Tuesday 21 July 2015

Hellan ääressä

Sain viimein tartuttua yhteen työlistalla viitisen vuotta olleeseen työhön, nimittäin hellanluukkuihin rintamamiestalossa. Vanhemman talon luukut hioin ja mustasin, kun muuri korjattiin, ja ajattelin, että samalla vauhdilla vedän nämäkin. Ongelmana on tietysti se, että olen hidas ja että hellaa lämmitetään yksitoista kuukautta vuodesta – eikä tämä heinäkuukaan nyt niin lämmin ole, että ilman tulta tarkenisi, mutta olen sitten nukkunut kahdella peitolla, päiväthän tulee kumminkin huhkittua pihalla.

Luukuissa oli vanha hopeanvärinen maali hilseillyt rumasti pois. Porin valun hienoista luukuista tuli kuin uudet poraan kiinnitettävällä teräsharjalla ja liesimustalla. En tajua, kenen älynväläys on ylipäätään ollut maalata hellanluukut, voi hellanjestas.

Tartuin sitten seuraavaan hommaan, kun luukut olivat kerta pois paikoiltaan. Olen yrittänyt pilkkoa hommia siedettäviksi urakoiksi, jotta ne tulisi tehtyäkin. Joten nyt löin kaksi kärpästä viidessä päivässä, aika tehokasta.
Maali oli jo valmiina, sillä kaikki kannattaa hankkia valmiiksi saarelle, josta kestää lähimpään rautakauppaan kaksi ja puoli tuntia ja samana päivänä ei enää pääse ehkä takaisin. Maalasin siis keittiön hellan ja olohuoneen Porinmatin peltikuoret, ne olivat ikävän harmaat ja nokeentuneet eikä niitä saanut puhtaiksi edes kristallisoodalla.
(Pitkällisten selvitysten jälkeen kävi ilmi, että Helmi-kalustemaali sopii ilmeisesti uunien peltikuorien  samoin kuin pattereiden maalaamiseen, joten hankin sitä. Samalla vetäisin tuon jakkaran päällisen, sillä sitä se on odottanut vuosia).

Olohuone. Porinmatin luukkua en käsitellyt muuten kuin hankaamalla sitä mahdollisimman puhtaaksi, sillä se on nähdäkseni emaloitu eikä emalia kannata yrittää maalata. Lisäksi kivat PORINMATTI -kirjaimet, jotka nyt erottuvat tummina, menisivät enempi piiloon. Kulunut ja uusi pinta vierekkäin voivat olla kivakin yhdistelmä.
Valitsin värin tuon taustaseinän mukaan, josta pidän kovasti. Aika sinistä tuli, ei edes siniharmaata, joksi olin tätä jotenkin ihmeellisesti kuvitellut, mutta hyvä näin. Kyllä väriä saa elämässä olla, etenkin taivaansinistä.
Onpa muuten siistin näköistä, kun kaikki roju on uunien ympäriltä raivattu puhdistusta ja maalausta varten pois.

Ransu näyttää, miltä keittiön hellan ympärillä oikeasti näyttää.

Vasemmalla on sähköhella ja -uuni pienessä kulmassa olohuoneen oviaukon vieressä. Sen pöydän alla on sytykelaatikko. Kissojen ruuat ovat pellin päällä epätoivoisena yrityksenä välttyä lattian pesulta. Oikealla tiskivati jakkaran päällä, koska tiskipöytä on niin pieni eikä muuta voileivän tekotilaa keittiössä oikein ole, niinpä tiskejä ei voi jättää tiskipöydälle odottelemaan pesua, eikä lavuaariin. Niin sanottu ruokapöytä on nimittäin työpöytäni ja kissojen tarkkailupaikka, ei siihen enää mitään voileipiä mahdu.

Kyl ny o hianoo!

Loppuun vähän poikien puuhia mutapuutarhassa.

Mutapuutarhassa ei ole enää yhtään vettä! Onneksi yöllä kai sataa taas.

Tarkkaavaista viikon jatkoa!

44 comments :

  1. Tulipas hienot luukut. Meillä on sotkettu samalla hopeamaalilla melkein kaikki luukut. Pitäisi tehdä sama homma mutta aina se vain siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Nyt kaivoin kuitenkin keinumaalin jo kaapista pois josko saisin maalttua keinun, mutta unohdin ostaa hiomapaperia kaupungista. Ehkä jotain vanhaa löytyy nyt kun on into päällä. Ja maalaamatta tänä kesänä ei ole kuin sauna, aitta ja lasikuistin karmit :D Sateinen kesä on hyvä tekosyy vältellä näitä hommia.
    Minusta tuo sisnisen sävy on just ihana, sellainen vanhanajan turkoosin sininen, kuin kesätaivas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kun se on sellainen homma, jolla ei ole mitään merkitystä talon kunnon kannalta, vain ulkonäön, niin se siirtyy ja siirtyy. En kyllä tajua sitä hopeamaalia sitten yhtään!
      Toivottavasti löydät hiomapaperia, vaan huomiseksi on luvassa kai sadetta? Keinu lienee kumminkin ulkona.
      Joo, mullakin maalaamatta peltikatot talossa ja navetassa, 80 % rintamamiestalosta ja 50 % vanhasta talosta ja navetastakin puolet ja koirankopista kolme seinää ja mitäs vielä :-D Kumma juttu, kun se tekemättömien töiden lista vaan pitenee koko ajan.

      Delete
    2. Voi taivas mikä määrä kirjotusvirheitä taas. Nukkumaanmeno edessä. Keinu on ulkona, nyt on väriltään mukava tumma myrkynvihreä. Löysin kaapista 3 litraa sinistä pellavaöljymaalia, aika sininen mutta kaipa se pihalle sopii. Heti maalaan kunhan sadepäivät on ohi. Eli ehkä ensi viikolla :D
      Tekemättömien töiden listaa ei kannata ajatella liian pitkälle, vaipuu epätoivoon...

      Delete
    3. Nukkumaanmenoaika varmaan täälläkin, kun en ensimmäistäkään kirjoitusvirhettä huomannut ennen kuin itse ne mainitsit :-D Toivotaan sopivia maalauskelejä sopivalla hetkellä! Sininen keinu kuulostaa ihanalta.

      Delete
  2. Sininen on raikas väri. Entisenä rautakaupantätinä totean, että se (mikäli muistan oikein) hopeanvärinen maali oli nimeltään Horna, ja kesti kuumuutta ja oli to-del-la suosittua. Sori.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, takuulla oli suosittua, sitä on joka toisessa talossa :-D Mutta en vaan tajua, miksi valuraudasta täytyy saada hopeaista.

      Delete
  3. Harmaa on vaikea väri. Siis maalauksessa isoilla pinnoilla, se taittaa aina jonnekin ja on eri sävyinen eri valoissa ja eri naapureiden kanssa. Tänä vuonna autotallinovista oli tulossa harmaalla maalilla sinisiä. Ransu tietysti on aina harmaa.
    Toivottavasti mutapuutarha sai vettä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Ransukin on ihan eri värinen erilaisissa valo-olosuhteissa!

      Delete
  4. Todella hienon työn olet tehnyt. Horna on kyllä kuvaava nimi hopeanharmaalle ikimaalille, jolla minunkin hellani on sudittu. Eihän se edes vielä hilseile, vaikka olen 15 vuotta odottanut/pitkittänyt vastaavaan työhön ryhtymistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ääh. Minun hellojen luukut oli varmaan sudittu kerran joskus 60-luvulla eikä sitten yhtään huollettu sen jälkeen. Kuumuutta vastaan olevat luukut olivat todella hilseilleet, mutta hellan alaluukku oli ihan maalissa, sitä oli vaikea saada pois teräsharjalla. Täytyy toivoa, että liesimusta jotenkin peittää sitä, hopea kuultaa edelleen läpi.
      Ja tuosta keittiön hellastakin puolet etuosan pellistä oli maalattu sillä hopealla! Pellin saumaan asti, ja toinen puoli harmaalla. Outoa.

      Delete
  5. Kylläpä tuli hienot..niin hella, kuin Porinmatti! Olen jossakin nähnyt niitä maalattuja luukkuja, mutta kyllä mustana ovat kauniimmat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin mustana ne ovat ehdottomasti kauniimmat. Valurauta on kaunista materiaalia, mieti vaikka niitä upeita kunnon paistinpannuja hopeaisina :-D

      Delete
  6. Replies
    1. Kiitos! Sininen on kiva väri (sanoo Ransu tästä edestäni)

      Delete
  7. Tulipa pirteän väristä! Kiitos tästä postauksesta! Erittäin ajankohtainen asia. Täällä pohdin oman hellamme kanssa että mitähän maalia siihen voisi laittaa. (Tai itseasiassa pari vuotta jo pohtinut enkä ole siihen oikeaa tietoa löytänyt) Olen lukenut tuosta Helmi -kalustemaalista keskustelupalstoilta sekä etsinyt tietoa Rakennusperintö.fi -sivustolta ja siellä kerrottiin että pönttöuuneihin voisi laittaa pellavaöljymaalia. (http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/Ponttouuni/) ja sillähän niitä on ennen maalailtukin. Jotkin maalit kellastuvat aikojen saatossa ja olisi kuitenkin mukava että hella säilyttäisi sen sävyn mitä siihen on laitettu. Minä täällä sain muurin maalausurakan päätökseen ja emmin vielä että maalaisinko hellan vaiko en..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, siinä riittää pohtimista moneksi vuodeksi ;-) Kaipa tuokin on sellainen asia, ettei yhtä oikeaa vastausta ole, kuten niin kovin moni muukin asia - etenkin vanhan talon kuunostuksessa.

      Delete
  8. Se hopeamaali on ollut varmaan joskus tosi hieno uutuus! Sillä oli pappalan uunin luukutkin vedetty. Ne tosin ihme ja kumma olivat tosi hyvässä maalissa. No, pappa oli ollut maalari ammatiltaan, että varmaan piti huolta. Kissat sopii niin hyvin kaikkii kuviin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi on, se on ollut mullistava uutuus, jolla maailman alusta asti saman näköisiin luukkuihin on saatu ihan uusi ulkonäkö! Pappasi varmasti huolsi niitä, jotenkin olen siinä uskossa että minun taloissani ei juuri huollettu :-D En nyt tullut ottaneeksi ennen-kuvia.

      Delete
  9. Tulipas hienoa ja siistiä! Kaunis väri. Täällä sataa taas - vaihteeksi. Eilen olikin kaunis päivä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että. Siellä idässä on varmaan ollut todella sateinen kesä. Lounaassa on satanut juuri sopivasti muutaman päivän välein, kerrankin puutarha ei ole pelkkiä kuivia korsia kuten heinäkuussa yleensä.

      Delete
  10. Hyvää työtä! Minulla olisi sama homma edessä myös jossain vaiheessa. Täällä vaan on koko armas puuhella sudittu sillä Horna-maalilla. Olisi voinut jättää luukkuihin, jos minulta kysytään... Hella on siis tukevasti hopeainen. Minua houkuttaisi vanha mintunvihreä maali joko keittiöön tai olohuoneeseen. Mutta olohuoneeseen aion kyllä uusia koko uunin, eikä odotellessa kannata maalata ihan siistiä uunia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei. Mullakin oli puolet tuosta keittiön hellasta hopeamaalin peitossa, pellin saumaan asti. Ihan hyvin sen sai maalattua, kun ensin pesi kiristallisoodalla. Mintunvihreä kuulostaa ihanalta! Minulla on vaalean turkooseja kaappeja keittiössä, ja vähän vaaleansinisiä laattoja, yhdellä mintunvihreällä höystettynä, tuossa tiskialtaan vieressä. Sopivat kivasti 50-luvun taloon ja muihinkin aikakausiin tietysti.

      Delete
  11. Luin viimeisimmät kirjoitukset, jotta pääsin taas ajantasalle, ja täytyy sanoa että taas nostaa päätään se ikihaaveeni siitä, että saan asua pienessä puutalossa. Pienessä siksi, ettei lämmitys olisi ihan mahdotonta ja muutenkin. Pieni on mulle kodikasta. Mutta takaisin blogiin ja kiva on aina lukea ja nähdä myös kuvia teidän arjesta siellä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutalossa tai omakotitalossa yleensä ei hommat lopu, ainakaan jos ostaa tällaisia rötisköjä. Mutta eipähän käy aika pitkäksi!
      Talvella on todella hyvä ominaisuus tuo pienuus. Todellakin.

      Delete
  12. Hienoa jälkeä sait aikaiseksi. Elämässä ei voi olla liikaa väriä, varsinkaan sitä sinistä:)

    ReplyDelete
  13. Oi kuinka upea siitä hellasta ja porin matista tuli!

    ReplyDelete
  14. Kyllä ehostus aina kannattaa. Lopputulos on ilo silmälle. Puhuit vanhemmasta talosta. Onko sinulla useampi talo asuttavana siellä saaripalstalla? Piri

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kaksi taloa, mutta siinä vanhemmassa ei voi asua vielä, ikkunoista puuttuu yli puolet eikä eristyksiä ole vielä kuin lattioiden alla, eikä kaikki lattiatkaan vielä paikoillaan. Siitä on maininta ja kuva blogini reunassa ylhäällä.

      Delete
  15. Niistä tuli kyllä kivan väriset!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin tuli! Olen koko ajan vaan tyytyväisempi enkä voi uskoa, että tuo tuli viimein tehtyä.

      Delete
  16. No emmää tiä mut kyl tuli hemmeti hiano näköst meinaa. Sillai kai!

    ReplyDelete
  17. Olet kyllä melkoinen tirehtööri tekemään ihan mitä vain! Upeaa jälkeä ja ihanat värit! Upeat uuninluukut hieno kontrasti maalatulle pinnalle! ja pojat tietenkin, he ovat aina upeita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, tirehtööri :-D Kaikkea voi tehdä, kun ryhtyy vaan. Väristä tuli kyllä tosi kiva. Sen sentään tiesi etukäteen, että luukuista tulee varmasti nätimmät kuin ennen, niin rumat olivat.

      Delete
  18. Turkoosi uuni ja uutuuttaan kiiltävät mustat luukut näyttävät hyvältä yhdistelmältä. Keittiöstäsi tuli pirtsakka ilmestys.
    Sirpa

    ReplyDelete
  19. lemmikinsininen? muuri tosi kaunis, ja totta, luukut noin paljon paremmat kuin hopeisina, uskonpa Sinun talvi-iltoina kiittävän viel useasti itseäsi ahkeroinnista keittiössä puuhastellessasi:))
    kissapojat ovat niin edukseen taas kerran, todella kunnioitettevaa tarkkaavaisuutta. tarkkuutta olis saanut olk yöl myös tienpenkkojen niittäjällä, ruhjoi meinaan toisen portinpielemme kumoon!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lemmikinsininen onkin hyvä nimi värille. Kyllä tuossa silmä lepää, kun sai viime syksynä hellan yläpuolisen nurkan kauniimmaksi. Rikkinäinen seinälamppu vaihtui uuteen ja tiskipöydän takainen rikkinäinen muovilevy vaihtui vaaleansinisiin kaakeleihin, ja nyt tämä hella viimein. Jihuu!
      Voi kamala, sekö ihana riukuaita-portinpieli nyt kellahti! Olipa huolimatonta touhua.

      Delete
    2. onneksi ei sentään riukuaidan veräjänpieltä, vaan ison tien puoleisen, lähes metri katkesi porttipuomistakin samal! leiukkasivat nyt yli metrin leveämält kuin aiempina kesinä eli lähes kaksi meträ tontin puoleltakin, ilmeisesti sen vuoksi kun linjat laitetaan maahan, olis ollut vain kiva saada sähköyhtiöltä hiukan etukäteisinfoa asiasta.

      Delete
    3. Voi miten harmillista!

      Delete
  20. Onko maalipinta kestänyt lämmitystä ja säilynyt hyvänä hellassa ja Porin Matissa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa hyvinkin! Nokea vain tulee jonkin verran luukun yläpuolelle, etenkin Porinmarissa, kun sillä on taipumus savuttaa, ellei hormi ole valmiiksi lämmin. Mutta nokeentuminen ei toki ole maalin vika, vaan laiskan siivoajan ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!