Monday, 6 July 2015

Poutapäivä paahdepenkissä

Paahdepenkki ansaitsee nyt ihan oman esittelynsä. Isovuohennokkaa olen jo esitellytkin, muiden sinisten kukkien ohessa. Paahdepenkissä on sille monia luonnonkukan näköisiä kaverikasveja. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, joka muistuttaa luonnon kukkaketoa.
Tässä vuohennokan edessä kasvaa niittyräpelö, Pirkolta saaduista siemenistä kasvatettu. Kiitos tuhannesti Pirkko, haluatko taimen, näitä on minulla nyt ainakin kymmenen! Jos et itse onnistunut niiden kasvattamisessa.
Vuohennokan taustalla kukkii ihana sinileimu.

My heat border is nice, it has many wild flowers or plants that resemble them. I like the natural effect. 

Tässä kuvassa on sama niittyräpelöpuska toisesta suunnasta. Kaivoin muutaman kiven maasta penkin yläpäästä sen takareunaksi. Penkin takaseinämänä ketoa vastaan on muuri, jonka pohjakivet ovat edesmenneen rakennuksen jalkaa, harmi että päällimmäinen kivirivi on hävinnyt, mutta itse tekemäni epämääräinen muuri saa välttää.
Räpelön takana on kookas verikurjenpolvi, yksi ainoa kasvi, pienestä juurenpalasta kasvatettu.

Jostain syystä ylimmäinen niittyräpelö ei ole vielä kukkinut, mutta muut taimet ovat olleet mukavan aktiivisia. Räpelöiden tähkät ovat niin kauniit, tässä päivänkakkaroiden kanssa.

Niittyräpelön kauniita tähkiä vielä lähempää.

Tähkähietaliljakin alkaa kukkia.

Ja hajulaukat.

Kaunoangervo eli kerrottu sikoangervo on aivan ihana. Sikoangervoa kasvaa saarellamme, joten tämäkin viihtyy.

Ketoneilikat ovat alkaneet avautua. Tämä on saaremme luonnonkantaa.

Pihallani oli entuudestaan villejä vaaleanpunaisia siankärsämöitä, tässä yksi ihan tontin toisesta päästä, siellä niitä oikeastaan enemmän on. Näitäkin voi siirtää kukkapenkkiin.

Istutin silti ihan tummanpunaisen 'Cerise Queen' -lajikkeen jo vuosia sitten paahdepenkkiin. Tässä on se vika, että luonnon siankärsämötkin itävät kukkapenkissäni ja niiden kanssa täytyy aina odottaa kukintaan asti, että tietää, voiko kitkeä vai ei. Kaikki valkokukkaiset kitken tästä, muuten niitä kasvaa penkin täydeltä.

Paahdepenkin suloista sekamelskaa. Päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja ystävältä alun perin saatu kangasajuruoho viihtyvät.

Tässä vähän yleiskuvaa paahdepenkistä, tai yli puolesta siitä. Se on noin kahdeksan metrin pituinen ja päättyy metrin marjaomenapensas 'Marleenan' yläpuolelle, sinne päättyy myös entisen rakennuksen kivijalka ja kuiva keto, jota näkyy vähän kuvan oikeassa reunassa.

Lopuksi pojat lähettävät terveisiä omien tärkeiden hommiensa ääreltä.

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kaunoangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Niittyräpelö – Briza media
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinileimu – Phlox divaricata
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

22 comments :

  1. Ooh, mitkä ihanat räpelöt :) Mä räpelsin omieni kanssa enkä saanut mitään aikaiseksi, joten kyllä kiitos haluaisin alun. Joko tulisit Gebsua tapaan tänä suvena? Tosi kiva rento fiilinki tuossa alueella luonnonkasveineen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta kai saat alun! Hitsi, pitäisi ehtiä Poriin ja sinne teille Gebsun kanssa leikkimään, en vaan keksi missä välissä, kun töissäkin pitää ehtiä käydä :-D Yritetään!
      Pientä alkua et kyllä saa, kun taimet on jo sen verran isoja. Kylvin 'Limouzit' myöhemmin ja ne jäivät purkkeihin talvehtimaan, jolloin niille kävi köpelösti - vain yksi näyttää olevan hengissä ja niukin naukin sekin. Se Stipa (arundinacea, ehkä?) on ehkä myös juuri ja juuri elävien kirjoissa. Hö. Ei mene aina niin kuin Strömsössä.
      Uusin lähettämäsi heinä-siemenpussi onkin vielä kylvämättä.

      Delete
    2. Sailan heinäkasvattamo :) On kurjaa, kun välillä työnteko haittaa elämää. Yritähän löytää Gebsunmentävä rakonen!

      Delete
    3. Gebsunmentävä rakonen nyt olisi ihan must! Mutta katsotaan. Mulla ei perinteisesti ole mitään kesälomaa, tai joskus olen pitänyt sen pari päivää kun menen serkun luo Poriin... I'll try!

      Delete
  2. Ihana sekamelska ja kaikki sointuu kaveriksi toisilleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki sopii lopulta hyvin yhteen.

      Delete
  3. :) Näkee, että Villahousupojalla ja Pantteripojalla oli tärkeä keskustelu menossa. Mitä lie suunnittelevat ja vatuloivat... ;)

    ReplyDelete
  4. Ihanasti kaikkea. Hajulaukkoja pitääkin taas kokeilla uudestaan. Hyvä, kun muistutit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hajulaukat ovat ihania, suosittelen!

      Delete
  5. Pojilla taisi olla pieni suunnutteluhetki, hiovat tietysti suunnitelmaa mistä ojasta aloitetaan myyrän metsästys :)
    Hajulaukka pitää ottaa minunkin taimihankintalistalle, on se niin suloinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin varmaan :-)
      Hajulaukassa on jännä väri ja se sopii melkein kaikkeen, kun kukasta löytyy valkoista, vihreää ja viininpunaista, vanhaa roosaakin. Niitä myydään syksyllä pussisipuleina, hämäävästi yhä ovat käytössä vanhat nimet Allium siculum ja Allium bulgaricum.

      Delete
  6. Aika herkullinen tuo vaaleanpunainen siankärsämö. Ostin honkkarin pikkutaimena keväällä kirkkaanpunaisen punakärsämö Paprikan, joka sekin on aika hauskan näköinen. Olen aina tykännyt siankärsämöistä ja se on niitä luonnonkukkia, jonka nimen osasin jo ihan lapsena. Johtuneeko sitten nimestä, joka jää helposti lapsenkin mieleen.
    Pojilla on aivan selvästi jokin oma juttunsa meneillään. Katselevat kuvaajaa sen näköisinä, että "ehtikö se kuulla jotain?"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siankärsämöt ovat kivoja, ja tuo sikoangervo myös, samaa kasvutapaa, kokoa ja tunnelmaa. Muistan itse lapsuudesta hurjan kuuloiset verikurjenpolven ja maarianverijuuren, niitä yritin kesäisillä saariston purjehdusreissuilla bongata kasvikirja kourassa, kun ovat harvinaisia. Nyt niitä kasvaa ihan omalla pihallani ja sen lähiympäristössä.
      Tuntui siltä, että olin kolmantena pyöränä tuossa poikia kuvatessani :-D

      Delete
  7. Onpa herkullinen niitty! Ja hurjan iso.Minusta tuo räpelö on ihan mahtava nimi kasville. Täälläpäin kasvaa luonnossa sellaista tosi erikoisen väristä vaaleanlilaa siankärsämöä, se on makea. Pojille terkut! Tosin olen vähän katkera vielä kun en ole heitä livenä tavannut ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tervetuloa vaan poikien kanssa leikkimään!
      Vaaleanlila siankärsämö kuulostaa ihan namulta.

      Delete
  8. Kiitos kukkaispojille terkuista! Silityksiä molemmille.

    ReplyDelete
  9. Kaunista. Sulla on niin paljon erlais ja erikoisia kasveja. Mun punakärsämö katosi viime syksyn mylläyksissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei! Nehän tekevät siementaimia herkästi, joten toivottavasti sitä vielä kuitenkin jostakin nousee.

      Delete
  10. Hei nyt minullakin pitäisi olla tuon kerrotun sikoangervon taimi. Taimi ei näytä tänä vuonna kukkivan, joten vielä ei uskalla täysillä iloita:/ Söpö tuo niittyräpelö, pitäisikin vielä yhden heinän kylvämistä kokeille, ne eivät ole oikein alkaneet mun kaa :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, se on niin ihana! Ja aina onneksi jokunen kukkavarsi siitä jää pystyyn, peurat meinaan syövät angervojakin, yllätys.. mitäpä eivät syö, no, ruohoa! Vaikka sitä saisivat laiduntaa yllin kyllin ;-D
      Toivottavasti oma kaunoangervosi pian kukkii.
      Höh, mikä niissä heinissä joskus on niin vaikeaa. Joskus taas sujuu kuin leikki. Minulla ei ole tuohon mitään vastausta, ihan tavallisesti kylvin isoon laariin ja niitä siitä muutaman viikon sisällä iti.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!