Friday 18 August 2017

Mummon kalsareita


Erittäin ikävistä uutisista huolimatta, tai ehkäpä vielä paremmin niiden vuoksi, katsotaan kauneutta ja pehmeyttä. Katsotaan valoisasti tulevaisuuteen ja tehdään se, mitä voidaan lähimmäisten auttamiseksi hädän hetkellä. Tässä kukkia kaikille surun ja huolen murtamille, joita olemme kaikki, jossakin määrin. Barcelonan isku tapahtui aivan entisen kotini edustalla, Turun isku osuu lähelle niin monia naapureita ja ystäviä.

Persikkainen tarhapäivänlilja 'Janice Brown' avasi kukkansa. Päivänliljojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä, sillä niillä tuntuu kuluvan ainakin pari vuotta ennen kuin alkavat kukkia. Hankin tämän ihanan hempukan kaksi vuotta sitten, silloin toki kukkivana, sillä ihastuin silmittömästi kukan väriin. Nyt nousee ensimmäinen kukkavana omassa puutarhassani, se on aina juhlan paikka!
Olen muuten istuttanut niin monta päivänliljaa ja kurjenmiekkaa ja niillä kestää niin kauan tulla ensi kertaa kukkaan, että sinä päivänä, kun ne kaikki kukkivat, on todellisia vaikeuksia selvittää, muistella ja kaivaa muistiinpanoja: mikä mikäkin on!


Vaikka juuri julistin lempiväriksi tummanpunaisen, saa mieltä muuttaa... eikö? Aprikoosit, persikat, puuterit ja pehmeät roosat eli mummon kalsarit ovat niin iki-ihania. Punaluppio 'Pink Tanna' kukkii ensimmäistä kertaa näin runsaana. Siinä on hemaiseva lämmin ja pehmeä sävy. Luppion kukintojen muotoa toistaa täydellisesti tähkähelmikkä, jonka vaaleita tähkiä näkyy vasemmassa reunassa.


Astuin muutaman askelen taaksepäin ja yritin saada viereisestä kaukasiankirahvinkukasta muotokuvaa, sillä siitä oli edellisen kirjoituksen kommenteissa puhetta. Kasvi on niin korkea ja keveä, ettei siitä kuvassa oikein erota mitään – ei ainakaan sen tuulessa huojuvaa siroa sulokkuutta. Helmikkä ja luppio kasvavat kirahvinkukan edustalla ulottuen sitä vain noin puoleenväliin.


Lähellä, mutapuutarhan laidalla, kukkii palavarakkaus 'Carnea'.


Ystävältä saatu perintöpelargoni on ehdottomasti mummonkalsariosastoa. Aivan ihanan pehmeän värinen!


Kylvin keväällä kedolle silkkiunikko 'Pandoraa', jotenkin tämä ei ihan vastaa mielikuvaani verkkokaupan sivuilla olleesta kuvasta... Mutta unikoiden puolustukseksi täytyy sanoa, että olen muistanut kastella niitä hirmu vähän. Kukkavarret ovat kymmensenttisiä ja kukat lähinnä yksinkertaisia. Siten makaa kuin petaa, vai kuinka. Jospa siemeniä kylväytyisi ja jonakin toisena vuonna olisi hienompi kukkaloisto.


The Pilgrim -ruusu alkaa olla kukintansa lopuillaan, mutta laitetaan siitä vielä yksi kuva sillä verukkeella, että kukkiin on ilmestynyt mummonkalsarin värisiä pilkkuja. Kultakuoriaiset olivat vetäytyneet kukkaan päikkäreille, voi kunpa voisi itse tehdä samoin.

Loppuun kalsariyllätys: viime vuonna lottosekoituksessa kylvetty krysanteemin näköinen tyyppi on tulossa kukkaan ja sieltäkin avautuu pehmeän värinen paketti!
En keksi, mitä tämä on, olin siinä luulossa, että kaikki krysanteemit ovat meidän ilmastossamme yksivuotisia. Tällä on ihan krysanteemin lehdet, joten joku lähisukulainen tämä vähintään on. Näitä on talvehtinut useita puutarhassani, joten ihan talvenkestäväkin tämä näyttää olevan. On mukavaa, kun joskus siemenkylvöistä nousee onnistumisia, yllätyksiä ja suorastaan hämmästyttäviä juttuja.

Pehmeyttä ja toiveikkuutta päivääsi!


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Krysanteemi – Chrysanthemum
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata

25 comments :

  1. Päiväunet ruusun uumenissa olisi ihana ajatus :) Toiveikkuutta ja pehmeyttä tämä maailma tarvitseekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusuja, toiveikkuutta ja pehmeyttä :-)

      Delete
  2. Kauniit kuvasi tuovat lohtua näihin ikäviin tapahtumiin. Voimia kaikille!

    ReplyDelete
  3. Mummon kalsarit :-D Kiitos, pelkkä otsikointi piristi päivää kummasti!

    Ja tällainen kauneus tuo kyllä lohtua. Pahuuksien vastapainoksi tarvitaan reilut määrät hyvyyttä ja kauneutta. Olikohan Ali Jahangiri vai kuka, joka jossain haastattelussa väitti, että hän seuraa somessa pelkkiä kukkakauppiaita, koska sillä tavalla pysyy maailman kamaluus poissa pitempään ja kaikki huonot uutiset kuulee vasta myöhemmin. Tiedä sitten puhuiko lämpimikseen vai oliko tosissaan, mutta tottahan se on. Sitä on paljon valmiimpi ottamaan vastaan huonoja uutisia, kun on alla ensin perustuksina hyvää ja kaunista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä! Kukkakaupat ja puutarhablogit, sekä kissablogit, ovat henkisen hyvinvoinnin lähde ja vahva perusta maailman kohtaamiselle ♥
      Myös kissojen polkuanturoihin keskittyminen auttaa. Nekin saattavat olla kalsariväriä!

      Delete
  4. Ui miten kauniin värinen palavarakkaus. Kultakuoriaiset ovat persoonia, meillä niitä ei ole näkynyt muutamaan viikkoon, ehkä eivät pidä jatkuvista sateista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi. Täälläkin tulee tänään siitä kuuluisasta Esterin rumpasta. Voi olla, ettei perhosia kovin paljoa lentele. Tosin pitäisi kirkastua tässä puolenpäivän jälkeen, eli ehkä illemmalla. Eilen löysin puutarhasta keisarinviitan, iloinen yllätys!

      Delete
  5. Ihan samaa olen päivänliljoista huomannut, ja kun ne muutaman vuoden pohtimisen jälkeen kukkivat, on pakko olla kameran kanssa skarppina paikalla!
    Tänä vuonna kävi huono tuuri kun olin poissa juuri sen parhaimman kukkimisviikon. Onneksi näin edes osan.
    Ja ostin reissulla pari uutta päivänliljaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi, on kauheaa olla poissa kotoa juuri silloin, kun joku kukkii ekaa kertaa monen vuoden odottelun jälkeen.
      Päivänliljoja ei voi olla liikaa.

      Delete
  6. Mummot sen ties mitkä pöksyt on hyvät, mie oon sammoo sarjoo aluspaitoja leikannu kutteeks mattoloihin. Keksitkiin yhtäläisyyven! Kauniinvärinen palavarakkaus ja kaikki muutkin. Myö laitettiin uuven ulukohuussin seinälle UPM yhen vuuven kuoriais juliste, on niitä koppiksii vaikka minkälaisii!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, kyllä mummot tietää.
      Koppakuoriaisten joukossa on varmaan monia korumaisen hienoja tyyppejä.

      Delete
  7. Kauniita ovat nuo mummokalsarin väriset kukat, vaikka kyllä ne tummatkin miellyttävät silmää. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaiken värisille kukille on paikka puutarhassa, kun asiaa alkaa tarkemmin ajatella :-D

      Delete
  8. Ihanan pehmeitä mummon kalsarin värejä, persikkaa ja kultakuoriaisia. Pidetään maailman pahuus loitolla ja keskitytään näihin mukavampiin asioihin.

    ReplyDelete
  9. ♥ Tämä maailma tarvitsee enemmän kukkia, värejä ja kissoja. Ehdottomasti. ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. ♥ Ei muuta kuin pusut sinne kaikille neljälle :-)

      Delete
  10. Kauvan kestää. Mulla puutarhamessuulta nua viisvuatta sitte ostetut päivänlilijat ei oo kukkinu viäläkää. Ehkä ens vuanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi hiisi! Pitäisikö lannoittaa? Ehkä ne kaipaavat paljon ravinteita.

      Delete
    2. Vois olla aiheellista. En oo senkummemmi niitä hyysänny ja kuivuurestaki taitaavat kärsiä.

      Delete
    3. Voi hyvin olla niin. En muista omianikaan lannoittaneeni, mutta voihan se olla, että olen kipannut tuolle jotakin huussikompostia jossakin vaiheessa. Vanhin tarhapäivänliljani kasvaa ja kukoistaa paikassa, jossa sen juuret saavat varmaan aina kosteutta maan uumenista, se on pikku ojan penkalla, mutta ei niin, että olisi talvella märkää. Ja paahdettakin nuo taitavat kaivata, puolivarjossa eivät oikein kuki.

      Delete
  11. Mahdottoman kaunis palava rakkaus sinulla kukkiikin! Päivänliljoja pitää ehdottomasti löytyä puutarhasta:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Päivänliljat ovat ihania. Niitä saisi olla paljon, ja runsaasti kukkivia!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!