Sieniä, villakasoja ja punaiset ilonuput

 Huomasin matalassa auringossa söpöt sienet.

Ne kasvavat kiven päällä ohuessa sammalkerroksessa. Ihan tosi söpöjä! Luulen, että niitä oli tuossa myös viime syksynä, mutta ehkä unohdin silloin kuvata. Nyt hain kameran saman tien, kun valo osui niihin sopivasti.

Kiven takana kasvaa tähtimangolia. En ajatellut laittaa sille mitään talvisuojaa... olikohan sillä viime talvenakaan... nyt se on kumminkin elänyt tässä jo kahden talven yli, joten luulisi jo sietävän olosuhteita. 

Nyt ei valitettavasti vaikuta siltä, että saisimme lumisuojaa ennen viikonloppuna alkavaa pakkasjaksoa, sillä sitä ennen on meille luvassa silkkaa vesisadetta.

Niinpä aloin levitellä suojapeitteitä. Alppipenkin herkkikset, kuten jo nuppuileva Colchicum munzurense, saivat päälleen vanhoja villapaitoja. Katonharjatiilet suojaavat märkyydeltä ja auttavat pitämään peitteitä paikoillaan, tämä on tuulinen paikka.

Laukkaneilikatkin saivat peitot, sillä ne sietävät tosi huonosti pakkasta lumettomassa maassa. Ehkä niiden juuret ovat niin pinnassa.

Porkkanasatoa on tullut vasta lokakuusta alkaen, kun kesä oli niin kuiva, etteivät ne kasvaneet. Olen päivittäin käynyt nyhtämässä niitä muutaman ja syönyt pesun jälkeen saman tien. Eivät ne isoja ole, mutta todella hyviä! 

Tänään ne ovat jäätyneet kiinni. Saa nähdä, saanko niitä huomennakaan irti, kun mittari kääntyy taas plussalle.

Salaatin kanssa kävi vähän hassusti. Monivuotiset hietasinapit ovat toki tuottaneet satoa koko kesän, äskenkin söin kohmeisen lehden ja hyvää oli. Viimevuotisista salaateista itse kylväytyneet siementaimet kasvoivat hyvin, onneksi. Nimittäin keväällä kylvämistäni salaateista saa satoa vasta nyt!

Sitten seuraa möykkykuvia. Lampaaksi on naamioitunut tyräkki 'Ascot Rainbow', laitoin sille oikein kunnon vällyt, sillä arvelen sen olevan melko talvenarka. Laji on Euphorbia × martini ja se on manteli- ja vahatyräkin risteytys (ruksi kuvaa kahden lajin välistä risteymää). Näistä kahdesta ei vahatyräkki ole meillä lainkaan talvenkestävä. Se selviää korkeintaan –10 pakkasasteesta, tai ei varmaan siitäkään, jos tuulee.

Muutaman metrin päässä on seuraava villamöykky. Se suojaa tummalehtistä mantelityräkkiä ja sen viereistä Pierre de Ronsard -köynnösruusua. Yritän suojata köynnösruusujen tyvet, kun ne ovat usein aika arkoja. 

Mantelityräkki on periaatteessa talvenkestävä, mutta enpä menisi siitäkään takuuseen; tässä pengermän päällä on tuulinen paikka. Sitä paitsi alussa istuttamani mantelityräkit kuolivat aina talveen, tosin se johtui siitäkin, että vieraslajit nyhtivät niitä maasta ylös.

Taustalla on isosiniheinä, puutarhani parhaita marraskasveja.

Yritän myös haravoida niin paljon lehtiä istutusalueiden peitoksi kuin pystyn. Pysyvät sitten tuulessa paikoillaan tai eivät. Sade kyllä lukitsee niitä aika hyvin paikoilleen.

Lehdet suojaavat myös violettilehtistä salviaa muotopuutarhassa. Se on niin matala, että sain sen kokonaan lehtien peittoon. Taustalla lampaanvilla suojaa köynnösruusua. Tämän penkin isoa Flammentanzia en ole suojannut mitenkään, se on niin kestävä.

Paahdepenkillä on onnenvuosi. Keväällä tyhjensin kompostin siihen ja nyt se sai kunnon lehtikatteen, kun haravoin viereisen kedon vaahteranlehdistä, kuivaa heinäkin tuli mukaan. Marjaomenapensas 'Marleena' on vielä värikkäänä, loput lehdet ovat tosin kiinni enää pyhällä hengellä.

Sain laudoitettua vanhan talon nurkan, joka oli jäänyt tekemättä kesällä. Olipa ihanaa tehdä sitä auringonpaisteessa. Selkää marraskuussa lämmittävä aurinko tuntuu suorastaan ruhtinaalliselta. 

Koska mikään ei ole suoraa tai yksinkertaista vanhan talon kanssa, kului tuohonkin lähemmäs viisi tuntia mukaan lukien vanhojen lautojen poisto; sekään ei ole helppoa, kun on varottava rikkomasta paikoilleen jäävän viereisen laudan ponttia, ja kun naulat ovat ruostuneet kiinni. 

Kulmaan jäi pieni rako, joka on toisesta päästä kapeampi. Sen päälle laitoin vain ohuen listan. Ehkä jonakin päivänä jaksan nyhertää raon kokoisen paneelin tuohon, mutta epäilen, että en. Koko talon toinen pääty on nimittäin vielä edessä.

Kylläpä aurinko nostaa mielialaa! Oli pakko ottaa vielä uudet syksyn viimeiset kukkakuvat. Talon eteläpuolella muotopuutarhassa asustava asteri 'Little Carlow' ei ole vieläkään paleltunut.

Sen vieressä on vielä pari syyssahramia pystyssä, mutta useimmat näyttävät tältä. Jotenkin kauniita silti.

Muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' tervehtii iloisesti nuppuisella kukkatertullaan. Taivas oli tänään aivan sininen!

Pihan länsireunan koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on edelleen täynnä nuppuisia kukintoja. Kukapa voisi olla rakastamatta näitä köynnöksiä?

Asteri Symphyotrichum

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Koreakönnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laukkaneilikka Armeria

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Syyssahrami Crocus speciosus

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Vahatyräkki Euphorbia characias