En ole varma, kuinka monta vuotta Helsingin seudun kirjastot ovat järjestäneet lukuhaasteen, mutta itse olen osallistunut siihen vuodesta 2017. Tämä on tosi hauska – odotas, kun näet, millaisia haastekohdat ovat: osassa on aika virkistäviä lähestymistapoja kirjaan.
Valitettavasti huomaan, että selostukseni kirjoista pitenevät vuosi vuodelta, joten siirrytään saman tien asiaan. Yritän tässä myös editoida joitakin tekstejä vähän lyhyemmiksi. Kirjoitan arvion aina heti kirjan luettuani ja vähitellen kaikki haastekohdat ovat täynnä tekstiä.
1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)
Patrick Modiano: So You Don't Get Lost In The Neighborhood
Kääntäjä: Euan Cameron
Tämä meni vähän hankalasti kielimutkan kautta. Kirjan suomenkielinen nimi on Jotta et eksyisi näillä kulmilla, ranskaksi eli alkuperäiskielellä Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier. Eli joka kielessä on kyllä tuo sama alistuskonjunktio. Olisin mieluiten kuunnellut tämän ranskaksi, mutta sillä kielellä on äänikirjapalveluissa valitettavan vähän tarjontaa. Suomeksikin olisi kelvannut hyvin, onhan kirja käännetty, mutta ei ollut äänikirjana tarjolla. Niinpä tämä on jo toinen ranskalainen kirja tänä vuonna, jonka olen kuunnellut englanniksi. Vähän hassua – etenkin, kun tämän lukijalla (Bronson Pinchot) on amerikkalainen puheenparsi eikä ranskan ääntäminen ole parhaasta päästä. Oli vaikea päästä tunnelmaan.
Kirjaa oli hyvin vaikea seurata. Tarina on unenomainen ja siinä liikutaan päähenkilön eri elämänvaiheissa. En oikein saanut otetta kertomukseen, mutta ehkä tässä teoksessa tunnelma onkin tärkein. Tuli tunne, että päähenkilö etsii itseään, mutta ei oikein löydä. Muistikuvat muuttuvat ja paikat katoavat, kun aika kuluu.
Päähenkilö: Jean
2. Fantasiakirja
J. R. R. Tolkien: The Lord of the Rings
Kuuntelin kirjan käsittävät kolme teosta äänikirjoina, jotka lukee Andy Serkis, Gollum / Sméagolin näyttelijä elokuvaversioissa. Täydellisempää lukijaa ei voi kuvitella, hänellä on passelin möreä satusetämäinen ääni. Gollum-kohtaukset ovat tietenkin aivan omaa luokkaansa.
Tarina on niin klassikko, ettei siitä oikein osaa mitään kirjoittaakaan. Olin lukenut sen viimeksi joskus parikymppisenä, joten pitkä aika oli kulunut välissä. Elokuvien ansiosta tarina ja lukuisat hahmot ovat kuitenkin pysyneet hyvin mielessä. Olin silti aivan unohtanut, miten paljon Tolkien on kirjoittanut lempeää huumoria hahmoihinsa. Ja eihän koko tarina millään ole edes mahtunut elokuviin.
Keskustelin kirjasta toisen Tolkien-fanin kanssa ja olimme molemmat sitä mieltä, että Sam on toinen päähenkilö, ellei peräti piilo-päähenkilö. Hänen vahvuutensa, ystävyytensä ja rakkautensa kannattelee niin Frodon matkaa kuin koko tarinaakin.
Päähenkilöt: Frodo ja Sam; ehdottomasti myös Sam. Sitä korostaa sekin, että tarina päättyy hänen kotiinpaluuseensa.
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
Susanne O’Leary: The Keeper of the Irish Secret
Superhömppää romantiikkaa ihanassa ympäristössä Irlannin Kerryn seudulla. Voi että tuli matkakuume.
Tämä on ultrakevyt kirja, jossa ei tapahdu mitään kauheaa eivätkä henkilötkään ole kovin syviä tai kiinnostavia. Mutta paikkakuvausten takia saatan lukea sarjan muitakin osia, sillä kirjailija tuntee seutunsa. Yhdessä kohdassa mennään Tom Creanin pubiin South Pole Inn, joka on legendaarinen pubi kaikille, jotka jotain tietävät Shackletonin reissuista tai muista etelänaparetkistä reilun sadan vuoden takaa! Siinä kohdassa piti ihan keskittyä ja kuvitella olevansa siellä illanvietossa mukana. Harmi, ettei jääkaapista tällä kertaa löytynyt tölkillistä Guinnessiä.
Mitä Irlantiin sijoittuvaan hömppäkirjallisuuteen tulee, pidän kohtaan 23 sijoittamastani kirjasta Moonshine paljon enemmän: se on tuhannesti hauskempi, nokkelampi ja kiinnostavampi – niin henkilöiden kuin vanhan ihanan talonkin suhteen. Sen kirjoittanut Victoria Clayton onkin hyvästä syystä lempihömppäkirjailijani.
Päähenkilö Lily on 37-vuotias ja näin ollen minua nuorempi.
Huomasin, että sarjan kolmas osa käsittelee kolmesta sisaresta nuorinta, Violetia. Sen olisi täten voinut laittaa haastekohtaan 47–48: kaksi kirjaa, joilla on samannimiset päähenkilöt, yhdessä haasteen kohtaan 8 menneen sarjan kirjan kanssa, mutta olin juuri ehtinyt lukea kaksi Wodehousen kirjaa tuohon haastekohtaan. Harmi, sillä olin haaveillut löytäväni kaksi kirjaa, joilla on aivan sattumalta samannimiset päähenkilöt, eri kirjailijoiden kirjoja siis.
Kuuntelin myös sarjan toisen osan The Granddaughter's Irish Secret.
4. Kirjassa valvotaan yöllä
Walter Scott: Kenilworth
Suom. V. Hämeen-Anttila
Sir Walter Scottin huimapäinen seikkailuromaani vuodelta 1821. Romaani sijoittuu Elisabet I:n hallitsijakauteen vuonna 1575. Kuningatar Elisabet omaa merkittävän roolin, samoin hänen suhteensa suosikkiinsa Robert Dudleyyn, Leicesterin jaarliin. Kirjan nimi tulee Kenilworthin linnasta, joka on oikea paikka ja oli tosiaan jaarlin linna, jossa hän vietti muutaman viikon tuon vuoden kesällä. Vehkeilyt ja kuningattaren vierailusta johtuva ilonpito pitävät väkeä valveilla öisin.
Scott punoo historiallisia tosiasioita ja kuvitteellista tarinaa mestarin ottein. Kirja ei millään muotoa ole todenmukainen kuva huhutuista tapahtumista, mutta siinä on paljon aikakauden kuvausta, jonka voi kuvitella todeksi. Kuningattaren luonteen ja käytöksen kuvaus nostaa hymyn huulille. Hänen voi kuvitella olleen juuri niin järkähtämätön, ovela, turhamainen, ihanteellinen ja jollain tapaa oikeudenmukainenkin. Hänen saapumisensa linnaan on kuvattu myös aikalaiskuvauksena, mutta tässä Scottin kuvailemana:
”Merkkiä seurasi heti syvä hiljaisuus ja sitte kumea odotuksen humu, monien tuhansien yhteinen ääni, joista yksikään ei puhunut supatusta kovemmin…” ”…tuo ääni on suuremmoinen. Me kuulemme tämän matkan takaa sen kuten merimiehet pitkällisen purjehduksen jälkeen kuulevat yövartiollaan nousuveden kohosevan jollekin etäiselle ja tuntemattomalle rannalle.”
Ja vähän ajan päästä kuningattaren päästyä lähemmäs: ”…väkijoukon hurraus niin valtaisen voimallisena, että seutu kajahteli peninkulmittain yltympärillä.” ”…rumpujen ja torvien pauhina sekä tykkienkin jyske kuuluivat vain heikosti väkijoukon yhä uudistuvassa tervehdysriemastuksessa.”
Näistä kuvailuista pystyy aivan kuvittelemaan itsensä väkijoukkoon, joka tungeksii nähdäkseen impikuningattarensa. Oma painokseni on vuodelta 1912 ja minusta tuon ajan kieli vielä lisää kirjan nautittavuutta.
Hauskana pikku sivuroolina kirjassa esiintyy myös William Shakespeare.
Päähenkilöt: Amy, Robert, Edmund
5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle
Outi Merisalo: Manu scripta, länsimaisen kirjan historia keskiajalla (500–1500)
Tämä kirja liittyy keskiajan opintoihini ja oli kirjallisuutta ja kirjoja käsittelevän kurssin lukemistoa. Erittäin informatiivinen teos.
6. Kirjassa on prologi eli esipuhe
Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa
Hauska ja sujuvalukuinen kirja siitä, miten Suomessa ennen elettiin. Näkökulma on nykyihmisen: miten selvittiin ennen viihdeteollisuutta, vapaa-aikaa, tekniikkaa, terveydenhuoltoa, jopa ruokaa? Lukujen nimet ovat turhan alleviivaavia ja lapsellisia muuten ansiokkaassa kirjassa, tyyliin ”Miten selvittiin, kun ei ollut kuntosaleja ja dieettejä”.
Kirjan johdannossa ja monen luvun alussa kerrotaan erään torpan vaiheista ja elämästä hyvin yksityiskohtaisesti ja kuvailevasti; toivoin viimeistään lopuksi saavani tietää, mikä on kirjailijan kytkös paikkaan, mutta sitä ei tullut.
7. Hyvän mielen kirja
Nicky Pellegrino: A Dream of Italy
Jos tämä ei ole hyvän mielen kirja, en tiedä, mikä on. Minulle tämä oli varmaan hyvimmän mielen kirja ikinä. Samaistuttavat ja sympaattiset päähenkilöt, ihanat Italian maisemat Pugliassa ja syrjäisessä vuoristokylässä, pikkuiset trulli-talot, italialainen ruoka, kahvi, elämänmeno – hyvässä ja pahassa, mutta tässä kirjassa pahakin on sympaattista. Mukana tietenkin myös itsensä löytämistä ja romantiikkaa, sekä vanhojen talojen pelastamista raunioitumiselta. Voiko kirjalta enempää pyytää?
Päähenkilöt: Mimi, Elise, Edward, Salvio.
8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä
Elin Peer: Green
Valitsin kirjan täysin nimen perusteella, kun piti löytää teos tähän haastekohtaan. Ja voi miten hauska yllätys se olikaan! En muista, koska olisin lukenut tällaista eroottispainotteista hömppää viimeksi. Kirjassa on ihmissuhdekiemuroita ja muutama kuuma seksikohtaus. Olipa virkistävää. Erityisen kivaa on, että kirja sijoittuu Seattleen, nuoruudestani tuttuun ja rakkaaseen kaupunkiin.
Päähenkilö: Melody.
Selvisi, että tämä on kirjasarja, jonka eri osissa käsitellään samoja henkilöitä, jotka esiintyvät sarjan muissakin osissa. Niin ollen nekin oli sitten pakko lukea:
Black (päähenkilö Cia)
Violet (päähenkilö Violet)
Blue (päähenkilö Faith)
Yellow (päähenkilö Chloe)
Minusta on hyvin huvittavaa, että kirjaston lukuhaasteen takia tuli luettua (tai kuunneltua äänikirjoina) tällainen soopasarja, johon en muuten olisi tarttunut.
Sarja on oikein kiva ja tarinat mukaansatempaavia. Seattlen tutut paikat lämmittävät sydäntä: yksi henkilöistä asuu Ballardissa, jossa minä ja ystäväni Laura myös asuimme muutaman viikon. Kerran käydään Alki Beachilla; samalla rannalla, jossa minä ja Laura vietimme iltaa ja hoilotimme Hanoi Rocksin Million miles awayta. Legendaarinen Pike Place Seattlen keskustassa mainitaan useaan otteeseen.
9. Kirjassa on konflikti
Marsali Taylor: Death on a Shetland Isle
Hienon dekkarisarjan osa, jossa mennään purjelaivalla Shetlannin kiehtovalle Fetlar-saarelle. Saaren historiaa esihistoriasta viikinkiajan kautta selitetään kiitettävästi sen lisäksi, että koetaan piinaavia hetkiä kanervikossa tarpomassa, kun sumu nousee ja murhaaja on vapaana!
Päähenkilö: Cass
Kuvassa näkyy sarjan seuraavia osia, joita en ole vielä ehtinyt lukea.
Valérie Perrin: Les oubliés du dimanche
Koskettava kirja, joka on sittemmin suomennettukin. Toisaalta on aina mukavampi lukea alkuperäiskielellä, kun kaikki vivahteet tulevat niin kuin kirjailija on ne kirjoittanut.
Halusin lukea tämän, sillä ihastuin kovasti kirjailijan Vettä kukille -teokseen viime vuonna. Tässäkin kirjassa eheydytään meren äärellä. Kirja käsittelee vaikeita ja vaiettuja teemoja perheissä; salaisuuksia, piilottelua, pettämistä ja mustasukkaisuutta. Tarinassa on niin paljon näkökulmia, kerroksia ja syvyyttä, että se on esikoisromaaniksi vaikuttava.
Päähenkilö työskentelee vanhainkodissa ja hänen kohtaamansa vanhukset ovat riemastuttavan persoonallisia. Tämä sitaatti jäi mieleen: "kun vanhus kuolee, kokonainen kirjasto palaa tuhkaksi". Surullisista teemoista huolimatta Perrin osaa kirjoittaa valoisalla otteella.
Päähenkilö: Justine. Hän käy katsomassa elokuvan Amélie, mutta muistakin elokuvista kirjassa puhutaan.
Ross King: The Bookseller of Florence
Tiiliskiven kokoinen järkäle Firenzen renessanssista 1400-luvulla eli keskiajan viimeisestä vuosisadasta. Ajanjaksolla Itä-Rooma eli Bysantti lakkasi olemasta osmaanien vallattua Konstantinopolin, eurooppalainen kirjapainotaito keksittiin ja Brunelleschi rakensi maailman suurimman kupolin Santa Maria dei Fiore -katedraaliin. Firenzen kaupankäynnin ja pankkitoiminnan synnyttämä taloudellinen vauraus ja poliittisesti vapautunut yhteiskunta synnyttivät vaikuttavan lukutaidon ja kulttuurin keskittymän.
Päähenkilö Vespasiano da Bisticci on kirjojen valmistaja ja myyjä, jonka pajasta syntyvät ylelliset, käsin valmistetut ja käsin kirjoitetut kirjat. Jos teos kertoisi vain hänen elämäntarinansa, olisi se vain ohut 50-sivuinen vihkonen, mutta King tutkii historiaa ja kuvailee tarkasti nykyisen Italian monien kuningas- ja ruhtinaskuntien valtakamppailuja, Medicin suvun vaiheita, turkkilaisten tuhoisaa hyökkäystä Otrantoon, paavien kiinnostuksia, ruttoa, luostarien oloja – ja painetun kirjan vähittäistä voittoa käsin kopioidusta.
12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo
Lynn Messina: A Treacherous Performance
Beatrice Hyde-Clare -sarjan viides osa. Ikävä seurapiirineito, nykyään rouva, joka pilasi Beatricen ensimmäisen seurapiirikauden, tekee paluun.
Päähenkilö: Beatrice (Bea).
Tuomas Heikkilä: Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla
En tiedä, onko historiantutkija Tuomas Heikkilä työskennellyt kirjastossa niin kuin se yleensä käsitetään, mutta hän on varmasti viettänyt tuhansia tunteja kirjastoissa työskennellen: tutkien keskiaikaisia käsikirjoituksia. Tämä on todella antoisa, kansantajuinen teos siitä, miten kirjat keskiajalla tehtiin – ja miten ne edelleen tehdään, tekstityyppejä myöten!
Kuva on toisesta kirjasta, johon perehdyin: Marks of genius : masterpieces from the collections of the Bodleian Libraries. Siinä on joitakin upeita esimerkkejä keskiaikaisista(kin) kuvituksista.
14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon
Jean-Paul Didierlaurent: The Rest of Their Lives
Kääntänyt ranskasta englanniksi Ros Schwartz
Koska rakastuin viime vuonna kuuntelemaani Lukijaan aamujunassa, halusin etsiä lisää kirjoja Didierlaurentilta. Tämä valikoitui enkä joutunut pettymään. Pidin tästä vielä enemmän kuin Lukijasta.
Olisin kuunnellut tämän alkuperäiskielellä ranskaksi, mutta ainakin Storytelissä teos on vain englanniksi. Se on onneksi hyvin käännetty ja lukijakin on oikein hyvä. Kääntäjä on saanut Ordre des Arts et des Lettres -kunniaritarin palkinnon.
Päähenkilöt: Manelle ja Ambroise.
Jukka Tuhkuri: Jään voima
Kirja on kertomus maailman toiseksi tunnetuimman hylyn Endurancen löytämisestä Weddellinmeren pohjasta vuonna 2022. Etsintäretkellä oli mukana suomalainen jäätutkija Tuhkuri, joka on Shackleton-fani kuten minäkin. Kirjassa kerrotaan legendaarinen haaksirikko, kun Shackletonin Etelämantereen ylitysretki päättyi siihen, ettei koko mantereelle edes päästy, vaan juututtiin jäihin ja ajelehdittiin kuukausia, sitten soudettiin ja purjehdittiin pienillä jollilla, joista yhdellä purjehdittiin vielä hurjempi matka ja ylitettiin vuoria ja jäätiköitä… jos et tunne tarinaa, lue mikä tahansa kirja aiheesta ja hauko henkeäsi.
Tuhkuri kertoo yli sadan vuoden takaisen Endurance-matkan tarinan pähkinänkuoressa ja pohtii syitä laivan uppoamiseen. Lopussa on kiinnostavaa tutkimusta ja pohdintaa aiheesta.
Luin kirjaa keskikesällä muun muassa riippumatossa. Silloin ei ahtojäähän jumiin jääminen kovin paljoa ahdista.
Kirjan päähenkilö on yhteisö, porukan voima.
Sara Sheridan: The Fair Botanists
Kirja ei voisi kiinnostavammin alkaa kuin todenmukaisella kuvauksella, kuinka Edinburghin kasvitieteellistä puutarhaa siirretään vuonna 1822, suurine puineen kaikkineen. Lisäksi jättiagaave on tulossa kukkaan vuosikymmenien odotuksen jälkeen. Sen siemenille onkin sitten ottajia, ja soppaan liittyy myös parfyymejä valmistava nainen, joka haluaisi agaaven kukat.
Syntyy jännittävä skenaario – kuka vie voiton, vai viekö kukaan? Lisäksi kirjassa on romanttisia jännitteitä – on selvää, että jossain vaiheessa tulee rakkaus puhkeamaan. Mutta kenen? Niin, ja kuningas Yrjö IV on luultavasti myös tulossa käymään Edinburghissa. Jännittäviä aikoja! Loppuvaiheessa kirja hieman lässähti, sillä alkuasetelma antoi odottaa enemmän.
Päähenkilöt: Elizabeth ja Belle (Isabel). Kirjassa on paljon hahmoja, joten alun hahmoluettelo on hyödyllinen. Osa hahmoista on oikeita, kuten Sir Walter Scott.
17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira
Hilja Haahti: Kaurialan kartano
Kirja on äitini nuoruudenkirja; hänen nimikirjoituksensa on lapsen käsialalla kansilehdellä. Painos on vuodelta 1946, jolloin äitini oli 13-vuotias. Tähän nidokseen on koottu kaksi muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyttä kirjaa: Kaunis Kauriala ja Kaurialan nuori emäntä. Lähes 600-sivuinen kirja on nopealukuinen, mutta sota-ajan pahvikannet ja etenkin selkämys eivät kestä paksun kirjan lukemista: nyt se vaatii korjausta. Onneksi olen joskus käynyt kirjansidontakurssin ja tarvikkeita löytyy.
Tarina on yllättävän paatoksellinen ja siinä on voimakkaan isänmaallinen painotus. Toisaalta se ei liene ihme, kun ajattelee julkaisuaikaa sotavuosina. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun viimeisiin vuosiin eli vahvan kansallistunteen aikaan. Toinen nykylukijassa ajatuksia herättävä teema on uskonnollisuus: hurskautta ja hyveellisyyttä korostetaan äärimmäisyyteen asti.
Kiinnostavinta kirjassa on ajankuva maaseudun elämästä, maatalouden kehityksestä, naisten koulutusmahdollisuuksista, torpparien asemasta ja yhteiskunnasta. Hieman kaupunkikulttuuriakin avataan, esimerkiksi elämää helsinkiläisessä täysihoitolassa tai Hämeenlinnassa. Välillä vietetään Elias Lönnrotin emännyyskoulun ensimmäistä opetusvuotta Sammatissa. Luonnon ja vuodenaikojen kuvaukset hämäläisessä luonnossa ovat ihastuttavia.
Kirjan alussa päähenkilö Annikka on lapsi ja hänellä on lemmikkikissa Kirre.
18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa
Virpi Hämeen-Anttila: Hyvän miehen kuolema
Taattua Hämeen-Anttilaa ja Björkiä, hyvää jatkoa hyvälle sarjalle. Mahtavaa, että käytiin myös hämärässä huvilassa Taka-Töölössä. 1920-luvun Helsinki-kuva laajenee.
Päähenkilö: Karl Axel Björk.
sekä
Virpi Hämeen-Anttila: Kadonnut perintö
Björk-sarjan viimeisin osa, toistaiseksi siis!
Päähenkilö: Karl Axel Björk.
19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla
Boris Pasternak: Tohtori Živago
Kääntäjä Juhani Konkka
Vaikuttava kirja yhdestä elämänkaaresta ja henkilöistä sekä tapahtumista, jotka siihen liittyvät. Juri Živago on filosofinen ja melko päättämätön tyyppi, joka tempautuu ajan virtaan: ensimmäiseen maailmansotaan ja sitä seuranneeseen kansalaissotaan. Se on valitettavaa, sillä sota-ajan kuvaukset ahdistavat minua kovasti. Punaisten sekä valkoisten taistelut, joissa veli surmaa veljen ja naapuri naapurin, ovat vielä hirveämpiä. Joku puoli piti valita; ei ollut vaihtoehtoa, että jäisi puolueettomaksi. Jos yritti, muut silti leimasivat syntyperän mukaan punaiseksi tai valkoiseksi.
Ihmisten kohtalot, joutuminen tuhansien kilometrien päähän kodistaan polttamaan vieraita kyliä ovat musertavaa luettavaa ja Pasternak kuvaa ne hyvin. Vilja kuivuu pelloille pystyyn, kodittomat ihmiset ja eläimet etsivät suojaa. Kuinka paljon tuhotaan ja minkä vuoksi? Miten tuhovoimaisia ja äärimmäisen traumaattisia olivatkaan nuo 1900-luvun alkuvuosikymmenet Venäjällä. Niillä oli kauaskantoiset seuraukset.
Kirja on silti hieno ja lukemisen väärti ja pistää miettimään: mitä jää, kun mies kuolee? Jäävät kuolleen muistavat henkilöt, hänen filosofiansa ja levittämänsä ajatukset, kirjoitukset.
Luin toissa vuonna Hiljaa virtaa Don -trilogian ja tässä käsitellään samaa aikakautta. Don-kirjoista tuttuja kasakkojakin oli joissakin kohtauksissa ja tuntui tutulta, kun kuvailtiin, miten esimerkiksi turkishattu on vinosti päässä.
Päähenkilö: Juri / Jura Andrejevitš Živago. Kuten venäläisissä romaaneissa tuntuu aina olevan, hankaloittavat henkilöiden lukuisat etu-, lempi- ja sukunimet tarinan seuraamista merkittävästi.
20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja
David Nicholls: You Are Here
Mukava hyvänmielen romaani, jossa samalla patikoidaan niin kutsuttu Coast to coast- tai Wainwrightin reitti Pohjois-Englannin länsirannikolta itärannikolle, noin 300 kilometriä. Jo pelkkä matkakuvaus polkuineen, hankaluuksineen ja majapaikkoineen on kiehtovaa – ja autenttista. Nuoruudessani toimin patikkamatkaoppaana ja varmasti kuka tahansa patikointia harrastanut nauttii kirjan siitä puolesta. Maisemat ja tarina sopisivat valkokankaalle.
Sitten on vielä kiinnostavat henkilöt ja dialogi, joka on hyvin aidon tuntuista (ainakin englanniksi). Sekä mies- että naispuolinen päähenkilö ovat myös uskottavia. Hatunnosto kirjailijalle, joka onkin kokenut kaveri esimerkiksi hyvien tv-sarjakäsikirjoitusten laadinnassa.
Päähenkilöt: Marnie ja Michael. Marnie olisi kyllä todella ärsyttävä patikkakumppani! Valittaa ja marisee, ja puhua pälpättää jatkuvasti.
21. Kirjassa on muusikko
Sarah Woodbury: The Bard’s Daughter
Kirjassa on muusikkoperhe: isä on bardi, keskiaikainen runoilija ja laulaja, kuten hänen poikansa ja tyttärensäkin. Tarina sijoittuu 1100-luvun Walesiin, jonka elämää kirjailija kuvaa hyvin – onhan hän koulutukseltaan antropologi. Walesissa oli esimerkiksi omat lait tuolloin ennen kuin se seuraavalla vuosisadalla pakotettiin yhtenäiseksi Englannin kanssa.
Tämä on ensimmäinen, aika pieni kirja, joka aloittaa sarjan. Ainakin Storytelissä sarja on äänikirjoina. Varsin mukava aikamatka keskiajan Walesiin! Äänikirjan haasteena ovat walesilaiset nimet, joiden kirjoitusasua on mahdoton kuvitella. Wales, ts. kymri, on tavattoman kaunis, pehmeä kieli, mutta tavattoman vaikea meille, jotka äännämme loogisesti jokaisen kirjaimen samalla lailla.
Päähenkilö: Gwen.
22. Kirjassa lomaillaan
Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia
Hyvänmielen kirja nelikymppisen naisen kriisivuodesta.
Päähenkilö: Helena. Hän on kyllä melko ärsyttävä siinä, että on niin turvallisuushakuinen ja matkaseurana en varsinkaan kestäisi, kun hän koko ajan tuntuu miettivän, mikä voisi mennä pieleen ja vaatii jonkinlaista tsemppausta. Hermot meinasi mennä jo lukiessa.
Victoria Clayton: Moonshine
Mahtavan paksu kirja (lähes 700 sivua) lempihömppäkirjailijaltani. Tutustuin Claytonin kirjoihin, kun asuin Englannissa. Valitsin sattumalta kirjastosta hänen kirjoittamansa kirjan ja sitten ahmin muutkin, joita kirjastossa oli. Tätä en ollut aiemmin lukenut ja kun nyt sain kirjan käsiini, se ylitti edelliset. Johtunee siitä, että päähenkilö lähtee lemmenskandaaliaan pakoon Irlantiin vanhaan linnaan ja alkaa auttaa sen ja umpeenkasvaneen puutarhan kunnostamisessa. On kovin antoisaa lukea siitä, kuinka rappeutunut ympäristö saadaan vähän kerrallaan jonkinlaiseen järjestykseen. Juonikin on hyvä; Clayton on kiinnostavien naispäähenkilöiden ja romanttisten tarinoiden mestari.
Clayton kirjoittaa mainiota sosiaalista komediaa. Henkilöhahmot ovat vähintäänkin kiinnostavia, parhaimmillaan unohtumattomia. Irlantilaisten erot englantilaisiin ovat riemukasta luettavaa, syrjäisen Connemaran vuoristoiset ja soiset maisemat lumoavat. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun lopulle, jolloin IRA teki lukuisia tuhoisia iskuja Irlanninmeren molemmin puolin. Kirjan nimi Moonshine tarkoittaa kuutamon lisäksi viinan salapolttoa ja pötypuhetta, kaikki kolme merkitystä esiintyvät kirjassa.
Kirjan ainoa huono puoli on se, että se loppui. Victoria Claytonin romaaneista ei valitettavasti ole suomennettu kuin yksi, Running Wild eli Karannut morsian. Suomennettu nimi kuulostaa kyllä vähän liikaa hölmöltä amerikkalaiselokuvalta. Valitettavasti Clayton on jo niin iäkäs, ettei ilmeisesti enää kirjoita uusia kirjoja.
Päähenkilö: Roberta (Bobbie).
24. Kirjassa tehdään laittomuuksia
Monika Helfer: Roskaväkeä
Suom. Anne Kilpi
Kiinnostava ja hämmentävä perhekuvaus ensimmäisen maailmansodan ajasta nykypäivään. Kirjassa ei tapahdu mitään valtavan mullistavaa, silti siinä tapahtuu kokonainen elämä. Kirjailijan taustalla on melkoisen värikäs perhetarina, mikäli on tosi. Päähenkilö: lähinnä Maria.
Claire Donovan: The Winchester Bible
Matkamuistokirja Winchesteristä, jossa pääsin näkemään pari aukeamaa tästä mahtavasta (myös kooltaan – kirjan korjeus on lähes 60 cm!) 1100-luvun raamatusta. Kiehtovaa kyllä, sen kuvitus on jäänyt keskeneräiseksi, jolloin kirja paljastaa tekemisen eri vaiheita: ensin kirjuri on kirjoittanut koko moneen osaan sidotun teoksen ja sitten otsikoiden ja kuvitusten tekijät ovat päässeet vauhtiin. Osassa sivuista on vain muutama ohjesana kuvittajalle, osassa hahmotelma, joissakin jo kultaus, joistakin puuttuu enää loppusilaus. Osa sivuista on täysin valmiita luvun alkusanoja ja kuvituksia myöten.
Alkusanat saattoi kirjoittaa eri kirjuri kuin se, joka urakoi koko leipätekstin (tämän kirjan tekemiseen kului lähes 15 vuotta). Olisi hienoa tietää, keitä kuvittajat olivat, mutta he ovat jääneet tuntemattomiksi taitureiksi, kuten suurin osa heidän kollegoistaankin.
Kirjan kannessa on hieno kuva Jeremian kirjan V-alkukirjaimesta. Keskiaikaista lukemista haittaa se, että U ja V ovat yleensä identtiset. On ällistyttävää katsella suurennoksia näistä pienistä alkukirjaimista: kuinka paljon on saatu mahdutettua pieneen tilaan. Ihmisillä on ilmeet, ja itse kirjaintakin koristavat kasviornamentit sekä eläinten päät. Kirjaimen yläosassa on hattupäinen ihmispää, alhaalla puolestaan jokin lisko, jonka tulkitsen korvista huolimatta käärmeeksi.
26. Kirjassa on itse valittu perhe
Katie Fforde: Salainen puutarha
Suom. Siiri Hornsby
Kirjalla on suuria odotuksia aiheuttava nimi, ja kirjan loppupuolella löytyykin muurien ympäröimä umpeenkasvanut puutarha, jossa oleilee myös punarinta. Mutta muuten tämän kirjan tarina on paljon köykäisempi – toisaalta omalla tavallaan hauskempi. Kolmen eri ikäisen naisen rakkauselämää seurataan hyvin kevyellä otteella. Kirja on vähän turhan lapsellinen makuuni, eivätkä kangistuneet sukupuoliroolit auta asiaa.
Päähenkilö: eniten naisista nuorin, Philly (Philomena), toisaalta myös viisikymppinen Lorna.
27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla
Maja Lunde: Unelma puusta
Suom. Katriina Huttunen
Vaikea haastekohta. Jonkin aikaa asiaa tutkittuani sain selville, että Taliban-hallinto on kieltänyt naisten kirjoittamat kirjat yliopistoista – naiset eivät siis saa opiskella Afganistanin yliopistoissa, mutta myöskään heidän ajatuksiaan ei saa lukea. Luultavasti tämä Maja Lunden kirja sisältää myös aiheita, jotka ovat kiellettyjä, jolloin kirja on ehkäpä yleisesti kielletty koko maassa.
Unelma puusta on Lunden ilmastokvartetin viimeinen osa. Kahden ensimmäisen lukemisesta on niin monta vuotta, että muistan ne vain hämärästi, kolmatta osaa en ole lukenut lainkaan. Se on vähän harmi, sillä tässä palataan aiempien osien henkilöiden pariin. Toisaalta tunnistin kohtauksen, jossa viitattiin kolmanteen osaan, vaikka en olekaan sitä lukenut.
Kirja on erikoinen, sillä se sijoittuu Huippuvuorille vajaan sadan vuoden päähän tulevaisuuteen, kun ihminen on tuhonnut lähes koko maailman luonnon. Kvartetin ensimmäinen osahan käsitteli pölyttäjiä, toinen juomavettä, kolmas eläimiä; tämän viimeisen osan teemana ovat kasvit. Kaikkea ei silti ole menetetty, sillä Huippuvuorilla sijaitsee siemenpankki.
En viihtynyt kirjan parissa kovin hyvin, sillä vaikka Huippuvuoret kiinnostaa, dystooppinen tulevaisuudenkuva ahdistaa, eikä päähenkilö tunnu pääsevän elämässään lainkaan eteenpäin. Silti kirja oli pakko lukea ahmimalla parissa päivässä. Sitten, kun kirjasta oli jäljellä alle 20 sivua, se alkoi liikuttaa tavattomasti. Tätä en voi avata enempää, sillä lukijan on luettava ja koettava se itse, mahdollisesti sarjan toiset osat taustanaan ymmärtääkseen riittävästi. Toisaalta Lunde avaa aiempia tarinoita sen verran, ettei se ole välttämätöntä.
Pakko sanoa: vaikuttava sarja. Kerta kaikkiaan. Miten tuhovoimainen ihminen onkaan.
”Vihani kohdistuu meitä ennen eläneisiin. He valitsivat oman aikansa, omat vähäiset vuotensa, kuukautensa, viikkonsa, minuuttinsa, sen sijaan, että olisivat valinneet ajan, joka tulee heidän jälkeensä.” Toisaalta kirjassa myös ymmärtäväisesti osoitetaan, kuinka kukin toimii tunteella tai senhetkisen ymmärryksensä mukaan siten, mikä on parhaaksi, vaikka se olisi kuinka kaukana siitä, mikä oikeasti on parhaaksi.
Päähenkilö: eniten Tommy, toisena päähenkilönä Tao.
28. Kirjassa ollaan järvellä
Laura Suomela: Pioneja ja peitetarinoita
Toinen osa sarjassa, jonka ensimmäinen osa on Tulppaanitoiveunia. Muutoksia pelkäävän ja kaikkea jahkaavan Helenan elämä jatkuu. Tämä on ihan kiva, mutta aivan ultrakevyttä hömppää. Lisäksi päähenkilöä tekisi mieli ravistella oikein tujakasti. Hyvän mielen kirjaltakin odottaisi laatua.
29. Kirjailijan viimeisin teos
Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia
Puuduttava, pitkäveteinen ja luotaantyöntävä. Kerran jo aloitin ja jätin kesken, sitten päätin vetää sisulla loppuun. Oli tässä pari hyvääkin asiaa ja kiinnostavaa sekä osuvaa kertomista ulkomailla asumisesta. Tämä on esikoiskirja samalla kun se on viimeisin teos.
Päähenkilö: Maija.
30. Kirjassa on häät tai hautajaiset
Sarah Woodbury: The Uninvited Guest
Jatkoa keskiajan Wales -sarjalle: kolmas osa. Ihan kiva, mutta äänikirjan lukija ärsyttää siinä määrin, että en ainakaan toistaiseksi jatka sarjan kuuntelua. Hän ääntää kuin henkilöt olisivat Intiasta, ei Walesista (ja lukija ei ole intialainen, tarkistin. Hän on amerikkalainen, se saattaa selittää asian).
Harmi, sillä tämä on sinällään kiva sarja, jossa on oikeita historian henkilöitä ja paikkoja ja osittain oikeita historian tapahtumiakin.
Päähenkilö: Gwen.
Aloin tämän vuoden aikana opiskella walesin kieltä Duolingon avulla.
31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä
Niina Mero: Romanssin sankari
Olin jo unohtanut tämän jatko-osan Englantilaiselle romanssille, josta pidin valtavasti. Monta vuotta kului ennen kuin aloin lukea, mitä Noralle ja Dorianille sitten tapahtui. Vaan tässä kirjassa he eivät olekaan pääosassa. Tarina ei ole vettynyt jatko-osa, vaan uusi kertomus eri ihmisestä, Dorianin veljestä. Soljuvasti kulkeva tarina Suomen suvessa kiinnostaa ja koukuttaa. Pidän tästäkin erittäin paljon.
Päähenkilö: Ben (Benedict).
32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin
Lasse Mårtenson: Vågspel
Lassen omaelämäkerta, joka on pikemminkin hetkiä, tuokioita, hauskoja juttuja hänen elämästään kuin varsinainen kronologinen kertomus siitä, missä hän milloinkin oli ja mitä teki. Nuoruuden kommellukset ja kokeilut olivat hauskinta luettavaa ja loppupuoli puuduttavaa, vaikka olin ajatellut sen vaiheen olevan kiinnostavampi, jossa siirrytään veneilemään tutuille saarille.
Kaikkiaan tämä kirja antaa paljon tietoa rakastetun säveltäjän, sanoittajan, sovittajan, graafikon ja purjehtijan elämästä, joka risteää joissakin kohdissa Tove Janssonin kanssa.
Päähenkilö: Lasse.
33. Kirjassa ratsastetaan
Sarah Woodbury: The Good Knight
Toinen osa sarjalle keskiajan Walesista. Mikä parasta, kirjassa punotaan tositapahtumien ympärille kuvitteellista tarinaa. Murha, joka kirjassa tapahtuu, tapahtui oikeasti, kuten sekin, että pohjoiswalesilaisen hallitsijan veli petti veljensä ja häipyi Irlantiin kokoamaan viikinkiarmeijaa veljeään vastaan (Dublin on viikinkien perustama kauppakaupunki). Ihan huikeaa tarinaa, ja mikä jännittävintä, osin myös totta!
Koska kirjassa on ritareita, prinssejä yms., totta kai siinä myös ratsastetaan.
Päähenkilö: Gwen.
34. Kirjassa on tunnettu rakennus
Maire Lankinen & Nazzareno Sifo: Maire Hänen Majesteettinsa palveluksessa
Valloittava kirja savolaisesta Maire Lankisesta, joka lähtee Englantiin piikomaan ja päätyy sattuman kautta – tai oikeastaan siksi, että avasi suunsa ja sanoi, mitä halusi – töihin Buckinghamin palatsiin. Kirjassa on aivan mainiota ajankuvaa 1960-luvun alusta niin Suomessa kuin Englannissakin. On kiehtovaa kulkea Buckinghamin palatsin käytäviä Mairen seurassa ja osallistua henkilökunnan joulutanssiaisiin ja muuhun toimintaan, joihin myös kuninkaallinen perhe osallistuu. Kuninkaallinen perhe vaikuttaa lämpimältä ja mukavalta.
Päähenkilö: Maire.
35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto
Elly Griffiths: The Man in Black
Ihana, viihdyttävä ja välillä sopivasti kauhistuttavakin kokoelma novelleja. Osassa seikkailevat tutut hahmot Griffithsin dekkareista. Erityisen kivaa on lukea Ruth Gallowaysta, Cathbadista ja muista vanhoista tutuista, joita oli jo ollut ikävä Ruth Galloway -sarjan päätyttyä. Ruthin ja Nelsonin yhteismysteeri sekä joulutarina Flint-kissan kertomana ovat myös helmiä.
36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa
Victoria Clayton: Past Mischief
Romantiikkaa ja ihmissuhteita jälleen ihanassa vanhassa talossa ja sen ihanassa puutarhassa. Pidän todella paljon V. Claytonin tavasta punoa tarinoihinsa monia henkilöitä, jäykkiä tai eksentrisiä, mutta aina aitoja, ja luoda romanssien ympärille paljon muutakin: yhteisön elämää, eri yhteiskuntaluokkien haasteita ja suussasulavien ruokien valmistusta. Haluaisin muuttaa tämän kirjan taloon ja ihmisten pariin.
Päähenkilö on Miranda, jonka molemmat pojat opiskelevat sisäoppilaitoksissa.
37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä
Annie Ernaux: Vuodet
Suom. Lotta Toivanen
Äitini lainasi tämän kirjan, jonka olin antanut hänelle joululahjaksi pari vuotta sitten. Kirja on kiinnostava ja ajatuksia herättävä yhden naisen muistelmateos elämän pienistä ja suurista hetkistä, joita värittävät tuokiot valokuvien parissa (joita ei näytetä, kuvaillaan vain). Äidilleni tämä kolahti kovaa, sillä hän on suunnilleen Ernaux’n ikäinen ja muistaa niin monet asiat ja ilmiöt.
Kirjan monet tapahtumat sijoittuvat Normandian rannikolle ja heräsi kaipuu päästä sinne taas, Atlantin tuiverrukseen ja merenelävien sekä calvadoksen pariin.
38. Elämäkertaromaani
Daniel Quinn: Ishmael
Tämä ei ole yhden ihmisen elämäkerta, vaan ihmiskunnan. Syvästi filosofinen kirja pohtii ihmisen päätymistä kaiken tuhoavaksi lajiksi – tosin toisenlaisiakin ihmistyyppejä on – ja sitä, millainen tulevaisuus meillä on edessämme.
39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen
Liz Fenwick: Joen erottamat
Suom. Hilkka Pekkanen
Melkoinen matka ensimmäisen maailmansodan aikaan ja jo sitä aiemmin alkaneisiin salaisuuksiin. Kerrostumista ja romanttisesta tarinasta tulee mieleen Kate Morton. Tarinassa etsitään ratkaisua aika moneenkin arvoitukseen ihastuttavissa Corwallin ja Devonin rajajoen maisemissa, kartanoissa ja puutarhoissa, välillä Pariisissa ja Bruggessakin. Pakahduttavan haikea kirja.
Päähenkilö: Theo.
40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys
Lynn Messina: A Nefarious Engagement
Beatrice Hyde-Clare -sarjan ensimmäinen osa, jonka luen englanniksi – ensimmäiset kolme olin kuunnellut suomeksi äänikirjoina. Surkea suomennos, joka vilisee virheitä, vei ison siivun sarjan laadusta, huomaan. Tässä tosiaan on uskottavaa 1800-luvun alun kuvaa, vaikka päähenkilö on epätavallinen, jossain määrin radikaalikin.
Tämä olisi sopinut myös kohtaan Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo, sillä Bean sedän vaimo on sellainen, mutta tarinan edetessä ilkeys loivenee. Lopulta taskukello paljastaa murhaajan.
Päähenkilö: Beatrice (Bea).
41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää
Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Letters from Skye)
Suom. Marja Helanen
Sain kirjan ystävältä, joka ihastui suunnattomasti Skyen saareen vuosia sitten. Kirjassa eletään kahdessa ajassa: ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kirjeromaani on mukava tapa rakentaa tarinaa. On hauskaa lukea eri ihmisten eri aikoina ja eri paikoista lähettämiä kirjeitä ja vastauksia niihin. Lopulta niistä syntyy kokonainen, koskettava tarina. Tekisi mieli paljastaa loppu, mutta en viitsi spoilata. Lue itse!
Sota-ajat ahdistavat enkä haluaisi elää maailmansodassa. En ymmärrä, miksi sota-ajasta kertovia kirjoja julkaistaan niin kauhean paljon, kun ainakin itse välttelen niiden lukemista. Sota tulee liian lähelle joka ilta, kun katson uutisia. En ole tosin koskaan ennenkään viihtynyt sota-ajasta kertovien kirjojen parissa. Vaikka onhan siinä rutkasti kiinnostavia kirjan aineksia: sijoiltaan siirretyt ihmiset ja hetkessä eläminen, jotka ovat tämänkin kirjan rakennusmateriaalia.
Päähenkilö: Elspeth ja hänen tyttärensä Margaret.
42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja
Victoria Clayton: Clouds among the Stars
Nuori nainen on kirjan alussa mielestään aikuinen, mutta vuoden aikana hän kasvaa ja itsenäistyy, oppii elämästä ja ihmissuhteista paljon niin miellyttäviä kuin epämieluisiakin asioita – kuten nuoruudessa tapahtuu.
Vaikka Claytonin kirjat kai luetaan lähinnä romantiikaksi, käsitellään kaikissa parisuhteiden lisäksi suhteita ympäröiviin ihmisiin ja perheeseen, niiden muovaamaa minäkuvaa ja naisen roolia. Teksti ja dialogi on sosiaalista komediaa parhaimmillaan ryyditettynä teräväkatseisella brittihuumorilla.
Kaikissa kirjoissa ollaan osan aikaa jossakin ihastuttavassa maalaiskartanossa – tällä kertaa Peak Districtin kukkulaisella alueella. Vanhojen talojen yksityiskohtia ja puutarhaa kuvaillaan tarkasti, esimerkiksi tässä kartanossa päädytään tunneliin, josta löytyy vuosisatoja vanhan keittiön valtava muurattu tulisija suljettuna nykyisen keittiön seinän taakse. Kartanossa tietenkin kummittelee, mikä on erityisen mahtavaa. Oli iloinen yllätys tavata tässä kirjassa pariskunta ensimmäisestä Claytonin kirjasta, jonka olen lukenut: Running Wild. Tuli olo, että täytyy lukea muutkin kirjat uudestaan, jos niissä kohdataan hahmoja toisista kirjoista!
Päähenkilö on Harriet, joka käyttää toista nimeään, sillä hänen näyttelijävanhempansa ovat valinneet kaikille lapsilleen nimet Shakespearen näytelmistä – Harrietin etunimi on Desdemona.
Camilla Davidsson: I fikonträdets skugga
Sain kirjan ystävältä. En ole kovin hyvä lukemaan ruotsiksi; lähes joka lauseessa oli jokin sana, jota en tuntenut. Koska kirja on ultrakevyttä hömppää, se ei haitannut, tarinaa pystyi kyllä seuraamaan. Tässä kirjassa, jolle on ilmeisesti olemassa edeltävä osa, keski-ikäinen nainen kipuilee eroa ja miehen uutta perhettä, muuttoa, uraansa ja raha-asioita. Edesmenneen äidin talolle Gotlannissa pitäisi tehdä jotakin.
Viihdyin kirjan parissa loistavasti noin puoleenväliin, jolloin päähenkilö alkaa itsenäistymisen sijaan rakastua. Itsenäistyminen ja uusi elämä riittäisivät teemaksi mainiosti ilman, että mukaan tarvitsee ympätä hankalaa rakkaussuhdetta. Sitä sitten vatvotaan kirjan koko loppuosa, huoh. Harmi.
Niin, ja sekin, että koska loppu jää aivan auki, on kirjalle ilmeisesti jatko-osa. Ellei useita. Tympäännyin hopplöösiin päähenkilöön niin, että ei yhtään kiinnosta lukea toista kokonaista kirjaa hänestä, vaikka haluaisinkin tietää, miten käy. Toisaalta se on ehkä itsestään selvää, miten käy. Niin oli tässäkin kirjassa hänen elämänratkaisujensa suhteen, vaikka niitä venytettiin äärimmäisen pitkiksi.
En löytänyt kymmenien lukemista odottavien kirjojeni parista yhtäkään, jossa olisi nimessä mauste – tai kannessa mausteen kuva. Päätin, että viikunaa voi varmaan käyttää mausteena. Ja sitten selvisi, että kannessa häämöttää myös gotlantilainen unikkopelto, ja osa siemenkodista onkin kuvassa jo kypsymässä. No siinä on ainakin mauste!
Päähenkilö: Susanne.
44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)
Anne Holt: Hyytävä kosto
Suom. Outi Menna
Selma Falck saa alussa ampumahaavan olkaansa, mutta tämä on dekkari, joten sairaalan lisäksi kirjassa ollaan myös ruumishuoneella. Oikein kivaa jatkoa sarjalle, jota ei tähän mennessä ole ilmestynyt kuin kolme osaa.
Anne Holt on velho punomaan tarinoihin useita tasoja. Yhtenä teemana tässä kirjassa on se, kuinka kuvitelmat ja omakuva muokkaavat muistikuvia tapahtuneesta.
Sarjan ainoa huono puoli on todella tylsät ja jopa kirjaan liittymättömät suomennetut teosten nimet. Ne näkyvät olevan paljon kiinnostavampia ja osuvampia alkuperäiskielellä tai jopa englanniksi (Mandela-effekten, A Memory for Murder).
Päähenkilö: Selma.
45. Kirjassa on isä ja tytär
Anne Holt: Kuolematon kunnia
Suom. Outi Menna
Sain pari vuotta sitten joululahjaksi Selma Falck -sarjan toisen osan. Harvinaisen kiinnostavan päähenkilön takia teki mieli lukea joskus jatkoa. Ajattelin, että ensimmäinen osa ei ehkä kiinnosta – palata ajassa taaksepäin. Kun se nyt äänikirjapalvelussa kuitenkin on, päätin lukea. Maastohiihto tai huippu-urheilu eivät oikein ole sydäntä lähellä, mutta tarina vetää mukaansa ja Selma Falck lähipiireineen on hyvin kiinnostava. Tässä osassa käsitellään isän ja tyttären monimutkaista suhdetta, se on tapahtumien keskiössä.
Päähenkilö: Selma.
Jane Austen: Persuasion
Kuvittelen Austenit klassikoiksi, jotka kaikki ovat lukeneet – ja samalla olen ihmetellyt sitä, että en ollut lukenut tätä teosta, vaikka olen peräti julistautunut Austen-faniksi. Suomeksi teos julkaistiin ensin nimellä Viisasteleva sydän, mutta uudempi suomennos Arkaileva sydän osuu enemmän oikeaan. Englanninkielinen nimi Persuasion on nerokas, sillä sana tarkoittaa sekä toisen taivuttelua että oman pohdinnan tuottamaa johtopäätöstä. Kumpikin on kirjassa tärkeänä teemana.
Kirjassa tapahtuu kaikenlaista: ollaan konsertissa, kortinpeluussa, päivälliskutsuilla ja kävelyillä Etelä-Englannin maaseudulla, Lymen rantakaupungissa sekä Bathin kylpyläkaupungissa – jossa asumisesta Jane Austen ei itse pitänyt, eikä pidä kirjan päähenkilö Anne Elliotkaan. Tärkein tapahtuu silti Annen korvien välissä, pohdiskelulla on tarinassa huomattava osuus. Persuasion jäi nuorena kuolleen Jane Austenin viimeiseksi kirjaksi, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Voi olla, että kirja kuvastaa Austenin omien ajatusten kääntymistä sisäänpäin ja muistoihin. Tässä kirjassa käsitellään jo vähän varttuneempien (päähenkilö on peräti 27) ihmisten rakkautta ja toista mahdollisuutta. Silti tässäkin kirjassa on purevaa, tarkkanäköistä huumoria eri yhteiskuntaluokista ja ihmismielistä.
Suloinen kansi kuuluu kuvittaja Leanne Shaptonin kuvittamaan Jane Austen -kirjasarjaan, jonka on julkaissut lontoolainen kustantamo Vintage Books.
47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
P. G. Wodehouse: Pip-pip, sir!
Suom. Raija Mattila ja Paavo Lehtonen
Wodehouseilla on suvussamme pitkät perinteet; olen käytännössä kasvanut näiden kirjojen parissa. Isoisäni keräili niitä ja pieni osa kirjakokoelmasta on päätynyt minulle. Olen kartuttanut sitä antikvariaattien löydöillä silloin tällöin. Tämän suomennetun version alussa on kääntäjä Paavo Lehtosen esittely, jossa hän kertoo, että Bertie Wooster ja Jeeves ovat ilmestyneet kuvaan 1920-luvulla, jolloin Wodehouse oli jo julkaissut kunnioitettavan määrän teoksia. Wooster ja Jeeves jatkoivat ikuista huoletonta 20-lukuaan muutaman vuosikymmenen 60-luvulle asti. Ajan pysähtyminen 1920-luvulle on ehdottomasti Wodehousen teosten pluspuolia. Miinuksia ei juurikaan ole.
Lehtonen luonnehtii, että Wodehousen teoksissa on loisteliaasti hallittu syvällisyyden puute. On totta, että tässä komiikassa ei ole surumielisyyttä, on vain puhdasta hauskuutusta. Eläköön se! Wodehousen ajattoman mielikuvitusmaailman parissa viihtyy aina, ja jos haluaa takuuvarmasti viihtyä ja irtautua arjen huolista, ovat nämä luottokirjoja parhaasta päästä.
Kirjan nimi mietitytti. Pip-pip tarkoittaa suunnilleen heipparallaa, ja koska siinä on sir lopussa, täytyy sen olla Jeevesin lausahdus. Kuinka Jeeves voi lausahtaa jotakin noin huoletonta? Mutta niin hän vain lausahtaa, erään novellin hilpeässä loppukohtauksessa.
Mietin sitäkin, kumpi on päähenkilö – Jeeves vai Wooster? Pienenä aina ajattelin, että Wooster, sillä hän on lähes aina kertoja; Jeevesin kertojanääntä kuulemme aniharvoin, mutta sitäkin sattuu. Nyt en ole enää niin varma päähenkilöstä. Joka tapauksessa näitä tarinoita ei lueta tarinan takia, vaan hahmojen, nokkeluuksien ja dialogien, jotka ovat briljanttia.
sekä
P. G. Wodehouse: Very good, Jeeves!
Tämä on englanninkielinen ja vaikka kirja sisälsi pari samaa tarinaa kuin juuri lukemani ylempi suomenkielinen kokoelma, luin ne silti uudestaan. Kieli, hauskuudet ja dialogit ovat vielä nautinnollisempia alkuperäiskielellä.
49. Kirja on julkaistu vuonna 2025
Pirjo Silveri & Aino Öhman: Puutarhaihmiset
Loistavan viihdyttävä teos yhden pihan ihmisistä – pihan, jossa kirjoittajien esivanhemmat ovat eläneet, istuttaneet ja kitkeneet sukupolvien ajan.
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Claire Keegan: Kasvatti
Kääntäjä Kristiina Rikman
Suloinen ja ajatuksia herättävä pieni kirja Keeganilta, merkityksellisten tuokiokuvien mestarilta.
Päähenkilön nimeä ei kerrota.
+ joulukirja: Jenny Colgan: The Christmas Bookshop
Täydellinen joulukirja! Huumoria, romantiikkaa, ripaus taikaa, leppoisaa menoa, silti päähenkilö (ja jokunen sivuhenkilökin) kohtaa sopivasti haasteita. Kirsikkana kakun päällä – vai pitäisikö sanoa linnana kukkulalla – ihana Edinburghin kaupunki, jossa kirjailijatar itsekin asuu ja tuntee kulmat, ja sen huomaa. Ihan huippua.
Ehdin vielä kuunnella kakkososan Midnight at the Christmas Bookshop loppuun viime yönä. Valitettavasti näistä kumpaakaan ei ole ilmeisesti suomennettu.
Näissä muuten kohdataan pariskunta Zoe ja Ramsay Colganin aiemmasta kirjasta Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. Jo toinen ilahduttava jälleennäkeminen aiemmasta kirjasta tuttujen hahmojen kanssa tänä vuonna!
Heti ensimmäinen haastekohta on Brittiklassikko. Jeeee! Vaikka ehdin viimein lukea Jane Austenin Persuasionin, jonka takakannesta kuva on, eiköhän hyllystä tai viimeistään kirjastosta löydy jotain. Omassa hyllyssäni ainakin odottaa jokunen Dickens, Wordsworth ja Woolf.
Suosittelen lämpimästi tähän hauskaan haasteeseen osallistumista.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
2.JPG)
.JPEG)
.jpg)
No comments :
Post a Comment
Kaunis kiitos kommentista!