Vastaukset haastekysymyksiin

Kivipellon Saila lähetti Saaripalstalle haasteen. Siinä vastataan viiteen kysymykseen, periaatteessa pitäisi valita top 5 -lista jokaiseksi vastaukseksi, mutta katsotaan miten käy...

1. Onko puutarhassasi jokin kasvi jonka versoja odotat joka kevät ja jolla on jokin tarina?

Nykyään odotan tämän versoja, eli sinisateen. Istutin sen 2,5 vuotta sitten ja se on selvinnyt kahden talven yli peitteeseen käärittynä. Rakastan sinisateita kaikkialla, missä ne kasvavat valtaviksi köynnöksiksi, mutta sellaista on vähän turha odotella talvenaralta kasvilta Suomessa! Hauska kuriositeetti se on silti, ja taas loppukeväällä jännä nähdä, onko se selvinnyt talvesta.

Sinisade Kew Gardensissa Lontoossa.

Puun muotoon leikattu sinisade Arley Hall -kartanon puutarhassa Luoteis-Englannissa.

2. Olet lähdössä kauppaan, katsot peiliin, laitatko jotain ehostusta, mitähän?
Ehdottomasti laitan. Meikkipuuteria ja ripsiväriä, vähintään. Ja hajuvettä.

3. Saunan lämmöstä vilvoittelemaan, enkelin kuvia hankeen, avantoon vain ihan vain terassille istumaan?
Tätä vilvoitteluasiaa en ymmärrä ollenkaan. Jos on kerrankin päässyt paikkaan, jossa ei tule vilu, niin miksi sieltä pitäisi lähteä ulos värjöttelemään? Hankeen tai avantoon ei minua saa millään, ulkoilmaankin vain, jos on kesä ja ilman lämpötila yli 25 astetta. Eikä siellä silloinkaan tarkene kauaa istua.

4. Kaunein muisto karvatassukaverin touhuista?

Vaikea keksiä vain yhtä juttua. Ransu on ihana, kun se tulee peiton alle kylkeeni nukkumaan, tuli jo pienenä. Kuvassa Ransu alle kaksivuotiaana poikasena.

5. Joku haluaisi kustantaa Sinulle matkan jonnekin, minne haluat. Suuntaisit siis...

... Pohjois-Englantiin Northumberlandiin ja eteläiseen Skotlantiin, Bordersiin. Jo muutaman viikon ajan olen tuntenut sinne selittämätöntä kaipuuta. Tällaisia kaihoja on välillä sinne sun tänne, ihaniin paikkoihin, joissa on käynyt. Kaukokaipuuta ei ehkä olisi, jos ei olisi ikinä matkustanut kotipaikasta mihinkään, tai ehkä olisi sittenkin, mutta se ei olisi näin kohdentunutta.
Yläkuvassa on kalastajakylä St Abbs Skotlannin Borders-seudulla.

Pieni mutta suojainen satama.

St Abb's Head on viereisellä niemellä sijaitseva luonnonsuojelualue. Niemen keskellä on järvi, sen takana siintää Pohjanmeri. Kasvillisuutena on muun muassa laajoja mattoja laukkaneilikkaa. Oman pihani vaivaiset pari laukkaneilikkaa vievät kukkiessaan ajatukset tähän paikkaan.

Lindisfarnen "pyhä saari" Northumberlandissa Englannissa.

Kiitos haasteesta kaimaseni, laitan tämän eteenpäin, jos keksin yhtä kivat kysymykset jossain vaiheessa!

Laukkaneilikka – Armeria maritima
Sinisade – Wisteria

Suojaan talvelta

Ei kevät vielä tullutkaan lounaissaaristoon. Tuli lunta. Suojasin 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekat kanaverkoilla, jotta niitä ei syödä. Olisi kivaa saada nähdä niiden aikaiset kukat tänä vuonna! Verkkojen edessä on tähkälaventeli, se talvehtii aina hyvin ja on jo tehnyt monta siementaintakin. Paikka on toivottoman kuiva ja paahteinen kesällä, mutta laventelille olosuhteet ovat juuri sopivat. Laventelimatto peittäisi maan tuossa hyvin, kun moni muu ei siinä pärjää. Maa on edelleen aika paljas, vaikka kukkapenkin perustamisesta on monta vuotta.
Tosiaan, maa... tuolla lumen alla. Ihana multa!

Lumen myötä värit häviävät, ja se harmittaa. Kaikki kauniit vihreän ja ruskean sävyt katoavat ja valkoiset ja harmaat tulevat tilalle. Näköaisti ei saa riittävästi ravintoa, silmät tylsistyvät. Kun lumi tässä välillä suli ja sai ihailla vihreää nurmea ja ruskeita oksia, jotka aurinko kuparoi, tuntui se silmissä ehkä samalta kuin pavlova suussa – taivaalliselta!
Vihreät puksipuut ovat ihanat talvella, vaikka tässäkin ne ovat lähes lumen peitossa.

Tämä kuva on tasan vuoden takaa, mutta meri on yhtä avoin nytkin. Toivon, ettei se jäädykään, niin se alkaa heti lämmetä kevätauringon säteistä ja vaikuttaa osaltaan kevään aikaiseen saapumiseen.

Tämäkin kuva on tasan vuoden takaa. Ransu on järkyttynyt lumen määrästä ja mennyt koppiin suojaan.
Tule kevät pian!

Puksipuu – Buxus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Ruokaa ja lepoa

Flunssa talttui, kun aloin viimein levätä riittävästi. Otin mallia Mustista ja Ransusta.

I had a little flu that finally passed when I understood I must follow Musti's and Ransu's example.

Eilen olin jo ihan terve ja sain tehtyä kaikenlaista tärkeää pihalla, illalla viimein myös kirjanpitoasiat tulivat kuntoon. Tänään onkin sitten vähemmän innostava keli, lunta tulee taivaan täydeltä! Maailma on taas muuttunut valkoiseksi. Olemme vähän harmissamme Ransun kanssa. Ransu ei ole astunut ulos tassullakaan, enkä minäkään.

Onneksi on Musti, joka nauttii. Se juoksee sisään ja ulos ja haluaisi, että menisimme kaikki lumeen peuhaamaan. Välillä keskitytään tipu-teeveen lähetyksiin ikkunalla.

Viime päivinä on käynyt kylmä itäviima. Keittiön hella ja olohuoneen Porinmatti ovat olleet ahkerassa käytössä. Samalla niillä valmistuu ruokakin, mitäpä sitä turhaa sähköhellaa päälle napsauttamaan, kun hellalevyt ovat jo valmiiksi kuumina. Myös Porinmatissa on keittolevy, joten ruokaa valmistuu myös olohuoneen puolella.
Tässä tekeytyy ruoka, joka onnistuu minulta: englantilainen aamiainen. Herkkusieniä pannulla, kananmunat lisätään vähän myöhemmin, ja tomaatinpuolikkaat. Tällä kertaa käytin ruokaan meetvurstin jämät, joten lisäsin nekin viimeisten joukossa, pekoni laitettaisiin tietysti ensimmäisenä pannulle. Pienessä kattilassa on papuja tomaattikastikkeessa, ne kaipaavat kyytipojakseen vielä paahdetun leipäviipaleen ja ateria on valmis! Hyvällä teellä ryyditettynä, tietenkin. Englannissa asuneena en voi kuvitella syöväni tätä ateriaa minkään muun juoman kanssa.

Kipeänä en paljoa kokkaillut, mutta valkosipulia kului. Paraisten kaupasta löytyi savustettuja valkosipuleita, jotka tuoksuvat taivaallisilta, maussa aromia ei juuri huomaa. Hyvä flunssaruoka on toisen entisen kotipaikkani Katalonian peruslisuke pa amb tomàquet; tomaattileipä. Leivän kuuluisi tietysti olla maalaislimppua. Paahdetun leipäviipaleen (leivän täytyy olla eilistä, ihan tuore ei käy) päälle hangataan valkosipulin kynttä, jos halutaan enemmän valkosipulia, voi sitä pusertaa, kuten minä tässä tein. Sitten otetaan suuri, mehukas, kypsä tomaatti ja hangataan sen puolikkaalla leipäviipaletta, kunnes se on punainen. Tässä oli haaste nro 2: minulla oli vain kirsikkatomaatteja ja nekin kovia.
Lopuksi leivän päälle lorautetaan oliiviöljyä ja ripotellaan merisuolaa. Kuva ei todellakaan vastaa sitä todellisuutta, mitä Kataloniassa saa eteensä, mutta tämä on talvisen Suomen tomaattitilanne, ja leipäkin oli joku mikälie muovipussisämpylä.
Toinen flunssaherkkuni on avokadoleipä, jossa on muuten samat raaka-aineet, mutta tomaatin sijaan, tai sen lisäksi, leivän päälle lusikoidaan isoja klönttejä kypsää avokadoa.

Ransu näyttää, mitä aterian päälle voi tehdä. Suvikummun Marjan blogiarvonnasta aikoinaan voittamani valkoiset pitsivillasukat toimivat unisukkina sekä minulla että Ransulla.
Makoisia talvipäiviä kevättä odotellessa!

Muratti, syklaami ja murattisyklaami

Pihallani kasvava muratti pitää tällaisesta talvesta. Siinä on uusia versonkärkiä ja uusia lehtiä. Se pärjää vain maanpeitekasvina, puuhun kiivenneet versot paleltuvat, jos tulee kova pakkanen ja jos niiden peitteenä ei ole lunta. Nythän lunta ei ole kuin nimeksi, joten jos tulee kova pakkanen, kasvin kaikki maanpäälliset osat paleltuvat. Onneksi kovia pakkasia ei ole tänne päin luvassa.
Muratti on pärjännyt pihalleni istutettuna jo kahdeksan vuotta. En ole talvisuojannut sitä kertaakaan. Tässä on ollut lauhoja, lähes lumettomia talvia ja kovia pakkastalvia, välillä ovat pakkaset tulleet ennen lunta, joten kyllä tämä aika hyvin olosuhteita kestää. Ei tosin kasva lainkaan sellaista tahtia kuin etelämpänä.

Today we have very little snow and very little frost.

Murattisyklaamikin näyttää reippaalta, se ei tosin kukkinut lainkaan viime syksynä. Tämän kanssa on enemmän arpapeliä, selviääkö talvesta vai ei. Joskus murattisyklaamit selviävät, joskus eivät.
Tämän uusimman murattisyklaamin istutin muotopuutarhaan, varmaankin toissa syksynä tai sitä edellisenä keväänä. Viime talvesta se siis selvisi.

Ransu esittelee päivän lumitilannetta. Eilen tuli vähän rakeita, tänään hitunen lunta.

Yksi balkaninsyklaami talvehtii keittiössäni. Näitä tuli samassa paketissa kolme, joten istutin syksyllä puutarhaan kaksi. Tässä on toinen niistä toissapäivänä, jolloin lunta ei ollut. Joidenkin lähteiden mukaan näiden pitäisi olla murattisyklaameja talvenkestävämpiä. Asia on nyt siis kokeilussa. Ainakin näiden luulisi kukkivan varmemmin, sillä nämä ovat kevätkukkijoita. Syksyllä kukkivien lajien kanssa on hankalampaa, sillä ne eivät ehkä ennätä kukkaan ennen talven tuloa.

Hyvin tässä talvessa näyttää viihtyvän muutama muukin kasvi, kuten purppuraorvokki.

Kasasin haisujouluruusun ympärille vaahteranrisuja syksyllä, jotta sitä ei syötäisi. Keko näyttää toimineen, lisäksi jouluruusu on oikein terhakkana.

Raakkilasta saatu kirjavalehtinen talvio karviaispuskan katveessa. Ihana talvivihanta kasvi!

Sitten myyräasioihin. En valitettavasti ennättänyt ikuistaa Mustin komeaa loikkaa tienposken ojan yli, se oli ainakin puolitoistametrinen ja kaari oli korkea. Isku osui suoraan maaliin, seuraavassa hetkessä Musti paineli kohti kotipihaa myyrä hampaissaan.

Päivän myyräpaisti.

Ransu jäi taas vaille myyrää, mutta se johtui siitä, että se keskittyi seuranpitoon.

Lopuksi vielä kerran: saunan nurkalla kukkiva etelänkevätesikko. Eikä ehkä ole viimeinen kuva siitä.
Toiveikasta uutta viikkoa, koko ajan kohti kevättä!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Etelänkevätesikko – Primula elatior
Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Muratti – Hedera helix
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Talvio – Vinca

Myyräpaisti

Tsemppiä Pepsille ja Maxille, jotka ei pääse käsiksi myyriin lumen takia! Mäkin jäin tänään ilman myyrää.

Me ulkoiltiin tänään kaikki kolme ja Musti oli tikkana, kuten aina.

Sitten me mamman kanssa käännettiin selkämme, seuraavassa hetkessä oli Musti rouskuttamassa myyrää. Siis häh. Putosko se taivaasta?

Pakko mennä lähemmäs.

(Grrr...)

Näyttäsit nyt!

Ei se näyttänyt. Paitsi mamma sai mennä katsomaan. Hö.

(Rouskis, rouskis.)

Sitten mä asetuin vaanimaan Mustia. Ja hyökkäsinkin!

Otettiin pieni painimatsi tiellä.

Sitten Mustin piti äijäillä ja merkata pihan nurkkapuska. Mä kyttäsin sitä.

Sellasta täällä tänään. 
Terkuin
RANSU

Lisää keväistä hehkutusta

Näky viimeöisen sateen jälkeen on tämä. Ja kun tuulikin on viimein vähän tyyntynyt, on olo huikea. Paitsi edelleen vähän flunssainen, mutta kyllä tämä menee lepäämällä ohi. Ja oman pihan minttuteellä runsaalla hunajanokareella höystettynä. Valkosipuliakaan ei sovi unohtaa. Kaikki nämä keinot toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niiden tehoon uskoo!
Eipä enää parane kokeilla potkukelkkailua tuossa kylätiellä...

These were the views from my kitchen windows today. In the middle of January. For someone who loves spring such as me, this feels like having drawn the winning ticket! 

Keittiön toisen ikkunan näkymässä ei ole lunta senkään vertaa. Valosarjat ovat edelleen puissa, mutta en viitsinyt lähteä niitä kuumeisena poistamaan, ehtiihän nuo, vaikka huomenna.
Kuva on otettu vasta lähes neljältä ja silti oli näin valoisaa. Pitenevä päivä on ihana asia! Ja tämä todistaa taas sen, ettei lumi mitään valaise. Vaikka lunta ei ole yhtään, on päivä jo tunnin pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan, hei!

Sekin on mahtavaa, että pystyy tekemään kaikenlaista. Pihalla oli pakko tietenkin käydä, vaikka en mihinkään varsinaiseen puuhaan vielä ryhtynytkään. Istutin kaupasta ostetun rosmariinin oikeaan ruukkuun, multaa sai pihalta, kun otti istutuslapion käteen ja kaivoi kosteaa maata. Tammikuussa, jee!

Rosmariini nököttää nyt nätisti pelargonien lomassa, toivottavasti viihtyy.

Olen vähän lapsellinen, kun en malta lopettaa joulukoristelua. Otin punaiset pallot pois pasuunasta ja laitoin tilalle ruskeat tammenterhot, ehkä kauneimmat ikinä näkemäni joulukoristeet. Säälihän näitä olisi vielä piilottaa, etenkin, kun sain nämä vasta laitettua esiin.

Sisällä talvehtiva balkaninsyklaamikaan ei etene nopeasti. Kukkanuput ovat pysytelleet asemissa jo kuukauden. Ehkä pitenevä päivä houkuttaa ne kukkaan aikanaan. Nyt, kun lumi on sulanut, tarkastin ulkoilevat syklaamit. Niissä ei ole näin montaa nuppua eivätkä ne ole tämän vertaa auki, mutta hengissä vaikuttavat olevan.

Tein ulkona myös tällaisen löydön: vuoden ensimmäiset lumikellon versot! Olisipa hauskaa nähdä nämä pian kukassa. Lumikellohan on varsin nopea kukkimaan maasta noustuaan, jos sää vain on suotuisa.

Musti oli tyytyväinen, kun tulin vähäksi aikaa seuraksi pihalle, mutta sillä oli niin kiire, että en saanut tarkkaa kuvaa.

Mitä lie pantteri miettii.
Tai ehkä tiedänkin, Musti tuli sisälle jonkin ajan kuluttua myyrä hampaissaan.
Ruokahan sillä oli mielessä.

Rauhallista viikonlopun jatkoa ja syökäähän hyvin!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Lumikello – Galanthus
Pasuuna – Brugmansia
Rosmariini – Rosmarinus officinalis