Nämä kuvat jäivät julkaisematta kesällä, mutta asia on aina ajankohtainen. Meillä kävi nuohooja, kuten joka vuosi, ja tikkaat jäivät saunalle. Mitä tekee Ransu?
Tietenkin kiipeää katolle. Niinhän se tekee joka kerta.
Franz the Climber
The chimney-sweeper paid us a visit. The Inspector must make a follow-up. He always does.
Mutta voi! Alastulo onkin kinkkisempää.
Äh...
Jospa tätä reittiä...
Tum-ti-dum...
Niin selvisi manuli takaisin maankamaralle. Ilmeestä päätellen ovat seuraavat seikkailut jo mielessä.
Tuesday, 6 September 2016
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Täytyyhän se nuohoojan työ käydä tarkistamassa :)
ReplyDeleteNäköjään :-)
DeleteTaitavaa ja ketterää!
ReplyDeleteKissat on!
Delete"Pieni nokipoika vaan..."
ReplyDeleteIhana tarkastaja ♥
Se on just sellainen. Olisi aika hyvä piippurassi tuon häntänsä kanssa.
DeleteTottakai kaikki pystyyn jääneet tikkaat pitää hyödyntää, että näkee oman tontin eri kulmasta!! Ps. Mistä sitä tietää mikä saalis voi olla katolla ;) - Pepsi
ReplyDeleteJoo, katolla voi olla jotain tosi kiinnostavaa. RANSU
DeleteNäyttää kyllä vaaralliselta. Onneksi kuitenkin manuli selvisi ehjin nahoin takaisin tukevalle maalle!
ReplyDeleteOn vähän huolestuttavaa joskus tuo tikkailla laskeutuminen.
DeleteOot kyllä rohkea ja taitava kissamies! Ihailemme!
ReplyDeleteJoo, mä osaan kaikenlaista. RANSU
DeleteMeillä on kissat myös joskus kiipeilleet katolla...eivät kuitenkaan tänä kesänä. Mutta hyvin kulkevat tikkaita :)
ReplyDeleteKyllä ne periaatteessa, mutta on hurjaa katsoa, kun tassut lipeävät peltikatolla ja alumiinitikkailla!
DeleteVoi Ransu, kynnet sanoo pian skriiiik! Onneksi ei sentään nuohoojapoikana tunge itseään piippuun, siinä voisi ollakin isompi operaatio edessä...
ReplyDeleteSkriik tosiaan kuului. Kerran Ransu tuli naapurin kuistille juuri asennetulta peltikatolta alas. Oli mennyt katolle erään tyttökissan perässä nääs... kiipesi koko ison katonharjan yli, mutta se on onneksi tiilikattoa. Peltiosalta Ransu tuli mukkelis makkelis, oli liian liukasta. En ehtinyt ottaa koppia, mutta onneksi hyvin kävi.
DeleteHauskat kuvat. Rohkea Ransu!
ReplyDeleteRansu on hauska ja rohkea :-)
DeleteManulit viihtyy yläilmoissa myös! Kiusallisesti ei vain ole suunniteltu nuo tikkaat aivan manuleille sopivaksi, mutta ajoivat näemmä silti asiansa, kun on taitava kiipeäjä!
ReplyDeleteKyllä manulit viihtyvät erinomaisesti katonrajassa ja myös katolla. Liukas materiaali saisi olla jotain parempaa. Ehkä mamma joutuu pyörittämään köysipäällysteen joka ikiselle puolalle :-D
DeleteKorkealta näkee kauemmas. Ransu tietää sen.
ReplyDeleteNäkee varmasti juu.
DeleteToisaalta tuntuu, että sitä kiinnostaa myös tarkastella kattoasioita läheltä.
Voi tuota karvapehvaa! Pusut söpölle Ransulle!
ReplyDeleteSe on mahdoton manuli.
DeleteNo huh, mutta täytyyhän reviiri tarkistaa kunnolla;)
ReplyDeleteMikään ei jää tarkastamatta :-D
DeleteTottakai pitää tarkistaa paikat ja testata kaikki puutarha- ja huonekalut, jos niitä on vähääkään liikuteltu. Kissojen hommaa!
ReplyDeleteSe on todellakin kissojen hommaa. Siis kaikki!
DeleteRansu tietää että parempi tarkistaa ulkopuolisen suorittama työ. Ja samalla tarkkailla yläilmoista myyrätilanne.
ReplyDeleteJos vaikka olisi lentäviä myyriä ;-)
DeleteLoistava suoritus, Ransu! Tuota ei kaikki osakaan, edes ihmiset :)
ReplyDeleteEDES ihmiset?????!!!
DeleteRANSU
Olet kyllä rohkea, Ransu. Ihailen noita kiipeilytaitojasi! Täytyy tunnustaa, että itse mieluusti välttelen korkeita kattoja. Autotalli vielä menettelee, mutta talo on jo liikaa ;)
ReplyDeleteMinäkin inhoan katolla oloa. Olisi mahtavaa, jos Ransu oppisi rapsuttamaan ruostetta ja maalaamaan!
DeleteMeillä Vihtori kiipeilee kasvihuoneiden päällä. Sieltä ehkä pääsee helpommin liukumalla alas. :D
ReplyDeleteApua, kunhan ei tule mukkelis makkelis!
DeleteHyvinhän tuo sujui:D
ReplyDeleteOnneksi, lopulta!
DeleteRamsu made my day!!! Näen aika harvoin kissoja, mutta olen pitänyt niitä hyvin itsevarmoina. Tuo Ransun ihmetys ja epäröinti...hah-hah. Kerran tätini kissa jäi heidän pihakoivuunsa, kun ei usklatanut tulla alas. Totta totisesti silloin näimme, miten kissan omistaja mourusi kaikki kalaherkut ja kermat ympärillään koivun alla suvisen yön ja piti paljon isompaa meteliä kuin rakas kissansa. Palokuntaa ei tarvinnut hälyttää, sillä jotenkin se sitten vain seuraavana päivänä tajusi tulla sieltä alas takaperin.
ReplyDelete<3
Ei kissallekaan kaikki ole itsestään selvää...
DeleteNyt kyllä nauratti aika huolella tuo jälkinuohous -termi! Olisipa yhtä peloton ja etukäteen huoleton kuin Ransu, itse kun käyn katolla niin tuntuu, että tutisen puoli tuntia kauhusta jälkikäteen, hih. Oliko hottis nuohooja?
ReplyDeleteNiinpä, katolla käyminen on ihan kamalaa enkä olekaan moneen vuoteen enää käynyt. Ei vain voi. Menee loppupäivä tutistessa :-D
DeleteMeidän kissat kiipeilee vain sisätiloissa. Silti ihmettelen aina niiden hyppy- ja kiipeilytaitoja. Miten ne pystyvätkin niin taitavasti osumaan just siihen oikeaan kohtaan. Kun hyppäävät vaikka avonaisen oven päälle!
ReplyDeleteHuh, avonaisen oven päälle! Sitä mun kissat ei tee, onneksi. Nehän on aika kookkaita poikia, pienemmältä ja kevyemmältä onnistuu tuollainen akrobatia paremmin.
DeleteNo tottakai nuohous pitää tarkistaa, tietenkin! Ransu tietää :D jäikö nuohooja odottelemaan Ransun hyväksyntää? Niin ihana kuvasarja! Meillä Sulo meni kanalaan kiiveten kanaverkkoa pitkin, neuvottelimme asiasta ja enää sitä ei tapahdu :D
ReplyDeleteNuohoojalla oli kiire laivaan, ei ehtinyt odottaa jäkitarkastusta.
DeleteVai Sulo ymmärtää neuvottelun päälle! En ole varma, ymmärtävätkö meidän pojat. Ehkä näennäisesti, mutta kun silmä välttää...
Kissallekin vähän uusia paikkoja, joihin päästä seikkailemaan! Meidän kissa teki saman, kun meillä kävi nuohooja ja jätimme tikkaat hetkeksi seinän viereen, niin eikö se sinne kiivennyt. Onneksi molemmat kissat pääsivät kuitenkin turvallisesti alas, eikä tarvinnut itse lähteä hakemaan.
ReplyDeleteKissojen pitää päästä tutkimaan kaikki paikat, onneksi tulivat turvallisesti alas.
Delete