Projekti "The Rima"

Tänä keväänä raportoin näköjään kaikesta vähän myöhään, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan...
Pari viikkoa sitten aloitin ikuisuusprojektin nimeltä talon rimoitus. Vanhassa talossani oli jäljellä ikivanha seinälaudoitus, josta sai mallin ja mitat uusiin lautoihin. Ne ovat erityisen leveitä. Talo laudoitettiinkin jo pari vuotta sitten.
Rimat ovat odottaneet taapelissa sitä, että käyn niihin käsiksi. Vanhat rimat kun olivat paitsi niin ikään erityisen leveitä, myös kulmistaan viistettyjä. Niiden höyläyttäminen olisi käynyt liian kalliiksi, joten päätin, että viistän ne itse. Omistan sentään sähköhöylän, mikä on selvä etu heihin verrattuna, jotka laudoittivat talon edellisen kerran kai joskus 1800-luvulla.

Höylätyt viisteet erottuvat vaaleampina reunoina jo vähän harmaantuneissa rimoissa. Keskimmäinen rima on ollut taapelissa toisin päin ja se ei ole harmaantunut. Rimat, kuten seinälaudatkin, kiinnitetään sydänpuoli ulospäin.

Olin arvellut, että saisin paikoilleen ehkä kolme rimaa päivässä, kun ne pitää paitsi höylätä myös sahata seinän yläosan sahalaitareunan mukaan. Yllätyksekseni sain kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä kahdeksan rimaa paikoilleen!
Sitten tuli vastaan ikkuna, joka kaipaa ensin listat ympärilleen ja sitten tajusin, että siitä eteenpäin tulee uusi kuisti, jonka sisälle ei tarvinne rimoja asentaa. Talon päädyissä on puolestaan se vika, että päätykolmioiden panelointi on etenkin alareunastaan vaihdettava, ja koska sahalaitakuvio vaikuttaa rimojen sahaukseen, ei päätyjäkään kannata aloittaa, koska sahalaita ei ehkä osu aivan samoille kohdille. Takaseinään on puolestaan turha uhrata kokonaisia rimoja, sinne voi käyttää pätkiä, jotka ovat jääneet yli muilta seiniltä.
Niin tämäkin ikuisuusprojekti jämähti taas paikoilleen.

Uudet rimat julkisivun pätkään saanut talo on silti kivan näköinen, siitä tuli taas askelta enemmän talon näköinen. Kun kohtapuoliin saan valmiiksi ensimmäisen julkisivun ikkunoista, näyttää se taas hivenen paremmalta. Näistä pienistä valmiista murusista saa kovin paljon pontta ja hyvää mieltä. Seinä näkyy makuuhuoneen ikkunasta.

Aika moni on pyöritellyt silmiään näille projekteilleni, jotka ovat varsin työläitä ja hitaita. Mutta toisiko nopeus lisäarvoa? Tarkoitan, että jotakinhan täytyy ihmisen tehdä, ja valmis ei välttämättä ole paras tilanne. Rakentamisvaihe tuottaa tekemisen iloa. Ei silti, ei tekeminen tällä tontilla lopu...
Mutta jos talossa on vielä jäljellä seinälaudoitus yli sadan vuoden takaa, kuka minä olen sitä vaihtamaan toisenlaiseksi. Lautojen leveydestä tulee tietty rytmi, joka on esimerkiksi 50-luvun talossa täysin erilainen kuin 1800-luvun talossa. Sama asia on ikkunoiden kanssa. Onneksi niitäkään ei ollut vaihdettu, enkä olisikaan ostanut taloa, jossa näin olisi tehty.

Pari viikkoa sitten otettu behind the scenes -kuva: tässä komeilevat rimapino ja muutama muukin laudanpätkä, pino pöllejä ja viime vuonna kaadetusta vaahterasta peräisin olevat risut. Näitähän pihallani riittää, en vain useinkaan jaksa näitä kasoja kuvata. Oman jaksamisen takia täytyy keskittyä niihin paikkoihin, joissa silmä jo vähän lepääkin.
Iloista uutta viikkoa!

I started the wall cladding project only to discover I must wait until I get some other stuff done first... so typical. The good news is, there are (more than) enough projects to keep me occupied!

Vastaukset haastekysymyksiin

Vastikään oman puutarha-alan yrityksen perustanut Tiina nakkasi haasteen Saaripalstalle jo alkuviikosta, en vain ole ehtinyt vastata. Tässä tulee!
PS. Käykää tsekkaamassa Tiinan upea uusi logo ♥

Kysymykset ja vastaukset:

1. Helpoin ja vaikein esikasvatettava kukka, jota sinulla on ollut? 
Klups. Esikasvatan aika vähän koska reissaan edestakaisin, mutta ehkä pienellä kokemuksellani voin jotain vastata. Keltakaunokki, kuvassa yllä, oli helppo. Sen taimet kestivät jopa kolmen viikon poissaoloni turvepoteissa rennosti päälle asetetun muovin alla. Tuloksena minulla on nyt muutama itse kasvatettu keltakaunokki pihallani, ja se on vieläpä mainio perhoskasvi!

Tällaiset helpoin – vaikein – ihanin – jne. superlatiivikysymykset on todella vaikeita btw!

Vaikeimpia ovat varmaan kaikki ne epäonnistumiset, joista en todellakaan ole pitänyt kirjaa. Mainitaan vaikka talven yli kylmäkäsittelyssä olleet ja nyt jo pari kuukautta sisällä "kasvakaa, prkl!"-käsittelyssä olevat hohtopiikkiputki 'Silver Ghost' ja jättikarhunputki, joista ei nouse idun itua. Nyyh.

2. Koska aloitit kukkien parissa puuhastelun ja miksi?

Hyvä kysymys, mutta en tiedä vastausta. Olen aina tykännyt kaivaa maata ja nähdä siemenestä nousevan kasvin ihmeen. Kukkasetkin ovat kivoja, mutta maansiirrot ja kaikenlainen tilan muovailu ja sommittelu ovat oma juttuni. Asetelmat ja kukkakimput taas eivät juurikaan ole oma juttuni.

3. Minkälainen olisi unelmapuutarhasi?

Oma puutarhani, jossa saan toteuttaa itseäni, on unelmapuutarhani. 

Jos saisin valita, olisi aina toukokuu, tai ainakin viimeistään heinäkuun puolivälistä kelattaisiin takaisin huhtikuun alkuun. Aina vaan. Enkä ikinä kyllästyisi, lupaan!

4. Jos saisit kasvattaa vain yhtä kukkaa, mikä se olisi ja miksi?

Voi ei, tällaisten kysymysten esittämisestä pitäisi asettaa joku sanktio! Miten tuollaiseen voi edes alkaa vastata. Yritänkin olla ovela ja vastaan kokonaisen kasvisuvun: kurjenmiekat. Koska niitä on niin paljon, ja ne alkavat kukkia aikaisin keväällä ♥

Kuvassa on keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger'.

5. Kuinka paljon tuli kuvia otettua viime kesänä puutarhastasi?

Kuules ny hei. En ala laskea jokaista viime kesän kuvaa. Välillä 1.6.–31.8. olen ottanut 1660 valokuvaa. Niistä varmaan muutama sata on muualta kuin kotoa, ja sitten on kotoa sisältä otetut kuvat, joten arvioin, että pihalta otettuja kuvia on vajaa tuhat. Aikavälin valitsin näin siksi, että vaikka monen mielestä kesä alkaa kun kasvit alkavat kasvaa ja loppuu ruskaan, minusta kevät jatkuu toukokuun loppuun ja syksy alkaa syyskuun alussa.

Yllä oleva kuva on ensimmäinen 1.6.2013 ottamani kuva, se on olohuoneesta. Kukassa ovat huone-esikko ja munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple'.

Alla on viimeinen 31.8.2013 ottamani kuva, siinä on Ransun tuoma vesimyyrä eteisessä. Kumpikaan näistä ei siis ollut pihalta!

Ai niin. Tässä olivat haasteen säännöt:

Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen

Keksi viisi uutta kysymystä

Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin

Eli tässä omat kysymykseni:

1. Katsotko puutarhaohjelmia tv:stä? Mitä niistä?

2. Kukkiiko pihallasi jokin esikko parhaillaan? Mikä?

3. Onko esikasvattamo vallannut kodin joka pöydän ja ikkunan?

4. Minkä kasvin aiot seuraavaksi hankkia?

5. Pidätkö kukkakuoseista sisustuksessa ja vaatteissa?

Haaste matkaa eteenpäin Sadulle Kukkaiselämää-blogiin, Jorille Hernepensaskujanne-blogiin ja – hahaa – takaisin Tiinalle!

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum

Huone-esikko – Primula obconica

Jättikarhunputki – Angelica gigas

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala

Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus

Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-ryhmä

Pääsiäiskissa

Hyvistä aikeista huolimatta en ole saanut aikaan yhtään pääsiäiskoristelua tai edes ostanut pääsiäiskukkaa, vaikka minulla olisi valmiina parikin astiaa niitä varten. Mutta ei se mitään, onneksi on muhkean talvi- eikun pääsiäisturkin kasvattanut pääsiäiskolli!

Ransu the Magnificently fluffy Easter Bunny Cat wishes everyone a very happy Easter!

Mehukkaita myyrä- ja mämmihetkiä!

Ja löytyyhän se pääsiäiskukkakin, kun menee pihalle, ei niitä sisällä kaivata. Tämä on etelänkevätesikko.
Iloista pääsiäistä!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Se on täällä tänään

Ensimmäinen satsi kirjaani oli ilmestynyt Norrskatan rannan postilootaan ilmeisesti perjantaina, kun sain sen mukaani ohikulkiessani eilen. Vein ensimmäiset tilatut kirjat postiin äsken!

Tältä se nyt näyttää livenä.

My new book is here!

Taitto on raikas, ilmava ja kivasti retro palloineen ja fontteineen. Olen erittäin tyytyväinen taittajan työhön! Kukin sipuli- ja mukulakasvilaji on esitelty omana lukunaan.

Kirjassa on lisäksi ohjeita siitä, minkälaisille kasvupaikoille mitäkin sipuli- ja mukulakasvia kannattaa istuttaa, ja miten. Muutama istutussuunnitelma on myös, kun ystävä siihen oikein patisti asiaa empiessäni... (Kiitos tsempistä P ♥)
Ohjeita ostamiseen, säilyttämiseen, talvettamiseen ja lisäämiseen on tietysti myös, eihän ilman niitä voi kasveista puhua.

Kirjan lopussa on yllätys: aukeamallinen nousevien versojen kuvia. Siinä on vähän opastusta oman pihan piippojen tunnistukseen.
Tiedätkö, mitä tässä kuvassa on?

Nehän ovat bokharankurjenmiekan versot! Ne on helppo tunnistaa, kun kasvilla on nuo kahteen suuntaan viuhkamaiset lehdet heti maasta noustessaan. Kaikkien lajien kuvat eivät valitettavasti millään mahtuneet mukaan kirjaan, tämä on yksi poisjääneistä. Bokharankurjenmiekan versot ovat tällä hetkellä ylemmän kuvan asteella, kasvi kukkii muutaman viikon päästä.

Kirjajuhlan kunniaksi pari tähtitulppaania kukkii parhaillaan.
Iloista ja kukikasta kevättä kaikille!

Kirjan omistuskirjoituksella voit tilata nettikaupastani täältä.

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Sinivuokkopäivä

Ensimmäinen valkoinen sinivuokko on avautunut! Sain kaksi kappaletta tätä hurmaavaa kasvia puutarhaystävältä viime keväänä, ja eilen hän kävi tervehtimässä ja tuomassa Hanna Tuurin kirjan. Hän oli ajatellut minua nähdessään kirjan alessa. Miten sydäntälämmittävää, ja nyt pääsen paikkaamaan aukon sivistyksessä, kun en ole lukenut Tuurilta muuta kuin kolumneja, vaikka olen halunnut tutustua hänen kirjoihinsa.
Puutarhaystävät ovat parhaita!

Yesterday, a sunny day was completed to perfection by the opening of the first white Hepatica nobilis flower.

Erityiset sinivuokot kasvavat muotopuutarhan varjoisimmassa ja silti kuivassa penkissä, sillä sinivuokko sietää hyvinkin kuivaa maata, mutta ei kilpailua. Sitä ei siis voi laittaa jonnekin villiin paikkaan heinikon sekaan, tai voi, mutta ei kannata.
Sinivuokon kaverina muotopuutarhassa kukkivat lukemattomat vaaleanpunaiset pikkusinililjat, jotka haalistuvat lähes valkoisiksi avauduttuaan. Eivätkö ole suloisia, kuin tähtisadetta.

Valkokukkainen on luonnonkasviamme lehtosinivuokkoa, mutta tämä unkarinsinivuokko on eteläisempi laji ja tämä sen jalostettu lajike 'Blue Eyes'. Tämäkin on todella hurmaava! Pidän tästä vaaleansinisesta sävystä todella.
Sinivuokkoja on saatava lisää, nämä ovat niin ihastuttavan aikaisia. Valkovuokoista ei näy pihallani vielä mitään, keltavuokot ovat sen sijaan yllättäneet, ne ovat jo pienen pienellä nupulla!

Siivoilin eilen huussin takana olevaa kevätesikkoniittyä. Yritän hieman hillitä heinikkoa ja koiranputkikkoa ja auttaa esikkoja saamaan jalansijaa siementaimilleen. Löysin samalla muutaman tarhajouluruusun siementaimen! Ne eivät ole kukintaiässä vielä moneen vuoteen. Paikassa kasvaa tämä tumma marjapuuronpunainen ...

... limenvihreä ...

... sekä mustanpuhuva. Näihin(kään) ei millään kyllästy, joten pahoin pelkään, että joudutte katsomaan vielä muutamat kuvat näistä kukkien avautuessa.
Iloista palmusunnuntaita!

Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Pieni kevätkatsaus

Olen jo jonkin aikaa ajatellut katsoa vuosien takaisista kuvista, millaista on tänä päivänä ollut eri vuosina. Ihan samalta päivältä ei aina ole kuvaa, mutta näistä suunnilleen samana päivänä otetuistakin näkee jotakin. Huhtikuussa on aina puutarhamessuja ja usein olen ollut poissa kotoa useitakin viikkoja putkeen. Enkä ole ottanut kuvia samoista kohdista, joten loput täytyy nyt vain kuvitella.
Vuonna 2007 oli huhtikuun puolivälin paikkeilla ihan samanlaista kuin nytkin. Pikkukäenrieskat kukkivat, niin myös nyt – sekä siinä olohuoneen ruukussa että ulkona, yhtä aikaa!

Here are some images of different years around the same time. It is interesting to see how variable the spring weather is.

2007 oli Mustin ja Viljon ensimmäinen kevät, ja minun ensimmäinen kevääni täällä. Kuva on toukokuulta, kun voikukat jo kukkivat.

Lauhan talven 2008 jälkeen kevät oli suunnilleen samoissa lukemissa kuin nytkin. Posliinihyasintti tässä aloittelee kukintaa 7.4.2008. Tänä vuonna ne taisivat aloittaa kukinnan ihan samaan aikaan.

Metsätyräkki 'Chameleon' oli puhjennut lehteen ja narsissit olivat nupulla, ihan niin kuin nytkin.

Tuolloin kultainen hassu rakas Viljo oli vielä kuvioissa ♥ Jos Ransu on seurallinen, oli Viljo sitä potenssiin kaksi!

Huhtikuussa 2009 oli horisontti vinossa... ja jäät lähes lähteneet 5.4.

Ja Ransuli Karvapehva oli puolivuotias untuvapallero.

Vuonna 2010 kevät oli hieman myöhemmässä. 6.4. metsätyräkin versot olivat vasta nousussa, tänä vuonna sinä päivänä sen lehdet olivat jo puhjenneet.

Tontti näytti tuolloin kovin ruskealta vielä, ja luntakin oli paikoitellen. Ransu oli langanlaiha puolitoistavuotias teini.

Kevät 2011 eteni tuskastuttavan hitaasti. Meri oli vielä ihan jäässä 6.4.

Seuraavanakin vuonna oli pitkä talvi. 4.4.2012 olivat pikkusinililjat vasta versomassa. Mutta hetkinen, tänä vuonnahan ne ovat ihan samassa tahdissa – löysin näiden versot vasta 6.4.!

Kauhukeväänä 2013 oli puutarhassa vielä näin paljon lunta huhtikuun 5. päivänä. Vaikka täällähän sitä oli vähän verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun. Ripustin riippumaton kostoksi luonnonvoimille, lampaantaljan päällä ja tuplasängyn topattuun päiväpeittoon kääryleeksi kietoutuneena siinä tarkeni hetken. Maata ei voinut unelmoidakaan kaivavansa, tai tekevänsä paljon muutakaan hyödyllistä.

Tänä vuonna – aah, tänä kevätihmisen siunattuna vuonna – kukkivat isokevättähdet 11.4. Kultasahramit ja talventähdet ovat jo lakastumaan päin.

Suikeroesikossa on jo useita kukkia. Olen aiempina vuosina mainostanut tätä julianesikkona, koska sellaisena tämän ostin, mutta sain vastikään tietää, että näissä on usein sekaannuksia ja että tämä on todellakin suikeroesikko.

Musti-isäntäpantteri, joka seuraavaksi täyttää kahdeksan vuotta, tarkastelee valtakuntaansa sateessakin.
Aurinkoista viikonloppua!

Isokevättähti – Scilla luciliae
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Talventähti – Eranthis

Sininen hetki

Uusia sinivuokkoja on nousussa. Olin lähes unohtanut, että vuokko-esikkopuutarhassakin kasvaa sinivuokko! Tämä on saanut niskaansa keväisen annoksen kompostimultaa, ja sitä näyttää olevan vähän tukassakin.

There are two native Hepaticas in my garden. They are so sweet and hairy.

Mustin puutarhaan on ilmestynyt pari sinistä isokevättähteä. Siirsin nämä viime kesänä aiempaa parempaan paikkaan kun olivat niin varjossa, mutta en enää muistanut minne. Nyt selvisi!
Talventähdet ovat kukintansa lopulla, mutta kultasahramit 'Cream Beauty' ovat vielä vedossa.

Siirrytään takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Sen reunamilla kasvavaan kultaherukkaan ovat puhkeamassa lehdet. Samoin on kaikkien herukoiden laita. Taikinamarjoissa ja etenkin lamoherukoissa onkin jo pienet avautuneet lehdet.

Lehtoakileijoissa on jo suuret lehtiruusukkeet. Kivimuurin suojissa kasvaa erityinen akileija, ja tästä näystä olen erittäin iloinen! Tämä on sysiakileija. Sekin on selvinnyt talvesta! Hurmaava periskooppi tämä.
Sysiakileija ei varmaankaan ole erityisen herkkä tai talvenarka, mutta kasvien jälleennäkeminen vain tuottaa niin suunnatonta riemua näin keväisin. Istutin tämän vasta viime vuonna, ja uusista kasveista ei koskaan tiedä. Kun ei niistä vanhoistakaan voi olla varma!

Vuokko-esikkopuutarhan puolivarjossa kasvavat pikkusinililjat ovat viimein avanneet kukkansa. Näissä on hieno sinisävy. Vaikka pidän idänsinililjasta, pidän erityisesti tästäkin. Tällainen viileä ja kalvakka sininen oikein hohtaa iltavalossa.
Ransu esittelee, huomasitko?

Pehmoista illanjatkoa!

Isokevättähti – Scilla luciliae
Lamoherukka – Ribes glandulosum
Kultaherukka – Ribes aureum
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Taikinamarja – Ribes alpinum
Talventähti – Eranthis