Monday 21 December 2020

Arkeologiaa Ransun kanssa

 Tuli vastaan muutama kuva asiasta, josta en ollut ehtinyt kesällä kirjoittaakaan. Vastoin tapojani julkaisen nyt jokaisen kuvan, jonka aiheesta otin (ja vähän enemmänkin), sillä juuri nyt heinäkuisten kuvien katsominen on ihanaa terapiaa.

Heti muotopuutarhani takaa alkaa keto. Olen pitänyt niiden välissä ruohonleikkurin leveyden mittaista leikattua nurmikaistaletta, mutta se alkoi tuntua jotenkin ahtaalta. Lisäksi juuri tuossa nurkassa, johon vaahteran lehdet ovat vuosikymmenien ajan pudonneet, ei ketokasvillisuus ole parhaasta päästä. Itse asiassa se on lähinnä juolavehnää.
Kuvassa näyttää suorastaan siltä kuin heinikko vyöryisi muotopuutarhaan, ja vähän siltä se tuntuikin. Harmitti, kun muotopuutarhalle ei ollut kauniimpaa taustaa.

Ajattelin vain leventää leikattavaa aluetta istuttamiini kultasateeseen ja Snow Pavement -ruusuun asti, mutta kuten usein käy, kun alkaa jotakin kohtaa ajatella, tulee ideoita vähän enemmänkin.

Tässä vaiheessa Ransu tuli apujoukkoihin.

Olin raivannut heinikkoa kultasateeseen saakka. Ransu tuli ehkä muistuttamaan, että tuo heinikkopaikka on poikien, erityisesti Mustin, lempilojumispaikkoja kesällä. Siellä saa olla piilossa, mutta kuitenkin niin, että voi nähdä kaiken, mitä tapahtuu.

Kyllä täällä manulikin viihtyy!

Tässä vähän näkyy, mitä olin alkanut tehdä. Muotopuutarhasta johtaa kedon läpi leikattu nurmipolku. Sen poikki näkyy kaivanto.

Sillä paikalla, jossa keto nyt on, on ollut rakennus. Sen kivijalka on osittain vielä näkyvillä, osittain hautautunut muutaman sentin syvyyteen. Kedon toisella reunalla, paahdepenkin puolella, olin kaivanut kivet esiin ja latonut niiden päälle lisärivin, se on paahdepenkin takaseinänä. 
Tämän, vastakkaisen seinälinjan löysin heinikon alta aikoinaan, kun istutin 'Papula' -ruusua. Nyt keksin, että voisin jatkaa kivien näkyville kaivamista ja pitää nurmen sen ja muotopuutarhan välisellä alueella leikattuna. Tämä on nimittäin muotopuutarhan reunan suuntainen, mutta välimatkaa on noin 1,5 metriä.
Kivijalkaa jäi vielä esille kaivettavaksi ensikin vuodelle, lisäksi kaivan pois maata muotopuutarhan puoleisesta reunasta, sillä maa viettää muutenkin vähän alas muotopuutarhaan päin. Saisi kivirivin nätimmin esille.

Keto on muilta osin kuin vaahteran alta oikein onnistunut, kun heiniä on monenlaisia. Kedon reunalla, vanhan kivijalan korkeimpien kivien ulkopuolella, kasvaa vanhaa syreeniä ja sen vierellä vanhaa kirkonruusua. Pihan alkuasukkaita, joista yritän pitää huolen.

Keltamataraa kasvaa kedolla oikein paljon ja sikurikin on viimein suostunut asettumaan, vaikka sitä kasvaakin edelleen enemmän kedon ulkopuolella, tuo taustan sinisyys on paahdepenkissä.

Loppukesän ajan leikkasin nurmen muotopuutarhan takaa kivijalkaan asti ja se selkeytti muotopuutarhaakin, kun korkea heinikko ei ala liian läheltä. Lisäksi on ihan kivaa, että kultasade ja ruusu, joiden oli tarkoitus rajata ketoaluetta, näkyvät vähän paremmin.
Ihan pieni muutos, mutta hyvä. Maankaivuu on ihan parasta puuhaa muutenkin ja etenkin silloin, kun siihen liittyy jonkin vanhan elementin esille kaivuuta. Silloin se on oikein todella jännittävää, eikä malta lopettaa.


Keltamatara – Galium verum
Sikuri – Cichorium intybus

14 comments :

  1. Yllättävän piänillä toimenpiteellä voi saara aikaaseksi suuren muutoksen. Ja eherottomasti kivijalakakivet kannattaa kaivaa näkyville. Nehän on suuria aarteeta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikenlaiset kivet ja kivirivit ovat hieno juttu. Hankalaa niiden esiin kaivamisessa on se, että ne ovat vähitellen hautautuneet mullan alle. Se on vaikeasti ratkaistava juttu yhdessä toisessakin paikassa, maata pitäisi kuoria pois isolta alalta, jotta kivet olisivat siististi, mutta en ole jaksanut sellaiseen ryhtyä. Kun nyt kivien vierestä nousee maa muutaman sentin korkeammalle.

      Delete
  2. Ihanaa, tiedä mitä sieltä löytää kivien lisäksikin, jotka nekin on suuria aarteita💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tuota jo löytynytkin, tai ihan tuosta vierestä: ehjä mustepullo, mikä on todellinen ihme, että se voi pysyä ehjänä, vaikka hakkaan voimalla lapion terää maahan, ja kaakeliuunin paloja ja puhki ruostuneet uuninluukut :-D Täältä nousee aika paljon tavaraa maasta, kun on vanha kylä ja ollut paljon menneitäkin rakennuksia tiuhassa, mutta suurin osa on tietysti lasinsiruja ja tiilenpaloja.

      Delete
  3. Kesäkuvat olivat juuri sopivaa terapiaa tälle päivälle, sillä täällä maa alkoi jo uhkaavasti pilkottaa vuorokauden jatkunen vesisateen jäljiltä. Illan mittaan on onneksi satanut taas vähän lunta lisää.
    Leikatun nurmialueen laajennus tuo varmasti muotopuutarhan paremmin esiin ja ehkä korostaa myös ketoaluettakin. Kivijalan kaivuu onkin todella jännittävää puuhaa. Ajattelin juuri samaa kuin kaimani tuossa yllä, että sieltähän saattaa hyvällä tuurilla löytyä vaikka mitä tavaraakin. On sinulla kyllä urakkaa saada ne esille. Melkein jo miettisin sitä, saisiko kiviä nostettua rautakangen avulla ylemmäs. Sekin kyllä vaatisi ensin niiden esiin kaivamista :D Mutta eipähän tarvitsisi kaivaa ympäroivää maata matalammaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm... rautakangella kivien ylöspäin vääntäminen olisi sellaista "turmele selkäsi lopullisesti" -osastoa. Erästä komean suorakaiteen muotoista kiveä jo olenkin tuosta samasta rivistä yrittänyt kammeta usean vuoden ajan ylös, mutta läheinen vaahtera on tainnut kietoa sen niin tiukkaan syleilyynsä, että ennemmin selkäni luovuttaa kuin se kivi nousee. Siitä vain tulisi ihan täydellinen drinkin laskupöytä riippumaton viereen!
      Heinikon juurakkoa on todella ärsyttävää kaivaa pois, mutta se sentään nousee vähitellen, toisin kuin nämä eräät kivet :-D

      Delete
  4. Hienon kesäinen tunnelma jokaisessa kuvassa! Ransu on takuulla oivallinen apulainen puutarhatöissä. Musti taas taitaa touhuta enemmän omia juttujaan kesäpäivien aikana. Edellisessä postauksessasi on sitten mainio kuva Ransusta. Se poika osaa nauttia elämästä! <3<3


    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustikin on mukavan seurallinen ja tykkää olla mukana, mutta sillä on tosiaan niin paljon omia isännän hommia, että nekin täytyy hoitaa. Ransu joutaa roikkumaan mamman kyljessä ;-)

      Delete
  5. Monesti on juuri niin, että pienet muutokset saavat aikaan isonkin muutoksen. Ihania kesäisiä kuvia nämä ja kiva kun Ransu on niissä mukana. Mukavaa joulun aikaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, esimerkiksi tässä, että kasvit tulevat paremmin esille, kun heinikon reuna alkaakin 50 cm kauempaa.
      Kiitos, ihanaa joulua perheen kanssa sinne teille!

      Delete
  6. Oh ja ah mitä kesäkuvia. No eipä tuohon ole enää montaa kuukautta, kolmen kuukauden päästä on puutarhakausi jo alkanut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah todellakin. Ihana valo, lämpö ja vehreys. Ja se, että illallakin paistaa aurinko! Kahden kuukauden päästä ollaan jo siinä tilanteessa, ettei meinaa housuissaan pysyä, kun ihan justiin alkaa maaliskuu eli kevät!

      Delete
  7. :) vanhat asiat hyötykäytössä, hyvä niin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No sinähän olet ammattilainen tässä ;-) On kyllä tosi ihanaa, että pääsee harrastamaan arkeologiaa omalla tontilla, vaikka ei olekaan juuri sataa vuotta vanhempaa kivijalkaa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!