Tuesday 22 August 2017

Salakukkijoita ja muuta sekalaista

Vaikka olen tänä kesänä yrittänyt välttää käymästä yhtään missään, on jokunen kasvi silti onnistunut kukkia salaa tai vähintäänkin lähes-salaa. Pensaskärhö kukki vasta niin mitättömän pienen kukinnon voimin, että en tullut ottaneeksi siitä yhtäkään kuvaa. Nyt ikuistin sentään koristeellisen siementupon; kun siemeniin tulee vielä pörröhännät, ovat ne varsin veikeitä.

Some Firsts
This is a series of plants that have come to bloom for the first time in my garden, and other previously unpublished moments and novelties during the summer.

Jossakin vaiheessa keskikesää oli paahdepenkki vallan hurmaavana, mutta en silti tullut kirjoittaneeksi siitä yhtään omaa juttua. Nyt taustan karstaohdakkeet ovat kasvaneet korkeiksi ja ne ovat täynnä perhosia. Keskikesällä penkissä kukkivat päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja vuorikaunokit.


Viereiseen ketoon raivaamassani pikku tilkussa kasvaa uusia apiloita. Kylvin niiden seuraksi yksivuotisia: silkkiunikko 'Pandoraa' sekä aurankukkaa. Ne meinaavat jotenkin jäädä keltamataran ja heinikon alle, mutta en haluaisi hirveästi tätä aluetta kitkeä, vaan toivon, että ne jotenkin pystyvät lisääntymään kedolla itse.


Mutapuutarhan laidalla on peuran typistämä virginiantädyke 'Album' tehnyt uusia kukintoja aivan kasvin alaosaan. Aika ovela!


Viime kesänä hankituista uusista etelänkurjenmiekoista yksi kukki jo tänä kesänä, ihana valkoinen.


Samoin teki pikkukurjenmiekka 'Meadow Court', joka kukki pikkukurjenmiekoille tyypillisesti jo touko–kesäkuun vaihteessa. Tämä ei kasva mutapuutarhan äärellä vaan kuivassa ja paahteisessa paikassa, johon istutin viisi eri pötkyläjuurista (= "parrallista") kurjenmiekkaa viime syksynä lähes samaan kuoppaan, kiireessä. Onneksi kirjasin edes lajikenimet muistiin, että voin googlettaa henkilöllisyydet sitä mukaa kuin näitä tulee kukkaan.


Toinen paahteinen paikka on alppipenkki. Maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' jaksoi kukkia kuivuudessa yhden kukinnon voimin. Ihana sävy!


Aika kuivassa kasvaa myös hehkusoihtulilja. Näistä toinen, heikommin talvesta selvinnyt, kuoli kuivuuteen kesän aikana, sillä tämä ei ole mikään kuivan paikan kasvi. Mutta tämä vahvempi yksilö on jaksanut jopa työntää uuden lehtitupon jonkin matkan päästä tuosta alkuperäisestä. Voittaja-ainesta!
Tällä on susirumat kukinnot, joita en toivo koskaan näkeväni puutarhassani. Tämä onkin lähinnä talvenkestävyyskokeilu. Söpöt pienet pinkit kukat kuuluvat haisukurjenpolvelle.

Kyläkurjenpolvi 'Midnight Ghost' teki yhden kukinnon. Istutin tämän riskillä samaan paikkaan, josta on kerran jo kuollut 'Midnight Reiter', sillä todellakin haluan tummalehtisen kurjenpolven juuri tähän.
Valitettavasti ihana täpläkurjenpolvi 'Espresso' näyttää tyystin menehtyneen kuivuuteen.


Enkeliperhoangervoa (aargh miten ällö nimi!) tulee harvemmin kuvattua, kun se on niin harva, vaikkakin hyvin kaunis. Istutin sen vaahteran varjoon, kun luin, että se viihtyy puolivarjossa. Kyllä kai, mutta vaahteran alla on aika toivottomat kasvuolosuhteet muuten. Pisteet tälle, kun se sinnittelee silti vuodesta toiseen.

Loppuun vielä söpönen valkoapilan lajike, jonka ostin Tammisillan puutarhapuodista nimettömänä. Tämä voisi olla esimerkiksi 'Josephine', mutta näitä on tullut markkinoille niin paljon viime vuosina, että vaikea sanoa. Koristeelliset apilat kannattaa istuttaa talveksi puutarhaan, valkoapilahan on monivuotinen kasvi. Vaikkapa pysyväksi maanpeitekasviksi, jos ei halua kaivaa kasvia taas ruukkuun ensi vuonna.
Maalipöntössä kasvaa viherminttua, se on talvehtinut ihan kohtuullisesti kellarissa styroksilaatikossa. En uskalla istuttaa sitä mihinkään kukkapenkkiin edes yhdeksi talveksi, kun se lähtee heti vaeltamaan.


Aurankukka – Agrostemma githago
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hehkusoihtulilja – Kniphofia uvaria
Karstaohdake – Dipsacus
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pensaskärhö – Clematis recta
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
Valkoapila – Trifolium repens
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Viherminttu – Mentha spicata
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

36 comments :

  1. Olet antanut kukkapenkeille tosi hauskoja nimiä! Ihanat kurjenmiekat ja tuo maljalaukkaneilikka on tosi kaunis. - Mukavaa viikon jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, osa on ihan olosuhteiden mukaan nimetty. Alppipenkki tulee kivikkokasvien brittiläisestä nimityksestä Alpines. On kivaa kun piha ilmentää omia kiinnostuksen kohteita - vaan kenenpä piha ei ilmentäisi :-)
      Kiitos, samoin!

      Delete
  2. Viehättävät tunnelmat. Ihailen noita kukkapenkkiesi nimiä. Kasviluettelokin on taas huikea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukkapenkkien nimet helpottavat ainakin muistiinpanojen tekemistä, ja onhan ne ihan kivoja muutenkin.

      Delete
  3. Kaikenmoista kummallisuutta, mulle tuntematonta taas täällä. Ja uusi pakkosaadasuosikki löytyi kans, arvaat ehkä ken?

    Juu Kyläkurjenpolvi 'Midnight Ghost'

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aijaa, ihan niinkö :-D
      Jos suuntaat joskus Turkuun, poikkea Kauppilaan, sieltä tuo herkku löytyi... ja on siellä muutama muukin herkku varmaan ;-)

      Delete
  4. Tätä on varmasti kysytty usein, mutta kerta kiellon päälle: Kuinka monta perennalajiketta puutarhastasi löytyy? Lista oli taas kuin kasvitieteellisen puutarhan luettelosta. Monta ihanuutta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, silloin tällöin kysytään, mutta vastaukseni on aina sama: ei mitään hajua! En ole tehnyt luetteloja. Toki tämän blogin alareunasta saa käsitystä sukujen määrästä, erillisiä lajeja siinä ei toki ole. Määrähän muuttuu koko ajan. Lisää tulee toisia menee. Tässä löysin juuri kaksi ihanaa kuivuuteen kuollutta kasvia, joista ei ole jäljellä sen vertaa, että voisi olla toivon hippustakaan. Harmi vain. Toinen oli harvinainen saniainen.

      Delete
    2. Tarvitsisit puutarhasihteerin, ryhtyisiköhän Ransu hommaan? Kissalla on niin hieno hermosto tassuissaan, että kyllä niillä jonkinlaisen Exel-taulukon ylläpitää.

      Delete
  5. Replies
    1. Nättejä etenkin nuo kurjenmiekat, eikö?

      Delete
  6. Valtavasti sinulta löytyykin lajikkeita. Miten ihmeessä muistat niiden nimetkin? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nooh, minulla on kasvit aina päällimmäisinä ajatuksissa varmaan ;-)

      Delete
  7. Ihana paahdepenkki. Kun itseltä puuttuu vastaava penkki, sitä haikailee paahteisen penkin perään. Yhteen kohtaan tonttia saattaisi myöhemmin saada kaistaleen paahdekasveja. Kunhan pari muuta asiaa on ensin hoidettua pois alta. Kuten puut ja niiden juuret. Huonokuntoisen puun vielä kaataa, sen juuristo voi estää kaiken maan kaivamisen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuristosta eroon pääseminen onkin iso homma. Omalla pihallani olen vain yrittänyt jättää puiden kannot hitaasti lahoamaan, ja keskittynyt toisiin paikkoihin sillä aikaa, tai istutellut kantojen ympärille sitten vain.

      Delete
  8. No nii.....tiätysti ku just oon päättäny, että uusia kurijenpolovia en hanki, (ainakaa hetkehe) nii pitää nähärä tuallaane namupala, punaaset leheret valakoosella kukalla. Vaarallisia nämä sun postaukset, syntyy uusia himoja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D Blogit ovat sellaisia. Sitä paitsi vastuu siirtyy lukijalle, voi sanoa savolaisittain ;-)
      Tämä namu löytyi Kauppilasta, nyk. Flör, Turussa.

      Delete
  9. Voi että on mielenkiintoista lukea mitä sinulta aina mistäkin löytyy! Nyt erityisesti puhutteli tuo 'Midnight ghost' - aivan ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se onkin tosi nätti! Kaikkea löytyy :-D Mutta ostoslista on edelleen pitkä (kasvihimolista omassa päässä).

      Delete
  10. Olpas tuas uusia kukkia. Kyläkurjenplovi on kivan näkönen, hehkusoihtulilja kanssa kuulostaa mukavalta. Meillä virginiantädykkeet ovat kukassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Virginiantädyke olisi mahtavan kaunis korkea kasvi, mutta peuranpenteleet parturoivat sen aina polven korkeudelta. Hehkusoihtulilja olisi yhtä korkea, jos tulisi kukkaan. Se täytyy talvettaa sisällä yleensä, kokeilin istuttaa pari juurakkoa viime syksynä, jos menisivät ulkona yli talven. Ihme kyllä menivät, ilman mitään talvisuojauksia!

      Delete
  11. Tykkään jotenkin kovasti noista hennoista ja pienikukkaisista kasveista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, ne ovat keveitä, ilmavia, ihania. Jotakin luonnonkukan kauneutta on usein pienikukkaisissa kasveissa.

      Delete
  12. Kyllä on hieno kurjenpolvi tuo mustalehtinen haamu! Minäkin hankin tänä keväänä kaksi Midnight reiteria, saas nähdä kuinka käy.
    Kyllä kurjenmiekat ovat kauniita. Minulla sysikurjenmiekka oli tänä vuonna salakukkija, harmitti kun huomasin vasta siemenkodan :-P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy myöntää, että minun Reiterini on voinut kuolla yhtä hyvin kuivuuteen kuin lumettomaan talveen - mene ja tiedä. Tuo paikka on mäntyjen alla aika kuivassa.
      Voi hitsi! Hirveää, kun missaa hienon kukan.

      Delete
  13. Voi miten soma parta tuolla pikkukurjenmiekalla! Hurmaava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan aivan ihana. Tykkään muutenkin ihan himohomona noista partaisista kurjenmiekoista, niissä on mahtavia värejä.

      Delete
  14. Piti oikein googlettaa tuo maljalaukkaneilikka. Siinäpä taas yksi kasvi pitkälle haluan -listalleni. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kumma juttu, kun se lista vain kasvaa, vaikka kuinka kävisi taimistoilla ;-)

      Delete
  15. Den där Midnight Ghost är alldeles ljuvlig! Hoppas den klarar sig!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Den är toppen. Du tycker inte att den ser plast ut? ;-DDD (hihihii)
      Den hittar man hos Flör i Åbo.
      Jag har nu försökt vattna den och tillsvidare den syns vara i bra hälsa.

      Delete
  16. Ihana etelänkurjenmiekka ja muutenkin kurjenmiekat on nykyään mun lemppareita, niillä on niin nätit lehdetkin yleensä koko kesän. Meillä on varmaan yhteinen ystävä, joka on ainakin mun kurjenmiekkainnostuksen takana:).
    Olipas outoa, että Espresso on sulla kuollut, ehkä se tosiaan ei tykkää kuivuudesta. Mulla se on elänyt monta vuotta ja olen jakanutkin sitä useamman kerran. Se on viihtynyt sekä savisessa aurinkopenkissä, että puolivarjon humuspitoisemmassa, mutta varmaan molemmissa on kosteutta. Savessa voi olla jopa talvimärkää, mutta se ei ole silti välittänyt siitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Espressoja täytyykin kokeilla joskus lisää, istutin alun perin kaksi paahteisen muotopuutarhan kuivimpaan penkkiin, jonka lähellä on vaahtera imemässä loputkin mehut. Toinen Espresso kuoli vuoden sisällä, mutta tämä toinen on sinnitellyt monta vuotta, tosin hieman kituliaana. Mutta nyt löysin sen joskus keskikesällä ruskeaksi muuttuneena eikä se ole kasteluyrityksistä huolimatta työntänyt yhtään uuden lehden nysää. Täytyy silti toivoa. Ja hankkia uusia, kiitos kun kerroit, millaisissa paikoissa ne sinulla viihtyvät.
      Juuh, meillä on sama ystävä, joka aiheuttaa milloin mitäkin, asterihimoa, ruusutautia ja kurjenmiekkakuumetta ;-D Kurjenmiekat ovat kyllä jo pitkään olleet lemppareita, luulen, että lapsuudesta asti. Ovat niin eksoottisen näköisiä, kuin trooppisia lintuja.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!