Joulusatu

Lukijain pyynnöstä ja kolmannen adventin kunniaksi: tämän vuoden joulusatu.
Ulko-ovelle on jätetty puksipuu ja ruusuja. Miksiköhän Jeeves ei ole ottanut niitä vastaan? Siirrytäänpä sisälle...

Toisen kerroksen makuuhuoneessa ovat lelukarhu ja tonttu kerääntyneet kannettavan lämmittimen ja sängyllä olevan pedinlämmittäjän ääreen. Talossa on viileää, mutta Jeevesiä ei näy missään! Kuka lisäisi puita lämmityskattilaan ja uuneihin? Tontut ovat siihen liian pieniä eikä nalle saa tassujaan irti alustasta.

Keittiössä alakerrassa on lämmin. Hellassa on tuli ja kattilallinen muhennosta porisee levyllä. Jeeves ei voi olla kaukana.

Eteisessäkään ei kärsitä kylmästä, vaikka ulko-ovi on raollaan. Tango-koira on keskittynyt joulumakkaran järsimiseen kenkien sijasta.
Eteisen pöydälle on ilmestynyt vaateharja, mutta nyt täytyy hankkia hieno takki, jota voi harjata. Ehkä Jeeves on lähtenyt sitä hakemaan.

Eteisestä näkyy ruokasaliin, missä Miss Marple nauttii teekupposesta ja donitsista ennen kuin siirtyy vihreisiin kuuliin, jotka ovat hänen herkkuaan.

Kuusen kimmellystä on mukava ihailla rätisevän takkatulen ääressä. Siirrytäänpä portaita ylös toiseen kerrokseen ottamaan selvää, miksi siellä on niin viileää.

Ompeluhuoneessa ompelijatarpupu ihailee joululahjaansa: uutta ompelutarvikelaatikkoa. Uudet lankavärit tulivat tarpeeseen, sillä juhlapukukankaissa käytetään nyt paljon värejä.

Toivottavasti syy Jeevesin poistumiseen on myös se, että hän on hakemassa maalia portaikkoa varten. Tämä täytyy saada maalattua viimein tänä talvena! Keskeneräinen portaikko ei sovi ollenkaan pupulle, sillä hän haluaa vastaanottaa asiakkaat mitä eleganteimmassa ateljeessa.
Tonttu on pikku hiljaa hiipinyt rappusia yhä alemmas tuoden Suuren tonttukirjan mukanaan. Se varmaan tarkoittaa, että hän on päättänyt muuttaa kokonaan pois ullakolta. Miksi?
Kun lähdemme nousemaan portaita ylös, huomaamme, että tulee yhä vain viileämpää. Suorastaan vetää.

Mitä ihmettä! Vintille on ilmestynyt rakennustyömaa. Seinät on maalattu, kaakeliuuni on rakennettu, mutta sitä ei vielä ole kiinnitetty hormiin ja tyhjästä hormin aukosta vetää kylmää ilmaa suoraan sisään.
Seinää vasten nojaa maalaus, joka on varmaan tulossa seinälle.
Vielä ihmeellisempää on se, että työmaan keskellä on Totoro! Ja harppu!
Totoro väittää muuttaneensa asumaan taloon. Hänen korvissaan on hieman nokea.
"Mutta tästä instrumentista en tiedä mitään. Se oli tuossa, kun kiipesin sisään. En osaa soittaa, enkä aio opetella!"
Kuinka niin Totoro, sinullahan on oivat kynnet siihen puuhaan, ei muuta kuin harjoittelemaan!

Ompelijatarpupu on tyytyväinen saatuaan vastauksen kylmyyteen. Hän vetää villasukat jalkaan ja käy täyttämässä makuuhuoneen pedinlämmittimen lämpimillä hiilillä keittiössä. Sitten pupu odottelee Jeevesin paluuta maalipurkkeineen, ja aikoo seuraavaksi pyytää Jeevesiä hankkimaan patterin myös hänelle. Eikä niistä maaleistakaan koskaan tiedä, voivat olla aivan väärää sävyä – miesten värisilmään ei voi luottaa, edes Jeevesin.

Illalla Miss Marplen jo siirryttyä punaviinin ja herukkapiiraan pariin alkaa ylhäältä kuulua vaimeita sointuja. Ensin pari varovaista nuottia, sitten useampia, ja pian kokonaisia sävelkulkuja varsin avantgardistisessa hengessä.
"Viihdyttävää, kunhan pysyy riittävän etäällä. Meillä kissoilla on herkkä ja hienostunut kuuloaisti", tuumaa Miss Marple.

Iloista kolmatta adventtia ja joulun aikaa toivottaa nukkekodin väki!