Tuesday, 2 May 2017

Herkkua on siinä monenlaista


Keväällä maasta punnertavat versot ovat usein yhtä kauniita kuin kukat. Tämä on punakoristeraparperi.

Shooting Stars
The incredible colour of the new shoots is as good as flowers!

Erikoinen kasvikin on herkku: kolmilehdet ovat herkkukasveja. Viime vuodesta viisastuneena laitoin punakolmilehden ympärille risujen armeijan pitämään poissa sen syöjiä, sillä viime vuonna koko kasvi syötiin juuri, kun se olisi ollut tulossa kukkaan. Äsken pihan kulmalla lönkötti peura; tuli mieleen, voisiko jotakin vielä järeämpää suojaa löytyä...


Sitten syötävää herkkuosastoa. Onneksi muistin, että olin vienyt pari mintturuukkua kellariin. Toisessa ei näy vielä mitään eloa, mutta tämä oli tehnyt kellarin pimeydessä kalvakoita versoja. Mikähän tämä oli... onneksi tänne blogiin tulee kirjattua kaikenlaista! Tämä on vihermintun risteymä, jota kutsutaan mm. Ruotsissa marokonmintuksi: Mentha villosa 'Moroccan'.


Helmikuussa mainitsemistani soihtuliljoista, joissa oli molemmissa silloin vihreää, sinnittelee elossa enää toinen. Tuntuu olevan usein niin, että kasvit jaksavat juuri helmikuulle, mutta sitten ne kuupahtavat, kun talvi vain jatkuu niiden sietokyvyn yli (ymmärrän kasveja niin täysin – parin viikon pakkasjakson kestää, sitä pidempään ei!). Näille en laittanut mitään pakkassuojaa.


Joidenkin kasvien kohdalla oli kevät puolestaan hankala. Otin tältä vuorikärhöltä pois talvisuojauksen, kun tuli lämmin. Sitten tulikin taas kylmä. Nämä lupaavasti punertavat silmut (kuva otettu kuukausi sitten) ovat sittemmin paleltuneet ruskeiksi rusinoiksi jäätävässä viimassa, harmi vain – olisi pitänyt jättää talvisuoja vielä paikoilleen. Tämäkin köynnös sietää kyllä pakkasta, kunhan sitä ei ole paljon eikä pitkään...

Kylmät yöt luovat toisaalta taidetta. Nurmikolla kasvava ohdake on aika komea kuuraisena aamuna.

Sitten vielä ilo-osastoa. Viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta hankittu luultavasti keijunpikkusydän on elossa! Tämä on niin sopiva talooni, jossa on asunut useita sukupolvia merimiehiä, sillä ruotsiksi tämän nimi on sjömanshjärta, merimiehensydän.
Nämä kesällä lehtensä lakastavat taimet ovat ongelmallisia silloin, kun ne on vasta tullut hankittua: ei voi olla varma, kuoliko kasvi vai kuuluiko lakastuminen sen luontaiseen vuosirytmiin. Täytyy vain yrittää kastella tyhjää kohtaa kesän kuivuusviikkoina ja toivoa, että siellä maan uumenissa on joku elävä juuristo...
Toinen ilo on japaninjättililja, joka teki saman kuihtumistempun viime kesänä, mutta puskee nyt maasta iloisenpunaisin versoin!


Loppuun vielä Musti-herkku, jonka nenäkin on kuin lakupala.
Herkullisia versolöytöjä kaikille!

Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Punakolmilehti – Trillium erectum
Punakoristeraarperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Soihtulilja – Kniphofia
Vuorikärhö – Clematis montana
TallennaTallenna

24 comments :

  1. Det är så härligt att gå på upptäcktsfärd då alla möjliga växter spirar. När det annars är grått syns de nya växterna så bra och ger så mycket glädje :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Det är så! Och nästan varje dag man hittar något nytt. Det är högsäsong.

      Delete
  2. On tosiaan herkkua monenlaista! 😍Ihanaa, et sunkin japaninjättililja nousee maasta! 💓
    Luulin, et mun kolmilehdetkin oli heittänyt henkensä, mut nekin nousee. 😊
    Nyt kuljen kyllä koko ajan pihalla nenä maata kohden. On tämä niin jännittävää aikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, todella ihanaa! Hermojaraastavia tuollaiset taimet, jotka näivettyvät pian istuttamisen jälkeen ;-)
      On niin jännittävää! Ja kukkanuppuja tuntuu kehittyvän ihan yhdessä yössä.

      Delete
  3. Kevät ! Nyt näyttää keväältä!

    Ja Musti on kyllä ympärivuotinen komistus <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä, molempiin asioihin!

      Delete
  4. Ihania kuvia. Pitkän odotuksen jälkeen saimme kevään! Mustikin tykkää. Aurinkoisia päiviä sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki olemme iloisia lämmön paluusta. Uskomatonta, että maaliskuussa oli näin lämmintä ja hienoa, mutta kokonainen kuukausi meni värjötellessä välissä. Kiitos samoin!

      Delete
  5. No on kyllä herkkuja! Nam!

    En tiennytkään, että merimiehensydämellä on toinen, virallinen nimi. Täytyypä päivittää kasvilistaan. Luulin omani menehtyneen, istutin sen toissakeväänä. Viime keväänä tarkkailin sen kasvupaikkaa silmä kovana, mutta mitään ei noussut ja harmitti kovasti. Tänä keväänä sitten löysin kasvin n. 20 sentin pasta, olin muistanut istutuspaikan väärin! Ihana yllätys elossa on!

    Lakunenälle rapsutukset : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, ihanaa! On muuten jännä, kun 20 cm etäisyys aiheuttaa kasvin katoamisen. Sitä vain katsoo niin tarkkana yhtä kohtaa, kasvien etsiminen on joskus mahdottoman vaikeaa... Minäkin löysin mainitsemani japaninjättililjan lähes keisarinpikarililjan alta, kun keisari oli jo kuihtunut siinä vaiheessa, kun jättililjan istutin. Nimikyltti on keskellä keisarikasvustoa :-D
      Nuo meheväjuuriset pikkusydämet muuten tuntuvat olevan sitkeitä ja niissä pysyy ravinto juurakossa, vaikka jonakin vuonna ei maanpäällisiä osia miltei olisikaan. Ainakin joku kesäpikkusydän on minulla juronut välivuoden (tai sitten kävi niin, että en huomannut sitä...)
      Lakunenä kiittää, nyt hän on ulkona varmaan jossain aurinkopaikassa lojumassa. Rapsutan kun tapaan! Viimeksi löysin hänet ruusupuskan juurelta nautiskelemasta keväästä.

      Delete
  6. Luin noita aiempia juttuja ja sanon vaan, että laita ne peurat pataan ja pakkasee. Tee niistä makkaraa ja paistia. Jauhelihakin vois olla ihan hyvää.
    Mistä olet ostanut niitä siemenpussia, missä oot mulle siemeniä lähettänyt?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peuraa on mukava syödä :-D
      Jaahas, minkähänlaisesta siemenpussista on kyse... ei mitään muistikuvaa. Mulla on nettikaupassani myynnissä siemenpusseja, olisiko ollut niitä: http://www.elsanlempituoli.fi/yksinker.html

      Delete
  7. On kyllä sävähryttävän färine raparperinlehti. Onneksi kolomilehti on säilyny ja säilyy loppuhu asti.
    Tänä keväänä on ollukki jo monia iloosia yllätyksiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa, että kasveja nousee, vaikka oli toivottoman pitkä talvi!

      Delete
  8. Tämä on ihan tosi jännittävää aikaa tämä kevät, kun pääsee kurkkimaan, mitkä kasvit nousee maasta ja mihin tahtiin. Miten ne pienet kevään merkit niin ilahduttaakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Tämä on ihanaa aikaa, ja kaikki lintujen touhukkuus siihen päälle. Nyt mennään eikä meinata :-)

      Delete
  9. Siellä on jo huima kevään tahti, maasta pilkistää vaikka mitä. Isäni toi juuri pakastimeen peuran jauhelihaa. Täytyy syödä antaumuksella :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo ja aamulla nupulla ollut kukka on päivän aikana auennut, kun on lämmin. Mahtava juttu!
      Voi että, nautinnollisia ruokahetkiä :-D

      Delete
  10. Bongasin myös monta talviunilta herääjää. Viikonloppuna täytyy oikein ajan kanssa keskittyä tutkimaan, mitä on tuloillaan. Sinililjat aloittelevat kukintaansa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt tapahtuu ja nopeasti. Maasta puskee uutta kasvua ja aamun uusi nuppu on iltapäivällä jo kukassa!

      Delete
  11. Lakunenät ovat erityisen ihania;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, ja teiltäkin taitaa löytyä myös kahvipaputassut :-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!