Wednesday, 15 July 2015

Päivän ilonaiheita

Ilonaiheita on hirmuisesti, tärkeimpänä se, että olemme viimein kotona! Alkukesällä ostamani kallis 'Hewitt's Double' -jaloängelmä on tehnyt varmaan sata pikkuruista kukkanuppua. Jihuu! Kerrottuja pikkuisia ängelmänkukkia koko rahalla.
On se kuulkaa ystävät niin, että taimen ostaminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Tai joskus ne rahat menettää, mutta toisinaan niille saa mahtavaa korkoa.

Ehdin kuin ehdinkin nähdä ystävän viime syksynä antamien pionien kukat. Tässä punaisessa on vielä yksi avautuvakin kukka.

Toinen on valkoinen. Kiitos tuhannesti näistä, Sametti Hortensia!

Tämä on Todella Tärkeä Kasvi, jonka kukinnan missasin viime kesänä, kun olin kaupungissa töissä koko heinäkuun, ja silloin se kukki pihallani ensimmäistä kertaa. Idänmiekkalilja on talvenkestävä miekkalilja, eli tämä kasvaa ihan normaalina perennana ulkona. Kukkavarret ovat jalostettuihin serkkuihin verrattuna sirot, mikä minua tässä juuri miellyttääkin. Kasvi ei näytä niin muoviselta kuin ne isokoiset versiot, vaan miltei luonnonkukalta, tosin hyvin hienolta ja näyttävältä sellaiselta. Tämä kukkavarsi on taipunut vaakatasoon, siksi tällainen erikoinen kukkien asento. Ehkä tätä pitää hieman siirtää, viereinen siniheinä yrittää jyrätä.

Tämä on aito luonnonkukka, varmaankin alsikeapila. Ihastuttava kukka, kuin 'Nora Barlow' -akileijan apilaversio.
Pikkutyttönä kun tutkin kasvikirjaa, minua kiehtoi alsikeapila jostakin syystä. En nyt muista miksi. Yritin bongailla juuri näitä (monen monen muun kasvin ohella). Ja kyllä tämäkin bongaus kannatti, täytyi juosta hakemaan kamera kun kukka oli niin suloinen!

Apilan vieressä kasvavat mustaseljat, on taas seljankukkamehun tekoaika. Tällä kertaa en varmaan vaivaudu laittamaan sitruunahappoa juuri ollenkaan, mehu tulee kumminkin juotua parissa viikossa.

Seljoista muutaman metrin päässä on puolestaan paahdepenkki. Punakukkaisista siankärsämöistä yksi on ihan tumma, muut haaleampia, varmaan tumman 'Cerise Queenin' ja luonnon kärsämöiden risteymätaimia.

Ketoneilikka on levinnyt sinne sun tänne, vaikka alkukesällä en ollut näkevinäni tätä ollenkaan ja pelkäsin tämän hävinneen. Tienposkesta tätä tosin löytyisi lisää, ei tämä sen kauempaa ole tullut.

Nämä tyypit, päivänkakkarat ja kurjenkellot, ovat tulleet tähän ihan omin nokkineen ja ovat tervetulleita.

Penkin yläpäässä kukkii silkkihanhikki, joka on ärtsyn kiva väripari verikurjenpolven kanssa, vaikka en onnistunut saamaan niitä järkevästi samaan kuvaan.

Paahdepenkkiä.

Siinä eivät suinkaan olleet kaikki ilonaiheet, vaan niitä riittää vaikka kuinka. Muotopuutarhassa epäileväisenä tarkkailemani vuorikaunokin siementaimi on kuin onkin 'Amethyst in Snow'! Lajikkeista ei koskaan tiedä, tuleeko niiden taimista lajiketta vaiko perusmuotoa. Anteeksi vain ametisti, kun epäilin! Hauskaa on sekin, että tämä on kylväytynyt monen metrin päähän emokasvista, paikkaan, jossa savimaa on kovaa kuin betoni ja siihen tosiaan kaipasin jotakin, joka ei heittäisi henkeään. Toivottavasti tämä nyt on sellainen.
Yksi syy kasvien menehtymiseen puutarhassani voi olla huono maa. Tänne saarelle kun ei voi tilata kuormallista multaa, tai voisi, mutta sen rahti tulisi järjettömän kalliiksi. Parilla multasäkillä taas ei juuri mitään tee, ja auto tuppaa olemaan täynnä ilmankin. Joten useimmiten en paranna maata mitenkään, kaivan vain kuopan ja toivotan Herran haltuun. Istutusalueet saavat sitten kompostia katteeksi keittiöstä ja huussista, kun sellaista valmistuu, mutta aika vähän sitä vuosittain tulee.

Kuistin viereen pari vuotta sitten istuttamani pikkujasmike 'Erectus' kukkii ja tekee juuri sen, minkä suunnittelinkin. Se levittää ihanaa metsämansikan tuoksua koko kuistille. Tämänkin koen ensimmäistä kertaa, joten siinä meni hetki ihmetellessä, mistä mansikan tuoksu tulee.

Vesitynnyrin toisella puolella on verkolla suojattu valkokukkainen varjolilja myös tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa näin runsaana. Aiemmin sen kukkavarret on syöty, nyt onneksi ei, vaikka verkko ei yllä suojaamaan korkeampaa vartta.

Nappiniittyleinikki on yhä kukassa, ihanaa!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kukkii ilahduttavan runsaana ja niin kauniin roosana.

Huh, jaksatko vielä lukea? Lähes lopussa ollaan! Tämä pikku ilahdutus oli pakko ikuistaa: sammalkeinuun istuttamani valkomaksaruoho on tehnyt kukkavarren.

Sokerit pohjalla. Olen innosta ymmyrkäisenä. Samettihortensiassa on kuin onkin kukkanuppuja, ainakin neljä! Kaikki versonpäät eivät vielä ole auenneet paljastaakseen, tuleeko näitä vielä enemmänkin. Voi eläköön! Morsiusleinikki on selvästi viskonut terälehtiään ilmaan nupun kunniaksi.

Kesäpoika.
Iloista viikon jatkoa!

There is a lot to celebrate about, many lovely flowers and my sargent hydrangea is coming to bloom for the first time ever!

Alsikeapila – Trifolium hybridum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno' 
Mustaselja – Sambucus nigra
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Pikkujasmike – Philadelphus lemoinei
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Valkomaksaruoho – Sedum album
Varjolilja – Lilium martagon
Vuorikaunokki – Centaurea montana

37 comments :

  1. Ymmärrän hyvin riemusi kotiin saapumisesta. Se on suorastaan kutkuttavan jännää päästä kiertämään puutarhaa poissaolon jälkeen, koskaan ei tiedä mitä löytää ja mistä :)
    Apila on tosi nätti, niin tekisi mieli meillekin mutta tiedän jo nyt miten kävisi, mies nyhtäisi rikkana pois tai surauttaisi siimaleikkurilla matalaksi kuten kävi jo mun muutamalle kasville. Olin vähän mur mur siitä puuhasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai niin, tuo Ametisti ilmeisesti leviää hyvin. Mun keväällä ostama taimi on tehnyt viereensä jo monta juurivesaa, olen niistä iloinen kuin mikä.

      Delete
    2. Tosiaan, omakin ametistini rehevöityi aika kivasti, mutta tämä on ensimmäinen hoksaamani siementaimi. Olisinkohan ostanut taimeni kolmisen vuotta sitten.
      Poissaolon jälkeen on aina kamalaa katsoa kaikkea mitä on syöty, ja ihanaa katsoa kaikkia kukkia, jotka eivät ole menneet ohi - onneksi on ollut viileää - ja joita ei ole syöty. Vaakakuppi jää aina positiivisen mielen puolelle! Ja pojatkin ovat niin tyytyväisiä.
      Voi ei, sulla mies, mulla peurat tuhoavat istutuksia :-D

      Delete
  2. Ihania kukkia taas, sellaisia, joita ei joka pihassa kasvakkaan. Minun yksi kukkamaani on aika savinen ja siinä ei kunnolla menesty kuin narsissit ja krookukset keväällä ja kesällä liljat, erilaiset. Monia olen kokeillut mutta en enään viitsi uusia laittaa, olkoot nuo jotka viihtyvät.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Savi on vaikea, kesällä betonia (jos on kuivaa) ja syksyllä vetistä velliä. Oman kokemukseni mukaan päivänlilja on aika hyvä saven kasvi, kestävimpänä vanha rusopäivänlilja. Mutta paras antaa olla niiden, jotka viihtyvät.

      Delete
  3. Mahtavaa että kerkisit näkemään monen ihanuuden kukinnan.
    Miulla vuorikaunokin sininen muoto on levinnyt emosta tosi kauas ja kasvaa oikein kuivassa ja kovassa savessa, aivan mahtavana puskana.
    ja tuo kärhö oi että se on kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sininen vuorikaunokki onkin kova leviämään, minulla sen menohaluja onneksi rajoittavat peurat, jotka syövät kukkavarret.
      Hagley Hybrid on ihanan värinen, siinä on vanhaa roosaa.

      Delete
  4. Ransu olet päässyt taas kesäparatiisiisi! - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo! Nyt alkoi sataa niin tulin sisälle mamman rapsuteltavaksi. RANSU

      Delete
  5. Voi mitä ihanuuksia taas kerran!
    Tuo alsikeapila on aivan ihastuttava ja katsoin äkkiseltään että Nora Barlow on jotenkin erikoinen... :)
    Taidankin jatkaa taimien hamstraamista, jos se on kuin laittaisi rahaa pankkiin... uskoiskohan mieskin ton..:D Mä taidankin olla oikein säästeliäs.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, apila on kovin Barlowmainen :-D
      Siellä on ryhdytty ilmeisesti oikein himosäästäjäksi.

      Delete
  6. Oi, ostin samanlaisen jaloängelmän Tommolasta!
    Siinäkin on jo hurjasti nuppuja! Nyt vaan odotellaan, että ne avautuvat.
    Niin ihanan perinteisen kesäisiä ketoneilikat, kurjenkellot ja päivänkakkarat. Onneksi pääsit ajoissa kotiin, ettei kaikki kukinta päässyt menemään sinulta ohi!
    Vaikka kevät on niin parasta aikaa, ei sitä heinäkuussakaan haluaisi töissä aikaansa kuluttaa, mutta joskus se vaan on pakko.....
    Tosiaan, jos se taimien ostaminen on kuin rahan pankkiin laittamista, on minulle taas tänä keväänä kertynyt muhkea pankkitili!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun eka Hewitt's Double menehtyi järkyn saviseen paikkaan, sitten siirsin sen parempaan, mutta siitä ei enää ollut eläjäksi. Josko nyt olisi parempi tuuri. Ainakin näen sen kukat nyt ensimmäistä kertaa elämässäni (jos ne säästyvät nälkäisiltä suilta ja eivät kuivu tms). Tuossa lajikkeessa on niin supersuloiset kukat, kuvien perusteella siis.
      Onneksi kaikki ei mennyt ohi. Alun perin minun piti olla kolme viikkoa kaupungissa putkeen, mutta ajattelin, että tulee hermoromahdus, kun pionit eivät ehtineet avautua ollenkaan ennen lähtöäni. Kyllä ne kolmessa viikossa olisivat menneet auttamattomasti ohi.
      Olet sijoittajayyppiä selvästi ;-)

      Delete
  7. Sain keväällä taimevaihtotorilta jakoängelmän. Se ei vielä kuki, mutta kiva kun sinulla on hyviä kokemuksia, Muutenkin oli kauniita kukkia tässä sinun postauksessasi, mm tuo silkkihanhikki on tosi kaunis. Kaiken kruunuu ihana kissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeastaan minulla ei ole hyviä kokemuksia, ensimmäinen Hewitt's Double menehtyi. Toinen jaloängelmä, valkokukkainen, tosin kukoistaa aika varjossa. Puolivarjo ja sopivan kostea multa taitavat olla tärkeitä, nämä ovat ihan ensimmäisiä kasveja, joiden lehdet alkavat lurpottaa, kun alkaa olla kuivaa. Tänäkin kesänä ovat jo lurpottaneet moneen kertaan ja olen kantanut niille vettä (myös keijuängelmälle), vaikka on ollut sateinen kesä!

      Delete
  8. Pyhä Fransiscus! :)

    ReplyDelete
  9. Toivomme lisää ilonhetkiä Saaripalstalle!

    ReplyDelete
  10. Ob sinulla siellä kukkaloistoa...upeaa..:)

    ReplyDelete
  11. Samettihortensiasi kukkia nyt alan odotella! Vuorikaunokista voi tulla vielä paljon iloa. Itse olen oppinut käyttämään tavallista jalopähkämöä siellä, missä ei voi kunnolla työskennellä, liina jyrkkää, tai muuten vain mikään ei mensty. Olen huomannut, että mullan lisäksi olisi hyvä saada mukaan kunnon santaa. Sellaista vanhanajan hienoa santaa, sillä sattumalta nyt suuriruhtinatar Olgan lepsija on Merin vanha heikkalaatikkopaikka, ja siinä nyt viihtyvät kaikki valkoisesta särkyneestä sydämestä valkosiin varholiljoihin ja onhan siellä puutarhuriystävältä saatu harvinaisuuskin joka taisi olla valkoine sinivuokka tms. Mutta myös digitalikset ovat haistaneet sannan enkä raaski niitä poistaa mistään eli cottage gardenia lähestymme.

    Kesäpoika on upeaa hopeaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jalopähkämö on tosiaan hyvä ja rehevä yleiskasvi, sen kasvuston läpi ei pääse edes moni rikkaruoho tunkemaan. Ja kauniskin se on.
      Hiekka on juu tärkeä hyvän mullan ainesosa, savimaa paranisi sillä kummasti. Ihanan kuuloinen kasvillisuus Suuriruhtinattaren haudalla!

      Delete
  12. Ihanaa, yhdyn ilon pitoosi täysillä mukaan<3 Ihan mahtavia onnistumisia siellä, olen samaa mieltä ettei rahojaan voisi paljon parempaan ikinä laittaa kuin kasveihin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, yhteisjuhlintaa! Kippis onnistuineille sijoituksille! ;-)

      Delete
  13. Todellakin iloa aiheuttavia ihania juttuja siellä taas! Tuo oli niin valloittava kuva ja ajatus; morsiusleinikki heittänyt ilmaan terälehtiään juhlan kunniaksi! Pikkujasmikkeen mansikantuoksu on niin herkullinen, istutin sitä kaksi puskaa lisää ihan vain sen elämyksen vuoksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikkujasmike on niin ihastuttava, onneksi älysin hankkia sellaisen muutama vuosi sitten! Voi hyvänen aika sitä ihanaa tuoksua.
      Tuo samettihortensian kukkaan tulo on oikeasti asia, jota en uskonut villeimmissä visioissakaan näkeväni.

      Delete
  14. Joskus olen miettinytkin, että miten itse tulisi toimeen, ellei olisi mahdollisuutta ostaa tai tuotattaa multaa tontille. Oma kompostori auttaa kuitenkin niin pieneen määrään. Ja tällä pihalla on osittain tiukkaa ja runsasjuurista maata ja osittain hyvin vetistä savea. Koska harrastan melko paljon kohopenkkejä, saisi kyllä miettiä, että miten niitä kohopenkkejä oikein tekisi. Nostan hattua sinun urakallesi ilman tuontimultaa.
    Aivan ihania kasveja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, en harrasta kohopenkkejä. Tai kasvimaalle olen rakentanut pari, silloin kun talon perustan multapenkkarakenne purettiin, siitä sai hyvää hiekkapitoista multaa, jollaista tontillani ei muuten ole. Pieni kasa sitä on vielä jäljellä, ja käytän sitä kylvömultana, vaikka siihen on tietysti kylväytynyt rikkakasveja taivasalla. Ne muutaman lajin siementaimet olen jo oppinut tunnistamaan :-D

      Delete
  15. Ihania ilonaiheita! Tunnistan hyvin tuskasi. Minulla on sama ongelma kotipuutarhan ja työasunnon välillä, mutta onneksi tämä viileys on sopivasti viivästyttänyt ja pidentänyt kukintaa tänä kesänä. Pitääpä pitää mielessä tuo idänmiekkalilja. En ole tiennytkään, että talvenkestäviä miekkaliljoja on olemassa. Upea varjolilja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on ihan samat tuskat. Voi kunpa joskus saisi elää ilman eroa puutarhastaan. Onneksi tämä kesä on ollut ihanteellinen, mikään kukinta ei ole hurahtanut ohi, edes toukokuussa tulppaanit. Se on harvinaista herkkua.
      Ostin oman idänmiekkaliljani Vakka-Taimesta.

      Delete
  16. Min bergklint har nästan dött :( jag flyttade den till ett litet fuktigare ställe, hoppas den tar sig där. Det är ju ganska torrt överallt hos oss så vi får se. Jag har inte heller vattnat mer än att jag fört ut diskvattnet ibland, brunnsvattnet räcker inte till blommorna ute, och regnvattnet går till växthuset. Jag tycker det är lika bra att försöka välja blommor som klarar torkan fast litet synd är det då man faktiskt skulle vilja ha någon blomma som kräver fuktig jord.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oj, du får mera från mig, jag har för mycket den där vanliga blå, det självsår sig för flitigt. Jag har just flyttat flera till riktigt torrt ställe, jag tänkte att de gillar torrt :-D Men hos mig det är ju fuktigare. Hjortorna äter dom nog, men de gör nya blomknoppar sen.

      Delete
  17. Voi mien lämmittikään tuo lause...kuin rahaa laittaisi pankkiin! Meidän pihamaa on melkoinen pankki, onneksi siitä lapset tuskin joutuvat perintöveroa maksamaan. Olen sanonut heille että kukkamaassa kasvaa aarteita! Ihania aarteita Sinullakin jälleen, kaikkea kaunista! Nuo apilat ovat ihania, mulla on kelta- ja musta-apilan siemeniä, ne pitäisi kiireen vilkkaa laittaa maahan, paikkakin on katsottuna, varmaan viikonlopulla on sen aika!. Ihanaa kukoistusta kaikki kukat, upeat pionit ja ihana jasmike, mun rääpäle maksoi markan ja nyt on iso komea pensas ja kukassa, kasvanut siis korkoakin! Upea Ransu!

    Laitoinpa Sinulle haasteen blogissani!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti haasteesta! IIk, olen unohtanut (tai lykännyt) kaksi edellistäkin haastetta!
      Hih, pankkitili kasvaa korkoa :-)

      Delete
  18. Tuolla facessa oli kuva, kun hevonen oli syönnyt tuota Alsikeapilaa, se ja aurinko yhdessä, oli tehnyt ihan hirveetä jälkeä, sen hevosen turpaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, mitähän siinä oli tapahtunut.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!