Joulukuun kalenteripantteri

 Vaikka joulukuun kalenteripoika voisi olla sellainenkin, joka saattaisi toimia kausityöntekijänä esittämällä joulupukin partaa, valitsi kalenteripoikaraati kuitenkin kiiltäväturkkisen silkkiäispantterin. Sillä mikäpä on juhlavampaa!

Kalenteripantterilla ei tosin ole juuri nyt aihetta juhlaan, sillä olemme yhä kaupungissa. Kuten tiedämme, hän ei ole niitä isäntiä, jotka kaupunkilomista juuri välittävät.

Hän saattaa joskus oleilla keittiössä pyytämässä ruokaa, mutta hän ei myöskään ole niitä kavereita, jotka elävät syödäkseen.

Toisin kuin nimeltämainitsemattomat eräät.

Kalenteripantteri pyytää ruokaa silloin, kun on nälkä. Useimmiten hän pyytää leikkiä.

Päätin ottaa joitakin kuvia olohuoneesta, jotta kukaan ei luule, että värimakuni on pelkästään hillitty. Kalenteripojan ajatukset kuvauksista voi lukea hänen kasvoiltaan.

Tämä on vastakkainen seinä kuin se (hillitty seinä), joka esiteltiin edellisessä postauksessa.

Voisitko jo alkaa heiluttaa lelua.

Työtä käskettyä!

Toivottavasti teidänkin silmänne lepäävät näissä sulavalinjaisen samettipantterin liikkeissä.

Leikin jälkeen voi vetäytyä muutamaksi tunniksi pötköttämään, kunnes täytyy taas pyytää mammaa leikkimään. 

Huomaa kahvipaputassut ♥

Koska joulu on hyvän yhteishengen aikaa, esittelemme Mustista sellaisenkin erinomaisen ominaisuuden, että se tulee koirien kanssa toimeen. Jos koira on mukava ja rauhallinen, pyrkii Musti puskemaan. Lapinporokoira Lávvi oli tästä aluksi hieman ymmällään, mutta alkaa jo tottua. 

Loppuun bonuskuva Mustista isukkinsa sylissä ihan pienenä. Tämä taisi olla Mustin ensimmäinen venematka ja se vähän jännitti.

Me kaikki toivotamme mukavan leppoisaa joulukuuta!