Metsäpalstalla nuuskimassa

Keväälle sovittu luonnonsuojeluliiton kartoitus metsäpalstalleni sen suojelua varten siirtyi koronan vuoksi hamaan tulevaisuuteen. Koska käyn metsässäni äärimmäisen harvoin siitä huolimatta, ettei sinne ole kuin kymmenen minuutin kävely, en muistanut, kasvaako siellä pähkinää. Se olisi hyvä kriteeri suojeluun.

Koko kesän ajan oli tarkoitus käydä metsässä niitä tarkastamassa, mutta niin vain hommaa riitti omalla tontilla niin, että metsään tuli lähdettyä vasta nyt, kun ystävä tuli kylään. 

Yllättävää kyllä, pähkinää löytyi tasan vastakkaisesta suunnasta kuin odotin. Pikku metsäni lounaispuolella ihan parinsadan metrin päässä on suojeltu pähkinälehto, joten odotin, että pähkinöitä löytyisi minun palstani sillä reunalla, siinä on muutenkin ehkä lehtomaisempaa. 

Mutta pähkinää tulikin vastaan täysin vastakkaisella puolella metsääni, koilliskulman kuusikossa.

Kuusikko olikin minulle melko uusi löytö, sillä löysin sen nurkan rajakiven vasta kevättalvella enkä tiennyt, että tätäkin kaistaletta kuuluu metsääni. Tämä on aika hieno paikka kuusineen ja pähkinöineen.

Ja kääpineen! Niitä löytyi hyvin kuivuudesta huolimatta. Tämä taisi olla arinakääpä. Tai lakkakääpä. Tai sitten joku muu.

Pakurikääpääkin löytyi.

Eteläpää metsästäni on märkää tervaleppämetsää, sekin on hyvä suojeltava biotooppi. Mutta on kivaa, että pieneen alle hehtaarin metsääni kuuluu myös tällaista täysin toisenlaista, vanhaan niittyyn rajoittuvaa kuusikkoa, samoin kuin kalliotakin mäntyineen.

Metsäpalstan itäreuna rajoittuu kosteaan koivikkoon, jossa kasvaa myös raitaa. Se on rehevämpää ja on selvästi ollut joskus niittynä tai peltona. Myös metsäpalstani länsireunalla on vanha mininiitty. Saarissa on käytetty joka ikinen pienikin maatilkku hyödyksi. Tässä on valoisamman kasvupaikan pähkinä.

Metsäpalstan eteläpään tervaleppämetsässä on näin hieno kantopuutarha-saniaistarha. Kosteaa siinä ei juuri nyt ollut, kun on ollut tolkuttoman kuivaa: koko elokuun sademäärä oli noin 10 mm. Mutta eilen ja viime yönä saimme yhteensä lähes 9 mm vettä sentään, ja nyt lännestä vyöryy uusia harmaita pilviä, jospa sataisi lisää!

Palasimme kotiin samaa vanhaa tietä, joka on aiemmin johtanut saaren isoimmasta kylästä suoraan saaren pohjoisrannan kylään. Se ei enää ole tie, vaan leveä viehättävä polku, joka johtaa mm. romahtamaisillaan olevan tuulimyllyn ohi. Polku kulkee myös tämän minisuon viertä. Sieltä löytyi karpaloakin, ei vielä kypsiä marjoja.

Laskeutuessamme mäkeä alas kylään olivat lehmät kokoontuneet tarkastamaan laitumen lähelle ajanutta traktoria. Ei se ollutkaan niiden oman isännän, mutta tulipahan tarkastettua.

Pähkinä – Corylus avellana