Kaikkia projekteja en toki kuvaa, mutta tässä pari pientä juttua, jotka tuli kuvattua.
Tein
Anun puutarha -blogista inspiroituneena pienen keramiikkatalon. Se tulee lopullisesti valmiiksi keväällä, kun laitan talon puutarhaan ja täytän sen katon sammalella tai mehikasvilla. Siksi katossa on korkeat reunat ja se on kaukalomainen. Joku pikkuruinen kasvi, josta tulee ruohomainen tekstuuri, olisi täydellinen.
Ristin talon Färsaarten taloksi ja lasitin sen mustanpuhuvaksi mangaanilla. En ole valitettavasti vielä käynyt Färsaarilla, mutta mielikuvissani talot ovat mustia ja ruohokattoisia. Talon yhdellä puolella on ovi raollaan, muilla seinillä ikkunat.
Hankin viimein uuden puhelimen vanhan tilalle, josta kukaan ei pystynyt kunnolla kuulemaan, mitä puhuin, enkä minäkään kuullut hyvin. Puhelin tarvitsi pussin, jota väkersin monta tuntia. Kangaspala oli valmiina, kun olin muutamaa vuotta aiemmin kirjonut palasen enkä keksinyt sille käyttöä.
Kirjottu pala ei riittänyt koko pussiin enkä halunnut leikata sitä poikki, niinpä se kiertää vain osittain pussin takapuolelle. Pussissa on päällikangas ja vuori ja niiden välissä topattu kangas.
Minulla ei ole hajuakaan, miten vetoketju pitäisi oikeaoppisesti ommella – kai siihen olisi jokin oma jalkakin siihen ompelukoneen neulan alle – mutta en jaksa etsiä tai lukea ohjeita saati sitten vaihtaa koneen osia. Niinpä tikkasin vetoketjun lopuksi vuorikankaaseen käsin, kun arvelin varmasti aivan oikein, että siitä tulisi ruokottoman ruma ompelukoneella säheltämällä. Tikkien oli pakko kulkea myös päällipuolelta. Hmm, ehkä olisi pitänyt miettiä joku muu työjärjestys, mutta aivoni eivät riittäneet siihen ja tulos on ihan ok, onhan tuossa käsin pisteltyä kirjontaa muutenkin.
Loppujen lopuksi pussista tuli aivan liikaa tilaa vievä käsilaukkuun ja keksin, että yksi kankainen aurinkolasikotelo, joka minulla jo oli, on täydellinen puhelimelle. Ehkä tästä tulee sitten aurinkolasikotelo, kun kesä koittaa.
Ompeluprojektiin löytyy aina avustaja!
Ootpa kauniita kädentaitoja esitellyt. Hieno mökki ja kuhan katto vihertää on huippu. Kirjottu pussukkakin on hieno ja käsityötä. Hyvän mielen antaa vaikka käyttötarkastuskin muuttui matkanvarrella. Pussukoille on aina käyttöä.
ReplyDeleteKäsintehdyssä on aina oma arvonsa, vaikka lopputulos ei olisikaan siisteimmästä päästä. Toisaalta tänä massatuotannon aikana se, että esine selvästi näyttää käsin tehdyltä, on jo arvokasta.
DeleteOnpa hienot työt! Tuo Färsaarten talo on ihana ja vielä kun saa turvekaton! Myös kirjottu kännykkäpussi on kaunis! Kirjoita kiinnostaa myös minua, vanhat tekniikat. Virkkaamalla kirjoin pitäjänpuvun helman ja napit, ensi kuun lopussa menen etupistokurssille, punapoimintaa olenkin tehnyt. Ompelu on tosi kivaa vallankin noin hyvässä seurassa ❤️? Riehuiko Hannes siellä teillä? Mukavaa vuoden loppua ❤️
ReplyDeleteKiitos! Kun vielä keksisi keinon, jolla sammal tai muu kattokasvillisuus ei kuivuisi korpuksi kesällä. Täytyy mietiskellä. On turha toivo, että muistaisin jatkuvasti kastella pikku mökkiä :-D
DeleteSinulla onkin monet tekniikat hallussa!
Meillä taisi Hannes riehua, sähköt ovat olleet poikki yli kaksi vuorokautta, mutta itse olen onneksi nyt kaupungissa. Huomenna näen, mitä tuhoja on tullut, kun pääsen kotiin.
Kiitos ja hyviä vuoden viimeisiä päiviä sinullekin!
Ihana talo ja voin niin kuvitella myös sammalkaton päälleen.
ReplyDeleteKaunis kirjottu kännykkäpussukka. Itse tehdyissä huokuu se kädentaito ja arvostus.
Kiva sinulla on myös aina apulainen hommassa kuin hommassa.
Mukavaa loppuvuotta ja kohta uutta alkavaa!
Kiitos, samaa sinulle!
Delete