Thursday 22 June 2017

Metsäpuutarhapenkkien kingit

Ihanaa, että olen saanut valeangervot viimein viihtymään puutarhassani! Nyt niitä kasvaa neljin kappalein. Vaahteran alla, hankalassa savimaassa, kasvaa sormivaleangervo.


Siinä vieressä on kastanjakolmilehti tekemässä ekaa kukkanuppua ikinä. Tosin nyt nuppu on alkanut näyttää hieman näivettyneeltä, puun alla on kuivaa. Tämän lajin pitäisi kylläkin sietää savimaata, mutta se tarvinnee myös kosteutta.


Vaahteran toisella puolella kasvavat ihanimmat saniaiseni, kaksi kappaletta kivikkoalvejuurta 'Linearis Polydactyla'. Ihanat keveät lehdet, nostavat lehtensä korkealle ja sietävät kuivaa varjoa. Täydellinen kasvi siis! Särkynytsydän kukkii minulla aina myöhään, koska se kasvaa niin varjossa.

Kesäpikkusydän on monelle peruskasvi, mutta minun on ollut vaikea saada sitä viihtymään. Nyt 'Bacchanal' on viimein tehnyt kukinnon! Tätä on odotettu viitisen vuotta.

Mäntyjen alla varjossa ja betonintiiviissä savimaassa eivät olosuhteet tietenkään ole parhaat mahdolliset.

Keltapeippi tuntuu pärjäävän missä vain. Vaahteran alla leviää 'Florentinum' joka suuntaan, mäntyjen alla tämä hienosti kuviollinen 'Herman's Pride' tekee komeat tuppaat, mutta ei leviä 'Florentinumin' tapaan pitkillä lonkeroilla lainkaan.


Ystäväni arvelevat nyt olevan hyvän alppiruusun- ja syreeninkukkavuoden. Ainakin 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusu on täynnä kukkia, vaikka pensas ei juuri kasvakaan.

Rotkolemmikki kasvaa, jos se on hieman kostealla paikalla. Kuivempien paikkojen taimet ovat paljon hillitympiä. Tosin tämä 'Silver Wings' on myös pihani ensimmäinen. Sillä on ollut monta vuotta kasvuaikaa.
Rotkolemmikkien kukinta-aika on pitkä. Alkaa toukokuussa ja, kiitos kylmän alkukesän, on täydessä vedossa edelleen. Kukkavarsi vain kasvaa pituutta, kun yhä uusia kukkanuppuja syntyy edellisten ylle.

Kirjosiepot ovat siirtyneet haudontavaiheesta siihen, että vanhemmat lentävät yhtä mittaa pönttöön ja ulos – poikasia lienee kuoriutunut.


Loppuun vielä uusi ihastukseni kohde, joka vie meidät saniaistarhaan. Siitä täytyy tehdä ihan oma juttunsa, sillä kerrottavaa on paljon. En kuitenkaan voinut vastustaa tämän laittamista, eikö ole ihanaakin ihanampi saniainen. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen'.  Eikä tämä ole ainoa saniaistarhan herkku!
Siihen asti, hyvää yötöntä yötä ja iloista juhannusta!


Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

36 comments :

  1. Ihanalle näyttää. Sulla on kaikenlaisia herkkuja, joista en ole ikinä kuullutkaan. Jännä, miten erilaiset kasvit menestyvät hiekkamaalla ja savessa. Kuten tuo pikkusydän. Meillä hiekalla se on ihan villinä. Kellopeippien kanssa mulla ei ole menestystä. Mutta sulla tuo oli jokin keltapeippi..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Katsoinkin blogisi kuvista, että onpa sinulla aikamoisen kokoiset pikkusydämet, suorastaan puskat, minulla pari vaivaista kortta :-D
      Kellopeipit eivät ekalla yrittämällä onnistuneet, mutta toinen istutusyritys onnistui, kolmesta taimesta kaksi on edelleen elossa vielä monen vuoden jälkeen. Niiden leviämisestä varoitettiin, sellaista ei kylläkään ole tapahtunut.

      Delete
  2. Tämänkin postauksen herkut aivan ihania mutta jään kyllä odottamaan kuola valuen lupaamaasi saniaispostausta😍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minäkin :-D Taidan lähteä kuolaamaan aamukahvin kanssa saniaistarhan äärelle. Pieniä ne ovat vielä, mutta niin ihania!

      Delete
  3. Kaunista! Minullakin on nyt keltapeippiä, lajiketta en tiedä. Varmuuden vuoksi se on paikassa, jossa saa rauhassa levitä. Hyvää juhannusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaahteran alla surkeassa maassa keltapeippi on mielettömän hyvä. Olen alkanut siirtää hennompia kasveja pois sen kasvuston keskeltä. Jotkin kasvit pärjäävät ja viihtyvät hyvin keltapeippikasvustossa: akileijat, särkynytsydän, liljat, kuunliljat, nuo korkeat saniaiset (myös kotkansiipi tietysti), valeangervo. Keltapeippi on hyvä peittämään maan niin, ettei rikkaruohoja sinne pääse.

      Delete
  4. Ompa siulla erikoisii kasvija. Kastanjakolmilehti, en oo kuullukkaan, toivotaan kukkivan. Miekii vuotan sitä saniaiapostii! Hyvvee juhannusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritän taas toimertua dokumentoimaan! Kolmilehden nuppukin on jo kaunis, en tiedä, onko avautunut kukka enää paljoakaan kauniimpi kuin hieno viininpunainen nuppupallukka.

      Delete
  5. Sormivaleangervo on tosi näyttävä, vaikka tuleekin hitaasti esiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, rakastan valeangervoja. Ne ovat niin järeitä.

      Delete
  6. Voi ihanaa puutarhaasi! Minulla mnee viikosta 3-4 päivää yksistään nurmikon leikkuuseen, ei tahdo enää paukut riittää kukkapenkkien hoitoon. Villinä nyt rehottavat rikkaruohoja...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei mikä määrä nurmikkoa! Voisiko osan siitä jättää niityksi...

      Delete
  7. Huomioin myös Harmaa-Tupaksen kaivon vierellä ;) Komea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmaa-Tupas :-D Hän peseytyy parhaillaan tässä vieressä, välitän kehut.

      Delete
  8. Valeangervoja ostan heti lun saan talon pohjoispuolelta ryteikköä raivattua. Ja innolla jään odottamaan saniaispostausta! Minulla on jo pari lahoavaa puunrunkoa, joiden ympärille tahtoisin saniaisistutuksen.

    ReplyDelete
  9. Saniaistarhastasi kuulen mieleläni. Ihania saniaisia.

    Tämä vuosi taitaa olla Rodojen kukintavuosi. Ihania kukkapilviä.

    Kasvititeellinen puutarhasi on kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ties vaikka näkisi juhannuksena saniaisen kukat ;-)
      Ihania rodoja taitaa olla nyt lähes joka puistossa ja puutarhassa, missä niitä on.
      Kauneutta on tietyissä paikoissa, projekteja toisissa :-D

      Delete
  10. Hienoja kukkijoita ja lehtimuotoja metsäpuutarhassasi. Tuo keltapeippi 'Herman's Pride' on hieno kirjavine lehtineen.
    Upea alppiruusu! Minun tänä keväänä pahoin kuivettunut alppiruusuni 'Cunningham's White' on tehnyt vain yhden kukan. Onhan sekin jotain. Eniten harmittaa sen lehtikato. Alppiruusuilla on minusta niin hienot, kiiltävän tumman vihreät lehdet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehdet ovat tosiaan kauniita varjopaikoissa.
      Voi harmi, kun hieno puska näivettyy! Niissä on tosiaan komeat lehdet. Toivottavasti se pian elpyy.

      Delete
  11. Tyypit sanoi että rodopuistossa on ollut tosi hyvä kesä nyt. Jäi käymättä. En tiedä vieläkö ne siellä kukkisivat..?

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tiä, mutta täällä ainakin kukkii!

      Delete
  12. Lisää saniaistarhaa, viimeisen kuvan "Herrenhausen" on hieno, tulee pitsi mieleen.

    ReplyDelete
  13. Upea saniainen, vilautahan lisää niitä vaan.
    Mukavaa juhannusta sinulle ja pojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, samaa teille! Sopivasti aurinkoa ja lämpöä.

      Delete
  14. Saniaistarhan herkkuja odotellaan vesi kielellä;)
    Hyvää juhannusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin justiin ottamassa kuvia ;-)
      Kiitos, samoin teille!

      Delete
  15. Ihanaisia olivat kasvisi taas kerran! Hyvää juhannusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä kasvit ovat aika ihania ;-)
      Kiitos samoin!

      Delete
  16. Herrenhausen on upea. Kuin sen lehdet olisi kreppiraudalla käsitelty. Minulla on vain tavallista kotkansiipeä, mutta sen kotiutumisesta ja lisääntymisestä olen kovin iloinen. Etenkin auringon laskiessa valo siivilöityy kauniisti sen lehdistössä.

    Epäilen vahvasti, että luontoäidillä on ihan systemaattinen suunnitelma saada ihmiset ihastumaan vuorollaan johonkin kasviin. Tänä vuonna vuorossa on selvästi rhodot. Jos kaikki kukkisivat näyttävästi joka vuosi, kukaan ei muistaisi jotain yksittäistä kasvia. Aika ovela ja toimii, sillä minullekin tuli Haagan rhodopuistossa käytyäni tunne, että pihaan pitää saada vähintäänkin P.M.A. Tigerstedt ja mielellään jokin muukin meidän oloihimme kasvatettu.

    Meillä kirjosieppo on muninut pönttöön, jonka katto on puolittain irti. Huomasin sen yhtenä aamuna, kun pöntöstä kuului mahtava piipitys ja emo lenteli sinne vieden ruokaa lapsukaisille. Emon olisi ollut helpompi mennä katon reiästä, vaan sitkeäti se ruokkii normiaukosta. Toivottavasti pönttö kestää sen aikaa, että poikaset pääsevät maailmalle. Onneksi sentään katosta riittää suojaa linnuille, eikä vesi sada sisään. Jokin isompi lintu sen sijaan mahtuu tekemään tepposiaan.

    Pakko lopettaa, kun yksi karvainen katti istuu taas näytön edessä ja puskee niin vimmatusti suoraan naamaan. Ei ole mikään lasimestarin lapsi, eikä varsinkaan pitkällä pinnalla varustettu, sillä nyt pitäisi jotain palvelua hänelle tarjota.

    Oikein leppoisaa juhannusta sinne etelämeren saarelle. Ihan kaikille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vai ei ole Juuso lasimestarin lapsi :-D Kun kissalla on tarve, se tyydytettäköön, asiaan ei kai ole mitään muttia.
      Kotkansiivet ovat komeita ja kauniita! Onneksi minullakin on niitä, mutta tuonne saniaistarhaan en niitä siirrä, kun kotkansiivet ovat niin voimakaskasvuisia ja tuolla tarhassa on aika monta hentoista kääpiötä, tai keijukaistako pitäisi sanoa.
      Hei hyvä tuo hoksaamasi luontoäidin oveluus! Sitä se takuulla on. Kävin viime viikolla taimitarhassa, jossa rakastuin päätä pahkaa Eskimo-rodoon. Kylläpä rodot osaavat olla kauniita.
      Voi sieppoja, toivottavasti saavat pienokaiset turvallisesti maailmalle.
      Me kaikki kiitämme!

      Delete
  17. Upea saniainen ja onnittelut kolmilehden nupusta! Minullakin syksyllä istutettu sormivaleangervo selvisi hengissä joten juurikin tänään innolla istutin 3 tainta lisää :D

    Iloista juhannusta sinulle ja pojille!
    ♥ Linda & Mimma

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehee, mainio syy ostaa lisää taimia!
      Kiitos, mukavaa juhannusta sinulle ja Mimmalle!

      Delete
  18. Lämpimät onnittelut kolmilehden nupusta :D ihana tuo krepattu saniainen! Meillä 'Trillium grandiflorum' teki upean valkoisen kukan, mutta väri muuttui kesken kaiken punaiseksi...!!

    Sormivaleangervon kanssa on minullakin ollut ongelmaa, tänä vuonna halla ja lumi/rakeet veivät ensimmäiset lehdet, mutta uusia tuli onneksi tilalle!

    Ihanaa Juhannuksen aikaa sinne rantaan :D ja pojille halit!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, grandiflorum on hieno. Minulla ei erectum kukkinut lainkaan, mutta siitä syötiinkin viime vuonna lähes kaikki lehdet. Nyt se on saanut kasvaa rauhassa, ehkä ensi vuonna saa taas nauttia kukista.
      Ransu onkin juuri tässä vieressä kerjäämässä halia, rutistin hänen muhkeuttaan saman tien. Iloista juhannusta teille kaikille!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!