Kylvöpuuhien topit ja flopit

Siemenestä kasvattelu on sellaista uhkapeliä, ettei sen varaan voi puutarhansa kasvittamista laskea. Mutta kun se on niin hauskaa, ja sitten, kun taimi kukkii, kukat tuntee tosiaan ansainneensa.

Taimena ostetut punakukkaiset siankärsämöt eivät ole montaa vuotta puutarhassani viihtyneet, mutta perennaseoksen mukana kylvetyt ovat pysyneet ja kukkineet jo monta vuotta.

Keväällä kylvin yhteen kasvimaan ruutuun punakukkaisia rikkaporkkanoita, kun varsinaisten hyötykasvien siemenet pääsivät loppumaan kesken. Ne kasvattivat kesän mittaan ihan hyviä lehtiruusukkeita, vaikka osa taimista kuolikin heinäkuun helteisiin sillä aikaa, kun reissasin. Suojasin kylvöksen nyt verkolla, sillä aiemman kerran, kun rikkaporkkanan taimia oli kasvimaalla, linnut nokkivat ne mukkelis makkelis, eikä yksikään taimi selvinnyt.

Ensi vuonna tulisi sitten kukkia! Minulla nämä eivät ole ikinä kukkineet kylvövuonna, ja kaksivuotinen porkkanan pitäisi ollakin.

Olin sekä tilannut että voittanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta arvonnassa liudan ihania perennansiemeniä, joista osa tarvitsi kylmäkäsittelyn. Ne kylvin aikaisin, maaliskuussa, jotta sain rasiat ulos saamaan kylmäkäsittelyä. Ne viettivät pari kuukautta kannellisessa minikasvihuoneessa. Toukokuussa alkoi ituja nousta ja sitten rasiat pitikin ottaa aina mukaan, kun kaupunkiin lähdin – en uskalla jättää näin pieniä taimia paria päivää pidemmäksi aikaa. Joko niitä tulisi kasteltua lähtiessä liikaa ja ne mätänisivät, tai sitten ne voisivat kuivua.

Pienemmässä rasiassa on vaaleankeltakukkaista 'Citrina' -niittyleinikkiä, jonka hyvästä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Sitä ei tahdo löytää Suomessa mistään taimitarhasta (paitsi että kuulin Sotkamon taimistolta, että siellä sitä on myös kasvatettu, joten varmaan jo ensi vuonna!). Taimeni olivat alkusyksyllä jo niin kookkaita, että pysyin istuttamaan ne maahan. Kasvatin ne yhtenä klimppinä koko ajan, siirsin vain koko satsin isompaan ruukkuun alkukesällä.

Olin talvella tilannut myös suvitulppaanin siemeniä, sillä luulin menettäneeni sen. Ilo ja hämmästys olivat melkoisia, kun sama kukka alkoi kesäkuussa kukkia ruskopenkissä, johon en ollenkaan muistanut sitä siirtäneeni. Tai kukan nähdessäni muistinkin hämärästi, että olin arvellut sen viihtyvän paremmin ruskopenkin aurinkoisissa oloissa.

Tulppaanit itävät yleensä vasta vuoden päästä kylvöstä, joten sekä suvitulppaanin että Nilan lähettämän matalan tulppaanin siemenet ovat kylvörasioissaan tällä hetkellä kylmässä eteisessä, jossa ne saavat viettää talven. Näin niillä ei ole niin karut olot kuin ulkona ja muistan tarkkailla, etteivät kylvökset kuivu, mutta ne saavat kuitenkin olla riittävän viileässä. Eteinen menee pakkasellekin sitten, kun pakkasta on enemmän kuin muutama aste. 

Samassa käsittelyssä ovat myös 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan ja 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan siemenet. Jännä nähdä, mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään.

Kylvin loput perennat vasta kesäkuussa eli kaikki ne, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä.

Keväällä huomasin sirkkalehdet edellissyksyllä kylvetyssä taimipurkissa, jossa oli Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin lähettämiä siemeniä kirjavalehtisestä 'Sunningdale Variegated' -isotähtiputkesta. Nostin purkin saunan varjosta taimikasvatuspöydälle, johon paistaa aurinko parin tunnin ajan ja se oli ikävä kyllä ilmeisesti liikaa: joka ikinen tähtiputken taimi ruskettui ja kuoli. Sen sijaan samaan purkkiin törkkäämäni maarianverijuuren siemen iti oikein hyvinkin ja pääsin istuttamaan sen preerialle syksyllä. Valkokukkaiset maarianverijuuret, joiden siemenet tilasin Saksasta, itivät myös hyvin ja istutin ne syksyllä muotopuutarhaan.

Tähtiputkien menettäminen harmittaa vietävästi, kun ne itivätkin oikein hyvin, mutta tällaista tämä on. Joskus äkillinen olosuhteiden muutos on juuri se, mitä taimet eivät kaipaa, vaikka kuvittelee nostavansa ne paremmin esille ja paremman hoidon ääreen.

Loput vihreät purkissa ovat rikkaruohoja ja keuhkosammalta.

Täytyy laittaa väliin kuvia onnistumisista, jotta harmittaa vähemmän ja tajuaa, mitä kaikkea onkaan onnistunut kasvattamaan. Hempukat tarhaidänunikot ilahduttavat parissakin paikassa, näiden siemenkasvatus onnistui tosi hyvin ja taimet tulivat kukkimisikään muistaakseni jo seuraavana vuonna kylvöstä. Hämmästyttävää, kun siemenet ovat pieniä kuin tomu.

Toinen yhtä ihanan värinen oli tulikukka 'Southern Charm', jolta kului kukkimiseen kolme vuotta kylvöstä. Mutta ihanaa kannattaa odottaa.

Sitten alkoi kesäkuussa kylvetyssä perennakennostossa tapahtua. Tämä on niin kutkuttava vaihe, vai mitä. Yksi kerrallaan alkavat siemenet turvota ja itää. Jotkin lajit itävät paremmin valossa kuin mullalla peitettynä. Tässä on valkokukkainen sinikatana 'Alba' parhaillaan itämässä. 

Hävikki on aina melkoista, minun hoidollani ainakin, mutta sain alkusyksyllä istutettua pienen tuppaan, jossa oli ainakin kaksi elävää sinikatanan taimea. Kuvasta voi nähdä, että niitä iti varmaan kaksikymmentä, mutta tällaista se aina on. En erottele taimia toisistaan ja kouli isompiin purkkeihin yksitellen, sillä se on vihoviimeistä näperrystä ja varma keino joukkomurhata taimia. Isompana tuppaana niistä yleensä jää henkiin joku keskimmäinen.

Puutarhassani kasvaa jo tavallisempi sinikukkainen sinikatana, mutta valkoinen on vielä kauniimpi sinisine silmineen. Kerran aiemminkin olin sitä kylvänyt, mutta silloin ei purkista noussut mitään.

Tämä sinikukkainen on Hernepensaskujanteen Jorin siemenestä kasvattama.

Sitten alkoi ituja nousta lisää ja lisää. Joka ikisestä purkista iti lopulta jotakin. Jotain myös kuolikin, reunuspietaryrtit ainakin menivät kaikki, vaikka itivät kyllä. En ymmärrä, miten sitä mainostetaan helppona ja joka paikkaan leviävänä; niin osto- kuin siementaimetkin ovat minulta kuolleet toistuvasta yrittämisestä huolimatta silmänräpäyksessä. 

Kylvän paljon heiniä, vaikka niitä löytyy taimimyymälöistä, mutta ei välttämättä mitään erikoisempaa. Tässä on niittyräpelö, jota kasvaa saarellamme kyllä luonnossakin, mutta tämän siemenet lähetti Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista. Moni puutarhabloggaaja onkin läsnä puutarhassani.

Tällä kertaa kylvöksessä on paria heinää, joiden talvenkestosta minulla ei ole mitään tietoa, täytyy vain kokeilla: toppojen sukuinen Koeleria vallesiana 'Mountain Breeze' ja vasuheinä Muhlenbergia capillaris. Keltalehtinen isopiippo 'Solar Flair' on oletettavasti aivan talvenkestävä. Heinien taimet eivät syksyyn mennessä olleet niin reheviä, että olisin uskaltanut niitä istuttaa, upotin vain taimipurkit maahan. 

Kylvöksessä oli myös ihanan punakukkaisen ritarinkannuksen taimia Nilan siemenistä, mutta ne itivät ja kasvoivat kituliaasti. Toivon kuitenkin, että edes yksi niistä selviää. Muutama vuosi sitten Romppalan Linda lähetti näiden sinisten ritarinkannusten siemenet ja kylvin ne silloin keväällä sisälle. Ne itivät loistavasti ja kasvoivat hyvin, olisi pitänyt kylvää myös Nilan lähettämät siemenet jo aiemmin ja paapoa niitä huolellisesti sisällä.

Etukäteen ei oikein tiedä, minkä kasvatus on helppoa ja minkä vaikeaa. Keltakaunokki oli todella helppo siemenestä kasvatettava, pääsin istuttamaan sitä useaan paikkaan ja ne tekevät joskus siementaimiakin. Taustalla on vaaleankeltainen nukkasalkoruusu, josta vain yksi taimi selvisi kukintaikäiseksi saakka.

Kun lähdin heinäkuussa reissuun, istutin taimipotit saunan pohjoispuolelle, kosteaan paikkaan varjoon. 

Biltemasta keväällä ostettu peltinen taimikennosto osoittautui loistavaksi. Purkeissa ei ole pohjaa, ja ne sai hyvin pidettyä sopivan kosteana alusvadillaan. Unohdin laittaa alle kastelumaton, mutta ilman sitäkin pärjättiin. 

Sitten, kun taimet olivat tämän kokoisia, pysyi purkkien multapaakku nostettaessa hyvin kasassa. Maahan laittamalla ne sai loistavaan multakosketukseen, joka takasi, etteivät pikkuruiset taimet kuihdu. Upotan ruukut aina hivenen verran maahan, varmuuden vuoksi, jotta ne varmasti pääsevät maayhteyteen. Mutta pienistä rei'istä ei aina voi tietää, tuleeko niistä kosteutta. Kun pohjaa ei ole ollenkaan, voi olla varma, että multakosketus on.

Istuttelin isompia taimia isompiin potteihin pitkin kesää. Etualalla se valkokukkainen sinikatana.

Näistä olen tavattoman iloinen: rusopunalatva 'Ivory Towers'. Tämän olen ostanut taimena ja se kuoli, sitten hankin siemeniä ja mitään ei noussut. Mutta nyt nousi! Tällä on valkoiset kukat ja lajikenimi niin ihanan Tolkien-henkinen, että tämä kasvi oli pakko saada.

Koulin taimia erilleen moneenkin ruukkuun, jopa yksittäin, tavoistani poiketen, mutta kun taimet alkoivat olla jo tosi kookkaita. Näistä riitti ystävällekin. Istutin syksyllä kaikki taimet maahan, vaikka eivät ne paljon tätä kookkaampia olleet. Ainakin joku niistä saa luvan selvitä hengissä.

Selviämistä jännittäessä katsotaan taas pari onnistumista. Preeriaväriminttu; tätä etsin monta vuotta, kunnes päätin kylvää itse ja se onnistui! Sittemmin löysin tätä Vakka-Taimen valikoimista ja Sotkamon Taimistolta. Sävy on todella kaunis vaaleanvioletti ja tämä sietää kuivuutta myös muita väriminttuja paremmin. Ihastuin ihan vain kukan sävyyn aikanaan Sissinghurstin puutarhassa.

Anun puutarha -blogin Pioni lähetti tämän tädykkeen siemeniä, kun olin sitä hänen blogissaan ihastellut. Siemenet itivät todella hyvin ja istutin kaikki taimet muotopuutarhaan, jossa niitä nyt kukkii siellä täällä. Ihanan sininen kukka. 

Sain tämän nimellä loistotädyke, mutta kukat ovat vähän pienet siksi, joten laji on yhä epäselvä, mutta se ei haittaa, pääasia, että kukka on erittäin mieleinen. Tädykkeitä on tuhottomasti ja moni lajike on lajien välinen risteymä, niistä ei ota erkkikään selvää.

Tässä vielä loppukesän tilanne: on punalatvaa, koristeheinää ja vaikka mitä. Etualalla näkyy Nilan lähettämistä siemenistä kasvanut kurjenmiekka, olisiko mätäskurjenmiekka, sillä siperiankurjenmiekat kasvoivat niin hyvin, että istutin ne jo elokuussa maahan.

Miten tässä malttaa odottaa kevääseen, kun palan halusta tietää, miten taimet selviävät talvesta!

Loppuun täytyy laittaa kuva yksi ihanimmista onnistumisista. Päivänpesän elämää -blogin Katja lähetti punalehtiruusunsa siemeniä, kun olin ilmaissut sellaista halajavani. Siemenillä kesti puolitoista vuotta nousta mullan pinnalle ja sirkkalehdiksi, ja siitä on viisi vuotta. 

Nyt puskista isoin on jo sen kokoinen, että se teki useita kukkia. Muut taimet ovat pienempiä – istutin ne peuraesteeksi tontin reunoille, missä ne eivät saa kastelua tai ympäröivän heinikon kitkentää, mutta löydän niitä kuitenkin joka kerta, kun paikoissa käyn, eli hengissä ovat. Ruusuthan ovat tavattoman sitkeitä juurruttuaan ja on vain ajan kysymys, koska nekin alkavat kasvaa ja kukkia.

Ihanaa, kohta pääsee tilaamaan taas siemeniä ensi vuoden kylvöihin! Onko siellä muita, joilla kevät on jo täysin vallannut mielen?

Isopiippo – Luzula sylvatica

Isotähtiputki – Astrantia major

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala

Maarianverijuuri – Agrimonia eupatoria

Mätäskurjenmiekka – Iris graminea

Niittyleinikki – Ranunculus acris

Niittyräpelö – Briza media

Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa

Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa

Punalehtiruusu – Rosa glauca

Rikkaporkkana – Daucus carota

Ritarinkannus – Delphinium

Rusopunalatva – Eutrochium fistulosum

Siankärsämö – Achillea millefolium

Sinikatana – Catananche caerulea

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Tulikukka – Verbascum

Tädyke – Veronica