Kukkia kotona

Kirjan takia minulla on kerrankin kattava valikoima kausi- ja leikkokukkia kotona. Punaisen upean kerrotun gloksinian esittelinkin eilen Puutarhapalsta-uutiskirjeessä. Siitä oikealle on kevätkurjenmiekkoja, joiden pitäisi etiketin mukaan olla purppuraisia. Se on jostain syystä väri, joka puhuttelee joka kerta. Niinpä kun näin kuvassa etummaisena olevan esikon, se oli menoa.

Tällaista tarhakääpiöesikkoa en ole koskaan aiemmin nähnyt! Mikä ihanuus!

Tässä vielä gloksinia lähiesittelyssä. Jostain syystä en ole aiemmin näistä niin kovin innostunut, kasvissa on raskautta, joka tulee kookkaista lehdistä ja luonnottoman suurista kukista. Mutta silti... terälehtien pinta on kuin samettia, ja kukassa upea pehmeän punainen väri. Olen ihastunut!

Lopuksi vielä kuvasarja poikien kuulumisia kaipaaville. Tekemisen puutteessa tarmo puretaan velipoikaan.

Ja karvaa lentää. Imuroin eilen ja paikka näytti siltä kuin täällä ei olisi siivottu viiteenkymmeneen vuoteen.
Tämä kuva muuten todistaa, että Ransu on tosiaan liito-orava. Katsokaa tuota kyljen linjaa! Tai ehkä sittenkin sumopainija.

Tsemppikuva. Kyllä tämäkin talvi ohi menee!

Isogloksinia – Sinningia speciosa
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä

Kevättä rinnassa

Olen viime kuukaudet ajatellut erityisen tiiviisti kevättä. Tulppaaneja!

Narsisseja!

Laukkoja!

Englanninsinililjoja!

Tähdikkejä!

Hajulaukkoja!

Syy tähän on seuraava kirjani, jonka olen nyt saanut käsistäni oikolukuun ja taittajalle.

Tältä se näyttää! Tulee myyntiin huhtikuussa.

Vaikka kirjailijan elämä ei herkkua ole, on ollut silti ilo tehdä kirja lempikukista. Kirjailijahan saa tuloja kirjastaan vasta vuosien kuluttua sen tekemisestä, odotan kesäkuussa tiliä edellisestä kirjastani. On siis käytävä töissä, jotta voi kirjoittaa kirjaa. Siksipä en muistakaan, koska edellinen vapaapäiväni oli – joskus lokakuussa, tai ehkä syyskuussa. Letkautus "haudassa ehtii levätä" onkin näköjään tosiasia, joka kuvaa kirjailija-toimittaja-yrittäjän elämää oikeasti.

Mutta nyt... voin nostaa jalat ylös...
Eikun enpä voikaan. Seuraavan Oma PIHA -lehden juttujen olisi pitänyt olla valmiit jo viime viikolla. Joskus mietin, kuinka monta vuosikymmentä pystyn huijaamaan itseäni sanomalla jatkuvasti: kun olet tehnyt tämän, sitten voit ottaa rennommin. Sitä ei ikinä tapahdu, aina on jotain minkä piti olla tehty jo.
Mutta juuri tänä iltana aion rentoutua ja kutoa, hansikastilauksia on tullut pieni pino.

Laitan loppuun ihanan alkukesäisen tsemppikuvan kaikille! Kyllä se parempi aika joskus koittaa, jaksaa jaksaa...

My next book is coming out in April!

Tipubongaus

Tänä viikonloppuna meilläkin bongattiin lintuja.
Hmm... tästä on selvästi mennyt sinikelta-ara.

Asiat tärkeysjärjestykseen. Papukaijaa ei sovi kohdata, jos omat höyhenet ovat epäjärjestyksessä.

Sitten papukaija sai asianmukaisen käsittelyn.

Mamma! Merkkaa sinne listaan Ara ararauna, sinikelta-ara. Edesmennyt.

Antoisaa lintubongailua kaikille muillekin!

Muutama huurteinen

... kuva rannasta, jossa sula meri tekee paksun kuurapeiton kaiken ylle. Tässä on yhteysaluslaiturimme.

Some images from our ferry pier. The humidity from the water covers everything in thick frost.

Postilaatikkoon ei aina saa laitettua kirjeitä, sillä luukku jäätyy kiinni. Tyhjennysaikatauluakin voi olla vaikea hahmottaa.

Pikkuinen venevajani, tai siis -osuuteni.

Uh. Tulisipa kevät.

Tiesitkö muuten, että huurteinen tuoppi ei oikeasti ole huurteinen? Huurre vaatii sen, että pinta, johon kosteus kiinnittyy, on alle nolla-asteinen. Pitäisi sanoa: mennään parille kasteiselle.
Huurteella ja kuurallakin on eroa, joten nämä kuvat saattavatkin oikeastaan olla kuuraisia. Huurre kyllä vaatii suuren ilmankosteuden, joka tässä on kyseessä, kuura syntyy jotenkin lämpötilaerosta. Sama minulle, tulisipa kevät.

Sinnikästä kevään odottelua kaikille!

Muutama talvinen ulkokuva

Kuura koristaa pihan.

It looks quite nice with only a little snow, and some icing from the frost.

Kaatunut kottikärry on jäätynyt niille sijoilleen.

Lauhana alkutalvena reippaasti kasvuun lähtenyt ruusu on nyt kuuran peitossa. Mitähän tuumaa? Ehkä sadattelee talven tuloa, kuten minäkin?

On tämä silti ihan kaunista, vaikka missään ei näykään vihreää. Niitty odottelee kesää ja lehmiä.

Päivä vain päättyy vieläkin valitettavan aikaisin, jo iltapäivällä, mutta onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan. Jospa aurinkokin hilautuisi vähitellen korkeammalle.

It now gets dark around 4.30 p.m. Well, that's better than a few weeks ago although there still is scope for improvement!

Valoja tarvitaan vielä.

Lämpöistä viikonloppua!

Kahvitellaan

Saaripalsta sai kahvikutsuhaasteen Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista sekä Pionilta Anun puutarhasta. Kiitos molemmille!
Kysymykset ovat kiperät ja tässä onkin kulunut aikaa miettiessä vastauksia...

Kysymyksiin pitää vastata ja haaste jakaa eteenpäin viidelle blogille, muuten tätä herkullista kahvi & pain au chocolat -annosta ei saa nauttia. Ääk! Pakko totella, näyttää liian hyvältä hylättäväksi. Kysymyksiin saa vastata myös pelkästään kuvien avulla.

1. Mikä on sisustustyylisi?

Pidän monenlaisista kuoseista ja niiden yhdistelystä. Haluan, että kotini on runsas kuin basaari. En tiedä, mitä tyylisuuntaa kotini edustavat, ehkä sekamelskaa. Tavaraa on paljon. Ja mistään ei voi luopua.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Huh. Tulevaan kotiini, vanhempaan talooni, joka ei ole vielä vuosiin valmis asuttavaksi.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Vanhan talon korjaamiseen. Nimenomaan korjaamiseen, ei toimivien ja aiemmilta remontoijilta säästyneiden vanhojen elementtien kuten uunien purkuun, ikkunoiden vaihtamiseen uudenaikaisiksi tai muuhun ulkonäköä, rakennusaikakauden tyyliä tai rakenteita mekittävästi muuttavaan toimenpiteeseen.
Kompromisseja on toki pakko tehdä, se on selvä asia, kun elämisen muoto on joissakin perusasioissa kovin erilainen nyt kuin menneinä vuosisatoina.

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Korjausrakentamiseen.

5. Mistä onnesta unelmoit?

Kyse ei oikeastaan ole unelmasta, vaan toiveesta ylläpitää saavutettu tasapaino. Toivon, että tulen loppuikäni elämään yhtä tyytyväisenä kuin nyt, sillä tyytyväisyys ja terveys eivät ole itsestäänselvyyksiä, edes mielenterveys. Toivon myös, että läheiseni voivat hyvin ja pääsevät mahdollisista huolistaan.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Tässä komppaan Pionia ja vastaan: terveyden menettäminen. Myös vapauden menettäminen.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Kaikki tuntuvat vastaavan tähän työasiat, sama vika minullakin.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Mielestäni annan hanakasti anteeksi, niin itselle kuin muillekin. Ihmisiä me kaikki ollaan.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Lämmin syli, vastaa Musti. Liikkuminen keittiön seudulla ja raksupurkin avaaminen usein, vastaa Ransu.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Eläinrakkaus ja eläinten hyvä kohtelu, se kielii paljosta muustakin. Hyväntahtoisuus. Ruuanlaittotaito.

Sitten se haastamisosuus. Toivottavasti joku näistä blogeista ei ole jo vastannut haasteeseen, kun olen hirveän huonosti ehtinyt blogeihin viime aikoina. Lähetän tämän eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Päivänpesän elämää

Meidän maalla

Annelivian talossa

Auring*n ihanat

Rikkaruohoelämää

Ulkokahvikautta odotellessa!

Kukkapostaus, vaikka hammasta purren

Nyt on pakko kirjoittaa kukista, vaikka täytyy myöntää, että kuura on hyvin kaunista ja otin siitä muutaman kuvankin. Se kuitenkin riittää, että sitä on joka paikassa muualla, ei sitä tänne blogiinkin tarvitse ängetä.
Otin suojakuvun pois vaaleajouluruusun päältä ja laitoin keon havuja tilalle toivottaen ruusulle oikein antoisaa talviunta ja paljon kukkia keväällä.

It is so cold now that I must write about flowers and indoor plants.

Siirrytäänpä sitten sisälle. Pasuuna voi hyvin eikä ollut edes alkanut roikottaa lehtiään yli kuukauden kastelutauon aikana, kiitos pilvisen kelin ja suuren alusvadin, jolle vettä voi laittaa varastoon. Hienoa! Ikkunalla viihtyvät pelargonit ja Bellevalia longistyla, joka kukkii joka vuosi keskellä talvea.

Pelargoneja on joka ikkunalla. Ransu ei voi mennä ulos, on liian kylmä ja liikaa lunta.

Onneksi sisällä riittää tekemistä, kun tinttejä rapistelee joka ikkunalla vähän väliä.

Kun olin lorauttanut vettä ruukkuun, nostivat pienet murattisyklaamit heti lehtiään! Kylläpä nämä ovat ilostuttavia. Nämä ovat ne, jotka ostin syksyllä, kun mukulat olivat alkaneet versoa ja kukkia pussissa kaupan hyllyssä. Istutan nämä maahan vasta keväällä.

Huone-esikkokin piristyi vedestä vuorokaudessa ja jopa kukka, jota luulin kuihtuneeksi, nousi terhakkana pystyyn. Tämä on ollut minulla nyt kaksi vuotta.
Nyt, kun päivä pitenee, kannattaa runsasta kastelua vaativat kasvit ja varjopaikan kasvit kuten syklaamit nostaa pois kaikkein valoisimmasta paikasta. Yleensä pidän pelargoneja eturivissä lähimpänä ikkunaa ja taemmassa rivissä ovat paahdetta karsastavat lajit.

Otin tämän taidekuvan eilen illalla, kun nouseva kuu näytti niin upealta. Hauskasti valosarjan lampuista tuli lähes saman kokoiset pallot. Kuu on täysi huomenaamulla.
Lämpöisiä talvipäiviä!

Huone-esikko – Primula obconica
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Pasuuna – Brugmansia
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Kai se on uskottava

Rakastamani brittityylinen kostea ja lauha talvi ei tullutkaan meille jäädäkseen, vaan saimme Siperian. Lintujen ruokinta piti aloittaa, tosin naapurit olivat jo aloittaneet, joten linnuilla on ollut ruokaa tähänkin asti. Sanotaan, että lintuja ei saisi ruokkia vain silloin tällöin, mutta kun olemme parin naapurin kanssa täällä kaikki silloin tällöin, niin eikö siitä yhteensä tule suunnilleen koko ajan?

'Tis the end of British-style winter, we got Siberia again. No denying geographical facts there, but still I was hoping!

Ruokintapaikat näkyvät ikkunoista, jotta ei tarvitse mennä ulos hyytymään lintuja katsellakseen.

Ai, pitikö tuo messinkitähti ottaa pois viimeistään Nuuttina? Se on niin kiva, enkä ole edes ollut kotona sitä katselemassa, saisinko jatkoaikaa esim. laskiaiseen?

Lintujen katseleminen on meillä yhteinen harrastus.

Viime kesänä istutin välimerenmaruna 'Powis Castlen' muotopuutarhaan sille hyvään kuivahkoon paikkaan. Tämä on vähän talvenarka, joten suojaustoimet ovat tarpeen, kun lunta on näin vähän ja pakkasta hirmuisesti. Maa on vielä ihan sula, joten mitään hätää tällä ei vielä ole.

Koska lunta ei ole luvassa ja pakkaset jatkuvat, kasasin marunan päälle pienen keon. Yksi siniheinä oli sopivasti kellahtanut syksyn myrskyissä vieruskasvin päälle retkottaen siinä rumasti. Napsin sen tähän. Näin pienellä toimenpiteellä voi olla suuri merkitys, talvenkestävyys on joskus hyvin pienestä kiinni. Nyt täytyy vain toivoa, että ei tule talvimyrskyjä. Monen muun kasvin kohdalla olen laittanut ensin kanaverkkoa ympärille ja sitten kasannut sen sisään esim. kuivia lehtiä. Ehkä voisin vielä katsoa, jos jossain olisi palanen verkkoa jäljellä.

Lopuksi osallistumme Naukulan kerhon lanseeraamaan kissa ja kirjasydän -haasteeseen. Tässä minun ja Ransun näkemys.

Siniheinä – Molinia caerulea
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens