Wednesday 9 September 2020

Syksyn silmäniloa

Ihania värejä! Kultaherukan lehtiä on alkanut värittyä punaisiksi. Sen vierellä Taimimoisiosta nimettömänä hankittu punalatva. Ne ovat syyskesän luottoperennoja, joita peurat eivät syö, paitsi tästä oli pistetty poikki oikeanpuolimmainen kukkavarsi. Onneksi pahaksi todettu, muita varsia ei syöty.

Hiukkasen ylempänä kukkii aikaisin myrkkylilja, viime vuonna ystävältä saatu ja se on toden totta jo nyt täydessä kukassa, ja komeana kuin mikä!

Siitä vähän ylemmäs alkoi ruskopenkin laajennus, tosin pienellä panostuksella näin ens alkuun. Kaivan lisää, kun tulee lisää istutettavaa. Nyt tuohon päätyi kiinanpunapuu ja siemenestä kasvattamani kellanvihreälehtiset 'Golden Fleece' -koiranputket ja kultapäivänliljat.

Kiinanpunapuun ympärille meni heti suojaverkko ennen kuin muistin edes kuvia ottaa. Oli kyllä tarkoitus ottaa kuvat ensin, mutta tekemisen menossa ei voi aina muistaa. Yksi koiranputki-taimituppaista pääsi suojaverkon sisään nauttimaan etuoikeutettua elämää.

Kuistilta otetusta kuvasta näkyy kiinanpunapuun etäisyys ruskopenkkiin oikealla lautakasan takana. Vielä riittää tilaa istuttaa ruskosävyisiä taimia, ihanaa.

Toisenlainen tarkennus, toisenlainen näkymä.

Kuistin kulmalla kukkii rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' mahtavasti, se on loistava syyskukkija. Kukkii se kesälläkin. Jotenkin tuntuu, että se kukkii koko ajan. Enkä ole latvonut, kun siinä on koko ajan kukkia. 

Jatketaanko vielä rinnettä ylös tontin länsireunaa, kun tällä laidalla tonttia kerran ollaan. Huussin takana kevätesikkopellon tarhajouluruusut makasivat viikko sitten platkuina maassa, nyt ovat lehdet nousseet komeasti pystyyn. Näillä on kokoa ja näköä. Ja siementaimiakin niin, että kohta saan muuttaa paikan nimen jouluruusupelloksi.

Nämä samat lehdet olivat litteänä maassa, kasvin keskikohta oli kuin reikä, jonka ympärillä oli vihreä lättänä lehtidonitsi. Eipä nyt uskoisi. Vasemmalla kellanvihreälehtinen kuunlilja 'Sun Power' on myös voimissaan.

Tässä kuvassa näkyy huussikin. Sen oikealla puolella kivimuurin edessä on vuokko-esikkopuutarha, nyt siinäkin vihreimpänä tarhajouluruusuja ja varjohiippoja.

Vielä yksi kuva, tästä kuvakulmasta kun tulee kuvattua äärimmäisen harvoin. Huussin edustalla häämöttää ruskopenkki.

Yksi varjokohtien aarteista, tosin toisessa kohdassa puutarhaa, on japaninhiirenporras 'Purple Garden'. Toisinaan hieman epäilen, että kaikki nämä lukuisat lajikkeet, jotka ovat lähes identtisen näköisiä, ovat kaikki samaa alalajia Athyrium niponicum var. pictum. Mutta ostin tämän kuitenkin aikanaan 'Purple Garden' -nimisenä.

Kierretäänkö vielä talon eteläpuolelle muotopuutarhaan? Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' tuottaa vielä uusia kukkia.

Samoin purppurakannusruoho 'Canon Went', ties monettako kuukautta kukassa. Ja still going strong. Nyt minulta on syöty niin paljon puutarhasta, joka yö käydään, ja silti tämä ja keltakannusruoho saavat kasvaa rauhassa. Kissankokoinen plussa näille!

Jatketaan vielä itään päin, Rohanin ohi. Meksikonhanhikki on aivan mahtavan värinen syksyn kukkija.

Loppu häämöttää, kiivetään vielä pari porrasta ylös kasvimaalle. Orjanruusupuska alkaa taas olla täynnä kiulukoita, ne ovat valtavan koristeellisia.

Ihastelen tillin ja keltaiseksi hetkessä heittäytyneen parsan väriyhdistelmää. Niin herkullinen.
Herkullisia syyspäiviä sinnekin!


Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kultaherukka – Ribes aureum
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kuunlilja – Hosta
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Myrkkylilja – Colchicum
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Punalatva – Eutrochium
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

12 comments :

  1. Onpa siellä kaunista, eikä väreistä huolimatta kovin syksyistäkään. Japaninhiirenporras Purple Garden on tosi hieno. Onko se todella kaksivärinen, keskeltä vaaleampi?
    Upea myrkkyliljakukinta. Tuossa on jo tavoitetta itse kullakin.
    Onnea ja pitkää ikää kiinanpuullesi. Mikäs on kuistilla istuessa, kun voi sitä ihailla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä täällä vielä ole ollut kovin kylmiä öitä, 8 astetta on tähän asti mittariin jäänyt alin. Ensimmäisinä alkavat saarnet vaihtaa väriä, mutta ne ovat vielä täysin vihreinä.
      Japaninhiirenportaissa on kaikissa todella hienot värit, usein juuri tätä, että lehdet ovat keskeltä vaaleammat. Tässä on lisäksi lehtiruodit violetit, todella upea ilmestys. Vaikka kylässä käynyt ystävä kutsuikin sitä muovikasviksi :-D

      Delete
    2. Violetti lehtiruoti, sepä hieno yksityiskohta.
      Muovikasveissa näkee paljon saniaisia. Ehkä ystsäväsi sai siitä mielleyhtymän.

      Delete
    3. Japaninhiirenportaat eivät ole koolla pilattuja, mutta niiden lähempi tarkastelu kannattaa. Englanninkielinen nimi Painted fern kuvaakin niitä hyvin, ne ovat tosiaan kuin joku olisi maalannut aika mielikuvituksellisia värejä.

      Delete
  2. Ihanat myrkkylilijat! Saa nähärä nousooko mulla yhtäkää. Josei, nii niiten enää osta, siksimonta jo vuasien saatos maahan menny. Neilikkaruusut ovakki kiitollisia kukkijoota. Nuppuja riittää valakoosehen kautehen asti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei, kunpa nyt joku myrkkylilja sinne päättäisi asettua! On niistä syksyisin niin tavattoman iso ilo, kun mitään muuta uutta niiden ja syyssahramien lisäksi ei maasta nouse.
      Onneksi on neilikkaruusut, ja portlandruusuissakin (ainakin niissä, jotka minulla on) on kukkia myöhäissyksyyn, mutta peuranpentele vei siitä komeammasta kaikki nuput, niitä oli viikko sitten varmaan viisitoista.

      Delete
  3. Kaunista kukintoo on siellä! Meillekkin ensimmäinen myrkkylilja on noussu, mistähän moinen nimi. Onko kovinkin myrkyllinen. Japaninhiirenporras, luultavasti tuo sama mitä siulla on, löytyy tiältäkin kantopenkistä. Kaunis on lehiltään. Kaunis väri tuossa Meksikonhanhikissa. Sepä onkin hienonkuulosta, jouluruusupelto! Hyvä alaku siulla on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai kun kiva, että sielläkin jo myrkkyliljat ilmoittelevat itsestään. Myrkyllisiähän ne ovat; kun asuin Ranskassa, missä niitä kasvaa lehmien laidunmailla, kuulin, että joskus joku lehmä oli erehtynyt syömään ja menehtynyt. Liekö sitten totta vai huhupuhetta, huhuilla on taipumus elää sitkeästi totuuksina. Mutta kyllä niitä täälläkin käydään kokeilemassa, vaan ei syödä, mutta ärsyttävästi kukkavarsi on katkottu, kukka syljetty viereen ja sorkanjäljet kosteassa maassa paljastavat tekijän. Siis ei lehmän, vaan peuran.
      Japaninhiirenporras on kaunotar, kantopenkissäsi varmasti oikein edukseen!

      Delete
  4. Ihanan aikaisia myrkkyliljoja! Meillä ne eivät oikein hyvin menesty, en kai ole löytänyt sopivaa paikkaa.

    Tilli on kyllä ihana kesä/syyskukka, meillä sitä ei syödä oikesastaan ollenkaan, mutta tykkään kukasta;) Siitä tulee muuten keramiikka-astioihin tosi kaunis kuvio kaulimalla kukinto vaikkapa tarjoiluvatiin. Tein viime vuonna yhden, tänä vuonna ehkä useammankin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On huippuaikaisia! Varsinaisista syysmyrkkyliljoista ei vielä näy kuin yhdestä pientä nenänpäätä. Pari lajia on vielä nousematta ja jännitän, nousevatko ollenkaan. Aina ne eivät viihdy.
      Tilli onkin varmasti todella kaunis kaulittuna saveen, kiitos vinkistä! Muutkin sarjakukkaiset ovat ihania siihen, mutta tillin pallomainen kukinto on veistoksellinen.

      Delete
  5. Myrkkyliljoja pitääkin hankkia lisää, ne ovat syksyn ilahduttajia. Jotkut kurjenpolvet jaksavat kukkia koko kesän ja vielä syksylläkin. Jouluruususi näyttävät menestyvan hyvin, jouluruusupelto kuulostaa ihanalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen myrkkyliljoja, vaikka varmuudeksi laitan niidenkin päälle suojahäkkyrät, sillä kukkavarsia katkotaan, vaikka ei syödä.
      Kurjenpolvet ovat aika huippuja pitkän kautensa takia. Ruskaväriäkin niistä saa aika moni.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!