Esikkopellon kevätsiivous

Innostuin muutama päivä sitten siivoilemaan esikkopeltoa eli muutamien neliömetrien länttiä huussin takana. Silloin oli ihana auringonpaiste, sittemmin on tullut vettä ja nyt parina päivänä on lumi pyörinyt vinhasti ilmassa, tosin maahan sitä ei ole jäänyt.

Esikkopellossa eivät vielä esikot kuki, sillä ne ovat kevätesikoita, jotka ovat myöhäisempiä kuin nyt saunan kulmalla jo täyttä päätä kukkivat etelänkevätesikot. Sen sijaan siellä kukkivat kevätkello ja tarhajouluruusut.
Tämä kuva on otettu ennen siivousta. Otin sen siksi, että tässä taannoin pohdiskelin istuttavani jonkun tummakukkaisen jouluruusun kevätkellon läheisyyteen, koska niistä tulisi hyvä kontrasti. Se ei ehkä ole tarpeen, sillä esikkopellosta nousee koko ajan jouluruusun siementaimia. Sittemmin alkoi tuo yksi viininpunainen kukkia ensi kertaa. Jouluruusut hiipivät lähemmäs ihan itsestään.

Tämä on kaikkein tummin jouluruusuni, josta mietin oivallista väriparia kevätkellolle. Ehkä joskus tulee yhtä tumma siementaimi.

Tältä näyttää esikkopelto kevätsiivouksen jälkeen. Voipi olla, että jonkun silmissä se ei ole siisti, mutta tekijä saa päättää. Taustan orjanruusun alustan voisi toki vielä siivoilla.
Jätän kasvijätteet aina mieluusti maahan, niin tässäkin, sillä paikka on lehtomainen ja sen kasvit kaipaavat humusta ympärilleen (mikäpä kasvi ei kaipaisi?).
Paikka sai nimensä siitä, kun ensimmäisenä keväänä havaitsin sen olevan täynnään ihania kevätesikoita. Sittemmin olen yrittänyt karsia heiniä ja koiranputkia jonkin verran, mutta ei ole käynyt mielessäkään peittää koko aluetta ja korvata uudella mullalla tässä jo kasvavien luonnonkasviaarteiden takia (kevätesikoiden lisäksi metsäkurjenpolvet ja poimulehdet). Tällaista kevätsiivousta en ole aiemmin ehtinyt tehdä, sillä kevät kuluu normaalisti mantereella kaikenmaailman puutarhatapahtumissa. Taidan kieltäytyä osallistumasta niihin vastedes, sillä tämä on ihanin kevät ikinä. Kerrankin ehdin tehdä kaikenlaista, jota yleensä vain toivon voivani!

Tässä näkyy punainen isoin tarhajouluruusu ja sen edessä vihreäkukkainen, vasemmassa reunassa kevätkello ja keskellä takana se yksittäinen siementaimi. Lumipalloheisi, samoin kuin nuokkusyreeni, on verkotettu, muuten ne syödään. Niistä olisi tarkoitus joskus kasvaa näkösuojaa naapurin suuntaan ja muutenkin korkeutta tontin reunaan, peuraesteeksi. Tämä on hidas projekti tämä peurasuojautuminen riistaverkosta ja aidoista huolimatta.

Etureunassa kulkee oja, joka tuo kosteutta ylempää rinteestä. Saarnin juuret menevät sen poikki, mutta oja oli pakko kaivaa. Juurista tuli oikeastaan hieno elementti.

Tässä vielä se uusi siementaimi. Todella kaunis väri vastavalossa, kuin jalokivi!

Ja tässä se kookkain jouluruusu, jonka kanssa siementaimi on identtisen värinen.

Vielä kerran ihastuttava kevätkello saarnen kainalossa. Tuolla oikeassa reunassa näkyykin jo ensimmäisen kevätesikon avautuvaa kukkaa!

Löysin myös lämpäreen keltavuokkoa, jonka istutin pienestä alusta, hyvin on levinnyt.

Tällainen sää oli tuolloin. Kuvassa 'Jetfire' -syklaaminarsissit ruskopenkissä.

Sitten tuli tällainen sää! Eilen oli tätä ja aurinkoa vuorotellen. Yöllä taas sade, ja tänään taas tätä, mutta nyt alkaa ehkä kirkastua.

Lumimyräkässä tuli silti ihan hauskoja kuvia!

Päivän sää. Paitsi niinä hetkinä, kun aurinko paistoi, eilen paistoi ainakin kahteenkymmeneen eri otteeseen. Lunta ei jäänyt maahan, vaikka ilma oli sitä täynnä.

Musti esittelee maaliskuussa hankittuja kerrottuja tarhajouluruusuja, joita voisi istuttaa. Yhden jo eilen istutinkin, oli ihan hyvä istutussää. Mutaa vain kertyi saappaissa eteiseen – hmm – jonkin verran.

Sitten muihin havaintoihin. Tämä on pieni ihastuttava mysteeri vuokko-esikkopuutarhassa, pari askelta esikkopellosta. Tässä on joskus ollut yksittäinen sinikevättähti, jonka häviämistä olen moneen kertaan harmitellut (ja syksyisin unohtanut tilata sen sipuleita). Kooltaan ja ulkonäöltään tämä muistuttaa sitä muuten, mutta siitä ei kai ole valkoista muotoa.
Niinpä tämä saattaa olla harvinaisen harva (ja myöhäinen) persiansinililja, mutta niissä on yleensä useampi kukka varressa ja tämä kukka vaikuttaa niitä vähän sirommalta. Ehkä täytyy odotella seuraavaan kevääsen ja katsoa, mitä tästä silloin nousee. Ihana pikku yllätys joka tapauksessa!

Sitten muihin valkoisiin uutisiin. Joku on käynyt syömässä lähes kaikki kerrotun puistolumikellon kukat, murh.

Yksittäinen 'Kildare' on parin risun alla suojassa ja se on onneksi säästynyt hampailta.

Tunnusomaista on ulompien kehälehtien hento viherrys, joka erottuu vain ihan läheltä. Ihana kaunotar!

Mainitsin jo, että eilen tuli kaivettua maata. Istutin muutamia viime vuonna kasvatettuja taimia. Maankaivuu kannattaa aina: tällä kertaa rikastuin kymmenellä markalla!

Vasemmalla ihana uusi puutarhapäiväkirja, jonka olen ostanut Roomasta vuosikausia sitten. Vanha loppui, ja siitä en pitänyt alkuunkaan, kun se oli jaettu eri teemoihin "kasvit, vierailut, työkalut, luonnostelut, päiväkirja", jollainen systeemi ei minulla toimi. Haluan kirjoittaa ja piirtää tyhjille sivuille kronologisessa järjestyksessä. Siitä edellisestä päiväkirjasta on todella vaikea löytää mitään tietoa, kun pitää hyppiä ees taas. Lisäksi minulla ei ole mitään sanottavaa esim. työkaluista, niinpä ne sivut jäivät tyhjiksi, kunnes aloin täyttää niitäkin päiväkirjamerkinnöillä, joka tekee kirjasta entistä pomppivamman. 

Mitä tästä opimme: vanhassa vara parempi ja maankaivuu kannattaa aina.

Hei, aurinko tuli esiin, nyt ulos – aurinkoa sinne sinullekin!

Eelänkevätesikko – Primula elatior
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Sinikevättähti – Scilla sardensis
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä