Yllärinuppuja

 Outoja punertavia palloja ja puikuloita – kyllä ei nyt tähän aikaan odottaisi niitä löytävänsä!

Menin mittailemaan katseellani Rohanin päätyä, josko sinne kuitenkin mahtuisi hankkimani uusi ruusu, kun silmäni osui punaiseen pallukkaan maassa. Sitten huomasin niitä lisääkin. 

Voi hyvänen aika! Sehän on Helleborus atrorubens! Istutin sen keväällä 2020, eikä se ole vielä kukkinut, mutta nyt kukkia tulee useita. Onpahan herkullisen väriset nuput.

Erityisen iloinen olen tuosta atrorubensista siksi, että minulla eivät syksyisin ole kukkineet mitkään muut kuin nämä vaaleajouluruusut. Tarhajouluruusut kukkivat järjestään keväällä, mikä on toki ihanaa sekin. Mutta kun ihastelen muiden blogeissa upeita punertavia Elleneitä kukassa marraskuussa, on toki pienoinen kateus nostanut päätään. Mikseivät ne koskaan kuki minun puutarhassani syksyllä?

No, nyt ei tarvitse enää olla kateudesta jouluruusunvihreä. Olen kyllä todella iloinen kaikista näistä tarhajouluruusuista, joita olen useana vuonna istutellut, lisäksi ne leviävät mukavasti itsekin. Nämäkin ovat tuolta saarnen sammaleisen juuren toiselta puolelta karanneita siementaimia.

Pikkuiset taimet ovat kuin varkain kasvaneet isoiksi. Tähän aikaan vuodesta ne ovat todellinen silmänilo ilman kukkiakin.

Tämän päivän ohjelmaan kuului viimeisten kahden alennusmyynnistä hankitun puskan istuttaminen (taas uusi jasmike, rakastan niitä, ja uusi helmipensas kuivuneen ja myyränsyömän tilalle). Se ruusukin, jolle mittailin tilaa Rohanissa, siirtyi sinne, vaikka olin jo kertaalleen ehtinyt istuttaa sen muualle. 

Ruusu on Austin-ruusu Falstaff eli 'Ausverse', sekin löytyi 80 % alennuksella. Kukat ovat purppuraan vivahtavan tummanpunaiset. Koska Falstaff on Shakespearen luoma hahmo, minua harmitti, että se tuli istutettua kauas William Shakespeare 2000:sta, lisäksi kun ruusut varmasti vielä sointuvat väriltäänkin toisiinsa. 

Istutetut puskat saivat verkot ympärilleen, ja koska sää pakastuu huomenna ja pysyykin pidempään pakkasella, kasasin lehtiä verkkojen sisälle taimia suojaamaan. Tärkeintä on suojata juurialue, jotta maa ei vielä jäätyisi, ja juuret pääsisivät kasvamaan ja kehittymään mahdollisimman pitkään. Lumi suojaisi, mutta sitä ei ole, kuten kuvista näkyy.

Muotopuutarhassa nousee vielä sinnikkäitä syyssahrameita vaahteranlehtien lomasta.

Kun puut ovat lehtensä pudottaneet, tulee niiden silhuetteja ihailtua. Rakastan sitä, että puulla on tilaa ympärillään ja se kehittyy tasapainoiseksi ja komeaksi. Tämä metsävaahtera kasvaa naapurin pihalla ja saan ihailla sitä ikkunoistanikin.

Lehtosaarnien muoto on myös kovin kaunis. Oksat kaartuvat ensin alas, kunnes niiden päät kuitenkin kääntyvät ylöspäin.  

Sitten menin alppipenkkiin katsomaan, löytyisikö neilikoista siemeniä tuttavalle. Kääpiöneilikassa olikin yllättäen kukkanuppu! Tuo olisi todellakin jäänyt huomaamatta, ellen olisi syynännyt kasvia tarkasti pienten ja kapeiden siemenkotien toivossa. Muutama löytyikin.

Vasta nyt kuvaa katsoessani huomaan, että jokin sipulikukkakin sieltä jo pilkistää! Oi, kevät, tule!

Pulskaneilikka ei enää vissiin aio kukkia, mutta pitkään se kukkikin. Tässä viimeiset, hieman on jo bad hair day.

Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis

Lehtosaarni – Fraxinus excelsior

Metsävaahtera – Acer platanoides

Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Syyssahrami – Crocus speciosus

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger