Kompostionnea

Että osaa ihminen olla onnellinen omasta kompostimullasta! Tai tämä ei ole ihan multaa, sillä täällä saariston kuivuudessa ja tuulessa avokomposti ei toimi niin hyvin kuin voisi. Osa siitä jää aina kuivaksi, reunoilta ja päältä, vaikka sitä käänteleekin, eikä maadu täysin.
Kukkapenkkien päälle se on loistotavaraa.

Compost Happiness!

Tällä kertaa kompostin puoliksi palanut osasto tyhjeni Rohaniin, jossa koko 12-metrinen istutusalue sai kunnon katteen, sitä riitti myös toiselle heinä-ruusutarhan puolelle ja aiemmin mainittuun katajan aluspenkkiin.
Edellisessäkin kuvassa näkyi ihanasti kukkiva näsiä, tässä edustalla viimevuotisista lehdistään vielä kiinni pitävä pyökki 'Rohan Weeping'.

Penkissä nousee jo sitä sun tätä, joten talikollisia viskoessa sai tähdätä väleihin. Silkkipionin versot ja kookkaat nuppupallerot lupailevat ihanaa kukkaloistoa.

Katajapenkki sai oikein paksun katteen, sillä tässä kasvaa paljon kaunista, joka kaipaa selvästi muhevampaa maata. Maa on yllättävän kuivaa, kun ottaa huomioon, että vieressä on mutapuutarha. Ransu esittelee.
Tiesitkö muuten, että muta tai märkä savi on erittäin tärkeää pääskysille ja muillekin linnuille? Ne käyvät napsimassa kosteaa mutaa pesänsä rakennustarpeiksi keväällä. Jos on kuivaa, ei hyvää materiaalia löydy ja pääskysenpesä on vaarassa romahtaa kesken pesinnän. Siinä on yksi hyvä syy perustaa mutapuutarha. Eikä haittaa, jos se kesällä on kuivana, kuten omani.
Kiviä on vähän romahdellut reunoilta talven aikana, mutta oikeastaan tykkään tästä enemmän luonnollisena, ei niin rakennetun näköisenä. Perfektionistit taitavat nyt siellä ruudun takana vetää järkytyksestä henkeä, mutta onneksi täällä ei perfektionisteja asu, epätäydellisyydentavoittelija vain. Ehkä ei sielläkään?

Ransu esittelee yhden katajapenkin suuraarteista, jonka takia haluan parantaa sen maata. Tuossa nousee himalajanjättililja.

Tuossa noin!
Punaisessa villissä penkissä asustava japaninjättililja on myös herännyt eloon ja tehnyt lehden. Viime kesän toivoton kuivuus, niin ja toissa kesän, ja kai joka ikisen kesän, on verottanut näitä niin, että kumpikaan ei ole kasvanut isommaksi tai kukkinut – vielä. Tai tämä himalajanjättililja onkin istutettu vasta viime keväänä, sipuli oli kyllä valtava. Laitoin sen tuohon paikkaan siksi, että sen juuret löytävät kosteutta, jos vain älyävät kasvaa oikein syvään.

Kompostin oikean puolen tyhjennettyäni suoristin senkin – vasen puoli suoristui syksyllä – ja tyhjensin vielä täyden puolen päällimmäiseksi vuoden verran seisseen huussikompostin. Kirsikka kakun päälle.
Ai että ihminen osaa olla onnellinen kompostistaan! Ihanasti sieltä löytyi lierojakin. Liero – naisen paras ystävä! Hyvän puutarhalapion lisäksi.

Huussitynnyreitä on kaksi, toinen on sisällä huussissa ja toinen sen seinustalla, joko täytenä muhimassa tai kuten nyt tyhjänä odottamassa taas käyttöön pääsyä.

Kompostin vihoviimeiset pahnanpohjat päätyivät kivimuurin edustalle, sillä huomasin siinä viime viikolla kitkiessäni, kuinka savimaa on siinä(kin) kuin betonia. Ruusuherukoiden välissä kasvaa marhanlilja, joka takuulla arvostaa muhevaa katetta.

Oi tätä onnea! Parin kolean sadepäivän jälkeen taivas on muuttunut siniseksi ja aurinko lämmittää. Sadetta toivoin ja onneksi sitä saatiin.

Uusia narsisseja avautuu koko ajan. Karhunlaukkojen välissä kukkii 'British Gamble', uusi hollantilainen lajike.

'British Gamble' on roteva ja istutin sitä portin viereen, jotta se näkyisi tielle ja vierailulle tuleville ystäville. Britanniassa olen ihastunut tapaan istuttaa laajat alueet narsisseja porttien pieliin ja pihatien varteen tulijoita ilostuttamaan.

Osan narsisseista pidän yksityisenä salaisuutenani jakaen ne vain teidän kanssa, ja myös livenä pihakierrokselle lähtevien ystävien. Pikkuinen virvanarsissi 'Spoirot' ei näy kauas saniaistarhan siimeksestä, sitä pitää mennä katsomaan.

Kääpiö-'Elka' on haalistunut kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Tämä on aivan hurmaava pikku tyyppi. Taustalla avautuu 'Pink Charm', todella kivan värinen korkea narsissi. Nämä kasvavat karhunvatukan ympärillä hyvin aurinkoisessa paikassa. 'Elka' olikin kevään ensimmäinen avautunut narsissi pihassani, jos joku muistaa.

Yksi asia, josta bloggaamisessa erityisesti tykkään, on vuoropuhelu. Ihan tällä tasolla ei tule keskusteltua muissa somekanavissa, siksi ne ovat minusta köyhempiä eivätkä korvaa bloggaamista, eivät yllä lähellekään. Riina nosti Versoja Vaahteramäeltä -blogissaan esille ihanan valkoisen idänsinililjan ja kertoi siitä, miten se hiljalleen leviää, vaikka ei niin nopsaan kuin sininen perusmuoto.
Omat valkoiseni (lajikenimi taitaa olla ihan vain 'Alba') istutin aikanaan vaahteran alle, missä on hyvin kuiva paikka, vaahteralla vahvat kaiken imevät juuret, ja maa on tässä(kin) kivikovaa savea. Olen hiljalleen parantanut maata humuksella – risuilla ja lehdillä – ja valkoiset sinililjatkin ovat hiljalleen alkaneet levitä alun järkytyksestä toivuttuaan. Metsäpuutarhamaisessa varjopaikassa ne loistavat ihanina valopilkkuina.
Keltaiset 'Pagoda' -koiranhampaat viihtyvät tässä yllättävän hyvin, oikeassa alakulmassa näkyykin yksi. Nuput ovat jo esillä lehtiruusukkeiden keskellä.

Huhtikuun nuppuyllätyksen järjesti kuitenkin juhannuspioni. Tämä kasvaa kyllä lämpimässä paikassa talon kivijalan eteläpuolella, mutta että nuppu alkaa avautua jo huhtikuussa!

Ransu puolestaan hykertelee onnesta saatuaan keinutuolinsa takaisin vahaamisoperaation jälkeen, joka kesti useita viikkoja.


Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänsinililja – Scilla siberica
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Karhunlaukka – Allium ursinum
Koiranhammas – Erythronium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Näsiä – Daphne mezereum
Pyökki – Fagus sylvatica
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä