Joulusatu

 No niin, lukijan pyynnöstä... here goes!

Mitä ihmettä! Monta vuotta hiljaiseloa viettäneessä nukketalossa on valot päällä.

Kurkkaan ovesta pölyiseen eteiseen. Sieltä kuuluu vaimea köh, köh.

Voi sentään. Pölyistä on. Eteisen kattolamppu on lisäksi taas romahtanut. Tällä alueella tapahtuu maanjäristyksiä tuhkatiheään.

Jeeves vilahtaa ovesta ulos mutisten jotakin uusista kiinnikkeistä kattoon. Hän meinaa unohtaa knallinsa, se oli pudonnut hattukoukusta lattialle, mutta ovenraosta työntyy vielä pitkä käsivarsi ja nappaa knallin.

Jeevesiltä jäivät ehkä keittiöhommat kesken, vai onko maanjäristys syynä siihenkin, että lattialla on säilykepurkkeja? Tango-koira näyttää viattomuuden perikuvalta. Hercule-kissaa ei näy missään, kermakuppi on koskematon. Joku on kyllä työntänyt kuononsa kissanruokaan.

Ruokasalista löytyy Miss Marple teehetkeä viettämästä. Pieni tonttu näyttää mietteliäältä. Jeeves on näköjään ehtinyt tuoda kuusen sisään ja koristella sen kimaltavaksi.

Mennäänpä yläkertaan, jos Hercule löytyisi sieltä. Portaissa kulkeminen on vaikeaa kirjapinojen takia. Koskahan Jeeves ehtisi laittaa yläkerran kirjaston siihen kuntoon, että kirjat saisi laitettua hyllyyn?

Ompelijapupun salongissakin on vähän kaaosta. Mallinuken helmikaulakoru lojuu lattialla. Mutta pupu sanoo, ettei ole nähnyt Herculea.

Pupu pitää keväästä, joten hänen ompelusalongissaan on aina keväinen tunnelma. Yleensä esillä on narsisseja, joskus pääsiäismuniakin.

Jeevesin kirjeenvaihto on jäänyt kesken – ehkä silloin, kun eteisen kattolamppu rämähti alas. Kynttilä on pudonnut kirjoituslipaston päältä, onneksi siinä ei ollut tulta. Mutta täällä ei ole ristin sielua.

Seuraavassa kerroksessa on hipihiljaista. Ja hämärää. Tänne ei ole vielä vedetty sähköjä. Ehkä Jeeves hommaa samalla tännekin johtoa, lamppuja ja kiinnikkeitä? Seinällä on pari kynttilälampettia, mutta  niissä ei ole kynttilöitä. Valoa pitäisi saada, jotta musiikkihuoneessa näkisi musisoida. Takanurkan kaakeliuuni kyllä takaa sen, ettei harppua ja flyygeliä tarvitse soittaa jäisin sormin.

Mutta mitä ihmettä tekee polkupyörä keskellä musiikkihuonetta? Ei kai joku vain ole harjoitellut pyöräilyä täällä?

Musiikkihuoneen vieressä on kirjasto, joka totisesti pitäisi saada kunnostettua niin, että kirjat voisi tuoda kaikkialla lojuvista pinoista tänne hyllyyn.

Parvella on hullun tiedemiehen kamari ja työhuone, mutta hänkin kaipaa jo kovasti työpöytää ja tutkimusvälineitä.

Hän on outo tyyppi. Kuten Jeeves, hän asuu täällä, mutta häntä ei silti näe kuin vilaukselta. Kummastakaan en ole onnistunut saamaan koskaan kuvaa.

Palaan alakertaan. Tonttu näyttää tyytyväiseltä. Kukapa olisi arvannut, että hänen herkkuaan ovat vihreät kuulat? Neiti Marple sen tietenkin osasi päätellä – ehkä nutun väristä – ja tarjoili kuulat lattialle. Tontulla kun on niin olemattoman lyhyet kintut ja pyöreä vatsa, ettei hän pääse mihinkään pöytien ja tarjoilukomuuttien päälle.

Eteisestä kuuluukin jo nakuttelua, kun Jeeves kiinnittää lamppua kattoon.

Mutta hei, mikäs musta hahmo on ruokapöydän ääressä takaoven puolella? Sehän on Hercule! Hän nautiskelee iltapäiväteetä Miss Marplen kanssa, Herculen edessä taitaa olla portviinilasi. 

Olikohan hän siinä koko ajan? Mustaa kissaa on niin kovin vaikea erottaa hämyisestä huoneesta. Nyt takassa loimuaa valkea, joka valaisee koko huoneen.

Huh, koko väki on kuin onkin tallella ja eteisen lamppukin alkaa taas olla katossa niin kuin pitää.

Iloista joulua!