Friday 25 October 2019

Itse tehtyä

Pakkasia on luvassa, niinpä viimeisetkin vesiastiat piti tyhjentää ja keramiikat kerätä. Keramiikka on kiva harrastus ja sopii puutarhaihmiselle.
Tänään, kun söin aamupalaksi jogurttia naapurin tekemän pihlajanmarjahyytelön kanssa, tulin miettineeksi, kuinka paljon meillä onkaan ympärillä jonkun käsin tekemiä asioita. Entisaikaan oli kaikki, nykyäänkin paljon, toivottavasti kullakin mahdollisimman paljon.

Tukikeppien päät on kiva askarteluaihe ja niitä voi tehdä monesta muustakin materiaalista kuin keramiikasta. Kirjoitin mm. niistä kohta ilmestyvään Oma PIHA -lehden Pihakalenteriin.

Olen aiemminkin kertonut pienestä Ozzyn ja Lemmyn kalmistosta (vaikka Ozzy ei olekaan vielä(kään) kuollut).

Kasveille on tietysti todella mukavaa tehdä itse ruukkuja. Periaatteessa näin saisi kerrankin tehtyä samaa paria olevat ruukut ja aluslautaset, mutta en oikein ole niin järjestelmällinen... joka tapauksessa on mukavaa, että koristeellisia ja lasitettuja ruukkuja saa tehtyä itse niin, että niihin tulee pohjareiät!

Pienetkin ja kaiken väriset ruukut pohjareiällä, se on ylellisyyttä.
Kaupunkiasunnon parvekkeella meinasivat mehikasvitkin kuolla kesällä, ja kärsimyspassio sinnitteli juuri ja juuri lehdessä, kun olin poissa pitkiä jaksoja kerrallaan. Kohta täytyy ottaa niitä sisälle, jos uhkaa tulla koviakin pakkasia.

Olen erityisen ihastunut nyt kaivertamaan kuvioita ja laittamaan niihin alilasitteita. Dreijaukset ovat edelleen useimmiten vinoja.

Kaupunkikeittiön remppakin on omaa kädenjälkeä. Se on kivaa, että on itse tehtyä ja mieleiset kuosit.

Kummassakin keittiössä minua ilahduttaa Susannan työhuoneen käsinpainettu tiskirätti.

Pehmeitäkin käsitöitä teen vuoden ympäri, mutta kesäisin tulee pihalla puuhattua niin pitkään, että kutomiselle jää vain vähän aikaa. Nämä kämmekkäät ovat kirjasta Kauneimmat palmikkoneuleet, lanka on ohutta Marks & Kattens Fame trendiä. Jos tekisin nämä yhtä paksusta langasta kuin kirjan ohjeessa, olisi näistä tullut säärystimet.
Malli on melkoista nyherrystä, joten seuraavaksi teen jotakin yksinkertaista – niin täytyykin, sillä nyt on vuorossa megaloppurutistus hansikkaita joulumarkkinoille, menen taas perinteisesti Hvitträskin markkinoille Kirkkonummelle marras–joulukuun taitteessa.

Ransu teetti pienen ompelutyön, sillä se oli onnistunut saamaan kissanminttubanaaniinsa reiän, josta mintut valuivat ulos. Täytin banaanin puutarhan kissamintulla, joka on Onnin lähettämä puska, ja ompelin sen taas kokoon minkä kykenin. Kärjessäkin oli reikä, joten kovin pitkää ikää ei tälle banaanille voi enää ennustaa.

Mamman täytyy yrittää kaikkensa, sillä banaani on Ransulle kovin rakas. Sitä paitsi käsin tekeminen on mukavaa. Sitä ei voi ottaa työnä, vaikka markkinoille urakointi hieman työltä tuntuukin. Tänä vuonna yritän asennoitua niin, että teen vain sen, minkä pystyn, en ota stressiä (jokavuotinen hyvä päätös, joka jotenkin aina lipsuu).

Iloinen yllätys, joka löytyi puuliiterin kattoparrujen päältä. En ollut sitä siellä hämärässä aiemmin huomannut. Kaunis vanha puinen harava, jonka varsi on aivan ehjä ja todella pitkä. Toinenkin samanlainen harava on löytynyt jo aiemmin, mutta sen varsi on poikki.
On ilo tarkastella näitä vanhanajan tarvekaluja, joihin on veistetty kauneutta, vaikka se ei ollut lainkaan tarpeen ja kädet olivat varmasti muutenkin täynnä hommia. Varren alapäässä on kauniit kaaret ja lavan päätyihin on veistetty koristeviiltoja.

Iloista viikonloppua, täällä se menee keramiikkakurssin parissa!

27 comments :

  1. Kivoja ja kauniita keramiikkaesineitä! Käsintehdyissä esineissä on aina oma persoonallinen jälkensä ja se tekee niistä ihanan uniikkeja! Keramiikkaharrastuksesta olen vain haaveillut, puutarhaan olisi kiva tehdä omia esineitä, mutta kurssit ehtivät aina täyttyä, ennekuin ehdin ilmoittautua. Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keramiikka on niin suosittua, että pitää olla nopea, että saa kurssipaikan - valitettavasti. Lisäksi käyn itse pajalla tekemässä omia juttuja, se on kivaa, niin voi heti harjoitella kursseilla opittua itsekseen. Nyt olen valusavikurssilla, ja siinä huolestuttavaa on se, että tulee ehkä tehtyä liian siistejä, teollisen näköisiä esineitä :-D Mutta kaipa niihinkin saa omaleimaisuutta.

      Delete
  2. Voi ei sinun banaani :o - Pepsi

    ReplyDelete
  3. Kyllä oot mukavia töitä keramiikassa tehny! Kevät-talavella miekin toivottavasti dreijoon! Tuo harava on hieno, tuppaan koristeeks kävis. Peukutan viikonloppuusi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Odotan, että näen sinun kuvia keramiikastasi. Dreijaus ei ole kaikkien juttu, luulen, että tykkäisin siitä kyllä, mutta harjoittelua ja lisää harjoittelua se vaatii. Onnistumisen tunteet ovat harvassa ;-) Tämän viikonlopun olen valusavikurssilla, jännä ja aivan uudenlainen tekniikka aiempiin kokeilemiini verrattuna.

      Delete
  4. Sinä olet kyllä monilahjakas ihminen. Tykkään kovasti keramiikasta, mutta ei minusta ole sen tekijäksi. Olen kyllä kokeillut.
    Tuo harava on todella kaunis. Kuten Ulla kommentissaan toteaa, se kannattaisi laittaa koristeeksi, ettei hajoa. Uuden tekijää ei enää taida olla. Hesassa liikkuessani ihailen aina vanhojen rakennusten kauniita yksityiskohtia. Ennen vanhaan annettiin arvoa esteettisille asioille ja palkattiin ammatti-ihmisiä pelkästään maalaamaan hienoja kuvioita rappukäytäviin tai hakkaamaan kivestä figuureja seiniin. Maksoi varmasti aikanaankin paljon, mutta kestävätpä sukupolvelta toiselle.
    Tokihan Ransun minttubanaani on korjattava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkohan lahjakas ihan oikea termi, kun tykkää vaan kokeilla kaikenlaista. Joskus siinä sitten onnistuukin.
      Harava on aivan upea ja kuten toteatte, esillehän se tulee. Sitten joskus, kun vanhempi taloni on sisustusvaiheessa ja se saa arvoisensa paikan. Mietin vähän, voisiko siitä saada kaiteen tuleviin vintin jyrkkiin rappusiin. Siinä seinällä se olisi esillä kivasti. Täytyy katsoa kohde, jossa piikit eivät ole vaarassa mennä poikki - harvat ne ovat jo nyt.
      Vanhojen rakennusten yksityiskohdat liikuttavat ja herättävät kunnioitusta; miksi oi miksi ei enää tehdä taloja niin. Pienessä mittakaavassa ihmiset kyllä tekevät kaunista jälkeä miettimättä aikaa, joka siihen kuluu, vaikkapa sinun upeat villasukkasi.

      Delete
    2. Kyllä sinussa lahjakkuutta on, ja kyky saada kauneus näkymään tekemissäsi esineissä - ja käsitöissä. Minun villasukkani syntyvät enemmän sinnikkyydellä. Kädentaidoissa olen melkoinen tumpula.

      Delete
    3. No voi, kiitos kauniista sanoistasi! En mitenkään pysty kutsumaan sinua kädentaidoissa tumpulaksi! Tumppula ehkä, jos syntyisi tumppuja, mutta syntyy ihania villasukkia.

      Delete
  5. Ihania tuotoksia syntyy sulla keramiikasta💚 Itselle se on täysin vierasta hommaa jota olisi kyllä joskus ihan mahtavaa päästä kokeilemaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kun olisi kiva, että pääsisit tekemään juttuja puutarhaasi!

      Delete
  6. Tukikepin koristeltu pää on hauska idea. Olen joskus kokeillut dreijaamista, joten ymmärrän hyvin tuon vinouden :) - toisaalta se antaa kauniiseen ruukkuun mukavan persoonallisen leiman. Hieno harava ja minäkin kannatan sen esillelaittamista. Vanhoja esineitä katsoessa herää kunnioitus kädentaitoihin, varsinkin kun työkalut niiden tekemiseen olivat aikoinaan huomattavasti vaatimattomammat kuin nykyään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse dreijattu esine ei ainakaan näytä miltään Ikeasta ostetulta ;-)
      Sanopa muuta, ei ollut sähkötyökaluja! Säännöllisiä, sileitä kaaria saatiin aikaan ilman mitään jyrsimiä tai sirkkeleitä. Polkukäyttöinen sorvi minulta löytyy vintiltä, on kiehtovaa ajatella, kuinka monta esinettä sillä on valmistettu.

      Delete
  7. Olet kyllä taitava käsistäsi.
    Onpa mukava kun löytyy niin paljon omatekoisia astioita. ym.
    Sinulta käy vaikka mikä työ.
    Meillä on minun maalaamia astioita ja kynttilöitä olen tehnyt. Suloseni on tehnyt paljon puutöitä pahkasta ja koivusta ym.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Te olette Sulon kanssa todellinen tehopari, teiltä syntyy kaikenlaista kaunista, hyvää ja hyödyllistä. Puutarhannekin on niin upea!

      Delete
  8. Kaikkea kivaa lähtee sun käsistäsi! Dreijaus ei ole mun juttu, lopetin yhteen yrittämiseen. Kiinnostaa kyllä nähdä, mitä valusavijuttuja sulta syntyykään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Dreijaus on vähän sellaista, että joskus tuntuu voitolta saada esine pysymään siinä tason päällä :-D Mutta sen haastavuus saa minussa esiin halun kokeilla yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes onnistun. Nyt en olekaan taas harjoitellut vähään aikaan.
      Valusavi on pelottavan teollista, siinä tulee vähän liian siistejä kippoja ja lautasia! Ope kyllä lohdutti, että viimeistään poltoissa ja lasituksessa niistä tulee sopivan epämääräisiä muotopuolia ;-) Saveen kun jää muistiin kaikki kolhut ja kallistukset.

      Delete
  9. Kauniita käsitöitä. Ennen tehtiin arkisiinkin asioihin koristeita, kuten haravaan. Joskus vuosia siten televisiosta tuli ohjelma jossa tekivät tuollaisen haravan, muistan vain sen, että pihlajasta tulee piikit sillä ne kestävät parhaiten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä kiinnostavaa! Nuo tapit ovat vähän samanlaisia kuin ikkunankarmien tapit, jotka ovat luullakseni katajaa. Tuo oli tärkeä ja kiva tieto, että ne ovat varmaan pihlajaa!

      Delete
    2. Tuli vielä mieleen, että pihlaja on ruusun heimoisena sukua omenapuullekin; omenahan on niin kovaa, että siitä tehdään voiveitsiä yms. Ja pelkkää omenapuuta ei parane laittaa tulipesään, tai lentää kipinöitä savupiipusta. Perusteita pihlajan käytölle, jos on yhtä kovaa puuta.

      Delete
  10. Olen aina vähän kateellinen ihmisille, joilta tuota käden taitoa löytyy!
    Mammani oli sellainen ihminen...äitini ei, enkä minä, mutta tytär sitten taas osaa melkeimpä mitä vaan...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska juttu, ja hauska myös kuulla, että mammasi perintö elää tyttäressä ♥

      Delete
  11. Keramiikan tekeminen on kyllä mukavaa puuhaa, ja lopputuloksesta ei voi koskaan olla varma ennenkuin se tulee uunista ulos:)
    Harmi ettei meidän kurssilla ole dreijaa, sitä olis kiva päästä kokeilemaa.
    Myös muut käsityö koukuttavat ainakin pimeään ja kylmään aikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti vielä pääset kurssille, jossa on dreija! Se on kivaa, vaikka tunnen aika monta, jotka eivät siitä yhtään tykkää. Mutta siinä on jotain taikaa, miten esine muotoutuu ja nousee siitä saviklöntistä.

      Delete
  12. Kauniita käsitöitä kaikki, sekä keramiikkaesineet että pehmeämmät tuotokset. Olet taitava käsistäsi! Minäkin pidän kaikenlaisesta käsillä tekemisestä (keramiikkaa en ole kokeillut), mutta nykyään käsitöille tuntuu olevan todella vähän aikaa. Minun pitäisi ehkä priorisoida ajankäyttöni paremmin :) Harava on kaunis ja todellinen löytö! Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Käsityöt ovat toisaalta siitä kiva harrastus, että niitä voi tehdä sitten taas, kun joskus aikaa on. Ei ole ikä- tai asuinpaikkarajoitteita yms. Kiitos, mukavaa alkavaa viikkoa!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!