Friday, 14 December 2012

Krookuksenkukkia ja joulukortteja

Syyssahramit viettivät lauhoja päiviä parvekkeella.

The crocuses have developed long shoots quite quickly after taking them in from the balcony, when the weather got colder again.
This week it was the Christmas card writing week. Ransu was very helpful putting his bum on the address book.

Ransu tuli seurakseni vahtimaan, mitä pihalla tapahtuu. Lumiauran pörinää piti seurata tarkoin.

Joulukortitkin saatiin kirjoitettua ajoissa siitä huolimatta, että Ransu istui osoitekirjan päällä.
Ransu: Mamma mä autan! Katson tästä osoitteet sulle valmiiksi.

Hmm. Yläkaapin ovi on auki... 
Minä: Ransu ei sinne!

R: Mitä? No en mä minnekään ollutkaan...

Nostin krookukset sisälle, jotta ehdin nähdä niitä kukassa ennen saareen lähtöä. Lämpimässä niiden varret venähtävät pitkiksi ja nuput puhkeavat nopeasti.
Viihtyisää viikonloppua!

Syyssahrami – Crocus speciosus

Tuesday, 11 December 2012

Aika paljastaa

Tässä se on, valmistuva projekti johon taannoin viittasin. Silloin en vielä voinut paljastaa kirjan kantta, mutta nyt se on jo painettuna kustantajan kevätkirjojen katalogiin niin ei kai sitä voi enää muuttaakaan!
Uusi kirjani ilmestyy helmikuussa, nyt käydään vielä läpi viimeisiä korjauksia, niiden tarkistuksia ja muita loppuvaiheen viilauksia. Yritän saada tätä omaan nettikauppaani Elsan lempituoliin myyntiin, kirjakaupat vasta tekevät kevään tilauksia, joten en osaa sanoa, mistä kirjakaupoista tätä saa. Koska kyseessä on kuitenkin yksi ensi vuoden parhaista puutarhakirjoista, niin eiköhän kaikki suurimmat kaupat tätä ota myyntiin... kröhöm... Ja ainakin kustantajan Minervan omasta nettikaupasta tätä saa, mutta ei vielä vaan vasta helmikuussa. Ilmoittelen sitten.
Kirjan aihe on viljely ruukuissa, astioissa, amppeleissa, laatikoissa – kaikkialla paitsi maassa. Kohopenkitkin on otettu mukaan, sillä tekniikat niiden suhteen ovat aika samanlaiset kuin astiaviljelyssä muutenkin. Kasvihuoneistakin puhutaan, sillä niissä viljellään joko astioissa tai kohopenkeissä.

My new book is coming out in February! It is about gardening in containers.

Ruukussahan voi tosiaan viljellä kaikenlaista... vaikkapa krookuksia jouluksi!

Iloista illanjatkoa ja keskiviikkoa kaikille muillekin!

Monday, 10 December 2012

Krookuksenversoja

Kävin kukkakaupassa kaupungissa ja katsahdin kukkasipulihyllyyn. Viimeiset pussit myytiin halvalla ja silmiini osui kaksi syksyllä kukkivan krookuksen pussia, ainoat laatuaan jäljellä. Sipuleita kävi sääliksi: ne olivat alkaneet kasvattaa pitkiä versoja odottaessaan, että joku ostaisi ne ja istuttaisi maahan. Eihän niitä voinut jättää kauppaan näivettymään. Poimin hellästi pussit telineestä.

Istutin sipulit ruukkuihin, suureen ruukkuun hankin kimalteista hopealankaa maustesahramin seuraksi. Maustesahrami puskee pitkiä, kapeita vihreitä lehtiä. Uurnamallisissa ruukuissa on syyssahramia, jonka versot ovat niin pullistuneet, että joitakin violetteja nuppuja on näkyvissä!
Maustesahrami on näistä kahdesta sahramista talvenarempi, mutta aion istuttaa kaikki keväällä puutarhaan. Jostain syystä aiempi satsi maustesahramia menehtyi puutarhassani, vaikka ne kasvattivat lehtiä sekä viime syksynä että uudestaan keväällä. Ehkä kesä oli liian märkä tai ne päättivät pitää välivuoden. Talvenarat sipulit onkin viisasta laittaa mahdollisimman kuivaan paikkaan, vanhassa paikassa oli ehkä niille liikaa savea. Savi koituu aina arkajalkojen kohtaloksi, kun se on niin märkä ja kylmä maalaji. Tai ehkä paikka oli liian varjoisa, moni sipulikukka on peräisin vuorilta, joissa aurinko korventaa maata kesän ajan.

Istutin joulumyyjäisistä yli jääneet jouluruusut suureen ruukkuun parvekkeelle. Nyt kun pakkanen lauhtui, ne voi taas pitää ulkona, missä ne viihtyvät paljon paremmin kuin sisällä.

Mukavaa uutta viikkoa!

I could not leave the two remaining bags of autumn-flowering crocuses in the shop, seeing that they had developed long shoots. What a joy to see these grow in the middle of winter!

Maustesahrami – Crocus sativus
Syyssahrami – Crocus speciosus

Saturday, 8 December 2012

Kissat ja lumi

Kissoilla on hyvin erilaisia suhtautumisia lumeen. Niin minunkin kissoillani.

Musti pitää lumesta, varsinkin puuterilumesta, joka saa sen suorastaan riehakkaaksi. Kuuluu kurr, kurr, kun Musti ryntää hankeen ja kaivautuu sinne pää edellä, sitten loikkaa häntä pörheänä seuraavaan kinokseen. Se haluaisi Ransun mukaan lumileikkiin, mutta...

... Ransu ei välitä lumesta ja yrittää liikkua paikoissa, joissa sitä on mahdollisimman vähän!

Jos Ransu joutuu kahlaamaan kinoksen yli, se yrittää ottaa niin pitkiä askelia kuin suinkin, ehkä siksi, että silloin niitä joutuu ottamaan kaikkein vähiten. Arvelen Ransun logiikan olevan tällainen.

Ransun häntä menee sitä edemmäs mitä enemmän Ransu etenee. Ransun hännän logiikkaa voi vain arvailla.

Jos Ransun turkki on pörröinen, niin on myös Mustin. Mustilla on tuuhea aluskerrasto, pidempiä päällyskarvoja ja Mustinkin tassuissa tursuaa karvoja varpaanväleistä. Ehkä siksi Mustille ei näytä tulevan kovallakaan pakkasella kylmä.

Musti-lumipantteri lähettää terveisiä kaikille muillekin talven ystäville!

Ransu lähtee mukaan postinhakulenkille varmaan vain siksi, että ei joutuisi jäämään yksin kotiin, se on vielä huonompi vaihtoehto. Ransu pysyttelee mieluiten auratulla tiellä ja luo minuun syyttäviä katseita.


Cats have very differing views on snow. My black cat Musti loves it, especially when it's light and fluffy. Ransu, who after all is a Norwegian forest cat, dislikes it. He much prefers rain!

Thursday, 6 December 2012

Sinivalkoista itsenäisyyspäivää

Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitan sinivalkoisen kukkaesityksen. Esiintyjinä sitkeät, sinnikkäät ja olosuhteisiin sopeutuvaiset pienet kevätkukat! Tässä balkaninvuokko.

It is our National Day, that is the Independence Day. Hence the blue and white flowers. Have a festive day!

Valkoinen idänsinililja.

Valkoiset palloesikot.

Metsäorvokki.

Helmililjoja.

Valkokukkainen koiranhammas Erythronium californicum 'White Beauty'.

Iloista itsenäisyyden juhlintaa kaikille!

Wednesday, 5 December 2012

Metsäpuutarhaa

Selailin taas läpi kesäkuvia – se kuuluu työni luontaisetuihin. Ei voi valittaa! Koska kesän mittaan kertyy niin paljon kuvia, voi niitä julkaista talven aikana, vai mitä.
Tällä kertaa mieleni teki keskittyä metsäpuutarhaan. Tai on minulla jo parikin metsäpuutarhaa, mutta kumpikin on kukkapenkki tai pieni istutusalue ennemmin kuin kokonainen puutarha. Vanhempi eli viime vuonna tehty metsäpuutarhapenkki on tämän vaahteran alla jatkuen sekä vasemmalle että oikealle kapeana kaistaleena, uudempi metsäpuutarhapenkki on lähellä olevien mäntyjen alla. Taustalla näkyy muotopuutarhan kesäkuista kukkaloistoa.

Now that there is snow I really feel like going through summer pictures... here are some images of my little woodland garden. I only started this last year so all the plants are still quite small.

Osa tästä metsäpuutarhapenkistä on pienessä notkelmassa, joka ei enää toimita ojan virkaa – talon viereen kaivettiin kunnollinen salaoja ja toinen oja saunan vierellä johdattaa pääosan rinteestä tulevasta vedestä pois. Penkin reunalla kukkii suloisia nurmitädykkeitä, mikä ihana yllätys! Tämä alue oli paikan ostaessani täysin heinittynyt, mutta nurmitädykkeet tai niiden siemenet olivat siinä sinnitelleet.
Oikealla taempana näkyy kosteaa kevätniittyä, joka oli vielä kesäkuussa niittämättä, jotta kaikki sipulikukkien lehdet ehtivät lakastua. Kostealla paikalla oleva niitty ei minusta toimi muuten kuin tällaisena puolivuotisniittynä, loppukesän ajan ruohoa on pakko leikata, muuten nokkoset, koiranputket, piparjuuret ja ohdakkeet alkavat rehottaa siinä. Ruohonleikkuu pitää ne aisoissa.

Vaalealehtiset kasvit ovat hyviä varjopaikan valopilkkuja. Keltalehtinen keijunkukka 'Ginger Ale' tekee myös keltaiset kukat, kasvilla on hieno yhtenäinen ilme. Väri on jännittävä rikinkeltainen, joka voi jossain yhteydessä olla ällöttävä, mutta tässä se on minusta juuri paikallaan.

Keskikesällä keijunkukan kaveriksi tulee kirjoesikko, tosin tämä sittemmin siirtyi toiseen päähän penkkiä, missä se sopii värimaailmaan paremmin.

Kukkapenkin loppupäässä, tai oikeastaan vielä siitäkin kauemmas kapean polun toisella puolella ovat rotkolemmikki ja tummakurjenpolvi 'Samobor'. Keltalehtinen kultatesma viihtyy varjossa, sitä näkyy vasemmassa reunassa.

Harvinaisia kasvejakin mahtuu mukaan, tietysti. Tämä on pikarililja Fritillaria stribrnyi.

Tummalehtinen kasvi ei oikein erotu varjosta, kuten tämä syyskimikin tumma versio 'Brunette'. Toivonkin, että sen ympärille istutetut tuoksukeltavirmat auttavat nostamaan kauniita lehtiä paremmin esiin. Tietenkin maa on vielä aika paljas ja mullanvärinen, kun istutusalue on uusi. Pikkuhiljaa levittäytyvät maanpeiteperennat värittävät maanpinnan.

Loppukesällä ihana keijuängelmä avasi kukkiaan, vaikka peurat popsivat sen latvat, pääsi pikkuruisista kukista vähän nauttimaan itsekin.
Iloista päivänjatkoa!

Keijunkukka – Heuchera
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Kirjoesikko – Primula × bullesiana
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Nurmitädyke – Veronica chamaedrys
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Syyskimikki – Actaea simplex
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

Monday, 3 December 2012

Talvitunnelmissa Hvitträskissä

Viikonloppuna oli joulumarkkinat Hvitträskissä. Otin kameran mukaan, sillä vastasatanut lumi – jota edelleen hiljalleen satoi – teki paikasta entistäkin kuvauksellisemman.

The Christmas market at Hvitträsk was a success – perfect weather, perfect setting!

Jylhä sijainti korkealla järven partaalla ja satumaiset rakennukset saavat ihmisen ritisemään onnesta kerta toisensa jälkeen. Perinteisiä muotoja ja materiaaleja käytettiin luovasti, missään ei säästelty, yhtäkään yksityiskohtaa ei jätettu huomiotta. Keskiaika kohtasi uudet oivallukset ja lopputulos on mykistävä.


Myyntipöytiä on aina sekä päärakennuksessa että Geselliuksen perheen entisessä kodissa, joka on nykyään ravintolana. Oma pöytäni sijaitsi arkkitehtitoimiston ateljeessa, jonka toisessa päässä on kirjasto. Ateljee on päärakennuksessa Lindgrenin ja Saarisen kotien välissä.
Oli hurjan kivaa, kun Saaripalstan lukijoita ja Elsan lempituolin kanta-asiakkaita tuli tervehtimään, oli ihana nähdä teitä livenä!

Aivan pöytäni takaa avautui hieno näkymä Vitträskin järvelle. Lumi oli kasautunut ikkunanpieliin kuin Pekka Halosen maalauksessa, taiteilijakotitunnelma oli täydellinen!

Hvitträskin ruusutarhassa on ehkä maailman suloisin huvimaja.

Talvi on ihan kiva, paitsi että jouduin ojaan auraamattomalla tiellä matkalla markkinoilta kotiin. Auto ei päässyt mäkeä ylös ja kun peruutin ottaakseni uutta vauhtia, liukui auto höttölumessa kohti ojaa, pitoa ei ollut lainkaan. Onneksi lähistöllä oli talo, jossa asui ystävällinen isokokoinen mies! Vaikka olo oli ojaanliukumishetkellä surkea, kun oli jo pimeää, pakkasta -10 astetta ja ympärillä vain sankkaa ja synkkää kirkkonummelaista metsää, oli episodi loppujen lopuksi mukava. Ystävällisen ja avuliaan ihmisen tapaaminen lämmittää mieltä aina ja olin niin iloinen, että minulla oli jäljellä jouluruusuasetelmia, jollaisen saatoin ojentaa kiitokseksi halauksen kera. Lisäksi hän kertoi asuvansa äitinsä synnyinsijoilla ja että hänen enonsa olivat aikoinaan töissä rakentamassa Hvitträskiä!

Niinpä minun on ihan pakko laittaa tähän loppuun toiveikas ajatus: tähän on enää viisi kuukautta!
Mukavaa keväänodotusta kaikille muillekin sitä odottaville!