Tuesday 15 December 2020

Kevään ja kesän muistot

Lappalainen etelässä -blogin Nila on pistänyt liikkeelle haasteen muistella kevättä ja kesää. Haasteen lähetti Saaripalstalle Puutarhurintytär. Kiitos haastamisesta! Tämä onkin mitä oivallisin juuri nyt, kun mitään mediaa tai somekanavaa tuskin uskaltaa avata, kun joka tuutista vyöryy pelkkää joulua. Löytyykö muitakin, jotka ovat tähän mennessä jo kurkkuaan myöten täynnä sitä?

Viime talvi oli siitä huippu, että lumikellot nuppuilivat tammikuussa – se ei ole tavatonta, vaan se, että helmikuussakaan ei tullut pakkasia, jolloin lumikellot avasivat nuppunsa! Helmikuussa! 
Oikea taivaan lahja puutarhurille, tämmöinen. 
Ainakin meillä saaristossa talvi ja pakkanen yleensä vasta alkaa tammikuussa, ja sitten sitä on lusittava viikkotolkulla tai kuukausia. Ikivanha sanonta "As the day lengthens, so the cold strengthens" pitää todellakin paikkansa. Valitettavasti kevät on vielä hyvin, hyvin kaukana. Mutta kun tätä kuvaa katsoo ja miettii, että se on otettu helmikuussa, tuntuu toivo aivan käsinkosketeltavalta. 
Tuollaisesta talvesta haaveilin koko sen viitisentoista vuotta, kun olen Suomessa taas asunut, enkä uskonut voivan käydä toteen. Vaikka kerran kyllä kuvasin kukkivia lumikelloja helmikuussa, se oli vuonna 2008 ja Helsingissä. Mutta niin se vain tapahtui taas, ja tästä lähin toivonkipinä kytee aiempaa polttavammin!

Tulihan se talvikin, maalis–huhtikuun taitteessa, mikä oli sikäli hauskaa, että kevätkukat kuten nämä lumikurjenmiekat olivat jo täydessä vedossa, kun ne peittyivät lumihankeen. Niistä sai hauskoja kuvia! 
Hauskaa sekin, että tuolloin aurinko on jo niin korkealla ja maakin oli jo niin lämmennyt, ettei todellinen talvi silloin enää kykene puremaan. Niin tuo lumi olikin parin päivän kuluttua tiessään. Eivätkä kukat olleet millänsäkään, jatkoivat kukkimista aivan vaurioitta.

Kevät jatkui, ensimmäiset 'Jetfire' -syklaaminarsissit aloittivat kukinnan huhtikuun alkupuolella. Huhtikuun puolivälissä kuvasin tällaisen sakean pyryn, joka kesti muutaman minuutin. Tuohon aikaan vuodesta ei lumentulo pysty madaltamaan mieltä!

Narsissiaika on ihanaa aikaa, tässä kukintavuorossa ovat kauempana 'Orangery' ja edessä 'Palmares' erinäisten tulppaanien kanssa nuoren rusotuomipihlajan vierellä. Huippuhetkiä on, kun naapurin pyykit sointuvat tulppaaneihin täydellisesti!

Tänä vuonna otin tosissani 'No Mow May' -kampanjan eli nurmikonleikkuuttoman toukokuun. Tai kyllä varmaan leikkasin nurmen pariin kertaan toukokuussa, mutta pidin leikkuuvälit niin pitkinä kuin suinkin kehtasin ja jatkoin sitä koko kesän ajan. Onhan tuo ehkä hieman siivottoman näköinen, mutta eipä asumuksenikaan ole Buckinghamin palatsi. Ja mikä määrä pörriäisiä!

Kiinnostavimmat alueet ovat aina niitä uusimpia, eikö vain. Keväällä yksi ihanimmista oli pari vuotta sitten harventamani minikoivikko tonttini nurkassa, joka on oikeastaan nyt laboratoriona: tutkin, mitä siellä kasvaa ja voisi viihtyä. 
Koivikossa on ihanan harva kuivan paikan heinikko, täysi vastakohta lähes kaikkialla muualla tontillani puskeviin nokkosiin, vatukkoon, rönsyleinikkiin ja ylipäätään yli vyötärön ulottuvaan läpitunkemattomaan viidakkoon.
Siksi en ala parantaa tässä maata suin surminkaan, mutta testaan kasveja, jotka mahtaisivat viihtyä. 
Narsisseja on tullut istutettua parina keväänä ja ne ovatkin tavattoman kauniita raikkaankeltaisia väripilkkuja koivujen valkoisten runkojen ja vaalean viherryksen alla. Toivon, että kevätesikot leviävät tähän naapurin luumupuistikosta.

Ihastus oli suuri, kun löysin litukan koivikostani! Hämmästyskin, sillä muualla litukka näkyy kasvavan ojissa ja tämä on melkoisen kuivaa paikkaa. Toivon kuitenkin, että se viihtyy, sillä se on kauneimpia luonnonkukkiamme. Kaiketi luhtalitukka.

Kesäkuussa ihastelin katajapenkissä mukavasti runsastuneita kultatesmoja ja koko tätä lehtivärien ja -muotojen kimaraa, joka on juuri sellainen kuin tykkään: monipuolinen, mosaiikkimaisen vaihteleva ja luonnollisen oloinen. Tummat lehdet kuuluvat purppuraorvokille, joka tekee loistavasti siementaimia. Etukulmassa kukkii vaaleansininen mätästädyke 'Nestor' ja taustalla valkoisena turkintähdikki.
Ihastustani lisäsi suunnattomasti ensimmäinen siemenestä kasvattamani aito englanninsinililja, joka tuli kukkaan. Sen violetinsininen kukka pilkottaa taustalla vasemmalla. Jotenkin hirmu hyvä värikombo, tämä.

Kun käyn läpi kesäkuun kuvia, mielen valtaa suorastaan epäusko. Niin kukkaisaa ja rehevää! Puna-ailakit saavat kukkia lähes kaikkialla pihallani. Taustalla on laukka 'Silver Spring' ja keltainen tarhakurjenmiekka.

Kesäkin oli erikoinen sään suhteen, sillä kesäkuu oli paahteinen ja heinäkuu viileä. Yleensä se on niin päin, että kesäkuussa saa vielä lämmittää puuhellaa, että tarkenee.

Helletopeille oli käyttöä. Tuskailin sen kanssa, miten saan aurinkorasvaa selkään. Yhtenä iltana nukkumaan mentyäni, jolloin aivot aina raksuttavat parhaat ideansa, keksin sen pienen vaahtomuovisen pitkävartisen maalitelan, jonka olen joskus ostanut, jos joskus maalaan jonkun nurkan. Sitä en ollut vielä korkannut, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan otin pienen maalipensselin aurinkovoidekäyttöön ja hyvin sai tälläkin sudittua juuri sen kohdan selästä lapaluiden välistä, jonne ei kerta kaikkiaan ylety.

Kun kesäkuun toiseksi viimeisenä päivänä satoi, piti juosta hakemaan kamera. Hyvä, että juoksin, sillä sade kesti vain sen hetken, että sademittarin pohja kastui. Mutta satoi edes sen verran.

Heinäkuussa ei satanut meillä yhtään liikaa, mutta viileää oli. Siinäkin on puolensa. Ransun ei tarvinnut kärvistellä kuumuudessa ja Flammentanz-köynnösruusu kukki ennennäkemättömän kauan sen lisäksi, että oli ennennäkemättömän runsas.

Siihen päättyy haaste osaltani, sillä heinäkuun päättyessä alkaa jo suru pimenevien iltojen myötä, enkä juuri nyt halua muistella sitä, vaan noita vuoden ihanimpia ja valoisimpia kuukausia. Jotka ovat pian edessäpäin!
Haastan Nettimartan muistelemaan kevättä ja kesää. Kuvien määrää ei ole rajattu, eikä aiheitakaan. Nettimartan pihapiirissä on tapahtunut niin paljon pihankohennusta ja rakennusprojekteja, että olisi kiva nähdä niistä yhteenvetoa. Tai sitten luontokuvista. Tai Tuulisesta triosta!
Täältä löytyy varsinainen haasteen alullepanopostaus Lappalaiden etelässä -blogissa: KLIK.


Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Laukka – Allium
Luhtalitukka – Cardamine pratensis
Lumikello – Galanthus
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Mätästädyke – Veronica prostrata
Puna-ailakki – Silene dioica
Purppuraorvokki – Viola adunca -Purpurea'
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

25 comments :

  1. Kyllä kesän muistot on mukavia muistella odotellessa uutta kesää. Nyt jo ajatuset alkaa ollasiemen hankinnoissa vaikka tuo joulu vasta tulossa. Minulta se nyt jää iköönkuin väliin kun en kipsi kdessä edes yritä mitään valmistella.
    Kun joulun jälkeen, toivottavasti, saan kipsin pois niin alkaa kuntoutus ja uskoa taas kevään tullen saavani tehtyä kaikki tarpeelliset hommat ja kerätä uuden kesän kukkien muiatot.

    Mutta tuo, että tammi-helmikuussa lumikellot nostaa päänsä kja alkavat kukkimaan ei taida sielläkään ihan olla ihan joka talvi sentään mahdollista. Täällä ei ajatsutakaan.

    Mukavia joulunalus päiviä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ensi kesä tuntuu olevan jo nurkan takana, etenkin, kun on tällainen sateinen plussakeli. Meillä lämmittävän meren äärellä käy usein niin, että lumikellojen versot näkyvät vuodenvaihteessa, mutta sitten tulee talvi, joskus se iskee vasta tammikuun loppupuolella. Oli ihanaa seurata kellojen nuppuun tulemista ja kukintaa aivan "sydäntalvella". Osa ihmisistä tykkää hiihtää, mutta minulle kyllä kelpasi kukkien ihailu koko talven ;-)
      Pikaista paranemista ja hyvää kuntoutumista kädellesi!

      Delete
  2. Oikein piristävä postaus!
    Minäkään en ole kovin innostunut joulusta, vaikkakin hyasintteja haalin. Kukkia pitää olla, mutta varsinaisia joulukoristeita minulla on kaksi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nyt vedit paremmaksi :-D Minulta löytyy sentään useita, vaikka en otakaan niitä esiin läheskään joka vuosi!

      Delete
  3. Voi olla, että toivees talavettomasta talavesta o hyvinki maharolline. Ja kuvat helemikuisesta lumikellosta toistuu.
    Ihanan raikkahia kuvia. Varsinki tua pyykkikuva :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voihan se olla, vaikka vaikea uskoa, että tulisi kaksi jättipottia peräkanaa ;-)
      On tosiaan ihanan vehreä ja raikas tunnelma. Keväällä on niin ilmavaa.

      Delete
  4. Ihania kesän muistoja sulla. Kaikkea hyvää teille

    ReplyDelete
  5. Tänään on ollut karmean pimeä päivä, joten kesäkuviin uppoutuminen on silkkaa mannaa sielulle ja silmille. Itse asiassa päivitin tänään siemenvarastoni ja kävin jo kurkkimassa, josko nettikauppoihin olisi tullut uudet siemenluettelot. Ei ollut.
    Henkilökohtaisesti joulujuttujakin enemmän minua ärsyttää jokaisen säätiedotuksen yhteydessä yltyvät pohdiskelut "joko on lunta luvassa". Tulee tai ei, sille ihminen ei mitään voi. Parempi olisi elää tässä hetkessä ja koittaa ottaa siitä ilo irti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D Tuo on kyllä ihan totta! Tuntuu ihan höhlältä pohtia sitä valkoista joulua, kun se on joko on tai sitten ei.
      Näinä päivinä tuntuu, että päivä ei valkene lainkaan eikä valoisalla näe mitään, eikä ainakaan ehdi mitään tehdä, vaikka maa olisi kyllä aivan ihanan muhevaa kaiveluun. Onneksi kevät varmaan tulee pian, kun tämä joulukuukin on kulunut ällistyttävää tahtia.

      Delete
  6. Jestas mikä oivallus, ensi kesänä otan pienen maalitelan käyttöön jotta saan selän rasvattua ihan omin toimin. Kuvists tuli niiin ikävä kevättä, valoa ja lämpöä ja jopa kuivuutta tämän ikuisen märän sijaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ajatella, että jopa kuivuutta saattaa tulla ikävä :-D Onneksi kohta päivän lyheneminen loppuu, se on sentään jonkinlainen etappi matkalla parempaa päin.

      Delete
  7. Ihanat kevät- ja kesäkuvat! Vielä viisi kuukautta ennen kuin näillä korkeuksilla on taas vehreää ja kukkaisaa. Tuo viimeinen kuva 'Flammentanzista' on todella kaunis. Olisikin muuten aika huippu tilanne, jos sinä saisit toisen haaveilemasi talvettoman talven ja täällä olisi ihan normaali lumitalvi. Nyt ainakin näyttää lupaavalta, sillä lunta näyttäisi olevan aika paksulti. Ainakin 15cm joka paikassa, ellei enemmänkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on ihan eri meininki kuin täällä etelässä, ollaan oltu monta päivää plussalla ja maa on ihan vihreä. Lumikellojen versonkärkiä voisi alkaa näkyä ♥

      Delete
  8. Kiitti haasteesta, Saila! Riemukkaasti otan sen vastaan.
    Ai että, näihin sun kesäkuviin voisin uppouta viikoksi. Etenkin punaisena (jouluinen?) hehkuva köynnösruusu sytytti. Ai niin, en ole jouluihminen, pari kynttilää on esillä ja siinäpä se. Yleensä olen jouluna yksin, rauhoitun remppaa tekemällä (saa nauraa), mutta nyt vietän joulun isossa porukassa, mukana 5 nelijalkaista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä kiva, jos osallistut!
      Hih, no eipä sinulta voi oikein muuta odottaakaan :-D Olemme ehkä vähän sielunsisariakin. Viime jouluaattona pesin ikkunat ja tämän joulun aikaan toivon saavani ainakin yhden seinän tapetoitua. Se on todellakin mukavaa puuhaa, ja palkaksi saa vielä sen värisen ja kuvioisen seinän kuin itse oikein paljon tykkää.
      Voi, teillä joulu kuulostaa kivalta ja siltä, että toivottavasti kinkunpaloja tippuu oikein rutkasti pöydän alle ;-)

      Delete
  9. Ransu <3 Kevättä kohden mennään, muutama päivä enää ja alkaa jo valostumaan. Itsehän tosin rakastan tätä hämärää aikaa ja kirkas valo on kauhistus. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosi kiinnostavaa, miten meissä on ihan vastakohtaisuuksia tässä vuodenaika-asiassa. Sinulle on varmaan se maalis-huhtikuu juuri sellaista "raa'an valon" aikaa, kuten joku ystäväni joskus sitä kuvaili (hänkin tykkää hämärästä). Minulle taas se on sen valoisuuden takia vuoden parasta aikaa, ja toukokuu siihen kruununa päälle.

      Delete
  10. Kiitos sinulle kun kiinnostuit haasteesta ja vastasit näin ihanalla tavalla juurikin oikeaan aikaan. Kuvasi piristävät ja antavat osviittaa taas tulevasta. Minustakin tuo pyykkikuva oli riemastuttavan ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Enää muutama kuukausi, niin tuo kasvun ja kevään kukkien ihmeen aika on taas käsillä! Kiitos sinulle ihanasta haasteesta.

      Delete
  11. Ihana katsella kesäisiä kuvia! On niin pimeää, että valot on pidettävä päällä melkein koko päivän, kevättä kaipaan.
    En ole ollenkaan jouluihminen, ahdistaa jatkuva jouluhöösäys. Valoja toki laitan, mutta muuten ainoa joulujuttu on lämmin glögi ja Annasin piparit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai niin; Ransu 😘😘😘

      Delete
    2. Ransu on ♥
      Hih, hauska kuulla, että sielläkin on jouluallergikko. Jokaisella on silti joku kiva asia, joka liittyy jouluun. Noista sinun herkuistasi tuli mieleen, että itse rakastan Finlandia-marmelaadikuulia ja juureslaatikoita, ne ovat hyvää ruokaa ja sopivat koko talvikauteen, ei vain jouluun.
      Tämä, että täytyy olla valot päällä keskellä kirkasta päivää, on niin syvältä!

      Delete
  12. Näinä aikoina on tosiaan melkein unohtanut, miltä puutarhassa ja luonnossa näyttää keväällä ja kesällä! Mutta vaikka kukkiin on vielä aikaa, ihan kohta valon määrä alkaa lisääntymäänä! Siihen saakka ihaillaan kukkia sisätiloissa:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun päivästä toiseen on harmaa tihkusää, on tietysti ihanan vihreää, mutta ne kirkkaat aurinkoiset päivät ja etenkin illat, jolloin voi puutarhuroida kello yhteentoista, tuntuvat kaukaiselta unelta. Onneksi kohta aletaan taas mennä sitä kohti!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!