Kylläpä aika kuluu nopeasti. Keväällä kirjoitin vastavalmistuneesta alppipenkistä ja nyt on jo syksy. Täytyy raportoida, mitä penkissä kesän aikana tapahtui. Penkki on navetan eteläseinustalle tehdyssä pienessä pengermässä. Tässä navettanäkymä alkukesän ihanana hetkenä, kun pihlaja ja raparperi kukkivat.
Alpines
The alpine border was built in the spring and during the summer a part of it has been planted with tiny plants that I could not have before. Oh bliss.
Koska olin saanut alppipenkin valmiiksi juuri ennen Lahden puutarhamessuja, hamstrasin messujen mainiosta taimitarjonnasta monta kivikkokasvia. Viimeinkin pääsin hankkimaan näitä pikku herkkuja! Tämä on hopearikko, mutta kukat ovat punaiset. Taimessa ei ollut mitään lajikenimeä, mutta esimerkiksi 'Millstream' on suunnilleen tämän näköinen. 'Rosea' olisi kai hieman hailakampi. Tämä on oikea minipieni kasvi, kukkavarsi alle 10 cm. Kasvi kukki kesäkuussa.
Ihastuttava mikrokokoinen mätäslaukkaneilikka! Tällä on tieteellinen nimi kohdillaan: juniperifolia, katajamaiset lehdet. Tämän lehdet ovat tosiaan pienet ja kapeat kuin neulaset.
Moni ihmettelee, miten tieteellisiä nimiä voi muistaa, mutta kun ne ovat niin loogisia! Suomalaisia nimiä on paljon vaikeampi. Vihaan näitä tuplanimiä, jotka eivät ole sitä eivätkä tätä – ei tämä ole laukka eikä neilikkakaan, pläägh!
Sitten alkoivat pienet neilikat kukkia. Tämä on kääpiöneilikka.
Kun kerrottu vuorineilikka avasi kukkansa, pökerryin kauneuden edessä. Keskikesällä koitti ilon hetki, kun edelliskesänä kylvetyt pulskaneilikat itivät. Perennojen kylvösruukut kannattaa aina upottaa talveksi maahan ja odotella, tänäkin vuonna minulla on itänyt monta talven yli ulos jätettyä perennakylvöstä, ja ne aiemmin raportoidut punalehtiruusutkin.
Pulskaneilikan pikku taimet pääsivät jo alppipenkin multaan, mutta vasta noin puolet penkistä on istutettu. Kylvin tyhjälle puolikkaalle keskikesällä unikoita ja tätä hirssiä tai mitälie, jonka siemenet olin joskus saanut... ööh... kai keväisessä blogiarvonnassa. Olen vähän huono näissä yksivuotisissa, mutta tulipahan hyötykäyttöön, hirssit ovat nyt tulossa kukkaan! Jossakin unikossakin on kukkanuppu, tosin en tiedä, onko se enää sateen ja tuulen jäljiltä missään kuosissa.
Alppipenkistä navetan sivulle kiertää aloitettu laatoitus, jota jatkan joskus myöhemmin. Istutin ovensuun rampin ja laatoituksen väliseen koloon 'Minor' -nummiajuruohon taimen, se on levinnyt kivasti maata myöten kesän mittaan. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa silloin, kun se kukki violettina minipienin kukkasin, se oli todella söpö!
Söpö Musti esittelee.
Rakastan laukkaneilikoita, ihastuin niihin joskus Skotlannin rannikolla. Englanniksi tämä on sea pink (neilikka siinäkin nimessä) tai thrift, ruotsiksi trift, joten se on varsin helppo muistaa. Jotkut kasvien nimet ovat todella hauskoja muilla kielillä. Keväällä puutarhaani istuttama siperiankleitonia on englanniksi wandering sailor, harhaileva merimies!
Tämä kirkkaanvärinen on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', joka lähes kuoli isojen kivien välissä polun varrella, se oli huono paikka, kun täällä ei ole useinkaan lunta. Onneksi ennen viime talvea olin jo pelastanut ne korret, mitkä vielä hengissä olivat, isoon ruukkuun. Vaikka se vietti talven ulkona, selvisivät taimet pakkasesta. Keväällä ne pääsivät alppipenkkiin ja nyt ne ovat vankistuneet sen verran, että ovat alkaneet kukkia.
Kun taas ensi vuonna ehdin paneutua tähän, aion hankkia kaikkia niitä harvinaisia ja hennon pikkuruisia sipulikukkia, jotka ovat kotoisin vuoristoista ja joita ei voi istuttaa kukkapenkkiin joko minipienen kokonsa takia tai siksi, etteivät ne lainkaan kestä seisovaa vettä. Tässä vähän kohollaan olevassa penkissä ei vesi viivy.
Jihuu, täällä sataa! Syyskuu on ollut ennätyskuiva, sadetta on tainnut tulla alle 10 mm koko kuukautena.
Kirjoitin alppipenkistä enemmän Yhteishyvän blogiini täällä.
Hopearikko – Saxifraga paniculata
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus
.JPEG)
.jpg)
kauniita neilikoita, jokainen kaunis omalla tavallaan.
ReplyDeleteNäin sitä vain mennään kohti lokakuuta, olikin niin kaunis syyskuu että ihan mennä vilhti kuin varkain. Nyt on meillä heikkoa sadetta, milloinkahan viimeksi, en muista.
Musti on ihana
Sade tuli nyt tosi tarpeeseen, ja ihan mukavaa on myös rapsutella sisällä viihtyviä kissoja sadepäivänä.
DeleteUusi aluevaltaus - vaikka ei neliöiltään suuren suuri, niin mielenkiinnoltaan ja innostavuudeltaan sitäkin enemmän.
ReplyDeleteNoita erilaisia penkkejä ja alueita alkaa olla pihassasi jo lukuisia.
Neilikoita, ajuruohoja ja rikkoja - ihanaa tutustua taas ihka uusiin kasveihin. Niiden kanssa pulaaminen ei olekaan kovin työlästä. Ei tarvitse kaivaa lapiolla pitkään, että saisi yhden kasvin istutetuksi.
Huomaan itsekin viihtyväni juuri nyt suuren männyn juurella jakamassa ajuruohoa ja siirtämässä sitä eri puolelle penkkiä. Ah, niin kyvyttä ja kutsuvaa puuhaa. Muutama syyssahrami nousi taas. Jotakin pientä sipulia olisi kiva laittaa taas sinne kevääksi.
Pieni paikka riittää pienille kasveille, onneksi. Etenkin, kun nämä ovat kohopenkissä, on niiden hoito todella helppoa.
DeleteOi mikä vuorineilikka! Iihana, löytäisinpä minäkin tuollaisen. Mulla on uusi kukkapenkki suunnitteilla. :)
ReplyDeleteNeilikoissa on upeita kaunottaria, etenkin vuori- ja sulkaneilikassa on tällaiset kauniit hapsukukat.
DeleteOnko tuo vaaleanpunainen nimeltään vuorineilikka? Sain sitä vuosia sitten vanhempieni pihalta ja isä sanoi sitä kartanoruohoksi. Eivät tienneet kasvin oikeaa nimeä. Olen nimennyt kartanoruohon sulkaneilikaksi, mutta samanlaista sulkaneilikan kuvaa kuin omani, en ole netistäkään löytänyt. Sillä on harmaanvihreä, kapea lehdistö. Leviää aika hyvin alkuun päästyään. Juuri kaivoin ison pehkon pois Kriikunapolulta ja istutin toisaalle.
ReplyDeleteOlisiko kartanoruohosi (hauska nimi!) sitten vuorineilikka. Harmaat, kapeat, neilikkamaiset lehdet tällä on. Kiva kuulla, että leviää!
DeleteVuorineilikka onkin tosi, tosi kaunis!<3 Minulla on vanhaa perua tällä tontilla harjaneilikkaa ja pidän just noista vaaleanpunaisista. Niissä on vain se juttu, että ovat nivelvartisia ja notkuvat ainakin minulla miten sattuu.
ReplyDeleteSain blogikollegalta alppitähteä, mutta en saanut sitä menestymään...sitäKÄÄN:)
Vaikka en ole mikään kivikkokasvihullu, kuten eräs ystäväni, rakastan vuoristojen kasveja. Ja riippuu vähän maasta, mitä vuoristossa kasvaa: Libanonin Ja Israelin rajavuoristossa mm. salkoruusua ja kaikissa väreissä.
Nyt menen lukemaan alppipenkistäsi<3
Neilikoissa on kauniita kukkia, ja monet kuten harjaneilikka ovat kivan vanhanaikaisia, perinnekasveja.
DeleteVoi harmi, ettei alppitähti menestynyt - vuorten lajit ovat usein hankalia, meidän ilmastommekaan, puhumattakaan maaperästä, ei ole niille oikeanlainen. Pitäisi olla lumen sulamisvettä keväällä ja kuiva kesä, aika usein.
Seuraan innolla tätä alppipenkkisi kehitystä, se on niin sievä. Ihastuttavia kasveja olet jo keräillyt sinne! Ruotsissa moni näitä harrastaa, huikean makea valikoima löytyy sellaiselta sivulta kuin spezialplant.se, ainakin sieltä voi ideoita kerätä, tosin toimittaa kyllä Suomeenkin..eiköhän kohta repsahdeta taas tilailemaan heh. Niin samaa mieltä noista suomalaisista kasvien nimistä, ei mitään tolkkua. Vähänkö kiva, että kaikki kylvökset ovat itäneet!
ReplyDeleteOnnea on viimeinkin oma kivikkokasvipenkki, Englannissakin monilla on oma rockery tai alpine border, viimein minullakin, jeeeee. Erikoiskasveja kyllä löytyy ulkomailta, siemeninäkin, kylvin erikoisempaa Drabaa alkukesällä, mutta sen taimet söivät jotkin banaanikärpäsen tapaiset ötökät, harmi.
DeleteEi kaikki kylvökset ole itäneet - laitoin just maahan kymmenen purkkia, joissa ei näy mitään. Toivottavasti ensi vuonna näkyy. Ja kippasin maahan pari viimevuotista kylvöstä, joista ei ole noussut mitään :-D
Onpa suloisia pieniä kaunottaria. Minulla ei ole mitään paikkaa vastaaville siksipä niitä on erityisen kiva katsella muiden kuvissa.
ReplyDeleteNiin, olen niin innoissani, kun ei minullakaan aiemmin ollut mitään mahiksia hankkia kivikkokasveja :-)
DeleteAh, ihania nuo pikkukasvit. Niin söpöjä, etenkin tuo rimpsureuna, mutta kaikki muutkin. Mulla olisi juuri sopiva paikka tuollaiselle penkille. Niin siis teoriassa :) Ensin pitäisi rahdata siihen vino pino kiviä ja niitähän ei tontillamme ole lainkaan. Mutta muuten sijainti olisi täydellinen, suojainen ja eteläisen paahteinen ja viereen pääsisi vaikka konttaamaan, kun nuo kaunokaiset tapaa olla aika pieniä. Ja söpö Musti!
ReplyDeletePienet on todella ihania! Tämä on just sellainen penkki, jollaista jaksaisi hoitaa mummonakin. Vähän kun on vielä kohopenkkiä (mulla tosin vain noin 30 cm) niin hoito sekä ihailu on helpompaa. Ei kun rakentamaan vaan! Ehkä ensi keväänä?
DeleteTäälläkin (Koskella) on satanut eilen ja tänään, hyvää tekee! Pienet kukat ovat tosiaan suloisia, vaikkei niitä välttämättä huomaa ainakaan kukaan ohikulkija, ainoastaan niiden istuttaja. Suuri ilo pienestä kukasta.
ReplyDeleteHyvä, että tuli sadetta. Huomasin eilen sipuleita sateessa maahan kaivaessani, että multa oli 10 cm syvyydellä rutikuivaa. Aika kauan saa sataa, että maa oikeasti kastuu.
DeletePienestä kukasta tulee todellakin iso ilo.
Todella upeita kiviä! Ihana, kun sinulla on vaikka mitä ihania erikoispenkkejä (Rohania, alppipenkkiä... ym. ) Tästä alppipenkistä kehkeytyy varmasti todella kaunis.
ReplyDeleteJään innolla seuraamaan sitä.
Ja iloitsen kanssasi sateesta! Täälläkin kaivattiin jo kipeästi sadetta, vaikka kesällä satoikin ihan kiitettävästi. Voin vain kuvitella, miten sade oli sinne tarpeen.
Voi kiitos! On onni, että omalta tontilta löytyy paljon kiviä eli rakennusmateriaalia ;-)
DeleteJa todella mukavaa on, että nyt on paikka noille pikkuisille, ei niitä voi isolla reheväkasvuisella savimaan tontilla mihinkään avomaahan upottaa, sinne ne häviäisivät isompien sekaan. Oma kohopenkki on hyvä. Toivottavasti siinä talvehtiminen onnistuu, tämä on nyt alppipenkin eka talvi sitten.