Marraskuussa parasta

 Kristiina K laittoi blogissaan vireille kivan haasteen tai juttuajatuksen: mitä syksyyn kuuluu – hyvää tai huonoa, kivoja tai vähemmän kivoja juttuja, postauksessaan Kuinka nauttia syksystä. Hänellä oli lisäksi hienot kuvakollaasit.

Kiitos aiheesta, Kristiina K!

Minäpä vastaan aiheeseen tämänpäiväisellä kuvakierroksella puutarhasta. On sadepäivä, mikä nostaa värit esiin. Hapankirsikat ovat hienon värisiä, tällaisia oranssinkeltaisia.

Ensimmäinen kuva tuosta samasta kohdasta on tällainen; kamera ei jostain syystä osannut tarkentaa. Olisiko syynä päivän vähäinen valo vai sade. Sadesäällä käytän mieluummin automaattitarkennusta kuin luotan pisaraisten silmälasien läpi näkeviin silmiini.

Tykkään tästä kuvasta enemmän: siinä kiteytyy syksyn ihana väri paremmin kuin tarkassa kuvassa. Tuolla tavoin silmäkin tavallaan näkee, ainakin näkökentän laidoilla ja kohdissa, joihin katse ei ole tarkentunut.

Hapankirsikoita kasvaa leveänä vyöhykkeenä huussin takana ylämäessä ja niiden tuottama väri-ilo on aika laaja. Sammaleinen kallio hohtaa vihreänä kirsikoiden takana: ihanat värit.

Yksi parhaista ruskakasveista on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Lokakuussa se esiintyi useassa blogijutussa, nyt sen ruska on lähes ohi, enää muutamassa lehdessä on leiskuvaa punaa jäljellä.

Marjaomenapensas 'Marleena' on pukeutunut syysasuun, vaikka kunnon punainen puuttuukin – ehkä se on vielä edessä? Taustalla on pyökkejä, joista pitäisi joskus kasvaa pensasaita. Niissä on nyt monia ihania keltaisen sävyjä ja talveksi ainakin osa niistä pitää ruskeat lehdet oksillaan.

Japaninlehtikuusi on viimein pukeutunut syysasuun, joka on kauneudessaan yksi pihani syksyisistä kohokohdista.

Portin luona on koreaköynnöskuusama 'Goldflame' edelleen kukassa, tai tarkemmin sanoen täynnä nuppuisia terttuja. Sen lehdet ovat pääosin vihreät vielä. Edessä on keltaisena loistava ruusuherukka.

Vaikka syksyssä on monia asioita, jotka harmittavat, kuten lyhenevä päivä ja samperin pimeät illat, ovat värit iso ilonaihe ja niitä kannattaa mennä ikuistamaan sateisenakin päivänä! Vaikka ei uskoisi, löytyy pihalta montakin ilostuttavaa asiaa.

On monenlaisia reippaita syyskukkijoita, joita eivät sateet hetkauta. Tämä on syysasteri 'Royal Ruby'.

Muotopuutarhassa risteymäasteri 'Little Carlow' pistää edelleen parastaan. Taustalla voi erottaa keltaisen ruusunkukan – ruusuista täytyy tehdä oma juttunsa.

Toisesta suunnasta 'Little Carlow' saa samanväristä seuraa syyssahrameista. Nämä ovat rotevakasvuista lajiketta 'Conqueror', mutta jäävät silti lähes kirahvinkukkien lehtiruusukkeiden ja vaahteranlehtien peittoon. Tämä on matalalle kukalle vähän hankala aika kukkia!

Syyssahrameita kasvaa parissa muussakin kohdassa, mutta niissäkin on vaahtera lähellä. Päätinkin tänä syksynä istuttaa niitä kauemmas vaahteroista, mutta en vielä ehtinyt toteuttaa suunnitelmaani. Se jää ensi syksyyn, sillä syyssahramin mukuloita on myynnissä vain syksyisin, tai en ainakaan ole keväisin huomannut.

Tässä syysvuokon mustuneiden lehtien vierellä haileanliilat sahramit erottuvat hyvin.

Syysvuokko 'September Charm' luovutti viimein; kauan se kukkikin, kun aloitti lähes kolme kuukautta sitten. Mustiksi menneet lehdet ovat mahtavan dramaattiset! Olen aivan liekeissä tästä syysasusta.

Vuokko myös korostaa vierellään kasvavaa siniheinää oikein komeasti. Siniheinät ovat parhaita syysväriheiniä, ja niiden paras sesonki minun puutarhassani on näin marraskuussa.

Samantyyppinen duo kasvaa toisessakin paikassa: kivipengermän päällä on mantelityräkki 'Purpurea' ja alhaalla on korkeaksi kasvava isosiniheinä.

Osa perennoista saa hienon syysvärin, kuten jo aiemmin mainitut verikurjenpolvet ja tässä kuvassa tummankurjenpolvi 'Samobor'. Ihan huippuhieno!

Sitten on kasveja, jotka alkavat oikein reipastua syksyn myötä – ja kukkanuppujakin saattaa jo löytyä. Vaaleajouluruusut nimittäin. Mikä ihana vehreys!

Saniaistarhassakin on paikoin oikein loistavan näköistä, parempaa kuin kesällä konsanaan. Tässä on tuoksuorvokkeja, alppivarjohiippa, hopeatäpläpeippi ja kilpihärkylä 'Herrenhausen'.

Kostea syyssää nostaa värit esiin, tästä olemme blogien kommenteissa puhuneet ainakin Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan kanssa. Sammaleiset kivetkin alkavat hohtaa kuin smaragdit. Kuka tarvitsee jalokiviä, kun on tällainen syksy?

Ja hyvässä lykyssä tällainen talvikin – en ole pakkasen ystävä, märkä syksy voisi puolestani jatkua märkänä talvena. Siitäkin huolimatta, että rinteessä oleva pihani on täynnä painovoimaa uhmaavia lätäköitä: on todella märkää.

Märkä talvi olisi myös laukkaneilikoiden mieleen. Näin päättelen, kun olen nähnyt, kuinka nämä kukoistavat Skotlannin sateisilla ja lauhatalvisilla saarilla. Lumeton pakkastalvi tuntuu verottavan näitä eniten. Keväällä hankin uuden 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan viime talvena menehtyneiden kahden samanlaisen tilalle. Tämä on nyt todella reipas ja siinä on jopa pari kukkanuppuakin.

Taustalla on mätäslaukkaneilikka.

Samassa alppipenkissä kukkii kääpiöneilikka todella reippaasti!

Luonnon isomaksaruohoakin siinä kasvaa. Hetken katsoin, mikä ihmeen ruostunut raudankappale tuossa on, niin vaikea oli hahmottaa vetistä, kuivunutta kukintoa. Aika hieno! Samaa sarjaa mustuneen syysvuokon kanssa, tällaista kauhudramatiikkaa.

Ihanan punaruskea, mutta paljon haileampi, on karhunvadelma 'Tayberry' eli teivadelma. Kuten muissakin karhunvatuissa, on tässäkin kaunis syysasu. Vieressä kasvava 'Loch Ness' ei olekaan vielä saanut kunnollista syysväriä.

Ja sitten on lupaus keväästä! Helmililjojen reippaat lehtiruusukkeet uhmaavat talven lähestymistä ja kertovat: täällä ollaan, keväällä kukitaan!

En tullut ottaneeksi yhtään kuvia sisältä, mutta oikeasti marraskuussa päivä on niin lyhyt, että tulee nukuttua pitkään ja kudottua äänikirjan tai television seurassa. Sain vastikään valmiiksi kolmannen pochon tältä vuodelta. Monta vuotta haaveilin ponchosta ja viimein olen tehnyt sellaisen, vieläpä useita.

Syksyyni kuului myös laulutekniikan kurssi ja seuraava laulukurssi on joulukuussa. Tässä kuussa tulevat vielä pari ystävää ulkomailta ja menemme katsomaan Apocalypticaa. Kelpo ohjelmaa marraskuuhun.

Tiedän, että talvikausi ei ole helppo eikä mieleinen jo edellä mainitun Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalle, kuten ei Päivänpesän elämää -blogin Katjallekaan. Niinpä haastan teidät molemmat kertomaan syksyn kuulumisia, ehkä mielellään positiivisen kautta, niin kestetään yhdessä tämä!

Alkuperäinen Kristiina K:n juttu löytyy täältä: KLIK.

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu -Ryhmä

Kilpihärkylä Polystichum setiferum

Kirahvinkukka Cephalaria

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Pyökki Fagus sylvatica

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Siniheinä Molinia caerulea

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tuoksuorvokki Viola odorata

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger