa jo viikkoja eikä tiedetty, että sadetta täytyy vielä odotella lähes elokuulle.

Poukaman toisella puolella on matalia, ihania kallioita sekä näkymät Rymättylän suuntaan.

Matalaa, meren silottamaa kalliota ja sen upeita kuvioita. Meillä on Suomessa maailman kauneimmat kalliot.

Kallioiden välisestä notkelmasta löytyy pieni niitty, jossa kasvaa runsaasti vuohennokkaa. 

Nyt on todella kuuma. Käärmeenpistoyrtit, jotka sentään aina kasvavat kallioilla ja kivikoissa, lurpottavat.

Täältäkin löytyy mininiitty: ruohosipulia, rantatädykettä, virmajuurta, ja olisiko otavalvattia nyt kukassa, plus muita lajeja, jotka eivät parhaillaan kuki.

Saaristossa luonnon monimuotoisuus on niin käsittämätöntä. Yhdeltä pikkuruiselta saarelta löytyy rehevää ja kuivaa niittyä, tulvaniittyä, kalliota, mäntymetsää ja sen aluskasvillisuutta (jota en edes kuvannut), katajikkoa, rantalepikkoa. On rutikuivaa ja märkää, kalkkipitoista ja hapanta. Joissakin kohdin ei ole multaa ollenkaan, silti siinäkin jotain kasvaa, ja toisin paikoin voi olla syvä ja reheväkasvuinen multapatja.

Mikä päivä! Voisi sanoa, että kesän hienoin, mutta näitä oli viime kesänä vaikka kuinka paljon oikein putkena. En muista kokeneeni näin tyyntä kesää pitkään aikaan.

Lapinporokoira menee plutimaan ja me ihmisetkin kaipaamme uimaan. Suunnataan takaisin kohti venettä, joutsenkin on jo liikkunut muualle puolisoineen. 

Joudumme tekemään pitkän kierroksen, sillä päästäkseen tuonne pikku lahden toiselle puolelle täytyy ylittää saarta halkova kostea sola, josta ei pääse yli kuivana kuin yhdestä kohdasta. Pitkä kierros pikkuruisella saarella on toki suhteellinen asia.

Lähellä venettä, missä heitämme vaatteet pois, on hienot kasvustot virmajuuria perhosineen. 

Mutta voi – kun on ottanut kengät pois jalasta, on kallio paljaan jalan alla TULIKUUMA!

Äkkiä veteen!

Merestä käsin voi ihailla näitä pystysuoria kallioita vielä tästä suunnasta. 

En kyllä uinut kameran kanssa, vaan otin kuvan myöhemmin veneestä käsin.

Toivottavasti kuvien katselu toi muillekin lämmön tunteen jäseniin ja verkkokalvoille ihanaa kesän valoa.
Loppuun vielä sellainen uutinen, että olen verkkokauppani Elsan lempituolin kanssa menossa Marketanpuiston joulumarkkinoille Espooseen viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina. Lämpimästi tervetuloa! Kaikilta tapahtumaan tulijoilta vaaditaan koronapassi.

Isosappi – Centaurium littorale

Käärmeenpistoyrtti – Vincetoxicum hirundinaria

Meriputki – Angelica archangelica ssp. litoralis

Otavalvatti – Sonchus asper

Pikkusuolamaltsa – Atriplex longipes ssp. praecox

Pohjanrantakukka – Lythrum salicaria

Rantatädyke – Veronica longifolia

Ruohosipuli – Allium schoenoprasum

Virmajuuri – Valeriana

Vuohennokka – Scutellaria